Helmikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola nousee ruokapöydästä nälkäisenä. Puuro on loppu, pian myös voi ja liha, sitten on enää puolimädäntyneitä perunoita ja silakoita. #musiikinkevät1918
Helmikuun puolivälissä työväenkuorojen johtaja, 32-vuotias säveltäjä ja filosofian ylioppilas Väinö Pesola kauhistui Helsingin huononevaa elintarviketilannetta. Samaan aikaan Pesolaan korviin kantautui huhuja yhä uusista kuolemantapauksista, mm. Ylioppilaskunnan Laulajien varajohtaja insinööri Sahlberg oli surmattu.
"Nälkä ja kuolema.
Maist. Saarimaa sanoi saaneensa kirjeen kotoaan Mynämäeltä ja tiedon, että punakaartilaiset ryöväävät maaseudun elintarvikkeet. Ruustinna Sipilän olivat pakottaneet elättämään 50 miestä. Ainoan hevosen olivat vieneet. Monen talon ovat ryöstäneet niin puhtaaksi, että on jätetty vain muutama leivänkannikka. Matkalla ovat teurastaneet siat jne.
Mikä on edessä: pikainen nälkäkuolema koko kansalle.
Työmieslehti vain julistaa: Suuri sotasaalis!
Ruokapaikassani emme ole enää kahteen viikkoon saaneet puuroa. Aamiaiseksi on puolimädäntyneitä perunoita ja silakoita. Päivälliseksi myös silakoita ja kaupungin suolaamaa väkevää lihaa. Nälkäisenä lähtee varsinkin aamiaiselta. Janoisena taas päivälliseltä. Mutta hyvä näinkin.
Tällä viikolla saadaan viimeisen kerran voita. Maitoa eivät saa enää lapsetkaan ja kun kaupungin varastoista liha loppuu, jäädään vain perunain ja silakan varaan, sillä leipääkään ei kuuluta enää saavan ensi viikolla. Kun siemenperunatkin syödään, mitä pannaan naamaan keväällä?
Eilen illalla näytti emäntämme viimeisintä leipää. Se oli pahan näköistä, haisi väkevän mädänneeltä ja kuului maistuvan inhottavalta. Mutta syötävä on sitäkin.
Viime ajat ovat olleet yleensä ihmisiä kovin laihduttaneet ja kerjäläisiltä ei saa enää lainkaan rauhaa. Ja kuitenkin jatkuu kansalaissota riehuvassa vauhdissa.
Täytyykö sanoa, kerran Herra tahtoo hävittää, sen hän lyö sokeudella?
Kuoleman saalis sivistyneistössä on suuri. Rintamalta en tiedä mitään, mutta juuri äsken kertoi maist. S., että lupaavat tiedemiehen alut maist. Ehström ja Finnilä ovat ammutut Vihdissä ollessaan kestikievarikyydillä matkalla pohjoiseen.
Vihdin raakuuksista on varmaa, että maist. af Hällström ainakin on surmattu. Toissapäivänä haudattiin täällä ent. Y.L:n varajohtaja insinööri Sahlberg, jonka punakaartilaiset ovat tappaneet, ja pohjoisessa on hengiltä otettu insinööri Stenbäck. Näistä ovat enimmät persoonallisia huhuja.
Tällaisen oikeastaan pitäisi nostattaa verta, mutta en tiedä, miksi mieli on aivan kuin turtunut. En enää jaksa uskoa valkokaartin voittoon, en oikein osaa sitä toivoakaan, onhan esim. tilanomistajasäädyllä mitä raskaimpia sota-aikaisia rikkomuksia omalla tunnollaan.
Kaipaan sopua, odotan järkevien isänmaan yhteistä parasta oikein aavistelevien miesten nousua, loppua tälle kurjuudelle. Mutta eihän yhden ”pienen” toivo tee kesää, ei merkitse mitään.
Surettaa erityisesti se, että intelligenssimme parhaimmisto on mennyt asemittelijöitten joukkoon, esim. toht. A.H. Tällaisen ”epäekonoomiseksi” tuomitsemiseni ei johdu oman nahan suojelemisvaistosta!"
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 16. helmikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?