Kesäkuun 9. päivänä Sibelius saa jääkäreiltä punaisia ruusuja. #musiikinkevät1918
Jääkärikaartin upseerien lähetystö tuli 9. kesäkuuta Ainolaan tervehtimään Jean Sibeliusta, Jääkärimarssin säveltäjää.
Aino Sibelius oli lähtenyt Helsinkiin vastaan veljeään, säveltäjä ja kapellimestari Armas Järnefeltiä, joka oli ollut koko kevään Tukholmassa.
Sibeliuksen seurana Ainolassa oli hänen tyttärensä, näyttelijä Ruth Snellman pienen Erkki-poikansa kanssa.
Säveltäjän taloudellista tilannetta helpotti maksu, jonka Schybergsonien perhe suoritti tekemästään sävellystilauksesta. Sibelius oli säveltänyt kaksi mieskuorolaulua punaisten murhaaman nuoren lääkärin, Gösta Schybergsonin runoihin.
”Kaartinjääkärien upseerien lähetystö täällä ylistämässä minua marssistani. Kapt. Wolff, Mäkinen ja luutnantti Eriksson. Suuri kukkalaite. Punaisia ruusuja.
Aino H:kiin vastaanottamaan Armasta.
Minä kahden Ruthin kanssa, joka on huonona.
Kärsin katseista ja synkistä tulevaisuudennäkymistä. Pelkään pahinta.
B. et H:lta kirje. Postinkulku hidasta.
Koko Suomi Sodan t.s. militarismin vallassa. Maailmassa ei ole ymmärtämystä sinfonikon pyrkimyksille.
Schybergsonilta mieskuorolauluista mk 1000:-.”
Kesäkuun lopulla Sibelius odotti yhä maksua Jääkärimarssista. Taloudellinen tilanne pakotti hänet sinfonioiden sijasta säveltämään pikkukappaleita, ja hän kirjoitti mm. Partiolaisten marssin Jalmari Finnen sanoihin. Silti hän päätti lahjoittaa osan Jääkärimarssin tuloista jääkäri-invalidien hyväksi.
Heinäkuun 20. päivänä Sibelius kohtasi kävelyllään työmiehen ja kertoi päiväkirjassaan heidän keskustelustaan:
”Olin aamulla kävelyllä ja kohtasin sattumalta yhden työmiehistä. Kiivastuin ja me erosimme erimielisinä. Hän oli tunteellinen ja täynnä sääliä syyttöminä kärsiviä punaisia kohtaan. Kaikkihan me tiedämme että vankileireillämme heitä kuolee kuin kärpäsiä – mutta sille nyt ei voi mitään. Olosuhteet vain kerta kaikkiaan ovat sellaiset. Meidän vanha valtakoneistomme!”
Sibeliuksen ja kustantajan välinen kirjeenvaihto Jääkärimarssista jatkui pitkälle syksyyn. Breitkopf & Härtel halusi kustantaa säveltäjän alkuperäisten laulu-piano- ja orkesteriversioiden lisäksi sotilasorkesteri- ja salonkiorkesterisovitukset.
Kun poliittinen tilanne syksyllä 1918 muuttui Saksan hävittyä sodan, Sibelius halusi, että kustantaja vetäisi pois markkinoilta sellaisen Jääkärimarssin laitoksen, jossa oli keisarillinen kotka ja Hohenzollernien vaakuna sekä aseveljeyttä ylistävä esipuhe.
Sibelius ei halunnut leimautua poliittisesti. Hän teki tarjouksen, että painos tuhottaisiin hänen omalla kustannuksellaan. Hän kirjoitti päiväkirjaansa 2. marraskuuta: ”Telegrafeerasin B. et H:lle. He saavat nyt luvan päättää Palkkioasiasta ja vähentää summan Jääkäripainoksen peruuttamisesta.” Hän palasi aiheeseen vielä päiväkirjassaan 20. marraskuuta: ”Kirjoittanut B et H:lle Jääkärimarssin pois vetämisestä, sillä esipuhetta pitää muuttaa.”
Sibelius tyytyi lopulta pieniin tekstimuutoksiin ja Jääkärimarssi julkaistiin marraskuussa 1918.
Tähän päättyvät Jean Sibeliuksen päiväkirjamerkinnät sisällissodan keväältä 1918. Lue kaikki säveltäjän päiväkirjat alkaen 13. tammikuuta.
Lähteet
Dahlström, Fabian (toim.): Jean Sibelius. Päiväkirja 1909–1944, suom. Juha Saikkonen ja Arja Gothoni, Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Salmenhaara, Erkki: Jean Sibelius. Tammi. Helsinki 1984.
Sirén, Vesa: Aina poltti sikaria. Jean Sibelius aikalaisten silmin. Otava. Keuruu 2000.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. Otava. Keuruu 1978.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?