Helmikuun 8. päivänä Katarina Sibelius tuntee olevansa kotona Ainolassa kuin vankilassa. Vierailu naapurissa Lepolan kartanossa herättää Katarinassa kuitenkin toivon. #musiikinkevät1918
Helmikuun alkupuolella punaiset hallitsivat Etelä-Suomea ja säveltäjä Jean Sibeliuksen kodissa Ainolassa elettiin ahdistuneissa tunnelmissa.
Katarina pääsi käymään vieraisilla naapurissa Lepolassa. Lepola tunnettiin vuodesta 1922 eteenpäin E.N. Setälän omistamana Toimelan kartanona. Keväällä 1918 Lepolassa asui Hjeltin suku. Lapsia oli perheessä paljon ja heistä Otto, Kauko ja Aune olivat Katarinan ikätovereita.
"Suojeluskaarti kuuluu voittaneen Mäntsälässä. Jospa pohjoisesta saapuisivat pian!
Olin Lepolassa, jossa oli oikein hauska. Minulla oli todella ollut liikaa ennakkoluuloja heihin nähden. Etenkin Vaava oli oikein kunnollinen, haaveili suojeluskunnasta kuten minäkin. He olivat muuten jokseenkin optimistisia. Oikein lämpeni, kun huomasi vielä uskottavan suojeluskaartiin.
Mamma ja pappa ovat jättäneet kaiken toivon ja ovat mustimpia pessimistejä, etenkin mamma.
Mutta kaippa se vielä kauan kestää heidän tulonsa. Mutta – jos! Kun he sitten lopulta tulevat, niin…
Muuten kyllä sitä täällä on kuin vankilassa, ei tiedä kerrassaan mitään. Ei missään näy ihmisiä, kaikki on autiota ja kuolonhiljaista. Joskus vain sattuu punakaartilaisia marssimaan maantiellä ohitse.
En voi kirjoittaa enää, on niin pimeä, mutta mieleni on täynnä toiveita."
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 9. helmikuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?