Laila Tarpila
Yle
Oopperalaulaja Anna Mutasen todellinen innostus laulamiseen alkoi 15-vuotiaana Viipurissa. Anna erosi koulusta oppikoulun kolmannelta luokalta ja alkoi isän vastustuksesta huolimatta opiskella laulua Viipurin Kirkkomusiikkiopistossa. Anna Mutasesta tuli 1940–50-luvuilla koko kansan rakastama karjalaisuuden tulkki, "Karjalan satakieli".
Anna Mutanen-Liedes oli kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperaan 1939–1963. Jatkosodan aikana hän esiintyi lukuisilla rintamakiertueilla ja joutui joskus esittämään suosituksi tullutta Karjalan kunnailla -laulua jopa 15 kertaa päivässä.
Laulusta ei muodostunut Anna Mutaselle ongelmaa, sillä hänellä oli vahvat siteet Karjalaan.
– Siitä on tullut minulle nimimerkki. Tuskin oli yhtään konserttia, jossa sitä ei olisi pyydetty. Ja jos en itse sitä hoksannut, niin yleisöstä huudettiin.
"Kansanlauluista ei saa tehdä aarioita", Anna Mutanen on todennut. Hänen äänityksiään toivotaan yhä kuultavaksi Yle Radio 1:n pitkäikäisessä suosikkiohjelmassa Lauantain toivotut levyt.
Joensuussa 8. elokuuta 1914 syntynyt Anna Mutanen sai lapsena lempinimen Munna. Nimi oli käännös hänen nimestään Anna Mutanen, Munna Atanen.
Nimi syntyi koulussa, jota 8-lapsisen perheen kolme tyttöä kävi samaan aikaan ja joiden nimet sekoitettiin. Yksi opettajista keksi myös luetella sisarten nimet peräkkäin Siiri-Anna-Ester, jolloin joku joka tapauksessa nousi seisomaan.
Helsingissä 88-vuotiaana 22. heinäkuuta 2003 kuollut Anna Mutanen oli puhelias karjalainen, jonka vilkkaan jutustelun välissä kuului tämän tästä iloinen nauru.
– Olin 4-vuotias kun muutimme Viipuriin. Viipuri oli ihana kaupunki, ihmiset olivat kuin sisaria ja veljiä kaikki keskenään. Pisimpään asuimme Pellervonkatu 18:ssa, talossa jonka isä osti.
Kaikkineen perheeseen syntyi 10 lasta ja kotona oli vilkasta. Vanhemmat, junailija Pekka Mutanen ja Selma Kimari oli vihitty Amerikassa. Suomeen palattuaan heidät vihittiin toistamiseen, sillä isä oli ortodoksi ja äiti luterilainen.
Perheessä musisoitiin ahkerasti. Isä lauloi komealla tenoriäänellään ja improvisoi taitavasti pianolla, mutta nuotteja hän ei osannut. Myös äiti lauloi ja kaksi Annan veljistä soitti viulua. Jouluisin kotikuoro lauloi moniäänisesti Maa on niin kaunis.
– Aivan pienestä saakka minulla oli ajatus, että jotenkin laulamalla elämän pitää mennä. Kun lauloin aivan joka paikassa, taikauskoiset karjalaiset sanoivat, että tuo tyttö laulaa itselleen onnettomuuksia.
– Lopullinen innostus laulamiseen tuli Viipurissa kolmannella luokalla, kun opettaja Lindqvist laulatti minua. Vanhempien kanssa oli kova vääntö, kun lopetin kolmannelta luokalta kesken ja opettajat soittivat perään.
– Menin silloin 15-vuotiaana koelauluun Hellin Sivorin johtamaan Kirkkomusiikkiopistoon. Minulla oli kaksi paksua lettiä, ja Hellin sanoi että mene hyvä ihminen takaisin kouluun. Minä sanoin että kyllä minä tänne tulisin, kun koulusta jo erosin, ja isä sanoi ettei koulua enää maksa. Silloin Hellin sanoi, että tule hyvä ihminen tänne. Sain ilmaisen opetuksen, sillä Hellin maksoi kaiken.
Neljän vuoden opintojen jälkeen 19-vuotias Anna Mutanen sai Kirkkomusiikkiopistosta laulunopettajan paperit keväällä 1934. Hän jäi Viipuriin ja toimi laulunopettajana Kirkkomusiikkiopistossa 1934–1936 ja Viipurin kansankonservatoriossa 1936–1939.
Hellin Sivorin valmentamana Mutanen antoi ensikonsertin Viipurin keskuskansakoulun salissa syksyllä 1938 ja sen jälkeen varsinaisen läpimurtoensikonserttinsa Helsingissä tammikuussa 1939.
Anna Mutasen ensikonserttia Yliopiston juhlasalissa oli kuuntelemassa Suomalaisen oopperan silloinen johtaja, oopperalaulaja Aino Ackté.
– Ackté lähetti Hellin Sivorille kirjeen, jossa hän pyysi minua koelauluun. Tulimme Helsinkiin yhdessä. Lauloin Acktén kotona ja hän ehdotti että tulisin oopperan kuoroon.
Ackté katsoi, että Mutanen ei ollut taiteilijanimeksi sopiva, ja kysyi, eikö suvusta löytyisi erikoisempaa nimeä. Annan äidin tyttönimi Kimari olisi kelvannut Acktélle, mutta horoskoopiltaan leijona, vahvaluontoinen Anna vetosi isänperintöön, ja totesi ehkä hieman humoristiseen tyyliin:
– Katsoin Acktéta, ja kysyin onko hän tullut ajatelleeksi että meitä on kymmenen lasta, ja kuinka isälle tulisi paha mieli jos muuttaisin nimeni. Kyllä minä haluaisin kuolla Mutasena.
Ackté tyytyi Annan päätökseen ja Mutanen sai aloittaa oopperan kuorossa syksyllä 1939. Ura kuorossa kesti vuoden, minkä aikana 25-vuotias Anna sai heti kokeilla myös rooleja. Hän sai laulaa Cavalleria Rusticanan Lolan ja heti perään La bohèmen Mimin.
Seuraavana syksynä 1940 Anna Mutanen aloitti solistisopimuksella ja lauloi Suomen Kansallisoopperassa lopulta yli 20 vuotta jääden eläkkeelle 1963.
Enneuni vei Viipuriin hakemaan opintolainalle takaajaa
Yhdeksi vaikeimmista hetkistä laulajaurallaan Anna Mutanen on maininnut lähdön Viipurista.
– Vaati rohkeutta lähteä Viipurista yrittämään Helsinkiin, mutta sisulla vaan mentiin. Pitää olla taistelumieltä. Mitään ei saa, jollei yritä.
Koulun keskeyttämisestä suivaantunut isä oli jo leppynyt ja tarjoutunut Annan opintojen rahoittajaksi.
– Hän tiesi että kuorolaisen palkka oli pieni, mutta kieltäydyin. Sanoin, että kotona oli tuvan täydeltä lapsia, kuten äiti aina sanoi, mutta sopisi jos isä ryhtyisi lainan takaajaksi. Hommaisin itse kaksi takaajaa lisää.
Laina-asia takaajineen järjestyi, mutta isän tapaturmainen kuolema marraskuussa 1939 muutti äkkiä tilanteen. Annan oli saatava lainalle uusi takaaja.
– Ehkä päässäni on jotain vinksallaan, mutta kyllä meitä jotenkin ohjataan. Näin unen, jossa minulle annettiin tarkat ohjeet lähteä Viipuriin tiettynä päivänä. Tämä minun uneni oli sikäli ihmeellinen, että minulle sanottiin osoite ja päivämäärä, jopa asunnon numero, ja sanottiin etten saa minuuttiakaan myöhästyä. Jos myöhästyn, asia raukeaa.
Muutaman viikon kuluttua määräpäivä koitti.
– Oli melkoinen yllätys, kun astuin Torkkelinkatua määrättyyn osoitteeseen talon toiseen kerrokseen. Ovella seisoi Hellin Sivori. Minun tietämättäni hän oli muuttanut unessa annettuun Torkkelinkadun osoitteeseen. Hän ihmetteli miten minä olen siinä kun pitäisi olla Helsingissä? Hellin oli lähdössä, sanoi että oli onni että tulin juuri nyt, hän vaihtoi vain matkalaukkua ja oli taas menossa. Kerroin että olen vailla takaajaa ja Hellin lupasi järjestää asian. Kun palasin takaisin Helsinkiin, Sivori ilmoitti että asia on järjestyksessä. Kauppanevos Linnamo oli luvannut laittaa nimen paperiin.
Anna Mutanen oli jatkosodan viihdytysjoukkojen odotetuimpia solisteja
Talvisodan sytyttyä taiteilijoita värvättiin viihdytysjoukkoihin. Helsinkiin muuttanut Anna ei liittynyt heti, vaan vasta jatkosodassa kesällä 1941.
– Koko sotien aika meni siinä, vietin muun muassa kolme joulua rintamalla. Se oli erikoinen ja arvaamaton aika, mutta sisälsi myös huvittavia tilanteita.
Yksi vakavista tilanteista oli kerta, jolloin Anna Mutanen lauloi viihdytysorkesterin solistina ja tanssipari oli tanssimassa. Rinteeseen, jossa viihdytysjoukko esiintyi, alkoi suuntautua kova tulitus.
– Muistan ikuisesti kun huudettiin: "Munna, maahan!"
Eräänä jouluaattona Mutanen oli esiintymässä etulinjan korsussa.
– Se oli ahdettu aivan täyteen ja ukko kuin ukko siellä partaisina ja nokisina, kyynelet vaan valuivat. Yksi poika sipaisi ohimennen ja minä tartuin häntä käteen, että kätellään nyt oikein kunnolla.
Seuraavana päivänä pojalla oli side kädessä. "Etten nyt vaan pesisi kättäni kun Anna Mutanen on sitä puristanut."
– Eräällä komennuksella nukuin esiintymisen jälkeen erittäin hyvin. Aamulla mökin nurkalla kypsyneitä valkeita viinimarjoja maistellessa ihmettelin miten oli niin hiljaista. Koko porukka oli yöllä vetäytynyt pohjoiseen. Tietämättä missä kaikki olivat, lähdin kävelemään tietä pitkin, kunnes kaukana maantiellä näin kun joku liikkui. Huusin, ja minulle vastasi miesääni suomeksi. Onneksi olin mennyt oikeaan suuntaan! Nukuin pari vuorokautta yhteen menoon sen tapauksen jälkeen.
Sotasairaaloissa esiintyessään Annalla oli tapana kierrellä vuoteiden keskellä. Kun sairaalaan kiiri tieto, että Anna Mutanen oli tulossa, vuoteisiin ilmestyi yllättäen suuri määrä vuodepotilaita, sellaisiakin, jotka olivat jo kävelleet. Kerran peitteen alta pilkisti jopa saapas. Kaikki tämä edusti Annalle suomalaista huumoria.
Sodan päätyttyä Anna Mutanen teki pitkän laulajauran.
– Kaikki diivan eleet ja luulot on karistettava itsestä, jos on saanut laulun lahjan. Puolivalmiina ei mennä esiintymään vaan pitää osata se mitä on menossa esittämään.
Anna Mutanen piti Hellin Sivoria paitsi tärkeimpänä opettajanaan, myös ihmisenä johon hän saattoi aina turvata. Sivori, kuten myös muut opettajat antoivat Annan äänen luonnollisuuden säilyä, eivätkä ryhtyneet muuttamaan sitä. Näin tekivät kotimaassa Hanna Granfelt, jonka opissa Anna sai käydä kaksi kertaa viikossa, vaikka opiskeli samaan aikaan Sibelius-Akatemiassa Lahja Lingon johdolla.
Pariisissa samaa linjaa noudatti Thérese Leschetizky. Pariisissa Anna Mutanen äänitti Ranskan radiolle ison kokoelman suomalaisia kansanlauluja.
Muistoja Kansallisoopperasta
Oopperaurallaan Anna Mutanen lauloi äänityyppinsä, vaalean, lyyrisen sopraanon rooleja kuten Taikahuilun Paminan, Faustin Margaretan, Figaron häiden Susannan, Pohjalaisten Maijan, Madama Butterflyn nimiosan ja Turandotin Liùn.
Itselleen läheisimpänä hän piti Pohjalaisten Maijaa, mutta ehkä hänen eniten esittämänsä rooli oli La bohèmen Mimi.
– Pidin paljon Puccinista, ja Mozartia rakastan. Olen kyllä laulanut Evan roolin Wagnerissa, mikä on vähän ihmeellistä.
Uran huippuhetki oli esiintyminen Jussi Björlingin kanssa, kun ihailtu ruotsalaistenori vieraili Kansallisoopperan La bohèmessa 21. helmikuuta 1943.
Esiintyessä sattui välillä kommelluksia, sekä pianistin kanssa että oopperalavalla.
– Pianisti Marja Ojan kanssa esitimme Oskar Merikannon Laatokkaa tilaisuudessa, jossa oli paikalla arvokasta porukkaa. Ensimmäinen sivu meni komeasti, mutta toiselle sivulle tullessa nuotit rämähtivät lattialle. Nostin nuotit takaisin, mutta minulla ei ollut silmälaseja enkä huomannut että nuotit menivät ylösalaisin. Aloitimme alusta, ja kun käänsin sivua, Marja huomasi. Taas meni poikki. Kolmannella kerralla samassa kohdassa sain niin kovan naurukohtauksen että meni taas poikki. Vasta neljännellä kerralla päästiin loppuun ja sain ylimääräiset aplodit.
Kerran oopperanäytöksessä kapellimestari Leo Funtek alkoi huitoa, että lopeta laulaminen.
– Ihmettelin tätä ja Funtek, jolla oli erikoinen tapa nimittää kakaraksi, tuli väliajalla sanomaan, että mitä ihmettä te pärkkelen kakara siellä oikein, laulaa nyt Tyrväisen rooli. En ollut tajunnut että veisasin täysillä Veikonkin osuutta.
– Kerran La Bohèmessa, sen loppukohtauksessa kuoleva Mimi kannetaan sisään. Meitä oli siinä kolmikko ja minut oli jo laskettu sängylle kaikki krinoliinit päällä, kun pojat vasta muistivat että sängyn piti olla näyttämön etualalla. Ne onnettomat vetivät molemmat omista päistään sitä sänkyä, joka oli päästä vedettävä ja sehän hajosi siihen koko sänky. Siinä oli kuoleva Mimi jalat taivasta kohti ja sängyn keskikohta lattiaa vasten. Silloin nauroi Funtekkin niin että käsi heilahti vain välillä montusta. Esitys ei mennyt poikki koska orkesteri jatkoi, mutta emme pystyneet kumpikaan, yhtä vähän Einar [Andersson] kuin minäkään laulamaan yhtään mitään, kun vaan nauroimme ja niin nauroi koko muu taiteilijaporukkakin.
Silloin Anna Mutanen ei saanut sakkoja, koska kyseessä oli tilanne jolle ei voinut mitään. Mutta kerran sakkoja tuli yhdessä Liisa Lingon kanssa.
– Meidän oli määrä mennä lavalle kohdassa, jossa iskusanoina oli "kuinkahan lienee sen kunniani laita". Samalla kun kuuntelimme, jotain kaatui kuliseissa meidän takanamme emmekä kuulleet iskusanoja. Odotimme ja odotimme ja viimein kun poukkasimme sisään, esirippu meni kiinni. Jussi Jalas oli odottanut aikansa, ja kun meitä tyttöjä ei kuulunut, hän näytti esiripun kiinni. Silloin me saimme sakot, ja olin siitä kyllä vilpittömästi murheellinen, koska palkka oli pieni ja sakko niin iso, että en voinut viikkoon syödä muuta kuin piimää ja ranskanleipää. Nyt sekin naurattaa. Sitten kun palkka taas tuli, ostettiin oikein voitakin.
Anna Mutanen esiintyi paljon myös ulkomailla. Hauskin muisto liittyi esiintymismatkaan Neuvostoliitossa.
– Olimme pienen ryhmän kanssa ja kun palasimme, junassa oli tarkastus. Päällikkönä vaikutti olevan naishenkilö. Passini otettuaan tämä nainen hyppäsi samassa minun kaulaani ja pusuja lensi poskelle ja toiselle. Tietysti minä vähän hätkähdin, mutta hän sanoi kuunnelleensa molemmat Leningradin konserttini radiossa ja kun näki nimeni, oli niin haltioissaan että toimi spontaanisti.
Parasta aikaa oli perhe-elämä aviopuolison Lauri Liedeksen ja tytärten kanssa
Lyhyen hetken vähän yli 30-vuotias Anna Mutanen esiintyi nimellä Anna Mutanen-Seppänen. Hän avioitui 1945 Esko Ensio Seppäsen kanssa, joka kuoli vain vuoden kuluttua avioliiton solmimisesta. Ystävättären kutsuilla Anna Mutanen tapasi toisen aviomiehensä Lauri Liedeksen, jonka kanssa solmi avioliiton 1954.
– Ehkä parhaimmat vuoteni olen elänyt sen jälkeen kun menin tämän Liedekseni kanssa naimisiin ja sain tyttäret. Kyllä hän ressukka on ollut meillä sekä isänä että äitinä. Hoiti lapset, kun minä olin paljon matkoilla. Mieheni muistaa, että oli aikoja, jolloin tapasimme vain iltaisin oven suussa. Kyllä perheenisällä on suuri vastuu, kun menee tällaisen komeljanttarin kanssa naimisiin.
Ensimmäisen kalastusneuvoksen arvonimen 1982 saanut Lauri Liedes (1922–2013) toimi Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtajana. Liitosta syntyi kaksi tytärtä, Anna (1955) ja Marja-Kaisa (1957).
Anna Mutanen sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1955. Hänen tekemiensä äänilevyjen määrä on varsin pieni, eikä sisällä ollenkaan oopperaa. Yleisradion arkistossa on kuitenkin tallenne Madetojan Pohjalaisten ensimmäisestä näytöksestä vuodelta 1961, jossa Jussi Jalas johtaa Radio-orkesteria. Näytöksen alussa Maija, Anna Mutanen, laulaa lyhyesti "pimiästä illasta".
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Artimo, Markus: Mutanen, Anna. Otavan iso musiikkitietosanakirja. Otava. Keuruu 1978.
Louhivuori, Anna-Maija: Anna Mutanen kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Mustonen, Esko: Karjalan satakieli. 2-osainen radio-ohjelma. Yle 8. & 15.1.1984.
Similä, Markus: Musiikilta se maistui. Radio-ohjelman vieraana Anna Mutanen. Yle 7.11. 1976.
Loponen, Päivi: Muistokirjoitus Anna Mutanen-Liedes. HS 22.7.2003.
Liedes, Lauri. Kuka kukin on 1978,
Mutanen, Anna. Kuka kukin on 1954.
Anna Mutanen Wikipedia
