Helmikuun 24. päivänä Katarina Sibeliusta piinaavat huhut valkokaartiin liittyneen ystävän Erik Hernbergin kaatumisesta. #musiikinkevät1918
Jean Sibeliuksen perhe asui neljättä päivää Helsingin Lapinlahdessa säveltäjän veljen, Christian Sibeliuksen kodissa.
Kun sota tammikuun lopulla syttyi, nuori ylioppilas Erik Hernberg kävi heittämässä 15-vuotiaalle Katarina Sibeliukselle hyvästit ja antoi hänelle muistoksi lyyransa. Sitten Erik pakeni Helsingistä valkoisten joukkoihin Kirkkonummelle.
"Toissapäivänä oli liikkeellä huhu, että E. ois’ kaatunut. Saimme sen kuulla Mairelta, jonka kanssa olimme hautausmaalla Estlanderin ja Degerholmin haudoilla.
Mutta eilen oli mamma kuullut Evalta, ettei se ole totta ja Yppi sanoi tänään, ett’ se on kai vain haavoittunut.
Nykyään olen varmasti vakuutettu siitä, ettei kukaan, joka sinne meni, tule takaisin. Ei E.kään.
Ja nyt vasta huomaan, miten suunnattoman paljon se mulle sentään oli – kuin veli ja hyvä ystävä.
Tiedän, etten häntä enää näe. Se ei voi olla mahdollista. Ja jos joskus alan porata, niin aattelen, että on väärin minulta ruveta suremaan, kun monelta muulta menee vielä paljon läheisempiä.
Olen kai ollut hieman mörkki, koska pappa sai päähänsä lohduttaa minua sillä, että nämä ajat menevät kyllä ohi.
Mutta silloin – niin, silloin on Suomen poikien urhoollinen veri vuotanut. Tuntuu pahalta ajatella, ettei voi surematta uhrata isänmaalle sitä. Mutta se on vaikeaa. Ja sitä paitsi – kuka takaa, ettei se turhaan vuoda!
Ei, hyi – noin ei saa ajatella. Hyvän täytyy voittaa – täytyy, vaikkapa sitten kaikki kaatuisivat.
Estlanderin haudalla oli nimetön seppele: ”Till min vän!” Keneltähän se oli?"
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 25. helmikuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?