Laila Tarpila
Yle
Edvard Fazer sai konserttipianistin koulutuksen, mutta hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea ooppera- ja balettijohtajana ja monipuolisena impressaarina. Hänen ansioluetteloonsa kuuluu pieni mutta komea menestys vuodelta 1908: Fazer järjesti pietarilaisen Mariinski-teatterin baletin ensimmäisen Euroopan-kiertueen vuotta ennen Sergei Djagilevia, joka ryhtyi balettiseurueen manageriksi Fazerin jälkeen ja johti sen kuuluisuuteen.
Edvard Fazerin yhdessä oopperalaulaja Aino Acktén kanssa 1911 perustamassa Suomen Kansallisoopperassa jaetaan yhä Fazerin nimissä oleva tanssipalkinto. Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer -palkinto myönnetään tanssitaidetta edistävästä suorituksesta Suomen kansallisbaletissa.
Fazerin 1903 perustama konserttitoimisto toimii yhä Helsingissä, nykyisin nimellä Fazer Artists' Konserttitoimisto, ja on yksi maailman vanhimmista klassisen musiikin agentuureista. Perustajansa jalanjäljissä se on koko historiansa ajan järjestänyt muun muassa huomattavien venäläistaiteilijoiden esiintymisiä lännessä.
Fazer-perhe oli taustaltaan sveitsiläinen
Heinäkuun 29. päivänä Helsingissä 1861 syntyneen Edvard Fazerin vanhemmat olivat sveitsiläisiä, turkkurimestari Eduard Peter Fazer, aiemmalta sukunimeltään Fatzer, ja kirkkoherran tytär Anna Dorothea Hauhardt.
Bodenseen rannalta Romanshornista kotoisin ollut Eduard – tai Edvard – muutti Hampurista Helsinkiin räätälimestari Ernst Flohrin palkattua hänet turkkuriksi kaupunkiin. Fatzer oli hakenut turkkurin oppia aluksi Pietarista ja oli pakollisella kisällivaelluksellaan, kun Flohr palkkasi hänet.
Tulevaan kotimaahansa Eduard Fatzer lähti heti. Hän kulki jalkaisin Lyypekistä Travemündeen, astui laivaan ja saapui Helsinkiin marraskuussa 1844. Kuusi vuotta myöhemmin Edvard Fazer hyväksyttiin turkkurimestariksi ja samalla hän sai porvarinoikeudet.
Fazerin liiketoiminta oli menestyksekästä ja perhe nousi nopeasti yhteiskunnan huipulle. Vuonna 1856 hän osti perheen käyttöön yksikerroksisen puutalon Aleksanterinkatu 38:n ja Kluuvikatu 3:n kulmauksesta. Kolme vuotta myöhemmin hän oli mukana perustamassa saksalaista seurakuntaa Helsinkiin ja johti seurakunnan sekakuoroa.
Edvardilla ja Annalla oli kahdeksan lasta, neljä tyttöä ja neljä poikaa. Tunnetuin Fazer-jälkeläisistä on Karl Fazer, "karamelli-Fazer", joka alkoi valmistaa suklaata, karamellejä ja perusti kahviloita. Musiikkikauppiaaksi ryhtyneen ja taitavaksi viulistiksi tiedetyn Konrad Fazerin kansa nimesi "musiikki-Fazeriksi" ja konserttipianisti Edvard Fazerista tuli "ooppera-Fazer".
Ooppera-Fazer aloitti konserttipianistina
Edvard Fazer nuoremman tiedetään opiskelleen pianonsoittoa useaan otteeseen ulkomailla. Ulkomaan opinnot alkoivat Pietarin konservatoriossa, mistä hän parikymppisenä palasi takaisin Helsinkiin 1880-luvun alussa. Ensimmäisen opettajapestin hän sai 1884 Helsingin Musiikkiopistosta, joka oli toiminut kaksi vuotta.
Jo seuraavana vuonna Fazer lähti jälleen ulkomaille, nyt Wieniin, Weimariin ja Berliiniin. Wienissä hän opiskeli aikakauden merkittävimmän pianopedagogin Theodor Leschetitzkyn, Weimarissa Franz Lisztin parhaimpina pidetyn oppilaan Bernhard Stavenhagenin ja Berliinissä kuuluisan säveltäjän ja pianistin Xaver Scharwenkan johdolla.
Näiden opintojen jälkeen Fazer konsertoi Venäjällä, Saksassa ja Skandinaviassa, mutta jatkoi yhä sekä opintomatkoja että opettamista. Hufvusdtadsbladetissa marraskuussa 1890 julkaistun uutisen mukaan Edvard Fazer palasi Englannista antaakseen opetusta Helsingissä. Hän oli 29-vuotias ja hänen tiedetään sekä opiskelleen että opettaneen Glasgowssa ja Lontoossa.
Ennen 40-vuotispäiväänsä Fazer teki laajan konserttikiertueen lapsitähtenä aloittaneen viulistin, pietarilaissyntyisen Charles Gregorovitshin kanssa, joka oli toiminut viulistina Robert Kajanuksen orkesterissa. Vuosina 1899–1901 viulu-piano-duon matkat ulottuivat Euroopasta Afrikkaan, Kaukoitään ja Amerikkaan.
Impressaarin ura käynnistyi liikemiehenä pianojen parissa
Gregorovitshin kanssa soitettujen konserttien jälkeen Edvard Fazerin ura konserttipianistina hiipui.
– Loputon mekaaninen harjoittelu kyllästytti minua ja siksi aloin katsoa ympäriltäni laajempaa työkenttää.
Aluksi Edvard Fazer perusti pianovuokraamon ja -kaupan yhdessä Hjalmar Grönbergin kanssa 1902. Liike hajosi jo seuraavana vuonna, mutta Fazer perusti saman tien tilalle uuden, Edvard Fazers Pianouthyrnings och Konsertbyrå -nimeä kantaneen yrityksen. Taiteilijapiireissä kotimaassa ja ulkomailla toimisto opittiin hiljalleen tuntemaan lyhyesti nimellä Konsertbyrån Edvard Fazer, Edvard Fazerin konserttitoimisto.
Luonteeltaan vaatimaton Edvard Fazer oli tehokas impressaari. Hänen taiteilijoihinsa kuuluivat muun muassa Jean Sibelius, Robert Kajanus, Aino Ackté, Ida Ekman ja Armas Järnefelt. Ulkomaisten tähtien lista oli huomattava: muun muassa venäläisbasso Fjodor Shaljapin, viulisti Fritz Kreisler, sellisti Pablo Casals ja säveltäjä-pianisti Sergei Rahmaninov.
Vuonna 1906 helsinkiläisyleisö sai nauttia Helsingin kaupunginorkesterin konsertista, jonka kapellimestarina toimi säveltäjä-kapellimestari Gustav Mahler.
Vain kuusi vuotta toimistoa johdettuaan Edvard Fazer lahjoitti, tai testamenttasi, toimistonsa monivuotiselle avustajalleen Helge Mörckille jättääkseen aikaa työlle oopperan parissa. Kyseessä oli muodollisuus, sillä Fazer vastasi jatkuvasti liikkeen johtamisesta, tiettävästi pitkälle 1920-luvulle, ja Mörck hoiti juoksevia asioita nostaen siitä palkkion.
Mörckin kuoltua 1924 hänen leskensä Maj Mörck otti toimiston vastuulleen, mutta vain vuoden kuluttua se siirrettiin suurten talousvaikeuksien vuoksi osaksi Konrad-veljen omistamaa Fazerin Musiikkikauppaa. Samalla nimi vaihtui Fazerin Musiikkikaupan Konserttitoimistoksi.
Impressaari kiinnostui oopperasta ja perusti Kotimaisen oopperan
Oopperasta kiinnostunut nelikymmenvuotias Edvard Fazer alkoi järjestää Wagner-esityksiä Helsinkiin jo 1900-luvun alussa.
Suomalaisen teatterin, nykyisen Kansallisteatterin vuonna 1902 valmistuneessa uudessa kivitalossa nähtiin Edvard Fazerin yhdessä Armas ja Maikki Järnefeltin kanssa tuottama Tannhäuser vuonna 1904. Seuraavana vuonna oli vuorossa Valkyyria, minkä jälkeen Aino Ackté ja Robert Kajanus toivat näyttämölle Lohengrinin. Lentävän hollantilaisen Suomen ensi-illan järjestelyissä Edvard Fazer oli jälleen mukana.
Ooppera seurasi toistaan Helsingin lisäksi samoihin aikoihin Turussa. Tenori Wäinö Sola on muistellut, kuinka Fazerin nimeä ei näkynyt oopperahankkeiden yhteydessä missään, vaikka kaikki tiesivät, että hän oli esitysten rahoittaja ja manageri.
Lopulta 1911 Edvard Fazerin ja Aino Acktén aloitteesta syntyi suomalainen laulunäyttämö, Kotimainen ooppera – Inhemska operan, josta kaksikielisestä nimestä huolimatta tuli ajan mittaan kokonaan suomalainen, vuodesta 1914 Suomalainen ooppera ja lopulta Suomen Kansallisooppera.
Oopperan ensimmäiseen hallitukseen kutsuttiin Fazerin ja Acktén lisäksi pianisti, säveltäjä ja kapellimestari Oskar Merikanto, sekä oopperalaulajat Eino Rautavaara, William Hammar ja Wäinö Sola. Ackté tosin lähti jo vuoden kuluttua ja perusti oman oopperansa hyvien liikenneyhteyksien päähän Savonlinnaan.
Suomalainen ooppera oli ennen kaikkea Edvard Fazerin yksityinen yritys, hänen suuri intohimonsa, josta hän ei ensimmäisten kahdentoista vuoden aikana perinyt edes palkkaa. Fazer oli ahkerasti mukana esitysten valmisteluissa. Hän lähes asui oopperassa toimien harjoituksissa pianistina, hän johti kuoroa tai soitti urkuja näyttämön takana. Edvard Fazer oli esitysten näkymätön ohjaaja ja järjestäjä.
Myös koko suku kytkettiin mukaan oopperan toimintaan. Erityisen aktiivisena mukana toimi Edvard Fazerin veljen Konradin tytär Lilla Lindberg, jonka poika kauppaneuvos Roger Lindberg on muistellut:
– Asuimme Annakatu 25:ssä, mistä äiti saattoi raahata oopperalle pöytäliinoja ja silkkihuiveja rekvisiitaksi. Joskus vietiin nojatuoli, joskus lamppu tai pöytä, mitä nyt tarvittiin. Taiteilijoita ei majoitettu ainoastaan johtajan kotiin, vaan myös Edin [Edvard Fazer] veli Kalle [Karl] Fazer antoi huoneistonsa oopperan käyttöön.
Edvard Fazer "säästi nuppineuloja ja tuhlasi samppanjaa", oli yksi oopperaväen keskuudessa syntynyt lausahdus. Fazer antoi arvoa myös pöydän antimille, ja hänen Töölönkadun varrella sijainneessa asunnossaan tarjottiin aina erinomaisia päivällisiä.
Vuonna 1919 ooppera muutti omaan taloon Bulevardille, entiseen venäläiseen Aleksanterin teatteriin, missä talousvaikeudet seurasivat toistaan, kunnes eduskunta hyväksyi vuonna 1926 lain raha-arpajaisvarojen käyttämisestä oopperan ja muiden teattereiden toiminnan edistämiseksi.
Edvard Fazer johti oopperaa aina vuoteen 1938, jolloin hän 77-vuotiaana jätti paikkansa nuoremmille. Oopperan johtokuntaan hän kuului kuolemaansa asti. Edvard Fazer kuoli Helsingissä 26. kesäkuuta 1943.
Kansallisoopperan olemassaolo vakiintui lopullisesti 1956, jolloin taloudellinen vastuu siirtyi valtiojohtoiselle säätiölle.
Kapellimestari Simon Parmet todistaa Fazerin urotyöstä Mariinski-baletin managerina
Edvard Fazerin impressaarin uralla erityisen merkittävä saavutus oli Euroopassa vielä tuntemattoman, Pietarin keisarillisen Mariinski-teatterin balettiryhmän ja sen suuren tanssijatähden Anna Pavlovan kiertueen järjestäminen 1908.
Pianonsoittoa ja sävellystä Helsingin Musiikkiopistossa opiskellut kapellimestari Simon Parmet on muistellut Edvard Fazeria:
– Muistan pienen episodin, joka valaisee tämän nöyrän taiteen palvelijan vaatimattomuutta ja viehättävyyttä. Olin julkaissut artikkelin Stravinskystä ja hänen suhteistaan Djagileviin ja venäläiseen balettiin. Olin tällöin nuorekkaassa tietämättömyydessäni, joka osittain johtui Fazerin vaiteliaisuudesta itsensä suhteen, laiminlyönyt viitata sanallakaan siihen, että hänellä oli ollut ratkaiseva osuutensa venäläisen baletin voittokulkuun Euroopassa.
– Kun Fazer, joka oli esimieheni, oli tutustunut artikkelini sisältöön, hän kutsui minut luokseen, tönäisi isällisesti rintaan ja sanoi aivan kuin luottamuksellisesti, puoleksi kuiskaten ja anteeksipyytävään sävyyn: "Mutta sehän olin minä, eikä Djagilev, joka vein venäläisen baletin Eurooppaan!" Siinä kaikki! Ei sanaakaan moitetta laiminlyöntini takia tai kehotusta korjata asia julkisesti.
Edvard Fazerin, jolla oli kiinteät suhteet Pietarin taidepiireihin, yritys viedä Mariinskin tanssijat Eurooppaan 1908 oli uhkarohkea. Ensimmäistä kertaa ulkomailla esiintyneet tanssijat olivat paitsi nuoria, myös kokemattomia matkustamaan ja edustamaan. Siitä seurasi, että Fazer sai käytännössä huolehtia kaikesta, jopa nuorten tanssijattarien pukeutumisesta lavan ulkopuolella.
Yritys muodostui kuitenkin menestykseksi, ja varsinkin Saksassa syntyi suoranainen ryntäys esityksiin. Fazerin baletti esiintyi Helsingissä 1908 ja 1909.
Musiikinopiskelijana Parmet ystävineen sai Edvard Fazerilta ilmaisia konserttilippuja.
– Monelle köyhälle musiikinopiskelijalle Fazer oli se taivaallisen lempeä pyhä Pietari, joka avasi jokaiselle portit sävelten paratiisiin kysymättä oliko pääsylippua vai ei, kunhan hän vain oli varma siitä, että muusikonsydän oli oikealla paikalla. Voimme aina luottaa Fazeriin, kun hän seisoi konserttisalin ovella pinkka vapaalippuja kätkettynä taskuunsa yrittäen näyttää karskilta. Milloinkaan hän ei voinut sanoa "ei", ja niin päästiin aina sisälle.
Hyväntekijänä Alma ja Toivo Kuulalle
Helsingin Oulunkylässä, Töllinmäki 10:ssä sijaitsee yhä huvila, jonka Edvard Fazer vanhempi osti perheen kesäasunnoksi 1870. Huvila oli Terijoelta purettu ja Oulunkylään uudelleen pystytetty 1864.
Huvila oli Edvard Fazerin omistuksessa keväällä 1916, jolloin taiteilijapari Alma ja Toivo Kuula oli rahapulassa. Pelkästä säveltämisestä ja konserteista saatujen tulojen avulla pariskunta ei pystynyt maksamaan Helsingin Eirassa, Wecksellintie 6:ssa sijainneen asuntonsa kohonnutta vuokraa.
Edvard Fazer tarjosi heille asuttavaksi Oulunkylän tyhjän huvilansa. Pariskunnan käytössä oli peräti viisi huonetta huvilan toisessa kerroksessa. Päiväkirjassaan Alma Kuula on todistanut sekä Fazerin hyväntekeväisyydestä että kuvaillut huvilan Rivieraa muistuttanutta puutarhaa, jossa näkyi Fazerin innostus ja rakkaus kukkiin. Muun muassa hänen orkideakokoelmansa oli laajalti tunnettu.
– Mitä ihanin puisto ympäröi tätä taloa, korkeita koivuja, tuuheita ja komeita kuusia, lehmuksia, tummia sypressejä, kaktuksia pitkät rivit, palmuja, ihania ruusuja, korkeita verenpisaroita tummanpunaisinen kukkineen, varjoisia teitä. Ja täällä saamme asua ilman vuokraa!
Kuulat, tai lähinnä Alma asui huvilassa vain runsaan vuoden ajan Toivon saatua yllättäen kapellimestarin paikan Viipurin Musiikin Ystävien orkesterista lokakuussa 1916. Vuoden kuluttua syksyllä 1917 Alma pääsi muuttamaan Toivon perässä vuokrahuvilaan Säiniölle lähelle Viipuria.
Fazer luopui Oulunkylän huvilasta 1923. Talon osti asemapäällikkö Arthur Rundberg puolisonsa Edithin kanssa. Rakennuksen torni vaurioitui Helsingin suurpommituksessa helmikuussa 1944, mutta muutoin talo on pitkälti alkuperäisessä kunnossa ja Rundbergin sukua asuu talossa edelleen.
Fazer-nimi on säilynyt konserttitoimistossa mutta piti poistaa musiikkikaupasta
Vuosien varrella Edvard Fazerin perustama konserttitoimisto irtaantui Fazerin Musiikkikaupasta, mutta palasi takaisin pariinkin otteeseen. Konserttitoimisto yhtiöitettiin lopulta 1990 ja merkittiin yritysrekisteriin nimellä Fazer Konserttitoimisto Oy – Fazer Konsertdirektion Ab. Yhtiöittämisen yhteydessä konserttitoimisto joutui kovaan vääntöön Fazer-suvun kanssa, joka vaati nimen poistoa, mutta jonka toimisto lopulta voitti. Toisin kävi Fazerin Musiikkikaupan yhteydessä.
Musiikkikaupan perustanut Konrad Fazer oli taitava viulisti, joka nähtiin usein Robert Kajanuksen orkesterissa ykköspultissa konserttimestarin vieressä, kun Helsingin orkesteriyhdistys piti suurimpia konserttejaan 1880- ja 1890-luvuilla.
Yhdessä R. E. Westerlundin kanssa Konrad osti Anna Melanin musiikkikaupan sen omistajan kuoleman jälkeen 1897. Yrityksen nimeksi tuli Helsingfors nya musikhandel – Helsingin uusi musiikkikauppa. Seuraavana vuonna yritys aloitti kustannustoiminnan ja sen ensimmäinen julkaisu oli Suomen tuon ajan suosituin sävellys, Fredrik Paciuksen Kaarle-kuninkaan metsästys.
Konrad Fazerin siirryttyä diplomaatiksi Wieniin hänen poikansa Georg Fazer muutti liikkeen Oy Fazerin musiikkikaupaksi vuonna 1919. Liike oli aloittanut äänilevyjen vähittäismyynnin Suomessa jo vuonna 1910 ja sillä oli Suomessa useita haaraliikkeitä. Fazerin ensimmäinen äänilevytähti oli J. Alfred Tanner.
Roger Lindbergin johtajakaudella vuodesta 1940 eteenpäin, toimintaa laajennettiin. Fazerin pianotehdas aloitti, yritys osti Landolan kitaratehtaan ja perusti Finnlevyn. Näin Fazer-konserniin kuuluivat jo kaikki musiikkialan sektorit. Nimi Musiikki Fazer otettiin käyttöön 1960.
Lopulta Musiikki Fazer hajosi osiin kansainvälisen mediajätin Warner Musicin ostettua sen 1994. Kaupan yhteydessä määrättiin, että nimi Fazer pitää poistaa musiikkiliiketoiminnasta. Näin tapahtui, mutta muistona Fazer-taustasta, Suomen suurin soitinkauppa toimii yhä nimellä F-Musiikki.
Jean Sibelius kytkeytyy Fazer-perheeseen viulukonserttoineen
Kuuluisien veljien lisäksi Fazer-perheeseen kuului myös taitava pianistitytär Naëma Fazer. Naëma avioitui hampurilaisen viulistin Willy Burmesterin kanssa, jota pidettiin opettajansa Joseph Joachimin jälkeen merkittävimpänä saksalaisena viulutaiteilijana. Burmester soitti Kajanuksen orkesterin konserttimestarina kolmen vuoden ajan 1800-luvun lopulla, kunnes siirtyi konsertoimaan Keski-Eurooppaan.
Jean Sibelius omisti vuonna 1904 kantaesitetyn viulukonserttonsa alun perin Willy Burmesterille, joka aikataulusyistä johtuen ei voinut soittaa konserton kantaesitystä. Niinpä sen soitti konservatorion viulunsoitonopettaja Viktor Nováček. Burmesterin nimi pyyhkiytyi lopulta kokonaan pois teoksesta, sillä erinäisten episodien jälkeen Sibelius omisti viulukonserttonsa korjatun version Burmesterin sijaan unkarilaiselle Ferenc Vecseylle, aikansa ihmelapselle.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Huttunen, Matti: Suomalaisen esittävän taiteen historia kirjassa Suomen musiikin historia, Esittävä säveltaide (toim. Haapakoski – Heino – Huttunen – Lampila – Maasalo). WSOY. Jyväskylä 2002.
Parmet, Simon: Edvard Fazer kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia, Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Bonsdorff, Lena von: Roger Lindberg, mentori, mesenaatti, musiikkikauppias. Schildts & Söderströms. Keuruu 2012.
Kaarsalo, Juha: Alussa oli Fazer. Musiikintekijät.fi 20.10.2013. Muokattu 26.5.2018.
Kuula, Alma: Virta venhettä vie. Päiväkirja vuosilta 1901–1919. Toim. Sinikka Kuula-Marttinen. WSOY. Porvoo 1968.
Krohn, Aarni: ’On meidät vihurit valinneet’ 1983. Kansalliskirjaston verkkonäyttely.
Laakkonen, Johanna: Fazer, Edvard (1861–1943). Kansallisbiografia 28.10.2003 (päivitetty 28.1.2020).
Tarasti, Eero: Robert Kajanus 150 vuotta – säveltäjän 'keskeneräinen' profiili. Amfion.fi 14.4.2007.
Turtiainen-Visala, Aino: Fazer Artists' Konserttitoimiston historia. 2011.
Karl Fazerin henkilöhistoria 1866–1932. Fazer.fi.
Modernin baletin synty: Djagilevin Venäläinen baletti. Uniarts.fi.
Suomen kulttuurirahaston Edvard Fazer -palkinto.
Villa Fazer - kappale Nizzaa Oulunkylässä
sibelius.fi: Viulukonsertto
Lue lisää Alma ja Toivo Kuulan rakkaustarinasta ja lue heidän kirjeitään ja päiväkirjojaan sisällissodan keväänä 1918 ennen Toivo Kuulan kuolemaa.
