Markku Luolajan-Mikkola valmistui ensin sellistiksi, mutta halusi ulos valmiiden mallien maailmasta. Etsiessään uutta Luolajan-Mikkola joutuikin vanhan musiikin maailmaan, missä sello vaihtui barokkiselloksi ja viola da gambaksi.
Suomen johtaviin vanhan musiikin esittäjiin, opettajiin ja organisaattoreihin kuuluva Markku Luolajan-Mikkola halusi jo opiskeluaikoinaan 1970-luvulla tehdä musiikkia toisella tavalla kuin muut. Hän törmäsi nuorena sellistinä sekä uskonnolliseen fundamentalismiin että klassiseen musiikkiin liittyvään fundamentalismiin. Molemmissa asiat opetettiin valmiiden mallien, vanhojen perinteiden mukaisesti, eikä opetusta sopinut kyseenalaistaa. Vanha musiikki tarjosi nuorukaiselle ulospääsyn:
– Tilanne oli 1970-luvulla aika villi, kun vanhaa musiikkia soitettiin mitä erilaisimmilla tavoilla. Se oli virkistävää, kun kaikki ei ollutkaan ennalta arvattavaa, Luolajan-Mikkola on muistellut nuoruusvuosiaan.
Nykyään, toimittuaan neljä vuosikymmentä viola da gamban ja barokkisellon opettajana Sibelius-Akatemiassa, Luolajan-Mikkola on joutunut toteamaan, että myös vanhan musiikin opetus on alkanut muistuttaa klassisen musiikin opetusta:
– Nyt vanhat radikaalit haluavat, että heidän oppilaansa tekevät asiat samalla tavalla kuin he itse. Ihminen ei muutu!
Luolajan-Mikkola itse haluaa innostaa oppilaitaan samanlaiseen avarakatseisuuteen, jolla hän omaksui vaikutteita vanhemmilta kollegoiltaan 1970-luvulla.
Töölöläisen musiikkiperheen kuopus
Markku Luojalan-Mikkola syntyi töölöläisen musiikkiperheen kuopuksena 18. joulukuuta 1957.
Isä, Vilho Luolajan-Mikkola toimi Helsingin opettajakorkeakoulun musiikinopettajana. Hän oli valmistunut kansankoulunopettajaksi, mutta intohimo säveltämiseen sai hänet jatkamaan musiikkiopintojaan Aarre Merikannon, Sulho Rannan, Selim Palmgrenin ja Eino Linnalan johdolla aina sävellysdiplomiin asti vuonna 1946.
Vuonna 1950 syntyi Luolajan-Mikkolan perheen esikoinen Anu, josta tuli aikanaan pianisti. Kolme vuotta myöhemmin Anu sai pikkuveljen Mikko-Villen, joka on tehnyt merkittävän uran sekä klassisena viulutaiteilijana, konserttimestarina että jazzviulistina.
Vanhempien sisarustensa tavoin myös kuopus Markku ryhtyi soittamaan jo varhain. Vuodesta 1966 hän opiskeli sellonsoittoa Sibelius-Akatemiassa opettajinaan Arto Noras ja Seppo Laamanen. Kuusitoistavuotiaana hänet valittiin Espoon kamariorkesterin soolosellistiksi. Kaksi vuotta myöhemmin, vain 18-vuotiaana hänellä oli jo ensimmäiset omat sello-oppilaansa Sibelius-Akatemiassa.
Vuonna 1983 Markku Luolajan-Mikkola suoritti sellodiplomin Sibelius-Akatemiassa, minkä jälkeen hän toimi kahdeksan vuotta sellonsoiton lehtorina Hyvinkään musiikkiopistossa.
Sello vaihtuu gambaan
Intohimo etsiä uutta johti Markku Luolajan-Mikkolan barokkimusiikin maailmaan. Vuonna 1990 hän lähti jatkamaan opintojaan Hollantiin, missä opiskeli Haagin Kuninkaallisessa Konservatoriossa sekä viola da gamban soittoa Wieland Kuijkenin johdolla että barokkiselloa Jaap ter Lindenin johdolla. Kaksi vuotta myöhemmin hän suoritti jatkotutkinnot molemmissa soittimissa.
Aivan erityisesti Luolajan-Mikkola innostui 1400-luvulta syntyneestä viola da gambasta. Gambaperheeseen kuuluu useita eri kokoisia viola da gamboja, joissa yleensä on kuusi kieltä. Gambat kehittyivät koko ajan aina 1680-luvulle mentäessä, jolloin bassogamba sai seitsemännen kielensä.
– Seitsemäs kieli tuo gambaan matalan rekisterin ja lisäjännitteen. Mitä enemmän kieliä, sitä vaikeampi soitinta on houkutella soimaan, Luolajan-Mikkola on kuvannut.
– Jos gambaa soittaa väärin, se kuulostaa aivan hirveältä!
Kun konserttisalit 1700-luvun loppua kohden kävivät yhä suuremmiksi, soinniltaan rikas, mutta ääneltään hiljainen gamba ei enää pärjännyt ja soitin unohdettiin.
Kaikki elämäni aamut -elokuva innostaa kuuntelemaan gambamusiikkia
Samoihin aikoihin, kun Luolajan-Mikkola opiskeli Haagissa gamban soittoa, joulukuussa 1991 sai ensi-iltansa Alain Corneau’n hienostunut, surumielinen elokuva Kaikki elämäni aamut. Se kertoo kahdesta ranskalaisesta barokkisäveltäjästä, Jean de Sainte-Colombe’sta (noin 1630 -1700) ja Marin Marais’ta (1656 - 1728) ja heidän erilaisesta suhtautumisestaan elämään ja taiteeseen. Siinä missä Marais oli juhlittu, elegantti hovisäveltäjä, omapäisen Sainte-Colombe’n on sanottu antaneen gamballe sielun.
Elokuvan ääniraidalla soitti tunnettu espanjalainen gamban mestari Jordi Savall yhtyeensä kanssa. Elokuva herätti laajan kiinnostuksen gambamusiikkia kohtaan.
Haagista palattuaan 1992 Markku Luolajan-Mikkola aloitti Länsi-Helsingin musiikkiopiston sellonsoiton lehtorina. Samalla hän liittyi Kuudennen kerroksen orkesteriin, 1989 perustettuun barokkimusiikkiin perehtyneiden nuorten muusikoiden orkesteriin. Vuonna 2010 orkesteri muutti nimensä Suomalaiseksi barokkiorkesteriksi.
Vuonna 1993 Luolajan-Mikkola toimi muun muassa äänenjohtajana Tukholmassa Drottningholmin linnan oopperaorkesterissa.
Phantasm - gambamusiikin kansainvälistä huippua
Kun Laurence Dreyfus vuonna 1994 perusti kansainvälisen Phantasm-gambakvartetin, hän kutsui mukaan soittajiksi gambistit Markku Luolajan-Mikkolan, Jonathan Manson’in ja Wendy Gillespie’n.
Phantasmin kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1997, kun kvartetin Henry Purcellin musiikkia sisältänyt esikoislevy voitti Gramophone-palkinnon. Tämän menestyksen jälkeen Phantasmin levytykset ovat saaneet lukuisia ehdokkuuksia ja äänilevypalkintoja. Gramophone-palkinnon yhtye on voittanut jo kolmasti.
Purcell, Henry: Fantasia 1A3. Phantasm-gambakvartetti.
Phantasm on edelleen maailman merkittävimpiä gambayhtyeitä. Se pitää vuosittain 20-30 konserttia eri puolilla Eurooppaa, ja on käynyt esiintymässä myös Kaukoidässä ja Pohjois-Amerikassa.
"Taide-elämykset kannattaa kokea yhdessä muiden kanssa"
Phantasmin ja muiden barokkimuusikoiden kanssa kymmeniä äänilevyjä julkaissut Markku Luolajan-Mikkola ei kuuntele vapaa-ajallaan musiikkia, ei ainakaan äänitteitä. Musiikkia hän kertoo menevänsä kuuntelemaan konsertteihin, missä oikea akustiikka ja kanssakuulijat tekevät elämyksestä ainutkertaisen.
– Monet taide-elämykset kannattaa kokea yhdessä muiden kanssa. Jos katselee leffaa täydessä elokuvasalissa, se tuntuu aivan erilaiselta kuin tyhjässä salissa, Luolajan-Mikkola on verrannut.
Vuosina 2003-2004 Luolajan-Mikkola piti konserttisarjan Gambaa!, jossa hän soitti 48 konserttia Suomessa, Virossa, Ruotsissa ja Venäjällä. Ohjelma sisälsi Sainte Colombe’n ja Marais´n ranskalaista barokkimusiikkia.
Marais, Marin: Le Tourbillon. Markku Luolajan-Mikkola, viola da gamba ja Battalia eli Annamari Pölhö, cembalo, Eero Palviainen, luuttu ja Mika Suihkonen, viola da gamba.
Vuonna 2010 hän perusti vanhaan musiikkiin keskittyvän BRQ Vantaa Festivaalin, jonka taiteellisena johtajana hän toimii.
Bach-pyhiinvaellus Suomen keskiaikaisissa kivikirkoissa
Markku Luolajan-Mikkola on etsinyt muusikkona aina johdonmukaisesti uusia polkuja. Heinäkuussa 2015 hän aloitti Inkoon kirkosta epätavallisen Peregrinatio – Pyhiinvaellus -konserttikiertueen, joka kesti lähes kolme vuotta. Tuona aikana hän kiersi barokkisellonsa kanssa kaikissa Suomen 72:ssa säilyneessä keskiaikaisessa kivikirkossa soittaen yli 80 konserttia.
Idean Pyhiinvaellus-kiertueeseen hän oli saanut esiinnyttyään Hattulan Pyhän Ristin kirkossa ja Vantaan Pyhän Laurin kirkossa vuonna 2011. Molemmissa hänen luokseen oli tullut konsertin jälkeen kuulija kertomaan näystä, jonka oli kokenut konsertin aikana.
Kun kiertue alkoi vuonna 2015, oli kulunut tasan 330 vuotta Johann Sebastian Bachin syntymästä. Niinpä Luolajan-Mikkola valitsi soolokonserttien ohjelmaansa kaikki Bachin soolosellosarjat sekä selloversiot viululle sävelletyistä sonaateista ja partiitoista.
– Bach on muodostanut ison osan omasta elämästäni. Musiikkia on yhteensä noin kuusi tuntia kuutena eri ohjelmana, sellisti on kertonut.
Kiertueen oli määrä päättyä Turkuun Reformaation 500-vuotismerkkivuonna 2017. Turun puukotustragedian vuoksi viimeinen konsertti Turun tuomiokirkossa järjestettiin vasta huhtikuussa 2018, ja sellisti omisti sen puukotuksen uhreille.
Pyhiinvaellus-kiertue oli myös sellotaiteilijan kannanotto luonnon puolesta. Markku Luolajan-Mikkola teki koko kiertueen Keminmaata myöten käyttäen pelkästään julkisia kulkuvälineitä.
– Minusta on tärkeää päästä irti omilta mukavuusalueiltaan. Tämänkin konserttisarjan aikana tavoittelen koko ajan uudistumista, hän on kertonut.
Nykysäveltäjiä unohtamatta
Sen lisäksi, että Markku Luolajan-Mikkola on keskittynyt vanhaan musiikkiin, hän kantaesittänyt useita viola da gamballe sävellettyjä teoksia.
Hän on itse tilannut sävellyksiä gamballe muun muassa sellaisilta säveltäjiltä kuin Kimmo Hakola, Eero Hämeenniemi, Mikko Kervinen, Olli Koskelin, Kirmo Lintinen, Juhani Nuorvala, Jukka Tiensuu, Tapio Tuomela, Harri Vuori ja Lotta Wennäkoski.
Wennäkoski, Lotta: Procris nro 2 Procris. Markku Luolajan-Mikkola, viola da gamba & Piia Komsi, sopraano.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
BRQ Vantaa Festival: Markku Luolajan-Mikkola.
Bergen Barokk: Markku Luolajan-Mikkola.
Hautala, Harri: Sellistin hämmästyttävä urakka: 72 kirkkoa, lähes 100 konserttia ja matkat julkisilla kulkuvälineillä. Aamulehti 18.7.2017.
Jakofleff, Jari: Sellotaiteilija Markku Luolajan-Mikkolan “Pyhiinvaellus”-konserttikiertue tulee Nousiaisiin. Turun seutusanomat 1.4.2016.
Kotisivut: Markku Luolajan-Mikkola.
Lampila, Hannu-Ilari: Gambansoittaja Markku Luolajan-Mikkola sai Gramaphone-levypalkinnon. Helsingin Sanomat 28.10.1997.
Lumi-Strings: Markku Luolajan-Mikkola.
Markku Luolajan-Mikkolan Pyhiinvaellus Turun tuomiokirkkoon. Aamuset 20.4.2018.
Pyhiinvaellus. EPressi - Tiedotteet - Musiikki 14.7.2015.
Sipiläinen, Anneli: Intohimosta gambaan. Turun Sanomat 6.12.2003.
Säveliä.fi taiteilijaesittely: Markku Luolajan-Mikkola - muusikko.
Wikipedia: Markku Luolajan-Mikkola.
Wikipedia: Mikko-Ville Luolajan-Mikkola.
Wikipedia: Vilho Luolajan-Mikkola.
