Toukokuun 7.-10. päivinä Suomenlinnan vankileirillä lääkärinä työskentelevä Martti Johannes Siirala tuntee voimiensa loppuvan. #musiikinkevät1918
Martti Johannes Siirala oli työskennellyt Suomenlinnan vankileirillä leirin perustamisesta huhtikuun puolivälistä lähtien. Hän oli kirjoittanut leirin korkeimmalle johdolle vetoomuksen vankien olojen pikaisesta parantamisesta. Vetoomus ei tuottanut tulosta. Nyt 29-vuotias lääkäri alkoi itse oireilla ja tuntea voimiensa hupenevan.
”Olen kuin loppuunkulunut kone. Kun työtä kasaantuu liiaksi, ei vatsani tahdo toimia ollenkaan. Eilen illalla ei auttanut enää muu kuin paneutua vuoteeseen jo klo 1/2 7 illalla ja sitten nukuinkin 11 tuntia yhteen menoon.
Viaporissa kaikki edelleen sekaisin. Siellä menee kohtapuoleen kaikki hongikkoon! Päin pyllyä!!
Viipurista tuli äidiltä eilen ensimmäinen kirje pitkän väliajan perästä.
Toissa iltana istuin tri Herman Stenbergin luona pitkän aikaa sopimassa ja sommittelemassa Wienan Karjalaan lähetettävistä lääkäreistä. Saa nyt nähdä tokko siitäkään lopulta mitään tulee. Kaikki suomalaisten hommat kun nykyisin ovat niin vallan päättömiä.
Sitä mukaa kuin muualta Suomesta tietoja rupeaa tulemaan, ovat ne kaikki toinen toistaan kaameampia.
Surusanomia saa joka taholta. Setä Borg on kuollut luonnollisen kuoleman kirkkonsa sakastiin.
Yhä lyhyemmiksi käyvät merkintäni.
Tämä viereinen lappu on [Wiipurilaisen osakunnan] inspis Grotenfeltin laatima sähkösanomaluonnos Viipurin kaupunginvaltuustolle sekä Aarne Sihvolle.
Olin asevelvollisuuskutsunnassa ja tulin hyväksytyksi. Kumma kyllä. Se johtui siitä tulisesta kiireestä mikä herroilla oli. Numeronani oli 1083.
Olen nyt kahden vaiheilla hankkiako todistuksen kenraalitirehtööri Siewersiltä vaiko ei. Tai Tallqvistilta.
Tämä lappu saakoon ikään kuin muinaismuistona paikkansa. Ryssän kieli siinä ensimmäisenä koreilee ja komeilee. Semmottia aikoja on tässä maassa ollut!!
Sain juuri saappaani suutarista. Työpalkka puolipohjien ja kantojen panosta oli kokonaista 12 mk. Pukuni tuli räätälistä. Sen tekopalkka 250 mk. Palttooni käännettiin. Sen tekopalkka 200 mk.
Vatsani reistaa ihan kamalasti. Siellä ei nykyisin kestä sisässä ei juuri kerrassaan mitään. Ripulini on kerrassaan maanvaiva itselleni. En tiedä vieläkään, mitä ihmettä sille tehdä. Ihmeet tässä perii ellei kohta korjausta tule.
Olot kaupungilla rupee pikkuhissuksiin järjestymään. Kovin olivatkin alkuaikoina sekaisin. Perinpohjin kerrassaan.
Punaisten hirmuteoista tulee yhä vain uusia kuulumisia. Haminan kaupunki [Martti J. Siiralan puolison Siiri os. Könösen kotikaupunki] on yksi pahimmin kärsimään joutuneista. Siellä on murhattujen joukossa monen monta Könösten tuttavaa. Ei siis ihme, että varsinkin Ailin äänilaji punaisista puhuttaessa on saanut ylen katkeran sävyn.
Osakunnan annan nukkua. Mitä ihmettä olisi sillä nyt tekemistä.
Viaporista kuljetin kanuunankuulan kotimme koristeeksi. Taitaa olla peräisin noin 1860-luvulta.”
Kirjoittaja
Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.
Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.
Myös Siiralan Airi-tyttären tyttärenpojasta tuli tunnettu kansainvälinen muusikko, Tuomas Holopainen on sinfonista metallia soittavan Nightwish-yhtyeen keulahahmo.
Seuraa nuoren helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjaa keväällä 1918. Lue myös Suomenlinnan vankileiriltä hengissä selvinneen Antti Heikkisen tarina.
Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?