Helmikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten tekemiä murhia, miettii pakoa Helsingistä ja tuskailee onnetonta naisseikkailuaan. #musiikinkevät1918
Runebergin päivän aamuna mitä synkimmät mietteet valtasivat kuoromies Väinö Pesolan. Hän kirjoitti päiväkirjaansa mm. punaisten tekemistä murhista, joukossa Pesolan tuttu turkulainen kansanedustaja, Turun Sanomien perustaja ja päätoimittaja Antti Mikkola.
”Vallankumous. Perjantai oli kauhunsekainen. Kansanedustajan, turkulaisen hyvän tutun Antti Mikkolan luo meni punakaartilais-verihurttajoukko. Hän asuu hotelli Kalevassa. Hänen huoneensa oven läpi ampuivat. Raastoivat Katajanokalle. Siellä laahasivat pihalle ja ampuivat kuin elukan. - Mies kaatui vakaumuksensa puolesta. Hänhän alusti sotalaista kysymyksen.
Nyt on punakaarti nykyisen alhaisohallituksen virallinen sotajoukko. Eli kuten eräs sosialisti sanoi: sosialistit ovat syöneet oman oksennuksensa eli militarismin. Johdonmukaisuus ei tähänkään asti ole ollut hurmahenkisten vähimpiä avuja!
Urheilukaupan johtaja, tunnettu urheilumiehemme Juho Halme, hänkin tuttuni, teurastettiin samoin kuin Mikkola. Häntä vain kuolettavasti haavoitettiin. Hän kuoli kirurgilla. - Halme on paljon tehnyt työläistenkin urheiluharrastusten elvyttäjänä. Kaunis palkka!
Polyteknikko, viaton, politiikkaan ja kaarteihin osaaottamaton nuorukainen Boxtröm seisotettiin observatorionmäelle, siihen ammuttiin punakaartilaisten maalitauluna.
Polyteknikko Hjelt ammuttiin valmistautuessaan isänsä hautajaisiin.
Kondrianus Nikiferoff ja polyteknikko poikansa teloitettiin Töölönlahden jäällä. Poika elää vielä.
Tätä voisi jatkaa. Olkoon riittäköön!
Paljon voimaa tarvitsee henki voidakseen näitten ”pikkutapahtumien” yli, sulattaa suuret piirteet. Usein kertautuu ajatus: armeijaan, pohjoiseen!
Mannerheimin viimeinen raportti ilmoittaa, että linja on Uusikaupunki – Tampere – Lappeenranta. Mutta kestänee kauan ennen kuin Helsinkiä uhkaavat.
Nuorten veri on halajannut pois Helsingistä. Mutta vaikea on passin saanti. Toiset ovat päässeet sairaustodistuksilla. Toiset eivät millään pääse, vaan viekkaudella. Eräs joukkue oli pukeutunut punakaartilaisiksi ja mennyt hurraten autolla.
Luulen omasta puolestani, että väärä passi olisi varmin. Viimeiset uutiset kertoivat, että Mannerheim olisi sähkösanomassa kehottanut miehiä jäämään tänne, koska täällä ehkä ennen pitkää tarvitaan.
Odotan siis, sitä paitsi en ole vielä valmis tenttiinkään.
Lauantai ja sunnuntai ovat olleet hiljaisempia. Työmiehessä on kirjoitettu murhia vastaan. Ehkä se osaltaan on vaikuttanut joukkojen villeihin vaistoihin, ehkä myös Mannerheimin lähestyminen.
Viime päivät ovat työmiehet kovin varustautuneet. Pietarista on tullut 20 000 kivääriä, jotka punakaartilaiset ovat laahanneet Työväentalolle.
Eräänä päivänä vietiin sinne myös kolme pienehköä kanuunaa. Ryssiä näkyy myös silloin tällöin punakaartilaisten joukoissa. Ovatpa tosiaan kierossa seurassa!!
Nyt kun ryssät ovat julistaneet sodan porvareita vastaan, voisi Mannerheim lyhyesti puhua vain ryssistä, ovathan nyt rajat selvillä! Tältä kannalta katsoen luulen pohjoisessa iloittavankin ryssien sekaantumisesta. Vastassa on ryssien monivuotinen sortaja, vihollinen rinnallaan sokaistu työmies.
Kaikessa tässä tuskaa huutavassa sekavuudessa olen hommaillut Aino-jutun kanssa. - - - Odotan asian kehittymistä. Seison ammottavan kuilun partaalla.”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 10. helmikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Wikipedia: Antti Mikkola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?