Maaliskuun 5. päivänä Aarre Merikanto kiittää saamistaan plommoneista ja sikaareista ja peruuttaa aiemman kieltäytymisensä suklaan lähettämisestä. #musiikinkevät1918
Helsingin Kruununhaassa Ruotsalaisessa reaalilyseossa punaisten vankina oli vajaat 500 valkoista, heidän joukossaan säveltäjä Aarre Merikanto. Vangit olivat antautuneet Kirkkonummella helmikuun lopussa Ruotsin konsulin välityksellä.
Vankitoveri Ivar Hortling kirjoitti toukokuussa 1918 julkaistuissa muistelmissaan:
"Kirjeenvaihto oli suuri lohdutus. Alussa kirjeitä ja kortteja kirjoitettiin rajattomasti, mutta myöhemmin ne rajoitettiin kolmeen viikossa ja yhteen kerrallaan."
"Sensuuri oli mielivaltainen. Osa kirjeistä pidätettiin näennäisesti syyttä, kun taas toisten, joita olisi hyvin voitu pitää vaarallisina, annettiin kulkea."
Tutkijoiden kannalta kirjeiden sisältö on sensuurin vuoksi jäänyt arvoitukselliseksi. Kirjoitettu teksti pitäisi osata tulkita ja joskus ehkä osata lukea sisältö juuri päin vastoin kuin se oli kirjoitettu.
Sotavankien komisario Antti Halonen oli antanut määräyksen, jonka mukaan "...sallitaan yleisön huolehtia vankien ruoasta ja otetaan ruokaa sentähden vastaan vankien säilytyspaikalla joka päivä." Kirjeillä saattoi tarkistaa olivatko omaisten, ystävien ja tuttavien lähettämät elintarvikkeet ja muut varusteet tulleet perille.
Kirjeenvaihdon avulla vangit saivat myös tietoa tapahtumista vankilan ulkopuolella ja saattoivat ainakin jonkin verran seurata sotatapahtumia.
Aarren kirjeessä 5. maaliskuuta mainittu Greta on mezzosopraano Greta von Haartman, joka oli näinä aikoina vakiinnuttanut asemansa kotimaan musiikkielämässä. Hänelle Aarre Merikanto tulisi omistamaan vankeusaikana säveltämiään lauluja.
"Ruots.realilyseo
Rakkaat omaiset!
Kiitokset plummoneista ja fünf-sikaareista! Kyllähän sentään suklaakin sitten joskus maistuisi. Panisitten sen sikaarejen (laatikko kerrallaan riittää) tai vaatteiden joukkoon. En tietenkään sitä usein halaja, mutta peruutan vaan entisen kieltäytymiseni.
Odottamaton oli Gretan lähetys ja sitä mieluisampi. Suuren ilon se tuotti. Monet terveiset Hillille.
Pelssi on tallella, mutta hirmuisen likainen.
Kylläpä nykyään on kauneita ilmoja, kovasti sitä ulkoilmaa kaipaa, kun siihen jo niin tottui. Olimmepa kerran 23 tuntia juoksuhaudassakin yhtä painoa.
Illalla jaetaan posti, sitä sitä aina odottaa.
Monet terveiset!
Aarre.
Hunajapurkki + kakaopurkki olisi myös joskus tervetullut! Makeisia ei lähetettävä suurin määrin kerrallaan. Aarre"
Lue Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Kuka oli päiväkirjaa pitänyt Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Lindeberg?
Siuntiolaisen Sjundbyn kartanon 24-vuotias isäntä Henrik Lindeberg oli sijoitettu samaan vankihuoneeseen, luokkaan III B Aarre Merikannon kanssa.
Lindeberg osallistui Kirkkonummen taisteluihin muonituspäällikkönä Sigurdsin kartanossa. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko Kirkkonummen tapahtumien ja Ruotsalaisen reaalilyseon vankeuden ajan keväällä 1918. Lindeberg oli myös taitava piirtäjä, ja päiväkirja täydentyi maisemilla, kartoilla ja muilla piirroksilla.
Erityisiä olivat karikatyyrit, jotka kertovat omaa kieltään Lindebergin taidosta katsoa maailmaa omasta persoonallisesta näkökulmastaan.
Henrik Lindeberg syntyi seitsenlapsisen katraan kolmantena 21.6.1893. Vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Ture W. Lindeberg ja Selma Adlercreutz.
Selma oli ostanut Pikkalan kartanon 1887 ja pariskunnan omistukseen tuli myös nuorena kuolleen Selman velipuolen Henrik Adlercreutzin omistama Sjundbyn kartano 1892.
Lindebergin sisaruskatras varttui Pikkalan kartanossa. Henrik kävi Brobergskan yhteiskoulua ja asui viikot Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja aloitti opinnot Polyteknisessä korkeakoulussa, mutta diplomi-insinööriä hänestä ei koskaan tullut. Jo vuonna 1915 Henrik Lindebergistä tuli Sjundbyn kartanon isäntä.
Sisällissodan puhjettua Henrik Lindeberg halusi muiden siuntiolaispoikien tapaan liittyä Svidjassa, Suitian kartanossa perustettuun suojeluskuntaan. Aseeseen hän ei kuitenkaan halunnut tarttua, ja hänestä tulikin Sigurdsin kartanon joukkojen muonituspäällikkö.
Myöhemmässä elämässään Henrik Lindeberg oli suuri kulttuuripersoona Siuntiossa. Hän kehitti maanviljelystä monin tavoin ja oli tulisieluinen paikallishistorian vaalija. Suuri tragedia oli Porkkalan luovutus Neuvostoliitolle 1944, jonka myötä myös Lindebergit joutuivat muuttamaan pois Sjundbyn kodistaan.
Lindeberg sai kuitenkin kokea myös palauttamisen ilon 1956 eikä säästänyt voimiaan kartanon ennallistamisessa.
Henrik Lindeberg kuoli 67-vuotiaana 13.2.1961. Sisällissodan muistot on yksi hänen päiväkirjoistaan, jotka ovat säilyneet Sjundbyn kartanossa.
Lähteet
Hortling, Ivar: Kirkkonummen taistelut. Muistelmia ja vaikutelmia punakaartikapinan ajoilta v. 1918. Kustannusosakeyhtiö Kirja Helsinki. Tampere 1918.
Lindeberg, Henrik [toim. Lindholm, Sture]: Sigurds saga. Berättelsen om den västnyländska Sigurdskårens kamp våren 1918. Proclio. Tammisaari 2008.
Kansalliskirjasto. Aarre Merikannon arkisto.
Nyström, Samu. Haastattelu 27.2.2018.
Wikipedia.
Linkit
Turun yliopisto Greta von Haartman kaupungissa!
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Ylen Elävä arkisto Greta von Haartman: Tuoll´ on mun kultani
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?