Tammikuun 31. päivänä Katarina Sibelius on päässyt Helsingistä kotiin Järvenpään Ainolaan ja kertoo kotiväelle seikkailuistaan sisällissodan ensimmäisinä päivinä. #musiikinkevät1918
Matkustaminen Helsingistä Järvenpäähän junalla pelotti ensin 15-vuotiasta Katarina Sibeliusta, mutta muiden tuusulalaisten nuorten joukossa hän pääsi turvallisesti perille Ainolaan. Katarinan kotiintulo oli huojentava yllätys kaikille ja taloudenhoitaja Aino Kari luuli näkevänsä aaveen.
"Kotona. Niinpä niin. Täällä on prikulleen yhtä tavallista ja rauhallista kuin ennenkin.
Oli se etevää, kun eilen tulin kyökin ovesta sisään. Aino luuli näkevänsä aaveen. Ja mamma pelästyi. Mutta täällä oli niin autuaallista kertoa kaikesta, pappa oli hirveän innostunut.
Ja sitten jotain apokryyffistä: pappa selitti olevansa ylpeä minusta. Hänen mielestään olin ollut rohkea. No, surullista kyllä en ainakaan itse siinä mitään rohkeata ett’ matkustin – vielä päälliseksi Antin, Erkin ja Maijan kanssa. Mutta pappa väitti vastaan ja olihan se huiman hauskaa.
Tänään minut hilataan Westermarckeille kertomaan uutisia. Kunpa vaan voisin puhua järkevästi!
Olen tehnyt erään tuiki ihanan huomion. Nim. Buchert ei tullut eilen soittotunnille, vaan siinä oli jotain mystillistä. Hän on varmasti suojeluskaartilainen, joka minusta olikin ainoa, mitä hänestä luulin puuttuvan. Suloista ajatella – hän on siis mukana noissa rohkeissa yrityksissä.
Nyt muistankin, että Eerik kerran sanoi: ”Se B-t on muuten hurjan lunki kaveri.” Varmasti ne kuuluvat samaan komppaniaan. Ja mamma sanoi eilen: ”Kyllä se varmasti kuuluu suojeluskuntaan, onhan se niin rohkeannäköinen ja voi pianistikäsillään hyvinkin tapella.”
Ei, kyllä minä olen absolut pihkassa häneen, ihailen ja kunnioitan häntä suunnattomasti, kuten kaikkia suojeluskaartilaisia. Jaa, sen sanon, että minusta ei hänessä ole ainoatakaan vikaa, paitsi ettei hän puhu suomea… Mutta enhän minä häntä sixtoisex tunnekaan paljon.
Missähän he kaikki nyt ovat, Eerik, Ilmari ym.? Voi, minä kadehdin heitä suunnattomasti, miten hienoja seikkailuja heillä mahtaakaan olla. Onnelliset!
Sängyssä. Miksi B on minulle niin paljon ja minä en hänelle ole mitään? Se on koko ajan mielessäni, en voi olla sitä ajattelematta…"
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 1. helmikuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Sirén, Vesa: Aina poltti sikaria. Jean Sibelius aikalaisten silmin. Otava. Keuruu 2000.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?