Helmikuun 17. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo ankarasta ruokamyrkytyksestä, minkä nälkä ja pilaantunut ravinto hänelle aiheuttivat. #musiikinkevät1918
Helmikuun puolivälissä Helsingissä kärsittiin jo nälkää. Kuoronjohtaja Väinö Pesola söi nälissään kaiken, mitä käsiinsä sai.
Pesola kävi sairaalassa katsomassa naisystäväänsä Ainoa – ja sai huomata, ettei olekaan tämän ainoa kavaljeeri.
"Nimipäivälahja. Narripeliä.
Perjantaina sain äidiltä nimipäiväonnittelukortin, jossa hän mainitsi ”jos enää onnea löytyykään”. Viittaus meni ainakin tällä kerralla paikalleen.
Olin lauantaina erikoisen nälkäinen. Söin neljänneskilon omenia, heti sen päälle vanhoja pähkinöitä, neljänneskilon ja vähän tämän jälkeen päivällisen Velinillä, jossa leipä oli niin pahanakanaista ja pahanmakuista, että täytyi syönti jättää kesken.
Illalla menin normaalisesti nukkumaan. Yöllä klo 12 heräsin hirveisiin kipuihin. Päätä särki ja mahaa poltti kiukkuisen tulisesti. Muutaman hetken taistelin. Sitten tapahtui aivan hirveä oksennuskohtaus. Pelkäsin rintani halkeavan ja pääni, varsinkin nenäni puhkeavan.
Kaikki kesti kuitenkin hyvin, vaikka vielä aamulla tuli nenän kautta röykkiöittäin oksennusta. Jäljelle jäi vain kiukkuisen mojottava päänsärky. Mitä ylenannosta oli jäänyt sisälle, tuli pian väkivaltaisesti ”toista tietä”.
Pelkäsin saavani lavantaudin, mutta kun katselin ulostusta, olivat siinä pähkinäni sulamattomina, siis vaan jonkinlainen ruuansulatusmyrkytys. Mutta voimat olivat poissa.
Vietin koko nimipäiväni sängyssä pahasti päänsärkyisenä ja yritellen silti lukea. Menihän taas tenttilukupäivä hukkaan! Tuumin, mitähän keksii kadehtiva lukujeni Vartijatar vielä tenttieni menestymistä ehkäistäkseen?
En päässyt myöskään Ainoa katsomaan sairaalaan. Menin sinne eilen. Hän voi koko hyvin.
Luonansa istui vanha lohikäärme-täti, joka minua tuntematta on alusta asti pitänyt parjaustensa esineenä ja eräs Ainon entinen kavaljeeri.
Kirosin situatsionini. Se oli narrimainen ja vastenmielinen. Ainon äärellä kamala akka, vierellä paljon, paljon kukkia ystäviltä, ystävättäriltä, jalkopäässä kaksi kaveria ehkä molemmat hajanaisin tuntein ja itse paikka: synnytyslaitos.
Jaa-ah! Kaikkiin idioottimaisiin tilanteihin johdattaa kohtalo ihmisen ja vastoin hänen tahtoaan.
Keskiviikkona pääsee hän pois. Pyysi myös tänään tulemaan. Tuskin menen."
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 22. helmikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?