Lokakuussa 1917 Jean Sibelius saa salaisen sävellystilauksen. Hän suostuu heti ja kappale syntyy nopeasti. Säveltäjä ei merkitse kuitenkaan nimeään nuottiin. #musiikinkevät1918
Korvalääkäri Wilhelm Zilliacus soitti ystävälleen säveltäjä Jean Sibeliukselle ja pyysi tätä käymään luonaan Helsingissä. Elettiin lokakuun alkua 1917. Asia oli tärkeä. "Minulla oli toinenkin asia toimitettavana pääkaupungissa – eräs kustannussopimus oli allekirjoitettava”, säveltäjä muisteli tapahtumaa myöhemmin elämäkertansa kirjoittajalle Karl Ekmanille.
”Sen tehtyäni menin Zilliacuksen luokse. Hän kertoi, että poikamme Saksassa olivat hyvin alakuloisia ja tarvitsivat rohkaisua kotimaasta. Tehtyään perinpohjaisesti selkoa oloista jääkäripataljoonassa hän otti esille runon ja pyysi minua säveltämään sen. Se oli Heikki Nurmion kirjoittama jääkärimarssi, joka hiljakkoin oli lähetetty hänelle Saksasta.”
Laulavat jääkärit
Vuoden 1915 jälkeen Suomesta oli poistunut laittomasti lähes 2000 nuorta miestä Saksaan, missä he saivat sotilaskoulutusta Lockstedtin leirissä Kuninkaallisessa Preussilaisessa Jääkäripataljoonassa 27. Tavoitteena oli Suomen sotilaallinen irtautuminen Venäjästä.
Syksyllä 1917 jääkäripataljoona oli sijoitettu Liepajaan Liettuaan. Monet jääkäreistä olivat taustaltaan akateemisia opiskelijoita ja laulaneet opiskelijakuoroissa, sellaisissa kuin Ylioppilaskunnan Laulajat, Akademiska Sångföreningen ja Muntra Musikanter. Tarvittiin kunniamarssi nostamaan jääkärien mielialaa, ja sitä varten järjestettiin sotilaiden keskuudessa marssirunokilpailu. Kisan voitti luutnantti Heikki Nurmio runollaan Jääkärien marssi. Nurmio oli toiminut siviilissä historian ja suomen kielen opettajana.
Jääkärien marssi
Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meill’ armoa ei, kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maallemme soi,
mi katkovi kahleitansa.
Ei ennen uhmamme uupua voi,
kuin vapaa on Suomen kansa.
Kun painui päät muun kansan, maan,
me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan
yks aatos ylpeä pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon,
soma on sodan kohtalot koittaa.
Satu uusi nyt Suomessa syntyvä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa.
Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa,
yks’ suuri on Suomen valta.
Sen aatetta ei väkivoimat saa
pois Pohjan taivahan alta.
Sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa
yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa.
Alunperin Jääkärimarssia laulettiin siis sanoilla: "Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa, yks’ suuri on Suomen valta”, mutta myöhemmin sanat muutettiin muotoon: ”Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa, yks’ suuri on Suomen valta”. Muutos tehtiin siksi, että Viron katsottiin kuuluvan Saksan eikä Suomen reviiriin ja sanoituksen loukkaavan saksalaisia.
Runo oli poliittisesti niin tulenarka, että se oli salakuljetettava mutkikkaita reittejä Suomeen. Viimeisellä osuudella Vaasasta Helsinkiin kuriirina oli opiskelijaneitonen, joka oli täysin tietämätön siitä, että runo oli piilotettu hänen alushameeseensa.
Sibelius joutuu vaaratilanteeseen Järvenpään junassa
”Olin aina ollut jääkäriliikkeen lämmin ystävä ja olin iloinen, kun saatoin täyttää ystäväni Zilliacuksen pyynnön”, Sibelius uskoutui Ekmanille.
”Otin runon ja lupasin heti säveltää siihen musiikin, menin sitten asemalle ja astuin Järvenpäähän lähtevään junaan. Junassa istuin kahden tyypiltään epämääräisen venäläisen upseerin välissä. Kun avasin salkkuni ottaakseni esille kustannussopimuksen, jota aioin tarkastella, tuli paperi, jolle jääkärimarssin sanat oli kirjoitettu sen mukana ja putosi lattialle."
"Kumarruin nopeasti, otin sen lattialta ja pistin sen takaisin salkkuun. Huomasin, että molemmat upseerit tarkoin seurasivat liikkeitäni, ilmeisesti ihmetellen, mitä niin kaikin mokomin halusin salata heidän katseiltaan. He eivät sekaantuneet asiaan sen enempää, mutta luulen, että minun olisi helposti voinut käydä huonosti. Venäjän valtiovaltahan ei ollut vielä päästänyt meitä käsistään, ja Venäjä oli edelleen sodassa Saksaa vastaan”.
Sävellys vailla signeerausta
Ainolaan päästyään Sibelius kirjoitti marssin miesäänille ja pianolle. ”Sävelsin sitten jääkärimarssin parissa päivässä voimakkaan isänmaallisen tunnelman vallassa.”
Sävelmä kulki ensin mollissa, mutta saadakseen siihen toivorikkaan lopun Sibelius muutti eräät säkeet duuriin.
Tämän jälkeen Jääkärimarssin sävellyskäsikirjoituksen jäljennös – ilman säveltäjän nimeä - kuljetettiin jälleen monien vaiheiden kautta salaista reittiä Liepajaan, missä sitä ryhdyttiin esittämään jääkärien tilaisuuksissa.
Nuottikopiota alettiin levittää heti myös Suomessa, ja vaikka nuotissa ei ollut säveltäjän nimeä, nuotin perässä oleva päivämäärä ”19 8/12 17” eli Sibeliuksen syntymäpäivä vihjasi tekijän henkilöllisyydestä.
Nuotti leviää kädestä käteen
Jääkärimarssin nuotti levisi nopeasti, ja marssi laulettiin ensimmäisen kerran yksityiskodissa 23. lokakuuta Laulu-Miesten kvartetin voimin. Ensimmäisen esitys laajemmalle yleisölle, mutta edelleen yksityisesti, tapahtui Laulu-Miesten vuosijuhlassa Pörssi-ravintolassa 8.12.1917. Laulu-Miehet olivat valinneet tarkoituksella vuosijuhlapäiväkseen Sibeliuksen syntymäpäivän 8. joulukuuta.
Kaksi päivää aikaisemmin eduskunta oli hyväksynyt senaatin esittämän Suomen itsenäisyysjulistuksen.
Jääkärimarssia ei voitu kuitenkaan esittää vielä julkisesti, sillä Suomi odotti ulkovaltojen tunnustuksia itsenäisyydelleen.
Seuraa Jean Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 13. tammikuuta.
Lähteet
Dahlström, Fabian (toim.): Jean Sibelius. Päiväkirja 1909–1944, suom. Juha Saikkonen ja Arja Gothoni, Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Ekman, Karl: Jean Sibelius. Taiteilijan elämä ja persoonallisuus. Otava. Helsinki 1935.
Häyrynen, Antti: Sotahuutomme hurmaten maalle soi. Rondo 11/2017.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. Otava. Keuruu 1978.
Uola, Mikko: Jääkärimarssi 75-vuotias. Vapaussoturi, 1992, nro 3.
Katso & kuuntele
Sibelius, Jean säv. & Nurmio, Heikki san.: Jääkärimarssi. Otaniemen Kaiku & Collin Hansen, piano. Johtaja Tapani Länsiö. 2018.
Linkit
Yle Elävä arkisto Jääkärimarssi kiteytti uljaan aatoksen