Laila Tarpila
Yle
Viulua soittava isosisko viitoitti musiikkineuvos Marjukka Riihimäen tien opintoihin Sibelius-Akatemiaan. Opintojen aikana kuorolegenda Harald Andersén sytytti liekin, joka johdatti Riihimäen lopullisesti kuorojen pariin. Kuoronjohtaja Marjukka Riihimäki on huomioitu lukuisin palkinnoin, viimeksi Kulttuurirahaston suurpalkinnolla 2019.
Marjukka Riihimäeltä kysytään usein hänen salaisuuttaan menestyvien kuorojen valmentajana. Mitään metodia hän ei kuitenkaan tunnusta.
– Minulla on visio lopputuloksesta. Tekeminen on prosessi. En voi esimerkiksi sanoa kahdessa tunnissa mikä on Philomela-sound. Kaikki tapahtuu pienissä erissä. Käytän paljon mielikuvia harjoituksissa, joilla vähän kuin taion esiin haluamaani lopputulosta. Mielikuvat syntyvät siinä hetkessä, ei niitä voi kotona keksiä.
Sibelius-lukion musiikinopettajan työstä eläkkeelle jäänyt Marjukka Riihimäki johtaa yhä vuonna 1984 perustamaansa naiskuoro Philomelaa, Sibelius-lukion oppilaiden aloitteesta 1991 syntynyttä sekakuoro Grex Musicusta ja Klemetti-Opiston naiskuoroa.
Eläköidyttyään Marjukka Riihimäki alkoi laulattaa myös muistisairaita.
– Olin käynyt jo paljon palvelutaloissa kuorolaisten kanssa. Kun nuoret kuorolaiset laulun lomassa juttelivat vanhusten kanssa, joka ikinen kerta tapahtui sama. Posket punaisina he kertoivat, mitä vanhukset olivat heille jutelleet.
– Muistisairaiden kanssa lauletaan pelkästään tuttuja lauluja heidän lapsuudestaan ja nuoruudestaan. En opeta mitään uusia lauluja ihmiselle, joka on vaipunut omaan maailmaansa. Tutun laulun kanssa ryhti nousee ja ilo nousee silmiin.
Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinto 2019 myönnettiin Marjukka Riihimäelle kuorokulttuurin uudistamisesta sekä aikuisten ja lasten laulattamisesta.
Evakkotie vei perheen Viipurista Heinolaan
Helsingissä 2. marraskuuta 1946 syntyneen Marjukka Riihimäen (o.s. Hartikainen) vanhemmat joutuivat sodan vuoksi jättämään kotikaupunkinsa Viipurin ja lähtemään evakkoon. Pienen perheen tie vei aluksi eri puolille Suomea, kunnes koti löytyi Heinolasta. Marjukan syntymäpaikaksi tuli Helsinki, vaikka koulun hän aloitti Heinolassa.
Heikentynyt terveydentila pakotti armeijan autokomppaniassa ammattiautoilijana toimineen isän hankkiutumaan kevyempiin töihin. Isällä oli hieno meriitti, hän oli toiminut muutaman kuukauden Mannerheimin autokuskina, mikä edesauttoi uuden työpaikan saamista Fazerin tehtaalta Vantaan Vaaralasta.
– Asuttiin siellä karkkien tuoksussa, koska isä joutui keskellä yötäkin töihin hälytysten takia. Kävin kansakoulun loppuun Vaaralassa, ja siirryin sitten Tikkurilaan. Koulukuljetus oli Vaaralasta, ja aina kun näkyi tyttö juoksevan kovaa vauhtia, se oli minä… paha tapa olla myöhässä.
Isällä oli kansanpelimannin luonne. Kotona soitettiin, vaikkei isällä ollut koulutusta.
– Hänellä oli hämmästyttävä taito: jos jollain oli mandoliini, hän alkoi soittaa.
Musiikinopettajaksi Sibelius-Akatemiasta
– Heinolassa kahdeksan vuotta vanhempi siskoni Leena kävi pianotunneilla. Hänen opettajansa tuli käymään, kun olin 3-4 vuotias, ja halusi opettaa myös minua. Oma intoni kohdistui silloin pääasiassa siihen, että tunnin jälkeen sain pullan ja limsapullon. Mutta soitin kaikkea korvakuulolta. Koulussa Tikkurilan yhteiskoulussa säestin virret aamuhartauksissa.
Isosisko Leena viitoitti tien pikkusiskolle. Leena oli aloittanut viulutunnit jo Viipurin musiikkiopistossa ja valmistui musiikinopettajaksi Sibelius-Akatemiasta.
– Lukioluokilla menin muutamaksi vuodeksi siskon tuntemalle piano-opettajalle Sergei Kulangolle, joka preppasi minut tulevaan Sibelius-Akatemian pääsykokeeseen.
Kulanko tekikin työnsä hyvin. Pääsykokeeseen piti valmistaa neljä kappaletta.
– Ensimmäisenä kokeessa piti soittaa Bachia. Kun olin soittanut sen, sanoivat kiitos! Lähdin kotiin ja itkin, pää oli kauhean kipeä ja sanoin etten päässyt, en saanut soittaa kuin ensimmäisen kappaleen. Mutta se olikin mennyt aika hyvin.
Musiikinopettajan ura alkoi Vantaan Rekolan yhteiskoulusta ja jatkui Sibelius-lukioon
Sibelius-Akatemiasta valmistunut nuori musiikinopettaja aloitti uransa Rekolan yhteiskoulussa Vantaalla.
– Siellä oli vain kolme luokkaa, mutta sitä laajennettiin koko ajan. Olin niin innostunut opettaja, että menin sinne varmaan vapaa-aikanakin. Oli vaan niin ihanaa olla oppilaiden kanssa ja tehdä heidän kanssaan kaikkia juttuja. Tiernapoikien kanssa käytiin esiintymässä vantaalaisissa ravintoloissa.
Sitten tuli haku Töölön yhteiskouluun, ja Marjukka Riihimäki tuli valituksi. Töölössä hän opetti kahdeksan vuotta, kunnes siirtyi jälleen eteenpäin.
– En edes haaveillut Sibelius-lukiosta. En uskonut, että taidot riittäisivät, mutta työ Töölön yhteiskoulussa vaikutti asiaan. Sinne tultiin kolmannelle luokalle ja kirjoitettiin ylioppilaaksi, eli oppilaat olivat siellä 10 vuotta. Minulla oli siellä tyttökuoro ja sekakuoro, ja kävimme paljon esiintymiskeikoilla, monissa paikoissa samoissa tilanteissa kuin Sibelius-lukion kuoro. Kilpailuissa kiinnitettiin huomiota, että miten se on taas täällä?
– Erilaisten vaiheiden jälkeen päädyin musiikinopettajaksi Sibelius-lukioon. Ensimmäinen vuosi 1982-83 oli rankkaa, kun olin molemmissa kouluissa ja piti järjestää ohjelmat kahteen kouluun. Sitten Sibelius-lukion paikka tuli auki, ja se oli minulle aikamoinen onnenpotku.
Philomela syntyi välittämään vahvoja tunteita ja koskettavia tarinoita
Jo varhain Marjukka Riihimäelle oli selvää, että kuorotyö on se mistä hän pitää. Hän oli itse laulanut Sibelius-Akatemiassa Harald Andersénin johtamassa kuorossa ja Klemetti-Opiston kamarikuorossa.
– 1970-luvulla johdin Työväen naiskuoroa. Ja kun Sibelius-lukiossa oli kamarikuoro, minua pyydettiin 1984 aloittamaan uusi naiskuoro Helsingissä.
Niin sai alkunsa Philomela, Marjukka Riihimäen johdolla kehittynyt, lukusia palkintoja ja meriittejä kahminut uraauurtava uuden polven naiskuoro.
– Tunnetta pitää olla! Meidän lähtökohtana on että, tehdään täysillä kaikki mitä tehdään.
Marjukka Riihimäelle myönnettiin Klemetti-palkinto vuonna 1993, Linnankoski-mitali vuonna 2003 ja Kekrinpäivän tunnustuspalkinto vuonna 2005. Suomen Kuoronjohtajayhdistys valitsi Marjukka Riihimäen Vuoden kuoronjohtajaksi 2006. Musiikkineuvoksen arvonimen hän sai 2009 ja Helsinki-mitalin 2014.
Marjukka Riihimäki asuu Porvoossa puolisonsa kuoronjohtaja ja kirkkomuusikko Ilmo Riihimäen kanssa. Pariskunta kohtasi kuorossa, luonnollisesti, silloin kun Sibelius-Akatemian kamarikuoro teki laajan kiertueen Keski-Euroopassa. Perheeseen kuuluu kolme lasta, Jarkko, Hanna ja Antti, jotka kaikki toimivat musiikkialalla.
Marjukka Riihimäki ja Grex Musicus -kuoro Iiron musiikkiluokka -ohjelman lähetyksessä 2016.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Gustafsson, Miia: Kulttuurirahaston suurpalkinto kuoronjohtaja Marjukka Riihimäelle, joka laulattaa vanhuksia ja saa muistisairaidenkin silmät loistamaan. Yle Uutiset 27.2.2019.
Kallionpää, Katri: Kuoronjohtaja Marjukka Riihimäen silmissä on ”se maaginen lumo”. Helsingin Sanomat 1.11.2016.
Mether, Ulla: Marjukka Riihimäelle kulttuurirahaston suurpalkinto – kolme merkittävää kulttuuritekoa palkittiin 30 000 eurolla. Uusimaa 27.2.2019.
Kuusi kuvaa: Kuorot musiikkineuvoksen instrumentteina. Vieraana musiikkineuvos, kuoronjohtaja Marjukka Riihimäki. Toimittajana Elina Saksala. Radio-ohjelma, Yle 2016.
Miina Sillanpään säätiö: Marjukka Riihimäki palkittiin kuorokulttuurin uudistamisesta ja ihmisten laulattamisesta
Grex Musicus
Philomela
