Ernst Fabritius oli lahjakas 15-vuotias jättäessään kotikaupunkinsa Viipurin ja lähtiessään Leipzigin konservatorioon. Ura viulutaiteilijana oli hyvässä vauhdissa, kun 22-vuotias Fabritius yllättäen piti jäähyväiskonsertin. Pojalleen Fabritius kertoi myöhemmin kyllästyneensä soittamaan aina vain samoja konserttoja - vai oliko syynä lopettamiseen sittenkin käsivamma?
Ernst Fabritius syntyi Viipurin pitäjässä 2. heinäkuuta 1842. Fabritiuksen perhe kuului Viipurin sivistyneistöön. Suku oli vanha, siinä oli pappeja, virkamiehiä ja sotilaita ja myös kanttoreita useassa peräkkäisessä polvessa.
Ernstin isä, Johan Gabriel Fabritus oli kreikan ja heprean lehtori ja piirustuksen opettaja. Häntä pidettiin kielinerona, joka puhui hepreaa niin sujuvasti, että häntä luultiin ulkomailla rabbiksi.
Ernstin äiti, Emilia Elisabeth polveutui Viipurin saksalaisesta Dannenbergien kauppiassuvusta.
Nuori Faltin tulee Viipuriin ja saa huippulahjakkaan oppilaan
Koulupoikana Ernst kävi Viipurin kimnaasia ja harrasti innokkaasti musiikkia. Hän oli 14-vuotias, kun hänellä oli onni saada viulunsoiton opettajakseen Richard Faltin, 21-vuotias Leipzigin konservatoriosta erinomaisilla arvosanoilla valmistunut monipuolinen muusikko. Faltin oli tullut Viipuriin syksyllä 1856 saksalaisen poikakoulun viulun- ja pianonsoiton, kuoro- ja yksinlaulun sekä teorian opettajaksi. Lisäksi hän antoi yksityisiä soitto- ja teoriatunteja.
Ernst oli musiikillisesti erityislahjakas. Pojan ollessa 15-vuotias isä antoi hänelle luvan keskeyttää lukion ja lähteä jatkamaan musiikkiopintoja Faltinin entiseen opinahjoon, Leipzigin konservatorioon.
Leipzigin konservatorion suomalaiset
Kun lahjakkaat suomalaisnuoret lähtivät jatkamaan musiikkiopintojaan ulkomaille, arvostetuin ykköspaikka oli Leipzigin konservatorio. Vuonna 1857 Fabritiuksen tullessa Leipzigiin siellä opiskelivat muun muassa suomalaiset Gabriel Linsén, Emil Pahlman ja Filip von Schantz. Heistä kaikista tuli säveltäjiä, minkä lisäksi Linsén ja Pahlman toimivat viulisteina ja von Schantzista kapellimestarina.
Ernst Fabritius ryhtyi opiskelemaan pääaineenaan viulunsoittoa sekä muina aineinaan teoriaa, sävellystä ja pianonsoittoa. Hänen opettajiaan olivat konservatorion tunnetut pedagogit, Ferdinand David, Ernst Friedrich Richter ja Moritz Hauptmann.
Marraskuussa 1858 isä-Fabritius matkusti Leipzigiin tervehtimään Ernstiä. Kirjeessään Helsinkiin ystävälleen, kirjailija ja professori Fredrik Cygnaeukselle Johan Gabriel Fabritus kertoi pojastaan, jolla oli ”palava halu taiteeseen”.
Ernstin opinnot sujuivat erinomaisesti. Opettajien mielestä hänellä oli kaikki edellytykset suorittaa viulussa konservatorion suuri diplomi.
Ensikonsertti ja välivuosi koto-Suomessa
Lokakuun 10. päivänä 1859 viulutaiteilija Ernst Fabritius piti ensikonsertin Helsingin Seurahuoneella. Nuorta, 17-vuotiasta viulutaiteilijaa säesti A. Jensen, ja konsertissa esiintyi myös Akademiska Sångföreningen.
Syksyn 1859 sekä kevään ja kesän 1860 Fabritius vietti Suomessa ja piti useita konsertteja Helsingissä, Turussa ja Porvoossa. Konsertoimisen ohessa hän sävelsi. Syntyi neljä pianokappaletta eli sarja Snöflingor, osia jousikvartettoon sekä yksinlauluja.
Lisäksi Fabritius toimi viulistina opiskelukaverinsa Filip von Schantzin johtamassa teatteriorkesterissa. Helsingin Uuden teatterin orkesteri säesti teatteriesityksiä vuosina 1860–1861 ja piti omia orkesterikonsertteja, joissa kuultiin Mozartia, Beethovenia, Schubertia, Schumannia ja Verdiä. – Von Schantz ajautui erimielisyyksiin teatterin johdon kanssa ja vei orkesterin mukanaan ensin Tukholmaan ja sitten Kööpenhaminaan. Teatteriorkesterin toiminta päättyi lopullisesti tulipaloon, joka tuhosi Teatteritalon 1863. Terveydeltään heikentynyt von Schantzin palasi Suomeen 1864. Lupaava säveltäjä kuoli Helsingissä 24. heinäkuuta 1865 vain 30-vuotiaana.
Elokuussa 1860 Ernst Fabritius avusti konsertissa Pietarin konservatorion laulunopettajaa, Henriette Nissen-Salomania. Hän soitti Kaivohuoneella järjestetyssä tilaisuudessa kaksi viulusooloa ja toimi jousikvartetin primaksena. Konsertin jälkeen hän palasi Leipzigiin viemään opintonsa päätökseen.
Päästötodistus Leipzigista ja vuosi Tukholmassa
Huhtikuun 26. päivänä 1861 Ernst Fabritius sai käteensä Leipzigin konservatoriosta erinomaisen päästötodistuksen. Hän oli omana aikanaan harvoja suomalaisia muusikoita, jolla oli ammatillinen pätevyys.
Talvikauden 1861–1862 Fabritius vietti Tukholmassa. Lokakuussa hän esiintyi viulistina laulajatar Louise Michaelin jäähyväiskonsertissa herättäen myönteistä huomiota. Arvostelijat povasivat hänelle "kaunista tulevaisuutta taiteilijana".
Keväällä 1862 hän oli muun muassa avustamassa ikätoverinsa, Leipzigissä opiskelleen pianotaiteilija Aron Hultgrenin konsertissa ja huhtikuun 9. päivänä hän piti oman konserttinsa Kuninkaallisen musiikkiakatemian salissa. Ohjelmassa oli Louis Spohrin jousikvartetto, Jean Meyerin Sotilaskonsertto, Johann Sebastian Bachin g-molli-sooloviulusonaatti ja solistin oma sävellys, Merimieslaulu. Vastaanotto lehdistössä oli jälleen myönteinen.
Yllättävä jäähyväiskonsertti
Toukokuussa 1862 Fabritius palasi kotimaahan. Hän piti hyvällä menestyksellä konsertteja Helsingissä ja eri puolilla Suomea.
Syksyllä 1863 hän esiintyi samassa konsertissa sekä viulistina, säveltäjänä että säestäjänä. Fabritius istui konsertissa flyygelin ääreen ja säesti laulajatarta kolmessa omassa laulussaan. Sen lisäksi että Fabritius oli konsertoiva viulutaiteilija, hän oli erinomainen pianisti ja taitava improvisoija.
Huhtikuun 20. päivänä 1864 Fabritius järjesti yllättäen Helsingissä jäähyväiskonsertin. Hänen tarkoituksenaan oli matkustaa Italiaan hoitamaan terveyttään – toiseen käsivarteen oli ilmaantunut hermovika – ja palata takaisin Pariisin kautta. Konsertista tuli kuitenkin 22-vuotiaan Fabritiuksen viulutaiteilijan uran viimeinen.
Kun Fabritius kolme vuotta myöhemmin 1867 palasi Euroopasta, ura solistina oli lopullisesti ohi.
Myöhemmin Fabritius kertoi pojalleen, mielitautiopin professori Harald August Fabritiukselle (1877–1948), että syy viulutaiteilijan urasta luopumiseen ei ollut käsivamma, vaan kyllästyminen. Fabritius ei kertomansa mukaan jaksanut enää innostua Mendelssohnin, Paganinin, Beethovenin, Spohrin ja muiden konsertoista.
Säveltäjä Suomalaisessa Seurassa
Luovuttuaan viulusolistin urasta Fabritius ei hylännyt musiikkia, vaan jatkoi säveltämistä ja otti osaa esimerkiksi Suomalaisen Seuran musiikkitoimintaan.
Joulukuun 9. päivänä 1869 rouva Mina Ahnger esitti seuran tilaisuudessa Fabritiuksen kaksi laulua. Fabritius oli Suomessa ensimmäisiä, joka sävelsi yksinlauluja suomenkielisiin runoihin. Tilaisuudessa kuultiin muun muassa hänen tunnetuin laulunsa Ainoa hetki, jonka hän oli säveltänyt nimimerkki Suonion eli Julius Krohnin runoon. Konsertin laulujen sanat oli painettu vihkoon Peipposen viserrys, jota kaupiteltiin yleisölle Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon hyväksi.
Fabritiuksen säveltämiä yksinlauluja julkaistiin myös kokoelmassa Det sjungande Finland.
Vuonna 1869 perustetun Suomalaisen Seuran piirissä syntyi Kaarlo Bergbomin johtama Suomalainen teatteri ja sen lauluosasto eli Suomalainen Ooppera. Bergbom, joka oli Fabritiuksen ikätoveri ja myös syntyisin Viipurista, suunnitteli suurta suomalaista oopperaa Elinan surman aiheesta ja neuvotteli säveltämisestä Fabritiuksen kanssa. Elinan surma –ooppera jäi toistaiseksi vielä toteutumatta, sillä ei löydetty sopivaa henkilöä, joka olisi kyennyt laatimaan runomuotoisen suomenkielisen oopperalibreton.
Naimisiin ja tilanomistajaksi
Vuosi 1870 oli 28-vuotiaan Fabritiuksen elämässä käännekohta. Hän solmi avioliiton 21-vuotiaan Alma Elisabeth Polinin kanssa ja siirtyi maatalouden pariin, tilanomistajaksi. Fabritius ryhtyi ensin hoitamaan Heinolan maalaiskunnassa omistamaansa Herransaaren tilaa ja siirtyi sitten Myrskylään hoitamaan Myrskylän kartanoa.
Vuonna 1871 syntyi esikoistytär Maria Elisabet. Seuraavien kymmenen vuoden aikana Ernst ja Alma Fabritiuksen perhe kasvoi kuudella lapsella.
Viulukonsertto syntyy
Tilanomistajanakaan Fabritius ei hylännyt musiikkia, vaan järjesti kotimusiikki-iltoja, joissa soitti viulua kvartetissa ja säesti solisteja pianolla.
Vuodet 1877–1878 hän sävelsi tunnetuinta teostaan, viulukonserttoa. Fabritius esitti itse oman konserttonsa helmikuussa 1881 järjestämässään hyväntekeväisyyskonsertissa Helsingin yliopiston juhlasalissa. Konserttoa kiitettiin sen romanttisesta laulavuudesta ja virtuoosisuudesta. Myöhemmin säveltäjän kuoleman jälkeen hänen veljensä Ludvig Fabritius painatti konserton nuotit.
Fabritius, Ernst: Viulukonsertto d-molli. Radion sinfoniaorkesteri joht. Pertti Pekkanen, sol. Olavi Pälli, viulu. Äänitetty 1979.
Viulukonserton kanssa samoihin aikoihin Fabritius sävelsi myös sinfonian, jonka kaksi osaa esitettiin lokakuussa 1878. Ei ole tietoa, saiko hän sinfoniansa lopullisesti valmiiksi.
Virkamies ja lehtimies
Vuonna 1879 Fabritius menetti maatilansa Myrskylässä. Perheenisä suoritti kameraalitutkinnon, perehtyi julkiseen talouteen ja hallintoon, tilinpitoon ja verotukseen ja ryhtyi virkamieheksi. Fabritius palveli sotakomissariaatissa ja lääninkirjurina.
Virkamiehen uransa ohella Fabritius toimi 1880-luvulla myös lehtimiehenä ja kuului 1886 jonkin aikaa Nya Pressenin toimitukseen. Hän toimitti maatalousosastoja sellaisiin lehtiin kuin Nya Pressen, Östra Nyland ja Hufvudstadsbladet ja kirjoitti myös musiikkiarvosteluja.
Hevosmies ja maanviljelyskoulun johtaja
Vuodesta 1882 Fabritiuksen perheen koti oli Latokartanon virkatalo Lapinjärvellä.
Yhdessä eläinlääkäriveljensä Ludvigin kanssa Ernst jakoi kiinnostuksen hevosten hoitoon. Veljeksiä pidetäänkin suomalaisen hevosjalostuksen alulle panijoina. Ernst Fabritius julkaisi 1888 käsikirjan hevosten hoidosta otsikolla Hästen: dess ytterlära, behandling och vård. Vuodesta 1893 hän toimi muiden tehtäviensä ohella hevosjalostuksen tarkastajana.
Viimeiset kolme elinvuottaan Ernst Fabritius toimi Lapinjärven maanviljelyskoulun johtajana. Hän kuoli 57-vuotiaana 8. lokakuuta 1899.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Haapanen, Toivo: Ernst Fabritius. Suomen säveltäjiä puolentoista vuosisadan ajalta. Toimittanut Sulho Ranta. WSOY. Porvoo 1945.
Lappalainen, Seija: Fabritius, Ernst (1842-1899). Kansallisbiografia 11.10.2000.
Music Finland – Composers & Repertoire: Ernst Fabritius.
Ränki, Raili: Ernst Fabritius. Suomalaisia musiikin taitajia – esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toimittanut Maire Pulkkinen. Fazer. Helsinki 1958.
Wikipedia: Ernst Fabritius.
