Laila Tarpila
Yle
Palattuaan kahden maanpakolaisvuoden jälkeen Pietarista Suomeen huhtikuussa 1920 työväen musiikkimies ja punaisten tullineuvoston jäsen Knut Kangas vangittiin välittömästi Rajajoen asemalla. Tuomion kärsittyään hän teki mittavan musiikkiuran työväenliikkeessä aina kuolemaansa 1941 asti. #musiikinkevät1918
Musiikista rikas mutta ulkoisesti köyhä elämä
Knut Kangas oli paennut huhtikuussa 1918 Helsingistä Viipurin kautta Pietariin yhdessä työtoverinsa, punaisten tullineuvoston puheenjohtaja Alfred Blomqvistin kanssa.
Blomqvist jatkoi matkaansa Pietarista eteenpäin Keski-Venäjälle Buihin, johon oli perustettu Suomesta paenneiden punaisten siirtokunta.
Blomqvist pyysi Kangasta odottamaan yhteistä paluuta Suomeen, mihin Kangas ei voinut suostua liian tukaliksi käyneiden elinolojen vuoksi.
Kun Knut Kangas palasi Suomeen 27. huhtikuuta 1920, oli hän varustautunut pidätykseen ja pitkäänkin vankeuteen, mutta piti sitä Pietariin jäämistä parempana vaihtoehtona.
Suomessa hän ei joutuisi näkemään sitä valtavaa kurjuutta, jonka hän Pietarissa joutui kohtaamaan. Suomessa hän saattaisi myös tavata sukulaisiaan, mahdollisesti perhettään ja vähintäänkin olla kirjeenvaihdossa heidän kanssaan.
Astuttuaan rajan yli Suomeen, vangittiin hänet välittömästi Suomen puolella Rajajoen asemalla. Etsivä Keskuspoliisi kuulusteli Kangasta, ja hänet vietiin oikeudenkäynnin ajaksi Helsinkiin Katajanokan lääninvankilaan.
Katajanokan vankeusaikaan liittyy pieni musiikkiepisodi: Kangas määrättiin hoitamaan vankilan urkurin virkaa ilmeisesti melkoisena yllätyksenä hänelle itselleen.
Työ oli palkatonta, mutta hänet irtisanottiin jonkin ajan kuluttua ilman varoitusaikaa, ilmeisesti poliittisen menneisyytensä takia.
Tuomio
Vähän myöhemmin Knut Kangas siirrettiin Katajanokalta Turun lääninvankilaan ja heinäkuussa 1920 hänet asetettiin syytteeseen valtiopetoksesta. Kuulustelupöytäkirjojen perusteella Turun hovioikeus totesi:
"Knut Gustaf Fabian Kangas kerrotun toimintansa kautta kapinan aikana tahallisesti on myötävaikuttanut sen tarkoitusperien saavuttamiseksi ja siten tehnyt itsensä syypääksi valtiopteokseen."
Jäsenyys punaisten tullineuvostossa katsottiin raskauttavaksi ja hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja menettämään kansanlaisluottamuksen kymmeneksi vuodeksi.
Päätöksestä sai valittaa Korkeimpaan oikeuteen, joka 14. tammikuuta 1921 alensi tuomion kolmen vuoden ehdolliseen neljän vuoden koeajalla. Korkein oikeus katsoi Kankaan osallistuneen vain avunantoon valtiopetoksessa lieventävien asianhaarojen vallitessa.
Päätöksen mukaan Kangas oli vapautettava heti ellei muuta syytä hänen vangittuna pitämiseensä ole. Kansalaisluottamuksen hän menetti silti neljäksi vuodeksi.
Mitä tarkoitti kansalaisluottamuksen menetys?
Kansalaisluottamuksen menetykseen vuoden 1889 rikoslain nojalla tuomittu henkilö ei ollut äänioikeutettu eikä vaalikelpoinen kunnallisissa tai valtiollisissa vaaleissa.
Häntä ei voitu nimittää valtion tai kunnan virkaan eikä valita jäseneksi kunnallisiin lautakuntiin tai yhdistyksen hallitukseen. Hän ei myöskään voinut toimia todistajana eikä toisen henkilön asiamiehenä oikeudessa.
Lisäksi henkilö, joka oli menettänyt kansalaisluottamuksensa, ei saanut toimia kauppiaana eikä harjoittaa eräitä laissa mainittuja elinkeinoja. Pykälä poistettiin Suomen rikoslaista lopullisesti vuonna 1969.
Knut Kangas palaa Ouluun 1921
Vapauduttuaan vankilasta keväällä 1921 Knut Kangas johti jonkin aikaa Elannon sekakuoroa Helsingissä. Hän oli menettänyt entisen työpaikkansa tullissa, eikä valtiopetoksesta tuomittua olisi pystytty mitenkään palkkamaan valtion virkaan.
Mitä todennäköisimmin henkilökohtaiset syyt saivat Kankaan hakeutumaan takaisiin Ouluun, minne hän palasi syksyllä 1921.
Työpaikka löytyi Oulun Työväen Näyttämöltä, joka palkkasi hänet vakituiseksi säestäjäksi ja kapellimestariksi. Työskentelyolosuhteet olivat melko hyvät, sillä teatterilla oli johtajan lisäksi kuusi vakituista näyttelijää ja pieni orkesteri.
Myös Oulun Työväen Mieskuoro Oras, Kankaan entinen kotikuoro otti hänet avosylin vastaan. Monet laulajista olivat hänen tuttujaan kymmenen vuoden takaa, jolloin hän oli lähtenyt Oulusta tullimieheksi Helsinkiin.
Työväenliikkeen parissa Kankaan vankeustuomioon suhtauduttiin vain aatteen puolesta tehtynä uhrauksena, ja mieskuoron lisäksi hän alkoi johtaa myös Työväenyhdistyksen Soittokuntaa.
Kolmen vuoden kuluttua Knut Kankaan kirjoitettiin olevan "keskeisin henkilö työläispiirien musiikkiriennoissa Oulussa".
Työväenliikkeen kulttuuritoiminta oli 20-luvun Oulussa erittäin vilkasta, eikä Kangas voinut olla piikittelemättä oululaista porvaristoa työväenyhdistyksen yliotteesta.
Kankaan sävellystyö ei ollut Oulussa vielä aktiivista. Kun Oras-kuoron 25-vuotisjuhlaan vuonna 1924 tilattiin kantaatti, sävelsi sen nuori oululainen musiikinopiskelija Sulho Ranta. Teksti Hongikko-nimisessä teoksessa oli Kankaan käsialaa.
Samassa juhlakonsertissa Kangas esiintyi kuitenkin ensimmäisen kerran julkisesti sovittajana, kun mieskuoro esitti hänen sovituksensa kansanlaulusta Humalamäen sillalla.
Tulevissa Oulun konserteissa Knut Kangas pääsi myös toteuttamaan erityisesti Pietarissa omaksumiaan kansanvalistusperiaatteita: hän otti konserttiohjelmiin mukaan esitelmät. Kankaan esitelmät olivat pitkähköjä ja sisälsivät musiikkinäytteitä.
Työt loppuvat, uudeksi kotikaupungiksi Vaasa
Oulun Työväen Näyttämön jouduttua keväällä 1926 valtionavun supistusten vuoksi pahoihin talousvaikeuksiin, menetti Knut Kangas tulonlähteensä.
Loppukeväästä hän sai paikan Vaasasta, missä Työväenyhdistys ylläpiti työväentaloa. Siellä näytettiin elokuvia, ja harrastettiin teatteria. Työväenyhdistys ylläpiti myös kuoroa, jousiorkesteria ja soittokuntaa, joiden johtajaksi Kangas nimitetttin.
Samana keväänä myös Kankaan siviilielämässä tapahtui. Kuulutukset Elvi Simulan kanssa oli otettu 4. toukokuuta 1926.
Vaasan Työväenyhdistyksen jousiorkesteri oli paikkakunnan ylpeys, ja sen taso nousi nopeasti Kankaan johdolla. Vaikka orkesteri kulki jousi- tai jouhiorkesterin nimellä, oli se lähempänä salonkiorkesteria sisältäen puhaltimia, pianon ja rummut.
Orkesteri piti viikonloppuisin työväentalolla nk. kahvikonsertteja, joissa soitettiin klassisen lisäksi myös muuta. Kuultiin ulkomaisia salonkiorkesterisovituksia, tanssimusiikkia ja jopa jazzia.
Talous oli jatkuva päänsärky, jopa niin paljon että soittajat täyttivät välillä vajauksen omista varoistaan. Kangas purnasi rahasta:
- Mielestäni voisi kaupunki avustaa muutamalla tuhatlappusella tätäkin tarkoitusta, mutta se ei liene niinkään luultavaa kuin olisi toivottavaa.
Periaatteessa kaupungin avustukselle ei olisi ollut ainakaan poliittisia esteitä, sillä aatteellisuus tai työväenhenkisyys eivät juuri näkyneet orkesterin ohjelmistossa.
Eespäin Taistojen sekä sävellyksen tiellä
Marssi Taistojen tiellä, josta jälkipolvet tuntevat Knut Kankaan parhaiten, ajoittuu Kankaan Vaasan-kauteen.
Kun Työväenyhdistyksen 45-vuotisjuhlaan vuonna 1929 tarvittiin musiikkia, sanoitti ja sovitti Kangas uuden marssin. Sävel oli lainattu Hannes Konnon Jää hyvästi isänmaasta, joka lukeutui valkoisten marssisävelmistöön.
Ensimmäinen esiintyminen säveltäjänä
Kesällä 1928 Suomen Työväen Musiikkiliiton Vaasan piirin soitto- ja laulujuhlilla Kauhavalla esitettiin Knut Kankaan orkesteriteos Pohjalainen sikermä, ja teoksen myötä Knut Kangas esiintyi ensimmäisen kerran, ollen 45-vuotias, julkisesti säveltäjänä.
Seuraavana vuonna Työväen Musiikkiliitto julkaisi ensimmäisen kerran kaksi Kankaan sovitusta, Piirilaulun ja Tanssilaulun.
Vielä vuosi, ja Kankaan Rikkaat ne riiaa rahalla otettiin STM:n valtakunnallisten laulujuhlien yhteisohjelmistoon Turussa.
Silloin Kankaan nimi nähtiin ensimmäisen kerran Emil Kaupin, Eino Linnalan, Toivo Kuulan, Väinö Pesolan, Erkki Melartinin ja Armas Maasalon rinnalla.
Poliittiset vaikeudet värittävät Vaasan kautta
Vaasa oli poliittiseti toisenlainen kaupunki kuin Oulu. Työväenyhdistys oli kommunistienemmistöinen, eikä sosialidemokraateilla ollut juuri sananvaltaa. Sosialidemokraatit olivat jopa perustaneet oman yhdistyksensä kaupunkiin 1920-luvun alussa.
Tiukka vasen laita kiivaili lehtien palstoilla aatteen puolesta. Erityisesti Kankaan johtamalta Vaasan Työväen Mieskuoro Oraalta tätä odotettiin.
Eräässä konsertissa duettoja esittäneet laulutaiteilijat saivat arvostelijalta moitteet ohjelmiston porvarillisuudesta.
Oman erikoisvärinsä Oraksen ohjelmistoon toi myös usein esitetty Toivo Kuulan Nuijamiesten marssi. Kappale oli kuitenkin alun perin omistettu juuri Vaasan Työväen Mieskuorolle.
Kesällä 1929 poliittinen ilmasto oli Vaasassa tulenarka työväenjärjestöjen ja lapuanliikkeen yhteenottojen vuoksi.
Jopa niin herkässä oltiin, että poliisi puuttui musiikkiryhmien esityksiin. Se keskeytti Poutun pojat -nimisen kisälliryhmän laulun jättäen kuitenkin samassa tilaisuudessa esiintyneen Oras-kuoron rauhaan.
Samana kesänä Työväenyhdistyksen Torvisoittokunnan harjoitushuoneeseen murtauduttiin, ja kaikista nuottikirjoista revittiin irti oikeistopiirejä erityisesti ärsyttäneen Vapaa Venäjä -marssin nuotit.
Kangas joutui toteamaan syksyllä antamassaan haastattelussa:
- On vaikeaa löytää laulua, joka kaikkia kuulijoitamme edes osaksi tyydyttäisi. Ohjelmisto on näin ollen kutistunut pelottavan suppeaksi.
Työväenyhdistyksen toiminta kielletään Vaasassa
Jatkuvien yhteenottojen vuoksi viranomaiset sulkivat heinäkuussa 1930 Vaasan työväentalon juhlasalin ja kokoushuoneet, mikä käytännössä lopetti talon toiminnan. Syyksi kerrottiin taloon piilotetut kommunistiset kirjat ja aseet.
Silminnäkijöiden mukaan jousiorkesterin harjoitushuoneesta lattiat oli revitty auki aseita etsittäessä, ja nuotit olivat hajallaan lattian täytteiden joukossa.
Musiikkitoiminta lakkasi tässä yhteydessä kokonaan ja Knut Kangas joutui jälleen etsimään uutta työpaikkaa.
Vaasasta takaisin Ouluun
Syksyllä 1930 Knut Kangas sai paikan Oulun Työväenopistosta. Hän ryhtyi johtamaan opiston orkesteria ja opettamaan teoriaa.
Keväällä Kankaan johtama orkesteri noteerattiin Pohjolan Työmiehessä jopa kaupunginorkesterin verrokkina:
"Oulun Työväenopiston orkesteri on kaupungissa ainoa, joka täyttää jonkinlaisia vaatimuksia. Sitä voikin siten verrata kaupunginorkesteriin, ei ehkä joka suhteessa taitavuutensa, mutta kylläkin tehtäviensä puolesta."
Sävellyksiä syntyi nopeutuvalla tahdilla. Työväenopiston päättäjäisissä keväällä 1932 sai kantaesityksensä Kankaan toinen melodraama, Kantelettaren tekstiin sävelletty Koivu ja tuomi.
Syksyllä 1932 syntyi myös hänen tunnetuimpiin kuuluva kuorosävellyksensä Syyslaulu.
Pohjalainen sarja Radio-orkesterin ohjelmistoon
Samana vuonna 1932 Kankaan Pohjalainen sarja otettiin ensimmäisen kerran Radio-orkesterin ohjelmistoon. Kapellimestari Toivo Haapanen kirjoitti Kankaalle ennen esitystä:
"Pohjalainen sarjanne, joka osoittautui hyvin onnistuneeksi, tulee esitettäväksi Radio-orkesterin konsertissa tämän kuun 19. päivänä. - - - Samalla pyydän kysyä, haluaisitteko luovuttaa täällä olevat nuotit orkesterimme kirjastoon?"
Ensimmäinen sävellyskonsertti
Helmikuun 19. päivänä 1933 Knut Kangas piti ensimmäisen sävellyskonserttinsa Oulun Työväentalon juhlasalissa. Ohjelma käsitti kaikkiaan yksitoista numeroa. Esiintyjinä olivat Työväenopiston orkesteri, sekakuoro Pohjolan Laulajat ja lausuja Hanna Pakonen.
Oululaiset sanomalehdet haastattelivat säveltäjää ennen konserttia ja konsertti oli monessa suhteessa menestys. Kaikki 700 istumapaikkaa olivat täynnä, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet edes sisään.
Konsertti radioitiin Oulun paikallisohjelmassa, mutta pääkaupungin lehdet eivät kirjoittaneet mitään.
Hieman valtakunnallista huomiota
Vuoden 1933 marraskuussa Suomen Sosialidemokraatti huomioi Knut Kankaan Helsingin Työväenyhdistyksen sekakuoron konsertin yhteydessä näkyvästi.
Kuoron ohjelmistossa oli Kankaan Syyslaulu ja sovitus Piirilaulu. Etukäteismainoksessa säveltäjä esiteltiin kehuvasti ja Sosialidemokraatin musiikkiarvostelija Väinö Pesola kirjoitti pitkästi arvostelussaan:
"Ohjelmassa oli myös pari laulua Knut Kankaalta, ja näistä erityisesti Syyslaulu herätti huomiota kypsällä tekotavallaan ja vakavalla tunnelmallaan. Pyydämme saada kiinnittää lukijan huomion Kankaaseen, sen hänen uurastuksensa ja edistymisensä ansaitsevat.
Knut Kangas on pohjalaisia ja on hän nykyään noin 50-vuotias. Hän on kohonnut kansan syvistä kerroksista, toimi aikoinaan mm. tullilaitoksen palveluksessa ja sittemmin musiikkialalla.
Hän on mainio bassolaulaja, soittaa pianoa hyvin ja omaa myös runsaasti johtajanlahjoja. Tutkintoina on hänellä Helsingin Lukkari- ja urkuopiston päästötutkinto ja on hän yksityisesti runsaasti teoriaa opiskellut.
Viime keväänä antoi Kangas Oulussa sävellyskonsertin, jossa oli orkesteri- ja laulusävellyksiä. Radio-orkesterin ohjelmissa on yhä useammin viime aikoina ruvennut näkymään Kankaan kansanomaisen kauniita sävellyksiä.
Kunnia lahjakkaalle vakavalle ahertajalle luovan musiikkityön palveluksessa."
Väinö Pesola ja Knut Kangas tunsivat toisensa jo sisällissotaa edeltävältä ajalta, jolloin Kangas oli toiminut Pesolan johtaman Helsingin Työväen Mieskuoron laulajana ja varajohtajana.
Oulusta kutsu tuuliseen Helsinkiin
Heinäkuussa 1934 Knut Kangas kutsuttiin Helsinkiin Työväenyhdistyksen sekakuoron ja orkesterin johtajaksi. Toimet olivat auenneet Internationalenin johtamiseen liittyvien poliittisten kahinoiden jäljiltä.
Kangas ilmeisesti nähtiin "omana miehenä", jonka työväenhenkisyyteen voitiin luottaa. Mutta helppoa ei ollut Helsingissäkään, sillä kaikkea työväenyhdistyksen musiikkitoimintaa leimasi jatkuva poliittinen painostus puolelta jos toiseltakin.
Eräs lehtireportteri ihmetteli jo orkesterin avajaisharjoituksissa kapellimestaria, joka oli ottanut ohjelmistoon "porvarillisen" säveltäjän teoksen, Beethovenin Coriolanus-alkusoiton.
Sävellyskonsertti Helsingissä
Tammikuussa 1935 Kangas piti toisen sävellyskonserttinsa, nyt Helsingin Työväentalolla. Ohjelma oli lähes sama kuin Oulun konsertissa kaksi vuotta aiemmin.
Konsertin yleisömenestys oli hyvä, mutta pääkaupungissa oululaisen säveltäjän musiikkia pidettiin auttamattoman vanhanaikaisena.
Ystävä Väinö Pesola otti kritiikissään lähtökohdaksi harrastelijan ja ikämiehen, ei ammattilaisen pitämän sävellyskonsertin.
Uuno Klami tyrmäsi Kankaan tylysti kritiikissään.
Helsingistä loppuvat työt
Syksyllä 1937 Kangasta ei enää valittu Työväen orkesterin johtajaksi.
Yhtenä osasyynä saattoivat olla ohjelmistovalinnat. Kangas piti sinfonioiden tuomista työväenkonsertteihin tarpeettomana hienosteluna tässä vaiheessa, koska yleisöllä ei ollut edellytyksiä niitä ymmärtää.
Hänen mielestään työväenorkestereilta puuttuivat myös sinfonioiden esittämiseen vaaditut tekniset edellytykset.
Toisaalta joitakin ärsyttivät Kankaan maailmankatsomukselliset näkemykset, jota hän säännöllisesti toi esille Työväen Musiikkilehden kirjoituksissaan.
Helsingissä Kangas johti vielä OTK:n Mieslaulajia.
Kuoron ensikonserttiin huhtikuussa 1937 hän oli ottanut mukaan sävellyksensä Sen muistan päivän ja myöhemmin hän omisti kuorolle yhden keskeisistä mieskuorolauluistaan, Eero Alpin sanoittaman Laulu ihmisyydelle.
Kangas anoo valtion taiteilijaeläkettä
Vuoden 1938 elokuussa 55-vuotias Knut Kangas anoi valtion taiteilijaeläkettä. Perusteluissa hän kertoi tehneensä 40 vuotta työtä kansansivistyksen ja musiikkikulttuurin elvyttämiseksi "maamme köyhälistön keskuudessa".
Lisäksi hän mainitsi säveltäneensä kuoroille ja orkestereille yli 50 teosta. Hän vetosi myös heikkoon terveyteensä sekä jatkuvaan sangen niukkaan toimeentuloon.
Vaikka Kangas oli saanut suosittelijakseen mm. silloisen valtiovarainministerin Väinö Tannerin, ei eläkettä myönnetty.
OTK:n mieslaulajien kertomukset vahvistavat Kankaan heikon terveydentilan, sillä vuosina 1936-38 kuoronjohtaja ei pahentuneen astman ja käheytyneen äänen vuoksi voinut enää itse antaa kuorolle ääntä vaan se piti tehdä pianolla tai pillillä.
Puku, jota Kangas käytti johtaessaan, oli niin kulunut että kuorolaiset ostivat hänelle uuden OTK:sta.
Uusi työpaikka Kuopiosta
Syksyllä 1938 Kangas sai paikan Kuopion Työväen Musiikkiyhdistyksen kapellimestarina. Hän johti sekä kuoroa että orkesteria ja toimi Kuopion Työväen Teatterin laulunopettajana ja pianistina.
Kuopiolaiset pitivät itseään onnekkaina, kun "eräs maamme työväen musiikkielämän kaikkein keskeisimpiä henkilöitä" oli onnistuttu kiinnittämään kaupunkiin.
Talvisodan syttyminen 1939 lamautti vähitellen Kuopion Työväenyhdistyksen musiikkitoiminnan. Toisaalta sota myös hälvensi vanhoja rintamalinjoja ja yhdisti kansalaisia.
Tässä ilmapiirissä myös Kuopion Työväen Teatteri ja Savon Teatteri yhdistettiin, ja Knut Kangas valittiin Yhteisteatterin kapellimestariksi.
Teatterin ensimmäinen näytöskappale oli hieman irvokkaasti Sam Sihvon Jääkärin morsian vuodelta 1919.
Kirje tyttärelle ja kuolema
Toukokuussa 1941 Kangas lähetti kirjeen tyttärelleen Hilkka Siltaselle, missä hän kertoi olleensa hyvin sairas koko talven.
"Olen ollut sairaalassa kolme kertaa ja aina vähän toivuttuani tullut hoitamaan tätä virkapahaani, niin huonosti kuin se on käynytkin.
Onneksi on työnantajani suhtautunut sikäli inhimillisesti, että suorittanut täyden palkan koko ajalta, vaikka ne pennoset ovat menneet lääkärille, apteekkeihin ja sairaaloihin. - - -
Makailen täällä kotosalla ja käyn parina iltana viikossa harjoituksissa - sikäli - mikäli. Onneksi tätä työtä on nykyisin niin vähän."
Hiukan myöhemmin, toukokuun 25. päivänä hän kuoli astmakohtaukseen Kuopion kaupunginsairaalassa.
Tarina taulun takaa
"Knut Kankaalla oli yhä halu palata takaisin synnyinseuduilleen Ouluun", kertoo Juha Halonen, joka otti yhteyttä luettuaan Ylen juttusarjaa Knut Kankaasta.
Juha Halosen äidin Aino Halosen seinällä on Knut Kankaan vuonna 1923 maalaama taulu.
Juha Halonen kertoo tarinan taulun takaa:
"Äitini kertomuksen mukaan Knut Kangas lahjoitti taulun isoäidilleni Bertta Hämäläiselle 'vähäisenä kiitoksena' taloudellisesta avusta, jota tämä antoi Kankaan perheelle talvisodan aikoihin ja vähän sen jälkeenkin.
Kankaat ja Hämäläiset olivat seinänaapureita asuessaan torin laidalla sijainneessa Kuopion Työväen Teatterin pihapiirissa.
Bertta Hämäläisen aviomies Aku Hämäläinen (s. 1900) vangittiin poliittisista syistä kaksi viikkoa ennen talvisodan syttymistä ja uudemman kerran keväällä 1941 jatkosodan alla.
Bertta Hämäläinen hankki kuitenkin ompelijana jonkin verran, minkä lisäksi hänellä oli hyvät mahdollisuudet saada elintarvikkeita miehensä sukulaisilta Niuvanniemestä, joka oli siihen aikaan maaseutua.
Tämän ansiosta hän kykeni auttamaan myös naapuriaan Kankaan perhettä sekä elintarvikkeilla että pienillä rahasummilla Knut Kankaan ollessa käytännössä työttömänä.
Äitini mukaan Knut Kangas toimi ainakin jossakin vaiheessa Kuopion Työväen Teatterin johtajana. Tuolloin tehtävät teattereissa olivat kuitenkin käytännössä palkattomia, jolloin myös Kankaan perhe oli tiukoilla.
Knut Kangasta vaivasi se, ettei hän poliittinen leima otsassaan yksinkertaisesti saanut palkkatyötä, sosiaaliset siteet Kuopiossa olivat vähäiset eikä sosiaalijärjestelmää edes sanana tunnettu.
Knut Kangas kertoi Bertta Hämäläiselle aikeistaan muuttaa vaimonsa kanssa takaisin Ouluun, jossa hänellä oli mielestään paremmat elämisen edellytykset.
Hänen vaimonsa ehti tiettävästi jo edeltä käsin muuttaa Ouluun ja juuri ennen kuin Knut Kangas oli aikeissa jättää Kuopion, hän kuoli. Vain paria päivää ennen kuolemaansa Knut Kangas lahjoitti maalaamansa taulun auttajalleen Bertalle.
Tästä syystä taulun arvo mitataankin perheessä vain tunteessa, ei rahassa."
Knut Kankaan maalausharrastuksesta todistaa myös hänen poikansa Einari Kankaan lapsenlapsen Heini Hietalan hallussa oleva taulu.
Knut Kangas haudattiin omasta toiveestaan Ouluun.
Uppoudu Knut Kankaan koko elämäntarinaan pakolaiskertomuksineen.
Lähteet
Hietala, Heini. Knut Kankaan jälkeläinen.
Hurri, Merja: Knut Kangas. Työläismuusikko taistojen tiellä. STM/Työväenmusiikki-instituutti. Tampere 1986.
Työväen arkisto. Knut Kankaan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
