Laila Tarpila
Yle
58-vuotiaana vuonna 2015 maksasyöpään kuollut Jouni Kaipainen oli erittäin tuottelias säveltäjä ja musiikkikirjoittaja. Kaipainen kuului suomalaissäveltäjien kärkeen ja oli modernismia uudistaneen Korvat auki -yhdistyksen perustajajäseniä. "Jouni oli porukan tähti", on kapellimestari Esa-Pekka Salonen todennut.
Säveltäjä Jouni Kaipainen kuoli vain päivää ennen kuin olisi täyttänyt 59 vuotta. Hän oli syntynyt 24. marraskuuta 1956 Helsingissä ja kuoli 23. marraskuuta 2015 Tampereella.
Jouni Kaipainen kuoli kesken täyden luomiskautensa. Hänen viimeiseksi sävellystyökseen jäi huilisti Anna Aminoffin tilaama huilusonaatti, joka jäi käytännossä keskeneräisenä säveltäjän tietokoneelle.
Viimeisenä kesänään Jouni Kaipainen kävi kuuntelemassa pasuunakonserttonsa kantaesitystä Porvoon Suvisoitossa. Runsaasta luomisvoimasta kertoo myös kantaesitys vielä viikko hänen kuolemansa jälkeen. Silloin Punavuoren kamarimusiikkiyhdistyksen konsertissa Ekbergin kahvilassa Helsingissä esitettiin pianotrio nro 2.
Kaipaisen laajan tuotannon pääteoksia olivat neljä sinfoniaa, seitsemän jousikvartettoa sekä runsaat kymmenen konserttoa. Viimeinen hänen valmiiksi saattamistaan sinfonioista oli nro 4 lisänimeltään Commedia. Se esitettiin keskeneräisenä Finlandia-talossa 2010.
"Commedian" keskeneräinen esitys löytyy Ylen Elävästä arkistosta. Radion sinfoniaorkesteria johtaa Hannu Lintu. Solisteina ovat sopraano Helena Juntunen ja baritoni Jaakko Kortekangas, kuorona Juha Kuivasen valmentama Polyteknikkojen kuoro. Konserttitallenne 15.12.2010.
Teos oli alun perin Tampere Filharmonian tilaus vuodelta 2004. Kapellimestari Hannu Linnun siirryttyä Tampereelta Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi, RSO lunasti oikeudet myöhässä olleen teoksen kantaesitykseen.
Kun neljäs sinfonia esitettiin myöhemmin kokonaisuudessaan, mikä tapahtui Tampereella maaliskuussa 2017, orkesterilla oli käytössään koko nuottimateriaali. Hannu Lintu johti myös sinfonian Tampereen esityksen. Commedian esityksen päivämäärä oli ehditty sopia säveltäjän kanssa, mutta syöpä eteni kuitenkin vääjäämättömästi eikä säveltäjä ehtinyt kuulla teoksensa kokonaisesitystä.
Jouni Kaipainen toimi Tampere Filharmonian nimikkosäveltäjänä useita vuosia.
Kirjoittajan lahjat näkyivät jo lapsuudessa
Jouni Kaipainen oli kirjailija Anu Kaipaisen (o.s. Mustonen) ja lääkäri ja kansanedustaja Osmo Kaipaisen esikoispoika. Osmo Kaipainen oli SDP:n kansanedustaja 1970–1975 ja toimi Suomen sosiaali- ja terveysministerinä Rafael Paasion II hallituksessa 1972. Perheeseen kuuluivat myös pikkuveljet, puolitoista vuotta nuorempi Petri ja runsaat kuusi vuotta nuorempi Marko.
Pojat saivat summerhilliläisen vapaan kasvatuksen, lukuunottamatta pieniä rajoituksia kuten hyvää käytöstä ja myöhemmin kotiintuloaikoja. Vanhemmat toivoivat esikoispojasta aluksi urheilijaa, mieluiten korkeushyppääjää, mutta kaksivuotiaana Jouni tahtoi itse autonkuljettajaksi ja vuotta myöhemmin kirjailijaksi.
Jouni Kaipaisen kirjoittajan lahjat näkyivät jo alakoulussa. Hän aloitti koulunkäynnin syksyllä 1963 Heinätorin koulussa Oulussa, minne perhe oli asettunut Helsingin, Mäntän ja Viinijärven kautta. Isä oli kutsuttu Ouluun Nuottasaaren tehtaan työterveyslääkäriksi.
Opettaja Sointu Annala on kertonut Jouni Kaipaisen olleen erityisen kiinnostunut ainekirjoituksesta.
– Kirjoitin usein aineiden otsikoita taululle. Kerran kirjoitin aiheeksi Lättyrosvot. Jounia se huvitti kovasti, ja hän laatikin aivan erinomaisen aineen siitä.
Lahjakkuus ja kunnianhimo yhdistivät Kaipaisen perheettä. Kaikki pojat kirjoittivat kuusi laudaturia vuorollaan.
Sanoilla leikkiminen jatkui läpi Jouni Kaipaisen elämän. Koska kirjoittaminen oli hänelle helppoa, tekstit syntyivät nopeasti ja vaivattomasti. Hän kirjoitti teosesittelyjä, lehtikritiikkejä, radioesitelmiä ja esseitä sekä juontoja Tampere Filharmonian kamarimusiikkikonsertteihin.
Jouni Kaipaisella oli äärettömän hyvä muisti. Sen turvin hän pystyi siteeraamaan valtavia määriä tekstejä, myös runoja. Erityisen tarkka hän oli faktojen paikkansapitävyydessä.
Sanaristikoita Kaipainen täytti samaan tyyliin kuin kirjoitti eli nopeasti, kunhan oli ensin päättänyt, aloittaako vaaka- vai pystyriveistä.
Säveltäjä-identiteetti syntyi 12-vuotiaana
Jouni Kaipaisen ensimmäinen instrumentti oli koulusoitin melodika. Melodikan jälkeen kokeiluvuoroon tulivat viulu ja rokkibändi, minkä jälkeen alkoi pianonsoitto.
Beethovenin kuuntelu alkoi kotona, kun äiti osti joululahjaksi Beethovenin koko tuotannon 200-vuotisjuhlalevytyksen. Samaan tapaan kuin Kaipaisen veljekset lukivat puhki kirjallisuuden klassikot, he kuuntelivat puhki lahjaksi saadut Beethoven-levyt.
Säveltäjyys alkoi 12-vuotiaana eräänä tavallisena päivänä vuonna 1969.
– Yhtenä mainitun kevään lauantaina saavuin taas aika väsyneenä kotiin ja tapani mukaan sieppasin pari korvapuustia ja lasillisen mehua. Sitten huomasin uuden äänilevyn.
Uusi levy oli Beethovenin Eroica-sinfonia, minkä kuunneltuaan Jouni Kaipainen päätti ryhtyä säveltäjäksi. Alkoi järjestelmällinen pienoispartituurien keräily.
Ensimmäiset hankinnat olivat Beethovenin sinfonioita ja jousikvartettoja. Aina uuden levyn kuunneltuaan, hän hankki partituurin ja perehdytti myös veljensä Petrin partituurinlukuun. Lopulta keltakantisia partituureja oli kasoittain. Partituureja tutkittiin yhdessä, sävellettiin ja tehtiin luetteloita tulevista teoksista.
Itsekuria vai ei?
Sävellystä Jouni Kaipainen opiskeli 1975–1982 Sibelius-Akatemiassa opettajinaan Aulis Sallinen ja Paavo Heininen.
Heinisen sävellysluokalta Kaipainen ei valmistunut koskaan. Opiskelutoverin ja säveltäjäkollegan Juhani Nuorvalan mukaan Jouni vei Heiniselle jonkin verran pyydettyjä harjoitustöitä ja sävellyksiä, teki aika paljon oman päänsä mukaan ja sävelsi salaa, näyttämättä teoksia opettajalle. Niitä vaan ilmestyi konsertteihin.
Pahimmillaan tilanne sai Heinisen toteamaan:
– En minä sen pojan uraa Suomessa epäile, mutta kun pojalla olis kyvyt vaikka minkälaiseen maailmanvalloitukseen, niin onhan se kamalaa ettei sitä itsekuria ole sillä lainkaan.
Innostumiskyvyn puute on tauti, joka tappaa
Ehkä Kaipaisen itsekuri näyttäytyi Heinisen sävellystunteja paremmin omaehtoisessa opiskelussa. Kerran hän otti ohjelmakseen kuunnella nuoteista seuraten kaikki Béla Bartókin kvartetot, numerojärjestyksessä yhden joka päivä. Hän merkkasi kaikki kuuntelukerrat muistiin niin että saattaisi kirkkain katsein väittää tuntevansa kappaleet todella hyvin.
– Ilmeisesti koin tällaisen valaistumisen hetken noin puolitoista vuotta myöhemmin, sillä silloin merkintäni loppuvat. Tuohon väliin mahtuu 530 päivää, ja siinä ajassa kuuntelin kunkin Bartókin kvarteton 69 kertaa – projektini ei ollut toteutukseltaan aivan pedanttinen, sillä laskutoimenpide antaa 414 kuuntelupäivää ja 126 vapaapäivää. Tämä kvartettokylpy oli epäilemättä nuoruuteni tehokkain opiskeluponnistus.
Innostumiskyvyn puute on tauti, joka tappaa, oli Jouni Kaipaisen elämän keskeinen motto. Tuttavapiirin ja ystävien mukaan hän oli valtava kaikkiin suuntiin, hän oli älykäs ja osaava kaikessa tietämyksessään, laajasti rönsyilevä puheessaan, lämmin ystävyydessään ja rakkaudessaan. Näiden vastakohtana olivat pohjakosketukset, joihin kuuluivat ajoittaiset katoamiset ja kyvyttömyys hallita arkea.
Viiden pojan isä
Jouni Kaipainen oli viiden pojan isä. Esikoispoika Tuomas Kaipainen on kertonut isänsä kulinarismista, miten tämä jo 80-luvulla teki arkiruokaakin tavallista monipuolisemmin.
– Ja myöhemmin kun siellä kävi, sillä oli aina joku kokkaussysteemi meneillään. Se osas loihtia taitavasti aterioita ihan perusaineksistakin, mutta joskus oli kauppalaskut aika isoja, huolimatta siitä että rahantulo oli vähän puuskittaista.
Vuonna 1989 syntyivät kaksospojat Lauri ja Karri puolison Outi Katteluksen kanssa. Molemmat pojat lähtivät isoisän perintönä mukaan politiikkaan, he liittyivät kokoomukseen 15-vuotiaina. Lauri Kattelus on tuore Laitilan kaupunginjohtaja. Hänet valittiin tehtävään kesäkuussa 2020.
Puolison, laulaja Päivi Kantolan kanssa syntyivät Iivo ja Ilari, jotka molemmat ovat valmistunneet Helsingin Pop & Jazz Konservatoriosta. Ilari Kaipainen säveltää ja Iivo Kaipainen on metalliyhtye Arionin kitaristi ja säveltäjä.
Kuollessaan Jouni Kaipainen oli naimisissa viulisti-kapellimestari Jaana Haanterän kanssa.
Kaipainen oli myös pedagogi. Vuodesta 2000 lähtien hän opetti sävellystä Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa. Helsinki Biennalen taiteellisena johtajana hän toimi 1991–1993.
Jouni Kaipaisen tiukin modernismi jäi 1980-luvulle. Esimerkki tyylin muutoksesta on klarinettikonsertti "Carpe diem" vuodelta 1990. Itsenäisyyspäivän juhlakonsertissa 6.12.2019 Radion sinfoniaorkesterin solistina soittaa klarinetisti Kari Kriikku, kapellimestarina on Klaus Mäkelä.
Viulukonsertto syntyi vuonna 2006. Kantaesityksessä saman vuoden joulukuussa Radion sinfoniaorkesterin solistina soittaa saksalainen viulisti Christian Tetzlaff, esityksen johtaa kapellimestari Sakari Oramo. Ennen esitystä Jouni Kaipainen ja Christian Tetzlaff kertovat teoksesta.
Orkesteriteos North by North-East vuodelta 2001 soi Suomen Säveltäjät 75 vuotta -juhlakonsertissa 2.10.2020. Radion sinfoniaorkesteria johtaa kapellimestari Hannu Lintu. Jouni Kaipaisen suhde Radion sinfoniaorkesteriin oli kiinteä. Viides sinfonia oli tilattu ja Hannu Linnun ja Jouni Kaipaisen viimeinen keskustelu koski tuon sinfonian dramaturgiaa. RSO kantaesitti muun muassa toisen ja neljännen sinfonian sekä piano- ja viulukonserton. Jouni Kaipainen kirjoitti RSO:lle satoja ohjelmakommentteja.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Hirvonen, Maritta: Hämäränmaassa valon syvyys. Jouni Kaipainen (1956–2015). Stresa Kustannus. Manmade Agentuur Oü, Tallinna 2020.
Autio, Kalle & Säilynoja, Juhana: Jumalainen näytelmä Jouni Kaipaisen mukaan. Yle Elävä arkisto 17.2.2014.
Hämeenniemi, Eero: Hyvästi, Jouni!. Yle Klassinen 23.11.2015.
Kahila, Satu & Lintu, Hannu: Jouni Kaipainen in memoriam. Radion sinfoniaorkesteri 18.12.2015.
Schauman, Satu: Tunnetun säveltäjän kaksospojat: Isän demariperintö ei siirtynyt meihin. Verkkouutiset.fi 31.07.2016.
Sirén, Vesa: Suuren synteesin säveltäjä: Jouni Kaipainen on kuollut. Helsingin Sanomat 23.11.2015.
Ylönen, Jormaa: Lauri Kattelus yksimielisesti Laitilan kaupunginjohtajaksi. Kuntalehti 1.6.2020.
