Helmikuun 6. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius itkee kaikkea, omaa pahuuttaan, onnetonta ihastustaan ja sitä, ettei äiti hyväksy häntä. #musiikinkevät1918
Säveltäjä Jean Sibeliuksen ja puolisonsa Ainon keskimmäinen tytär, 15-vuotias Katarina oli joutunut koulusta palatessaan 28. tammikuuta luotisateeseen Helsingin Aleksanterinkadulla. Sodan alettua koulut sulkivat ovensa ja Katarina palasi vanhempiensa kotiin Ainolaan Järvenpäässä.
Punaiset hallitsivat Etelä-Suomea ja Ainolan ympäristöä. Oli julistettu yöllinen ulkonaliikkumiskielto ja eikä tontilta saanut poistua päivällä. Viimeistä kieltoa Katarina omapäisesti uhmasi.
”Mitäpä on tämä minunkin elämäni? Ei mitään. Miksen minä ole kuollut, miksei punakaartilaiset ampuneet minua, miksi ollenkaan synnyin?
Ei minusta mihinkään ole, olenhan kaikista häijyin ja pahansisuisin sisarteni joukossa, kuten mamma tänään sanoi. Muut kilttejä valkeita lampaita. Minä ilkeä musta pässi. Niin tietysti. Voi, miksen voi kuolla!
Kävin ulkona ja olin jo ryntäämäisilläni radalle, jotta punakaartilaiset ampuisivat minut – vaan eihän minusta edes siihenkään ollut. Uh!
Olen porannut niin, että olen oksennuttavan ruma. Lapset säälivät kylläkin turvonnutta naamaani, mutta se on laiha lohdutus.
Pappa oli tosin taas hirveän kiltti, mutta ei kai hänkään voi kieltää, että olen ilkeä ja kiittämätön.
Toivoin jo eilen, kun taas pitkästä aikaa istuin mamman kanssa illalla, että minä voisin vielä tulla hänelle kunnolliseksi tyttäreksi. Mutta nyt. - Se on kamalaa, mutta suutun kaikesta mitä mamma sanoo. Hän myös aina moittii minua, syyllä tietysti.
Menin hakaan, Papan ankarista kielloista huolimatta, ja kiipesin puuhun. Ja siellä minulle tuli niin ikävä häntä, että itkin itseni hulluksi.
Hän ei välitä minusta, tuskin tuntee minut ja minä muistan hänet joka hetki. Tiedän nyt, etten ansaitse onnea häneen nähden, olenhan niin paha.
Siksi minusta olisi ollut parasta, että punakaartilaiset olisivat ampuneet minut Alexilla! Ei siitä olis’ pitkäaikaista surua kellekään tullut.”
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 8. helmikuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?