Pariisissa opiskeleva pianistilupaus Kristoffer Gylling piipahti huhtikuun lopulla Helsingissä. Tavatessamme Kristoffer kertoi sekä opinnoistaan ja elämästään Pariisissa että suomalaisista sukujuuristaan; vuoden 1918 vallankumousjohtaja Edvard Gylling oli hänen isoisänsä isoisä. #musiikinkevät1918
Huhtikuun lopulla Kristoffer Gylling tuli käymään Helsingissä.
- Teki mieli tulla. Oli vähän ikäväkin. Koti on aina Suomessa, hän hymyilee.
Samalla reissulla hän suoritti pianotutkinnon Sibelius-Akatemiassa erinomaisin arvosanoin.
- Oli hyvä palata soittamaan tänne pianon B-tutkinto. Meri Louhokselle on aina mukava näyttää omaa kehitystään.
Kristoffer Gylling oli 4-vuotias, kun hän aloitti pianonsoiton Meri Louhoksen johdolla. 10-vuotiaana hän jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa Hamsa Al-Wadi Jurisin oppilaana, ja 20-vuotiaana hän pääsi Pariisin konservatorioon ”superstara” Michel Béroffin pianoluokalle.
Kristoffer on opiskellut Pariisissa pian kolme vuotta. Béroffin jäätyä eläkkeelle hänen opettajansa on tämän puoliso Marie-Josèphe Jude.
- Olin ollut yli 10 vuotta Sibelius-Akatemiassa. Tuli yht’ äkkiä sellainen kyllästynyt olo, että nyt on pakko vaihtaa jonnekin. Kandi jäi Akatemiassa tekemättä, kun lähdin Pariisiin ja aloitin kandin siellä.
Kristoffer kertoo viihtyneensä hyvin Pariisin konservatoriossa.
- Debussy opiskeli siellä, Ravel – kaikki! Paitsi että kaikki säveltäjät eivät ole tykänneet konservatoriosta hirveästi. Ravel poistui sieltä vihaisena, kun ei saanut palkintoja, Kristoffer virnistää. Joskus konservatorio ei tunnista omia lahjakkuuksiaan.
Nuori pianisti on viihtynyt myös itse kaupungissa.
- Pariisi on monien silmissä romanttinen, utopistinen paikka. Oli äitini unelma, että opiskelisin joskus siellä. Taiteessa on tavanomaista lähteä ulkomaille, koska sieltä saa erilaisia ideoita ja näkökulmia. Pianonsoitossa on oma ranskalainen tyylinsä, vähän kevyempi tekniikka.
- Pariisissa on paljon kulttuuria ja ihan älyttömästi museoita. Opiskelijana mulla on mahdollisuus mennä oopperoihin ja balettiin ilmaiseksi ja sitä mä olen käyttänyt paljon. Louvrekin on ilmainen alle 25-vuotiaille. On Orsay ja kaikki impressionistiset maalaukset. Totta kai se antaa vaikutteita omaan soittoon, että tuntee taiteilijoiden elämät, kuinka he olivat yhteydessä toisiinsa, aikakaudet, maalaukset, ne kaikki vaikuttavat.
- Kyllä se on innostavaa, että sä asut sellaisessa kaupungissa - ja kaikki ihmiset ja seura myös.
Pariisin ohella Kristofferin toinen tärkeä kaupunki on Pietari.
- Meri Louhoksen ohella mulla on 6-vuotiaasta lähtien ollut opettajana Svetlana Izmailova. Hän opettaa musiikkikoulussa Pietarissa ja edustaa kovatasoista venäläistä koulua.
Kun Kristoffer oli koulupoika, Svetlana Izmailova tuli Suomeen opettamaan häntä.
- Mulla oli paljon poissaoloja koulusta, kun hän tuli pariksi viikoksi ja me harjoiteltiin 8 tuntia päivässä putkeen. Se oli kyllä rankkaa lapselle, ja varsinkin, kun kaikki muut olivat pelaamassa jalkapalloa. Silloin tuli tosi epäreilu tunne. Mutta tänään olen tosi kiitollinen.
- Svetlana oli melkein kuin toinen äiti minulle. Opiskelin intensiivisesti hänen johdollaan 18-vuotiaaksi. Kun menimme yhdessä lomalle Kreikkaan, hotelliin hankittiin sähköpiano, ja mä harjoittelin hotellihuoneessa.
Kristofferin tämän hetkisenä päämääränä on tulla solistiksi.
- Totta kai se on vaikea tavoite ja käytännössä se tarkoittaa kilpailuja.
Kilpailumenestystä onkin jo kertynyt, mm. voitto EMCY:n Kansainvälisessä Chopin-kilpailussa Narvassa.
- Nyt juuri on tullut hieno suuri ohjelmisto valmiiksi. Mielessä on Geneven kilpailu. Ehkä lähetän sinne äänitteen.
- Olen asunut Malminkartanossa Helsingin ja Vantaan rajalla koko elämäni. Tykkään siitä alueesta, se on mun mielestä täydellinen. Se on lähellä Helsinkiä ja luontoa. Luonto on ollut mulle aina hyvin tärkeä.
Kristofferin lääkärivanhemmat muuttivat Suomeen Kiovasta 1993. Esikoispoika Kristoffer syntyi seuraavana vuonna. Kaksi vuotta myöhemmin Kristoffer sai pikkuveljen Ludvigin. Veli opiskelee Helsingin yliopistossa englantilaista filologiaa ja tähtää elokuvakäsikirjoittajaksi ja –ohjaajaksi.
- Myös Ludde on taiteista hyvin kiinnostunut. Tarinankerronta on hänen suuri passionsa.
Yksi syy vanhempien Suomeen muuttoon oli Kristofferin isän Mikhail Gyllingin suomalaiset sukujuuret.
- Edvard Gylling, hänhän oli suomalainen ja hänen vaimonsa Fanny tietysti myös ja heidän poikansa Valter. Valter meni sitten naimisiin ukrainalaisen kanssa, joten sieltä tulee se Ukraina.
Valter antoi pojalleen nimen Edvard oman isänsä mukaan. Edvard on taas Kristofferin isän Mikhailin isä.
- Sekä isoisäni että pikkuserkkuni saivat nimen Edvard. Se on meidän suvussa suuri kunnia.
Edvard Gylling (1881–1937), insinöörin poika, pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta, missä hänen luokkatoverinsa oli Otto Wille Kuusinen. Gylling väitteli Helsingin yliopistossa tohtoriksi 1909 aiheenaan Suomen torpparilaitoksen kehityksen pääpiirteet Ruotsinvallan aikana. Hän loi Suomessa sekä yhteiskunnallisen että tieteellisen uran, ja oli mm. yliopiston tilastotieteen dosentti.
Edvard Gylling solmi kolmen vuoden kihlauksen jälkeen 1906 avioliiton Ikaalisten piirilääkärin Alarik Achrénin tyttären Fannyn kanssa.
- Mielenkiintoinen kysymys oli hänen suhteensa appeensa, jonka poliittinen näkemys oli juuri päinvastainen, Kristoffer kertoo. Oikeistolaisen apen oli vaikea antaa tytärtään Edvardille, mutta Edvard oli niin kunnioitettu, että lopulta hänkin hyväksyi heidän avioliittonsa.
- Apen ja vävyn välit olivat aluksi hyvät, mutta sitten Edvard meni pidemmälle ja pidemmälle vasempaan suuntaan, ja välit menivät vaikeiksi. Tietyssä vaiheessa myös Fannyn ja hänen isänsä välit menivät huonoiksi.
Edvard Gylling oli Sosialidemokraattisen Puolueen kansanedustajana useaan otteeseen ja erikoistui työväestön ja tilattoman väestön ongelmiin. Hän oli ensin vallankumousta vastaan, mutta lähti sitten mukaan sodan puhjettua tammikuun lopulla 1918. Hän kuului punaisten ylimpään hallintoon Suomen kansanvaltuuskunnan jäsenenä ja oli mm. Suomen Pankin johtaja.
Huhtikuun alussa, kun saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa, kansanvaltuuskunta pakeni Viipuriin. Gylling nimitettiin Viipurissa Suomen työväen punaisen kaartin päälliköksi. Kun valkoiset etenivät ja 25. huhtikuuta kansanvaltuuskunta jatkoi pakoaan Pietariin, Gylling vastusti pakoa. Hän oli ainoa kansanvaltuuskunnan jäsen, joka jäi omien joukkojen luo. Hän tunnusteli aselepoa, mutta liian myöhään.
Viipurin kukistuttua Gylling onnistui pakenemaan. Hän piilotteli kesän Helsingissä ja siirtyi syksyllä salaa Tukholmaan. Ruotsissa Gylling kirjoitti artikkeleita sosialistisiin lehtiin ja toimi Suomen Kommunistisen Puolueen Ruotsin toimiston johtajana, kunnes 1920 Vladimir Lenin kutsui hänet Neuvosto-Karjalaan. Gylling toimi vuodet 1920–1935 Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajana.
Kristoffer Gylling oli 16-vuotias, kun hän osallistui Petroskoissa Svetlana Izmailovan mestarikurssille.
- Muistan, kun soitin siellä, niin jälkeenpäin tultiin kysymään, että olinko sukua Edvard Gyllingille. Siinä sitten otettiin oikein kädestä ja puhuttiin kaikkea hyvää ja muisteltiin isoisoisääni. Se oli hienoa, että häntä muisteltiin niin positiivisesti. Siellä on patsaskin hänelle.
Edvard Gylling oli käytännössä Neuvosto-Karjalan johtaja. Hän nimitti johtopaikoille Suomesta paenneita kommunisteja, vahvisti alueen taloudellista riippumattomuutta ja suomen kielen asemaa. Yhdysvalloista ja Kanadasta, talouslaman keskeltä tuli suomalaisia rakennustöihin Karjalaan.
- Olojen parantaminen, sitä hän teki tosi paljon. Nosti ekonomiaa ja tasa-arvoa. Siitä hänet muistetaan, Kristoffer kertoo. Hän oli tosi suosittu, häntä kutsuttiin ihan Karjalan keisariksi.
1930-luvulla Edvard Gylling joutui Stalinin vainon kohteeksi.
- Vuonna 1935 hänet vietiin sieltä Petroskoista Moskovaan, tai Stalin ehdotti hänelle uutta työpaikkaa Moskovassa. Mutta se oli tekosyy. Moskovassa hänet pidätettiin hyvin nopeasti. Että ensin se oli kutsu ja sitten hänet teloitettiin.
- Fanny lähetettiin työleirille Kazakstaniin, missä hän kuoli 1944. Sellaista se oli, Kristoffer toteaa ja vaikenee.
- Hyvin pitkään luultiin, että Edvard Gylling kuoli jossain leirillä 1944. Mutta kun tutkittiin KGP:n kaikkia luetteloita, selvisi, että hänet murhattiin jo 1937. Se oli sitä Stalinin aikaa. Hänet teloitettiin jollakin ihan oudolla tekosyyllä, että hän olisi muka yrittänyt liittää Itä-Karjalan Suomeen.
- Vuonna 1955 Neuvostoliitto sitten rehabilitoi hänet, pyyhki pois syytteet. Selvisi, että kaikki syyt vaan keksittiin. Oli kaikenlaista kateuttakin olemassa suurmiestä kohtaan.
- Suomessa ei hirveästi muisteta Edvard Gyllingiä, mutta meidän suvun piirissä hän on totta kai suurmies, vaikka oli punaisten puolella. Hän oli hyvin idealistinen mies, taisteli köyhien ja tasa-arvon edestä. Se oli hänelle tärkeämpää kuin isänmaallisuus.
- Isoisäni Edvard Gylling on kertonut mulle tätä suvun historiaa, hän tuntee hyvin näitä asioita, Kristoffer sanoo ja jatkaa: Hänkin on muuten tosi kirjanoppinut mies. Ukrainassa hän oli historian nuorin lääketieteen professori, jotain 20-vuotias, kun hänet nimitettiin professoriksi.
Pari vuotta Kristofferin vanhempien jälkeen myös isovanhemmat ja setä muuttivat Suomeen.
- Tultiin Suomeen koko perhe, kiitos suomalaisten juurten, Kristoffer hymyilee, vaikka onhan ne vähän kaukaisia juuria.
- Motivaattorina oli Tsernobylin ydinräjähdys. Se oli paha tapaturma. Tuli paljon radioaktiivisuutta ja se vaikutti kaikkialla ympärillä. Isäni joutui työskentelemään paljon tosi vaarallisilla alueilla.
- Lääkäreinä vanhempani ymmärsivät, että radioaktiivisuus oli iso riski sikiölle. Oli tapauksia, että lapsi syntyi ilman käsiä tai jalkoja, oli hulluja mutaatioita. Kun äiti alkoi miettiä lapsenhankintaa, vanhempani päättivät, että Suomi olisi suuremmalla etäisyydellä sieltä.
Nuorella pianistilla Kristoffer Gyllingillä on suomalaiset juuret, hän on ukrainalaisten vanhempien Suomessa syntynyt lapsi, jonka kotikieli on venäjä.
- Mun mentaliteettini on sekoitus. Vanhempani ovat erittäin puheliaita. Meillä on erilainen mentaliteetti kuin suomalaisilla, ero tuntuu puhetavassa ja kaikessa kulttuurissa.
- Mutta kyllä mulla on vahva tunne Suomea kohtaan. Tämä on kotimaa. Tunnen itseni suomalaiseksi.
Lue vallankumousjohtaja Edvard Gyllingistä sävellyksenopiskelija Elmer Diktoniuksesta kertovissa artikkeleissa.
Linkit
Wikipedia Edvard Gylling
Wikipedia Otto Wille Kuusinen
Blogi Edvard Gylling
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?