Toukokuun 9. päivänä Katarina istuu kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konserttia, jonka kapellimestarina toimii hänen isänsä, säveltäjä Jean Sibelius. #musiikinkevät1918
Sota oli ohi. Helsingin kaupunginorkesteri oli palannut pitämään sinfoniakonsertteja saksalaisten upseerien jälkeen helsinkiläiselle konserttiyleisölle.
Toukokuun 9. päivän iltana 15-vuotias Katarina Sibelius istui yliopiston juhlasalissa kuulijoiden joukossa. Katarinan isä, säveltäjä Jean Sibelius johti Helsingin kaupunginorkesteria. Illan ohjelmassa oli pelkästään Sibeliuksen musiikkia, sinfoninen runo Aallottaret, toinen sinfonia sekä Devotion ja Cantique solistina sellotaiteilija Ossian Fohström.
Katarinan edessä yleisön joukossa istui Viva Hernberg, Erikin sisar. Erik oli Katarinaan rakastunut nuori ylioppilas, joka tammikuun lopulla antoi hänelle lyyransa muistoksi, ennen kuin pakeni Helsingistä valkoisten joukkoihin. Punaiset ampuivat Erik Hernbergin 20. helmikuuta Kirkkonummella Sjundbyn kartanolla.
”Olin tänään sinfoniakonsertissa. Pappa johti ja voi siis arvata, millä tuulella olin. Aallottaret oli niin hurmaavan kaunis ja II sinfonia! Minä sanon häpeäkseni, että itkin niin, että kyyneleet trillasivat.
Minä en voi itselleni konsertissa mitään ja nyt vielä päälliseksi, kun Viva istui edessäni ja itki. Luulen, että ajattelimme vähän samaan päin.
Istuin väliajan jälkeen Marjatan ja nyyhkyttävän Kikki Lindgrenin kanssa, jolle tulin esitellyksi käytävässä. Se on söötti ihminen, sen kanssa tulee niin tuttavalliseksi heti.
Se tuli muuten minua saattamaan ja puhui puolet asioistaan. Se oli tavannut Evan [Katarinan vanhin sisar Eva Paloheimo] ja sanoi elävänsä sillä muistolla kesään asti. ”Jag lyckliga som fick se henne – det sitter i allt ännu”.
Vastasin jotain typerää. Säälittäviä ne ihmiset, jotka erehdyksessä ottavat minut uskotukseen! Mutta eipä hän tainnut pelästyä, koska kertoi yksityiskohtaisesti kuinka sai tietää Evan ja Arvin [Evan puoliso Arvi Paloheimo] kihlauksesta.
Minun olisi kyllä tehnyt mieli sanoa jotain kunnollista – ylevää ja lohduttavaa. Mutta kissa ties, en taas hoksannut.
No – Maija osaa – kaikeksi onneksi paremmin. Hyvä, että Kikki on joutunut hänen helmaansa.”
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä kuuluu hänen kesäänsä 9. kesäkuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Katsele & kuuntele
Yle Areena Sibelius, Jean: Sinfonia nro 2. Radion sinfoniaorkesteri joht. Klaus Mäkelä.
Yle Areena Sibelius, Jean: Aallottaret. Radion sinfoniaorkesteri joht. Hannu Lintu.
Yle Areena Sibelius, Jean: Cantique & Devotion. Radion sinfoniaorkesteri joht. Pertti Pekkanen, solisti Abel Puustinen, viulu.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?