Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on jo vietetty, mutta Aarre Merikanto saa vasta nyt mämmilähetyksen vankilaan. Myös sävellysrintamalla on tapahtunut, viulukappale Humoreski on valmistunut. #musiikinkevät1918
Pääsiäinen oli nyt vietetty myös Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa. Koska tieto luvasta lähettää mämmiä ei ehtinyt perille ennen pääsiäistä, saatiin herkku nautittavaksi vasta pääsiäisen jälkeen.
Mutta nyt uhattiin kieltää kirjojen lähettäminen, sillä niiden välistä oli löydetty luvattomia kirjeitä.
Sensuurin läpi tihkui kuitenkin tietoa sodan tapahtumista erilaisin verhotuin keinoin. Voimistelusalin huonepäällikkö, pomologi Lindberg esimerkiksi, sai pitkiä kirjeitä perunan- ja siemenviljelyksestä.
Aarre Merikannon vankitoveri Ivar Hortling kirjoittaa muistelmissaan otteita Lindbergin saamista kirjeistä:
"Minä olen nyt alkanut sinun menettelysi mukaan viljellä perunoita tötteröissä. Niistä on suuri puute, mutta puhutaan että läntiseen saaristoon on saapunut 30.000 perunaa. Myös Suursaareen lienee saatu perunoita."
"Koska olet suuri kukkaisystävä, voin ilmoittaa että Ruotsissa muodissa olleet punaiset tulppaanit ovat osoittautuneet laadultaan mahdottomiksi ja maalle sopimattomiksi. Eräs toinen laji, jota kutsutaan nimellä weisse, on tullut tilalle."
Yksityisissä kirjeissä ilmoitettiin, että "Kalle Kustaa oli poiminut valkovuokkoja Hämeenlinnassa".
Tai nuori äiti kirjoitti, että "Kustaava-täti aikoi lähteä maanteitse vierailulle Toijalasta kaikkine pienokaisineen. Kelin ollessa huono, joudutaan odottamaan jonkin verran ennen kuin Kustaava-täti saapuisi Helsinkiin."
Aarre Merikanto sai vankila-aikanaan sävelletyksi pieniä kappaleita, joita hän lähetti isä-Oskarille tarkastettavaksi. Nyt oli valmistunut Humoreski viululle ja aiemmin laulu Arno Thunebergin sanoihn.
Ruots. realilyseo
Rakkaat omaiset!
Kiitokset aamuisesta mämmi ja kirjalähetyksestä, samoin iltapäiväisestä (olivat hakemassa eräälle sänkyvaatteita ja silloin annettiin) pyyheliina, sikaaripaketista!
Hauskaa, että se Elvin kompositioni ei vallan tökerö ollut!
Tänään sain Humoreskin viululle valmiiksi. Olen sen kirjoittanut vihkoon, että ensi pakettilähetyksessä kait se suvaitsee saapua.
Näkyyhän kirjat tulevan, vaikka eilen uhkasivat kieltää. Oli löydetty nim. kirjeitä niiden välistä, joita pojat lähettivät paketeissaan. Attention!
Gretan antama "Typer" on mukavaa luettavaa, ei kuitenkaan mitään "extras besonderes"!
Tupakkaa on nyt riittävästi viikon päiviksi.
Vielä pykään yhden kappaleen viululle ja sitten se sortti saa riittää.
Kaakaota ei pitäisi juuri niin kovasti sokeroida. Enimmäkseen se syödään paljaaltaan ja kostutetaan parilla pisaralla vettä, että muodostuu jonkinlaista taikinan tapaista.
Mämmin söimme suurella intohimolla "aveceineen”. Oli se kerrassaan odottamaton lahja, odottamattomalta taholta! Löffe vaan jäi osattomaksi kekkereistä. Menemme juuri illalliselle, ettäs "Mahlzeit"!
Kiitokset kaakaosta hyvästä ja Maeterlinck'in elämäkerrasta!
Kyllähän kirjeeni olisi tänään pitänyt tulla, ehkä olisi tullut myöhemminkin.
D'Annunzion biografi (samanlainen kuin edellinen) olisi myös joskus intressantti.
Mukana seuraa kiitosveisu rouva S.A.:lle.
Parhaat terveiset myös Elville!
Aarre
Lue Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Kuka oli päiväkirjaa pitänyt Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Lindeberg?
Siuntiolaisen Sjundbyn kartanon 24-vuotias isäntä Henrik Lindeberg oli sijoitettu samaan vankihuoneeseen, luokkaan III B Aarre Merikannon kanssa.
Lindeberg osallistui Kirkkonummen taisteluihin muonituspäällikkönä Sigurdsin kartanossa. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko Kirkkonummen tapahtumien ja Ruotsalaisen reaalilyseon vankeuden ajan keväällä 1918. Lindeberg oli myös taitava piirtäjä, ja päiväkirja täydentyi maisemilla, kartoilla ja muilla piirroksilla.
Erityisiä olivat karikatyyrit, jotka kertovat omaa kieltään Lindebergin taidosta katsoa maailmaa omasta persoonallisesta näkökulmastaan.
Henrik Lindeberg syntyi seitsenlapsisen katraan kolmantena 21.6.1893. Vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Ture W. Lindeberg ja Selma Adlercreutz.
Selma oli ostanut Pikkalan kartanon 1887 ja pariskunnan omistukseen tuli myös nuorena kuolleen Selman velipuolen Henrik Adlercreutzin omistama Sjundbyn kartano 1892.
Lindebergin sisaruskatras varttui Pikkalan kartanossa. Henrik kävi Brobergskan yhteiskoulua ja asui viikot Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja aloitti opinnot Polyteknisessä korkeakoulussa, mutta diplomi-insinööriä hänestä ei koskaan tullut. Jo vuonna 1915 Henrik Lindebergistä tuli Sjundbyn kartanon isäntä.
Sisällissodan puhjettua Henrik Lindeberg halusi muiden siuntiolaispoikien tapaan liittyä Svidjassa, Suitian kartanossa perustettuun suojeluskuntaan. Aseeseen hän ei kuitenkaan halunnut tarttua, ja hänestä tulikin Sigurdsin kartanon joukkojen muonituspäällikkö.
Myöhemmässä elämässään Henrik Lindeberg oli suuri kulttuuripersoona Siuntiossa. Hän kehitti maanviljelystä monin tavoin ja oli tulisieluinen paikallishistorian vaalija. Suuri tragedia oli Porkkalan luovutus Neuvostoliitolle 1944, jonka myötä myös Lindebergit joutuivat muuttamaan pois Sjundbyn kodistaan.
Lindeberg sai kuitenkin kokea myös palauttamisen ilon 1956 eikä säästänyt voimiaan kartanon ennallistamisessa.
Henrik Lindeberg kuoli 67-vuotiaana 13.2.1961. Sisällissodan muistot on yksi hänen päiväkirjoistaan, jotka ovat säilyneet Sjundbyn kartanossa.
Lähteet
Heikinheimo, Seppo: Aarre Merikanto. Säveltäjänkohtalo itsenäisessä Suomessa. WSOY. Porvoo 1985
Kansalliskirjasto. Aarre Merikannon arkisto.
Linkit
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Tutustu myös: Nyström, Samu Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja Haastattelu 27.2.2018.