Toukokuun 24. päivänä Alma Kuulan lanko Väinö Siikaniemi lähettää sähkeen Helsingistä Vaasaan. Hän välittää Irene Kuulan kautta sukulaisille tiedon Toivon hautajaisista. #musiikinkevät1918
Säveltäjä Toivo Kuula oli kuollut 18. toukokuuta Viipurin lääninsairaalassa vappuna Viipurin Seurahuoneella tapahtuneen ampumavälikohtauksen seurauksena.
Suomen sanomalehdistö uutisoi tapahtumasta laajasti.
Säveltäjäkollega Leevi Madetoja kirjoitti Helsingin Sanomissa 19. toukokuuta:
"Eilen illalla myöhään saapui tänne Wiipurista järkyttävä surunviesti: Toivo Kuula on kuollut! Tämä sanoma täyttää meidät masentavalla murheentunteella.
Säveltäjä, parhaimmissa nuoruusvuosissaan, rehevimmässä tuotantokaudessaan, rikas ja merkittävä elämäntyö takanaan, mutta vielä kauniimpana kangasteleva tulevaisuus edessään, taiteilija Jumalan armosta, tulisielu, väkevähenkinen runoilija on poissa.
Kulunut kauhun aika on siis taiteeltammekin vaatinut uhrin, kalliin uhrin, jonka arvoa emme liian suureksi voi arvioida.
Toivo Kuulan kuolema on Suomen säveltaiteelle raskas isku. Hänessä menetti se yhden huomattavimpia ja omaperäisimpiä edustajiaan.
Kun hän kymmenkunta vuotta sitten ensimmäisen kerran esiintyi suuremmilla sävelteoksillaan, herättivät ne heti tavatonta huomioita sekä voimakkaan runollisella sisällollään että harvinaisen hyvällä tekotavallaan.
Hänen mukanaan tuli kotimaiseen säveltaiteeseemme aivan uusi säveltäjäpersoonallisuus, jonka sävelkieli ja kauneusarvot ilmaisivat runsasta ja vakuuttavaa luomisvoimaa, herkkää ja vivahdusrikasta mielikuvitusta.
Hänen kotiseutunsa Etelä-Pohjanmaan aukeat maisemat, ruskoiset päivänlaskut, hiljalleen hämyyn verhoutuneet kyläkuvat olivat hänelle rakkaat, ja niiden tunnelmista kasvoi hänen taiteensa erikoinen sävy ja tenho, niihin palaa hän sävelrunoelmissaan yhä uudelleen.
Toivo Kuula oli syntynyt 1883. Huolimatta nuoresta iästään, ehti hän luoda huomattavan joukon teoksia, joiden kauneus on kuihtumaton ja jotka aina tullaan arvioimaan suomalaisen säveltaiteen huomattavimpien saavutusten joukkoon kuuluviksi."
Ammi oli Viipurissa surun musertamana. Hänen tukenaan olivat äiti Hanna sekä sisaret Oili ja Saimi. Kaksi sisaruksista, Emmi puolisoineen ja Eino olivat jääneet Pietariin sisällissodan sytyttyä, eikä heistä tiedetty mitään.
Oili-siskon puoliso Väinö Siikaniemi oli Helsingissä ja hoiti hautausjärjestelyjä. Toivo tultaisiin hautaamaan Helsinkiin Vanhalle hautausmalle [Hietaniemen hautausmaa] 28. toukokuuta.
Neljä päivää ennen hautajaisia Väinö tiedotti asiasta sähkeitse Toivon Arvo-veljen puolison Irene Kuulan kautta Vaasan sukulaisille.
Seuraa Alma ja Toivo Kuulan elämää sisällissodan kuukausina 1918 Säiniöllä ja Viipurissa.
Lähteet
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula. WSOY. Porvoo 1938.
Kansalliskirjasto. Toivo Kuulan arkisto.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Porvoo 2008.
Kuula-Marttinen, Sinikka (toim): Alma Kuula. Virta venhettä vie. Päiväkirja vuosilta 1901-1919. WSOY. Porvoo 1968.
Linkit
Wikiwand Säiniö - Yläsäiniö
Yle Elävä arkisto Alma Kuula laulaa: Tuijotin tulehen kauan
Yle Elävä arkisto Muistoja säveltäjä Toivo Kuulasta
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?