Ernst Lingon äidinisä oli Tampereen verkatehtaalla veranvanuttaja ja isä varastonhoitaja. Työläisperheessä harrastettiin musiikkia ja kannustettiin lahjakasta poikaa hankkimaan musiikista itselleen ammatti. Ernst Lingosta tuli pianotaiteilija, säveltäjä, Sibelius-Akatemian rehtori ja pianonsoiton professori.
Pianotaiteilija, säveltäjä, Sibelius-Akatemian rehtori ja pianonsoiton professori Ernst Linko luonnehti itseään vaatimattomasti:
– Olen aivan tavallinen hiljainen mies, ja viihdyn parhaiten kotini piirissä.
Kollega Jouko Tolonen puolestaan kuvaili pianotaiteilijaa näin:
– Väkevätemperamenttinen taiteilija, suurten mittojen pianisti, hallitseva persoonallisuus. Tulkinnoissaan levein vedoin maalaileva, pikkunäpertelyä ja pintakoreutta kaihtava. Pianisti, jolle taiturillisuus ei merkitse itsetarkoitusta, vaan pelkkää välinettä musiikin syvimpien arvojen ilmentämiseen.
Tampereen työläiset harrastavat musiikkia
Ernst Lingon isä Ernst Lindroth oli sepän poika ruotsinkieliseltä Uudeltamaalta, Pohjan kunnan Fiskarsista. Kun perhe 1860-luvun lopulla muutti Poriin, Ernst oppi suomen kielen, mutta unohti ruotsin. Porista nuori mies kulki jalkaisin työnhakuun Tampereelle. Töitä löytyi ensin Finlaysonin puuvillatehtaasta ja sitten Verkatehtaan varastosta.
Ernst harrasti musiikkia, opetteli teorian alkeet ja sävelsi. Puuvillatehtaan kuorossa hän tutustui veranvanuttaja Fredrik Lundeliniin, josta tuli hänen musiikinopettajansa. Lundelin tunnettiin Tampereen työväestön keskuudessa vaikutusvaltaisena musiikkimiehenä, opettajana ja kuoronjohtajana.
Kaikki Fredrik Lundelinin viisi lasta harrastivat musiikkia, lauloivat ja soittivat. Useat heistä vaikuttivat myöhemmin isänsä tavoin kuoronjohtajina ja musiikinopettajina. Sixtus Lundelinista tuli Suomen Rakuunarykmentin kapellimestari ja Tampereen kaupungin musiikinjohtaja.
Vanhempien rakkaus syttyy työväenkuorossa
Fredrik Lundelinin johtamassa työväensekakuorossa basso Ernst Lindroth tutustui kuoronjohtajan keskimmäiseen tyttäreen, Maria Elisabethiin, joka oli kuoron alttoja. Ernst ja Maria vihittiin loppuvuodesta 1888. Heinäkuun 14. päivänä 1889 heille syntyi esikoispoika, joka sai isän ja isoisän mukaan nimekseen Ernst Fredrik.
Ernst Lindrothista tuli appensa jälkeen Tampereen työväenmusiikkielämän merkkimies.
– Isä sai Tampereen kaupungilta apurahan ja opiskeli 1890-luvulla sen turvin Helsingin Musiikkiopistossa kaksi vuotta, missä opiskeli pääaineenaan musiikin teoriaa ja sivuaineina pianoa ja b-kornetin soittoa. Palattuaan Tampereelle hän oli kotikaupunkinsa työväen musiikkiharrastusten itseoikeutettu johtaja, Ernst Linko on kertonut isästään.
Ernst ja Maria saivat neljä lasta. Ernstin jälkeen syntyi 1892 Martti, 1893 Erkki ja 1898 Aune. Lapset kasvoivat musiikin keskellä, isä soitti ja sävelsi, äiti lauloi. – Pikkuveljestä Erkki Lingosta tuli aikanaan kapellimestari, joka toimi muun muassa 1927 perustetun Yleisradion radio-orkesterin ensimmäisenä johtajana.
Puolalainen Chopin-pianisti herättää lyseolaisen
Ernst oli 4-vuotias, kun hän alkoi tapailla pianosta säveliä. Huomattiin, että pojalla oli absoluuttinen sävelkorva. Kun Ernst oppi 5-6-vuotiaana lukemaan, isä alkoi opettaa hänelle nuotteja ja perehdyttää pianonsoittoon.
– Sen ohessa hän yllytti minua keksimään jotakin omasta päästäni, siis oikein improvisoitiin.
Kansakoululaisena Ernst oli jo parempi pianisti kuin isänsä. Kun isä oli mielestään opettanut pojalle kaiken, minkä itse osasi, vei hän Ernstin Tampereen Aleksanterin kirkon urkurin, Ilmari Krohnin luo.
Opinnot Krohnin johdolla jäivät kuitenkin lyhyiksi, sillä urkuri muutti 1905 Helsinkiin. Ernst jatkoi musiikkiopintojaan enon, koulunsa musiikinopettajan Sixtus Lundelinin johdolla.
Tampereen reaalilyseossa Ernst Linko – aatteeltaan nuorsuomalainen Lindrothien perhe oli suomentanut 1906 nimensä Lingoksi – kiinnostui urheilusta. Urheilua seurasivat piirtäminen ja maalaaminen, kunnes tuli jälleen musiikin vuoro.
– Varsinainen musiikillinen herätykseni tapahtui puolalaisen pianovirtuoosin Josef Slivinskin Chopin-konsertissa kaupungintalossa, jonne isäni oli minut vienyt.
Elämys oli niin voimakas, että Linko sijoitti myöhemmin arvostelijoitaan uhmaten paljon Chopinia konserttiohjelmiinsa.
– Toinen mieleeni jäänyt konsertti oli Selim Palmgrenin vähän tämän jälkeen Tampereella pitämä sävellysilta, jossa hän esitti pelkkiä pianoteoksiaan. Innostuin niin paljon kuulemastani, että heti seuraavana päivänä hankin sävellysten nuotit oppiakseni soittamaan ne.
Ernst kuuli konsertissa Palmgrenin 12 preludia ja Balladin Op. 16.
– Koulutyö kärsi armottomasti. Mutta opinpahan ne soittamaan, ja silloin oli jokin nelonen tai viitonen kokeissa aivan herttaisen yhdentekevää.
Jo lyseoaikanaan Ernst pääsi mukaan Tampereen musiikkielämään. Hän säesti pianolla muun muassa isänsä johtamaa sekakuoroa ja soitti Tampereen Teatterin ja Työväen Teatterin oopperaesityksissä korvaten välillä koko puuttuvan orkesterin.
Oopperaesitysten merkeissä hän pääsi tutustumaan tunnettuihin oopperalaulajiin, muun muassa baritoni Eino Rautavaaraan ja tenori Wäinö Solaan. – Solan kanssa Ernst Linko teki vuosia myöhemmin, kevätkesällä 1920 konserttikiertueen Yhdysvaltoihin.
Helsingin Musiikkiopistossa 1909–1911
Ernst Linko pääsi ylioppilaaksi keväällä 1909 ja lähti syksyllä jatkamaan opintojaan Helsingin Musiikkiopistoon. Hän kirjoittautui myös Helsingin yliopistoon, mutta akateemiset opinnot jäivät häneltä pian unohduksiin. Musiikkiopistossa hän sai opettajakseen vaativan ja ankaran, mutta innostavan pianotaiteilija Sigrid Sundgren-Schnéevoigtin.
Pianonsoiton ohella Ernst innostui säveltämään. Aiemmat sävellysyritykset olivat olleet hänen mukaansa ”nuottipaperin tuhlaamista”, mutta nyt hän ”kävi hartaasti kiinni teoriaan”.
Linko ehti opiskella Schnéevoigtin johdolla vain vuoden, kun opettaja erosi ja muutti ulkomaille. Uudeksi opettajakseen Ernst sai opiston johtajan, Karl Ekmanin.
– Siellä minuun iskettiin Johann Sebastiania oikein väkivoimalla ja käännytettiin ainoan autuaaksitekevän Bachin oppiin. Lisäksi tuli vielä toinen iso B (Beethoven).
Myös opiskelu Ekmanin johdolla jäi vain vuoden mittaiseksi, kun opettaja sairastui ja erosi tehtävästään.
Musiikin pääkaupungissa Berliinissä 1911–1913
Keväällä 1911 Ernst matkusti enoltaan saamansa lainan turvin Berliiniin, missä opiskeli seuraavat kaksi vuotta Sternin konservatoriossa.
– Kolmanteen B-hen (Brahmsiin) tutustuin lähemmin saksalaisella opiskelukaudellani, ja tämän kolmen B:n konstellaatio on sitten tuon aikaisimman Chopiniin kohdistuvan kiintymykseni kera ollut pianistinuraani hallitsevana ja johtavana voimana, Linko on muistellut.
Berliini oli 1910-luvun alussa musiikkimaailman pääkaupunki. Nuori suomalainen musiikinopiskelija kuuli siellä muun muassa huomattavia pianisteja, jotka monet olivat Franz Lisztin oppilaita.
– Minulla oli onni opiskella Berliinissä aikana, jolloin Lisztin mestarioppilaat vielä jotenkin kaikki olivat elossa ja täydessä toiminnassa. d’Albert ja Emil Sauer olivat silloin parhaimmillaan, Moritz Rosenthal ja Leopold Godowsky maineensa huipulla ja suurin kaikista, Ferruccio Busoni piti esim. syksyllä 1911 kahden viikon kuluessa 6 Liszt-iltaa. Minusta tuntuu siltä, että pikkupoikia ovat näiden Grand-seigneurien rinnalla meidän päiviemme pianotähdet, Linko arvioi vuonna 1945.
Lingolle itselleen pianoa opetti Martin Krause, joka myös oli Lisztin entinen oppilas.
Lingon kiinnostus sävelmistä kohtaan jatkui Berliinissä. Hän opiskeli soinnutusta, kontrapunktia ja sävellystä kuuluisan Wilhelm Klatten johdolla. Kamarimusiikkiin hänet perehdytti Eugen Sandow.
Berliinin suomalaismuusikoita Linko tapasi Unter den Lindenin varrella sijaitsevassa Café Bauerissa. Kaupungissa oleskelivat tuohon aikaan säveltäjät Leevi Madetoja, Toivo Kuula, Lauri Ikonen, Heino Kaski, Toivo Saarenpää ja Selim Palmgren sekä pianisti Kosti Vehanen. Linko viihtyi varsinkin Palmgrenin seurassa ja otti tältä myöhemmin tunteja soitinnuksessa.
Ensikonserttinsa Linko piti Helsingissä 21. marraskuuta 1913. Hän esiintyi sekä pianistina että säveltäjänä esittäen Berliinissä syntyneen Sarjansa Op. 1 eli Vanhatyylisen sarjan. Arvostelijat suhtautuivat ensikonsertoijaan myönteisesti. Huomiota herätti vain Hufvudstadsbladetin Bisin eli Karl Fredrik Waseniuksen suorastaan teilaava kritiikki.
Rakkauden perässä Pietarin keisarilliseen konservatorioon 1914–1915
Syksyn 1913 ja kevään 1914 Linko vietti Suomessa, mutta saatuaan stipendin hän alkoi suunnitella jatko-opintoja Saksassa.
– Silloin syttyi maailmansota, eikä Saksanmatkastani tullut mitään.
Kesällä 1914 Linko toimi laulaja Alexis af Enehjelmin konserttikiertueen säestäjänä, kun Käkisalmen konsertista tuli pianistille kohtalokas. Hän tutustui Käsisalmen kirkkoherran, lääninrovasti Konstantin Helénin tyttäreen.
– Käsisalmessa olin kuitenkin kesällä tavannut Pietarin Konservatoriossa laulua opiskelevan Lahja Helénin, joka vei minut kanssansa Pietariin.
Pietari oli Lahja Helénille tuttu metropoli. Hän oli opiskellut konservatoriossa laulua suomalaissyntyinen oopperalaulajan, Alma Fohström-von Roden johdolla kolme vuotta.
Linko joutui Pietarissa konservatorion pääsykokeeseen.
– Niin tiukkaa oli, että kuunneltuani toisten hylättyjen pyrkijäin suorituksia olin varma, että myös itse joudun pois pelistä. Soitin Lisztin Fransiskus-legendan. Siitä tuli aplodit, ja niine hyvineni pääsin kaikista muista tekniikan tutkimisista.
Ernst Linko opiskeli vuoden 1914–1915 Pietarin keisarillisessa konservatoriossa opettajanaan Leonid Nikolajev.
– Venäläinen pianokoulu on mainio, ja vaikka opintoaikani täälläkin kesti – tietysti! – taas vain yhden vuoden, oli siitä sittenkin suuri hyöty, ei ainoastaan pianonsoittoon, vaan myös erääseen paljon tärkeämpään asiaan. Minä otin ja rakastuin aivan auttamattomasti tulevaan vaimooni.
Pianisti Ernst Linko ja mezzosopraano Lahja Helén solmivat avioliiton 1916. Seuraavana vuonna, toukokuun 28. päivänä 1917 syntyi perheen ainokainen, tytär Liisa. – Liisa Linko-Malmiosta (1917–2017) tuli äitinsä tavoin oopperalaulaja, ja ennen kaikkea hänet muistetaan Sibelius-Akatemian laulupedagogina.
Nuori pianisti epäilee kykyjään
Samaan aikaan, kun opiskeli Pietarissa, Linko piti Helsingissä toisen konserttinsa. Jälleen Hufvudstadsbladetin Bis kirjoitti hänen soitostaan tyrmäävästi. Arvostelu sai Lingon epäilemään kykyjään ja musiikkikäsityksiään. Hän päätti ryhtyä ravintolamuusikoksi.
Ura ravintolamuusikkona kesti vain syksyn 1914. Alkuvuodesta 1915 Linko sai Helsingin Musiikkiopistosta apuopettajan paikan. Vuonna 1916 paikka muuttui vakituiseksi. Linko keskittyi opettamiseen ja ura konserttipianistina jäi sivuun useaksi vuodeksi.
Linko ei jättänyt säveltämistä, vaan 1916 hän sai valmiiksi ensimmäisen neljästä pianokonsertostaan. Kaksi seuraavaa konserttoa syntyivät vuosina 1920 ja 1931. Linko toimi itse kantaesitysten solistina. Vielä 1957 hän palasi konserttojen pariin ja sävelsi viimeisen, neljännen pianokonserttonsa.
Ernst Linko ensiesitti Suomessa monet uudet teokset, muun muassa marraskuussa 1918 hän esiintyi Pietarista emigroituneen Ernest Pingoud’n ensimmäisen pianokonserton solistina. Syksyllä 1928 hän kantaesitti Uuno Klamin Pariisissa syntyneen modernistisen pianokonserton Yö Montmartrella.
Likööriä 1920-luvun Pariisissa
Ernst Linko teki opintomatkat Pariisiin 1924–1925 ja 1928, missä hän opiskeli Jean Batalla'n johdolla. Jälkimmäisellä matkallaan hän myös konsertoi kaupungissa.
Vasta Pariisin opintomatkojen jälkeen myös ruotsinkielinen kritiikki Linkoa kohtaan muutui suosiolliseksi. Arvostelijat panivat merkille, että aika Pariisissa oli tuonut hänen tulkintoihinsa "tunteellisuutta ja vivahteikkaita nyansseja".
– Olinhan toki vielä Pariisissakin pariin otteeseen perehtymässä ranskalaiseen tekniikkaan ja ranskalaisen musiikin esittämiseen, mutta se oli vain, kuinka sanoisinkaan, melkein samaa kuin lasi hyvää likööriä päivällisen päälle, Linko itse on kuvannut Pariisin vaikutteitaan.
1920-luvun puolivälissä Ernst Lingon ura pianotaiteilijana lähti nousuun. Hän esiintyi kotimaassa ja teki konserttimatkoja Viroon, Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Saksaan, Ranskaan ja Belgiaan.
1930–1940-luvuilla Linko sai pianotaiteilijana myönteistä huomiota varsinkin Saksassa. Vuonna 1942 hän esimerkiksi äänitti Berliinissä vahalevylle Bachin, Chopinin, Lisztin, Sibeliuksen, Melartinin, ja Palmgrenin musiikkia.
Sibelius-Akatemian rehtori ja pianoprofessori
Vuonna 1936 Ernst Linko valittiin Erkki Melartinin jälkeen Helsingin konservatorion johtajaksi. Tätä ennen, Melartinin sairastellessa Linko oli toiminut jo konservatorion taloudenhoitajana ja varajohtajana.
Vuonna 1939, jolloin konservatorio muutti nimensä Sibelius-Akatemiaksi ja johtajasta tuli rehtori, Lingosta tuli myös pianosoiton professori. Ernst Linko teki pitkän uran opettajana, hänen oppilaitaan olivat muun muassa Einar Englund, Meri Louhos, Sirkka Harjunmaa, Heikki Aaltoila, Seppo Nummi ja Tauno Äikää.
Ernst Linko alkoi kärsiä vakavista sydänoireista jo 1950-luvun alkupuolella. Viimeisen kerran hän esiintyi julkisesti 1955. Hän jäi eläkkeelle Sibelius-Akatemiasta 70-vuotispäivänsä aattona 1. heinäkuuta 1959. Linko ehti olla eläkkeellä vain puoli vuotta, kun hän menehtyi sydänkohtaukseen 28. tammikuuta 1960.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Finna.fi. Ernst Linko.
Kangas, Laila & Lehtonen, Tiina-Maija: Ensimmäinen pianotunti Ernst Lingolla päättyi itkuun – pianisti Meri Louhos muistelee. Yle Klassinen 3.12.2018.
Kangas, Laila & Lehtonen, Tiina-Maija: Ensikonsertoija pukeutui vaaleanpunaiseen silkkiin – pianisti Meri Louhos muistelee. Yle Klassinen 3.12.2018.
Lappalainen, Seija: Linko, Ernst (1889 - 1960). Kansallisbiografia 1.11.2000.
Music Finland – Composers & Repertoire: Ernst Linko.
Närhi, Riitta: Lahja Linko ja Liisa Linko-Malmio - Käkisalmen laululintuset. Naisten ääni.
Ranta, Sulho: Ernst Linko. Suomen säveltäjiä puolentoista vuosisadan ajalta. Toimittanut Sulho Ranta. WSOY. Porvoo 1945.
Sajakorpi, Elina: Ernst Linko. Taiteilijaprofiili. Tampere 1989.
Tyrkkö, Marjatta: Lahja ja Ernst Linko. Suomalaisia musiikin taitajia esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toimittanut Maire Pulkkinen. Fazer. Helsinki 1958.
Wikipedia: Ernst Linko.
Wikipedia: Fredrik Lundelin.
Kuuntele
Linko, Ernst: Sumussa. Liisa Linko-Malmio, sopraano & Cyril Szalkiewicz, piano. Äänitetty 1964.
Linko, Ernst: Pianotrio. Izumi Tateno, piano & Ulf Hästbacka, viulu & Veli-Pekka Bister, sello.
