Helmikuun 10. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tuntee häpeää siitä, että venäläiset taistelevat suomalaisten rinnalla suomalaisia vastaan. #musiikinkevät1918
Helmikuussa 1918 Väinö Pesolalla muisti vielä hyvin sortokaudet 1899-1905 ja 1908-1917, jolloin Venäjän keisarikunnan tarkoituksena oli venäläistää Suomi. Pesola ymmärsi työväen pyrkimyksiä ja piti niitä oikeutettuina, muttei voinut hyväksyä sitä, että sisällissodassa venäläiset taistelivat suomalaisten rinnalla toisia suomalaisia vastaan.
Pesolaa oli myös jo pidemmän aikaa kuristanut pelko joutumisesta naimisiin...
"Vapautuksen riemussa. Olen vapaa, askel on keventynyt, mieli valostunut! Taivas on taas korkealla, ilma sees! Toivon säde uskaltaa kauan, aatos rohkenee taas tulevaisuuden työhön, tahto korkeisiin päämääriin!
Eilen kello 3 ip tuli Aino luokseni. Hän sanoi: nyt se on tapahtunut. Olen saanut kuukautiset. Vapautus tuli minulle niin yllätyksenä, etten voinut sitä käsittää.
Keskustelu kääntyi Ainon kanssa taas vanhoille urille. Hän sanoi tunteensa minua kohtaan vain kasvaneen. Minä välttelin. Koetin hänelle kuvailla kaikki eheäksi tekevää uutta onnellista tulevaisuutta jonkun toisen rinnalla. Turhaan!
Hän ei usko itseensä, ei tulevaisuuteen. Hän uumoili, etten jättäisi häntä. Suhteen yksi painostava puoli siis jää edelleen eloon.
Vallankumouksen toinen viikko on kulunut paineisessa laahustuksessa. Porvarillinen maailma on odottanut valkokaartin voittoa, työkansa punakaartin. Ratkaisua ei ole tullut. Verinen kansalaissota vie yhä uusia uhreja. Inho ja häpeä siitä, että venäläinen taistelee suomalaisen rinnalla suomalaista vastaan, tekee mielen epätoivoiseksi.
Suorastaan kaikesta välinpitämättömäksi tekee myös se valheellisuus, jonka tapaa sosialistisessa sanomalehdistössä. Kuvaavia esimerkkejä: Työmies kirjoitti eräänä päivänä, että Wilhelm on kukistettu. Työ-lehti, että Mannerheim on ottanut hengen itseltään, että 3000 Saksasta palannutta ylioppilasta on joutunut punakaartin vangiksi. Kaikki perätöntä törkyä.
Samantapaisia ovat olleet valkokaartin taholta tulleet sähkösanomat! Ja yleensä Työmiehen tyyli ”lahtareista”, heidän uroteoistaan ja yleensä porvariston hommista, on ollut mitä inhottavinta, toiselta puolen matelevaa liehakoimista, toiselta puolen röyhkeää uhkailemista. Miehekkyyttä ei siinä ole ollut hiventäkään.
Uusi ”valtuuskunta” on koko ajan ollut kuumeisessa työssä. Heikon ja lapsellisen ohessa on tullut paljon terveellistä ja voimaperäistä lainsäädäntöä esim. torppari- ja palveluslait.
Minun suhteeni vallankumoukseen on toistaiseksi odottava. Niin oikeutettuja kuin useat työväen pyrkimykset ovatkin, en voi sulattaa keinoja, joitten avulla niitä pyritään toteuttamaan. Ja muun saastan ohessa vieroittaa minua tovereista venäläisyyden liehakoiminen eli ihanteettomuus ja ”eritoten” valheellisuus, ei vaan lukemattomissa joukoissa – vaan muutamissa suurissakin piirteissä.
Oman lyhyen ”nokkani” mukaan arvostellen täytyy minun myöntää, ettei asemani pahene eikä parane voittaa kumpi tahansa. Minun musiikerin elämä on miltei aina köyhyyden okain seppelöimä. Tyydytyksen suo vain henkinen maailma.
Loppunäytös ratkaiskoon siis miten tahansa, pääasia että loppuu."
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 13. helmikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?