Maaliskuun 21. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa hänen pyhimpiä arvojaan loukataan. #musiikinkevät1918
Maaliskuun lopulla säveltäjä Jean Sibeliuksen keskimmäinen tytär Katarina oli asunut jo pari viikkoa Helsingissä vanhimman sisarensa Eva Paloheimon apen K.A. Paloheimon ja tämän Kerttu-rouvan kodissa. Eva oli naimisissa Arvi Paloheimon kanssa, ja Yrjö eli Yppi ja Veli olivat Arvin veljiä.
”Olen tänään kiittämättömällä tuulella. Niin ettei tarvitse odottaa mitään runollista. Aijon mielenkevennykseksi esittää varjopuolet Paloheimon perheessä asumisessa.
Olimme tänään, mamma lapsineen, pyydetty kahville Ester Söderhjelmin luo. Siellä oli ideaalista. Ensiksikin join 3 kuppia kahvia hyvän leivän kanssa. Ja sitten istuimme puhelemassa mamma, täti Söderhjelm, ja minä - minä tietysti vaan kuuntelin.
Voi miten olikaan taivaallista kuulla tädin puhuvan. Hän ei haukkunut ketään, mutta koko hänen puheessaan oli jotain äärettömän innostuttavaa, todella mieltä kiinnittävää, sellaista, jota en ollut pitkiin aikoihin kuullut. Tosin hän puhui kaikkea muuta kuin iloisista asioista mm. kauniin Cronstedtin kuolemasta, mutta minä tulin hirveän hyvälle tuulelle, kun huomasin, että jollain siis on sama ihailu ja samanlaiset ajatukset kuin minulla.
Olin isänmaallisessa stemningissä ja kun hän vielä oli pitänyt soitostani, olin aika iloisella tuulella, kun lähdin kotiin. Lauloin itsekseni Jääkärimarssia kadulla.
Täällä ei ketään ollut kotona. Aloin harjoittaa Chopinin I impromptua.
Yppi ilmaantuu samassa ulkoa ja julistaa: ”Tiedät, tuo on niin ruma, että ilettää, rumempi kuin sormiharjoitukset.” Se oli kuin isku haavaan. Minä joka juuri itserakkaudessani olin riemuinnut soitostani.
Jatkoin kuitenkin hilliten sanat, jotka olivat kielelläni. Yppi sanoo: ”Minä en usko, että sinäkään tuosta roskasta pidät, vaikka et kiukullakaan sitä myönnä.”
Olin kuolla. Millä oikeudella Yppi, typerä oppimaton (musikaalisesti ainoast. huom!) arvostelee Chopinin kappaleita?
Mieluimmiten olisin lyönyt häntä aimo tavalla, mutta sanoin vain aivan hiljaisesti: ”Minä rakastan sitä, niin kuin rakastan kaikkea musiikkia. Minusta siinä on jotain niin suurenmoista ja kunnioitettavaa.” Ja en voinut olla viattomasti lisäämättä: ”Se kai johtuu siitä, että meillä kotona on sellainen ajatus musiikista.”
Yppi oli hiljaa. Nautin.
Omasta puolestani en voi Evaakaan käsittää, joka arvostelee ja moittii Beethoveniakin. En suorastaan ymmärrä sitä, se ei mahdu päähäni. Musiikki joka on jotain niin pyhää, korkeata ja kaiken yläpuolella olevaa.
En unohda, miten pappa joskus sanoi: ”Var barn så länge du kan, barn förstå musiken bäst, för de kritisera icke.” Ja siihen uskon, vaikka Yppi miljoonia kertoja haukkuisi Chopinia tai sanoisi Säs, säv susaa skramlaksi.
Ruokapöydässä oli syntymäisillään dispyytti. Eva ja Arvi Veliä ja Kerttu-tätiä vastaan ja Yppi sekaantui siihen suurella melulla kuten tavallisesti.
Minua joskus suututtaa se ihminen. Mitäpä se oikein luulee olevansa? Nämä ainaiset riidat menevät sieluuni ja sen läpi suorastaan. Ei koskaan mitään innostusta, ei koskaan varmaa ja selvää puhetta, aina vain nalkutusta.
Ruuasta otti Arvi niin määrättömästi, etten kehdannut syödä kuin lihapalan. Kaakao oli sokeritonta, sanottiin."
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 23. maaliskuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Video
Katarina Sibelius soittaa ikävissään Chopinia. Video: Sandra Saulo. Katarina: Saga Lanning. Musiikki: Frédéric Chopin Nocturno nro 2. Pianisti: Ilmari Hannikainen.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?