Helmikuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kysyy itseltään, kumpaan leiriin hän kuuluu, punaisten vai valkoisten? #musiikinkevät1918
Helmikuun puolivälissä Väinö Pesola, 32-vuotias Helsingin Työväenyhdistyksen Mieskuoron johtaja ja yliopisto-opiskelija kuuli jälleen uusista väkivallanteoista. Uutiset saivat Pesolan pohtimaan omaa poliittista kantaansa. Mieleen muistui myös kohtelu, jota hän oli saanut osakseen Ylioppilaskunnan Laulajien varajohtajana. Huolia aiheuttivat lisäksi naisystävän Ainon terveys ja lähestyvä tentti.
"Intelligentsia surmataan. Naisen ahdistuksissa.
Verikaarti raivoo Uudellamaalla. Lopella on tapettu mm. nimismies ja apteekkari sekä kirkkoherra Tuori, jolta ensin puhkaistiin silmät. Nurmijärvellä teurastettiin tuomari Peltonen, sitten silvottiin, samassa otettiin hengiltä myös ylioppilas Soini.
Ja kuitenkin nämä roistot puhuvat julkisessa sanassa ”lahtareista” ja heidän tekaistuista ”raakuuksistaan”. Pitääkö tosiaan valheellisuuden ja moraalisen mädännäisyyden päästä tässä maassa voitolle? Suhtautumiseni roistojen hengenheimolaisiin on taas äärimmäisen vaikea.
Eilen soitin H.T.Y. Mieskuoron puheenjohtajalle. Hän sanoi, että aivan pian aloitetaan harjoitukset ja aivan tunkemalla hän tunki tämän kuun palkanmaksun aivan luonnolliseksi. Koska puheensävy todisti pelkoa siitä, että jätän kuoron.
Olen taas keskustellut sekä itseni että toverien kanssa. Eroanko vai jäänkö heidän joukkoonsa? Toiselta puolen tihkuu punakaarti viattomasta verestä, toverini taistelevat Pohjanmaalla isänmaan ja vapauden puolesta. Voinko silloin olla saastaisten rikollisten palveluksessa?
Toiselta puolen on porvaristonkin syntitaakka suuri ja itsekkäitä viettejä on runsaasti suojeluskaartin päämäärissä. Missä siis oikea tie?!
Olen kyllä nyt vapaa porvarillisista Y. L: skandaalin jälkeen – tulin lopultakin 12-vuotisen työn ja laajojen meriittieni painosta huolimatta erotetuksi, sijalle voimisteluopettaja Tanner – joten boikottaus porvarillisten taholta ei merkitsisi paljon ja työtä riittäisi punaisten taholla.
Mutta askel voi kuitenkin tulla ratkaisevaksi ja kohtalokkaaksi. Kallistun suuresti punaisten leiriin kaikesta huolimatta, mutta jätän päätöksen toistaiseksi.
Aino on mua viime päivinä kovin vaivannut, kutsunut luokseen ja ollut ”rakastunut”.
Sairautensa on tehnyt käänteen pahempaan. Eilen oli hän niin sairas, että täytyi kutsua lääkäri kotiin. Lääkäri määräsi Ainon sairaalaan, jonne hän vietiin tänään k:lo 9 leikattavaksi.
Viisainta olisi nyt olla poissa sairaalasta, mutta jo eilen ratkesi Aino hysteeriseen itkuun, kun viittasin siihen, etten voi sinne tulla. Huolta ja levottomuutta on juttu edelleen tuottanut ja pari yötä olen valvonut ja asiaa pohtinut.
Kaikki helvetin vaivat tuntuvat asettuvan tenttilukujani ja tentin suorittamista vastaan. Nyt on jo 3 viikkoa kulunut siitä, jolloin aioin sen suorittaa, nyt en ole sen valmiimpi kuin silloin. Aion kuitenkin ensi viikon alussa yrittää."
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 17. helmikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?