Heino Kaskea pidettiin nuorena lupaavana lahjakkuutena, mutta hänestä ei tullut sellaista säveltäjää kuin odotettiin. Kaski ei pyrkinyt moderniin ilmaisuun, vaan säilyi kansallisromantikkona läpi elämänsä. Varsinkin pienet mestariteokset pianolle ovat sydämeen käypiä ja erittäin suosittuja yhä. – Kuuntele Soivassa arkistossa Heino Kaski
– Jos äitini olisi elänyt ja olisin saanut häneltä rakastavaa ohjausta, moni seikka olisi ehkä toisin, säveltäjä Heino Kaski arvioi elämäänsä vuonna 1945.
Kaski oli vain puolivuotias, kun menetti äitinsä. Säveltäjä arveli perineensä yliherkän luonteensa ja kauneustajunsa juuri äidiltään.
Heino Kaskea kuvailtiin välittömäksi karjalaiseksi, ystävälliseksi ja huumorintajuiseksi, mutta hän oli myös melankoliaan taipuvainen, yksinäisyyteen vetäytyvä erakko.
Lukkarin poika Pohjois-Karjalasta
Heino Kaski syntyi Pohjois-Karjalassa Lieksaan kuuluvalla Pielisjärvellä 21. kesäkuuta 1885. Hänen isänsä oli lukkari, director cantus Daniel Kaski ja äitinsä Anna Maria o.s. Krogerus.
Pielisjärven lukkarilla oli komea lauluääni, ja hän harrasti viulunsoittoa. Poikasena Heino sai musiikinopetusta isältään.
– Isä opetti minuakin, nuorinta pojannaperoaan, käsittelemään viulua eikä ottanut ollenkaan pahakseen, kun 10–11-vuotiaana aloin yhä useammin ”vedellä” omia melodioitani, hymähtelipähän vain ymmärtäväisesti eikä kieltänyt.
Pikku-Heino kiersi isän mukana kinkereillä, ja lukkari pani merkille poikansa kirkkaan tenorin. Isä lähetti 12-vuotiaan Heinon ensin 1897 Joensuun lyseoon ja sitten kolme vuotta myöhemmin Sortavalan lyseoon.
Myös Sortavalassa Heinon kaunis lauluääni herätti huomiota, ja poika otettiin toverikunnan kuoroon ensimmäiseksi tenoriksi.
Helsingin hälinään
Heino oli 16-vuotias, kun hän päätti jättää koulun kesken.
– Kun en ollut suinkaan lukumies, isäni suhtautui myötätuntoisesti suunnitelmiini ryhtyä taipumusteni mukaan oikein todella harrastamaan musiikinopintoja. Päätöksen teko ei itseäni paljoakaan huolettanut, ja niin sulloin vähäiset viemiseni reppuun ja lähdin Helsinkiin.
Heino aloitti musiikkiopinnot Helsingin kanttori-urkurikoulussa.
– Maaseudun ja pikkukaupungin hiljaisuudesta suuren kaupungin hälinään siirtyminen oli herkälle ja varattomalle nuorukaiselle aimo hyppäys, Kaski on muistellut.
Neljä vuotta myöhemmin nuorukainen siirtyi Helsingin Filharmonisen seuran orkesterikouluun, missä opiskeli viulunsoittoa ja musiikin teoriaa Ilmari Krohnin johdolla.
Orkesterikoulun lisäksi hän opiskeli yksityisesti, otti pianotunteja ja oli Erkki Melartinin sävellysoppilaana.
Stipendi suoraan Sibeliuksen liivintaskusta
Lahjakas nuorukainen pantiin merkille suomalaisissa musiikkipiireissä, Kaskeen alkoi kohdistua odotuksia.
– Sainpa niihin aikoihin silloin tällöin kunnian käydä Tuusulassa näyttämässä pieniä sepitteitäni itse mestari Jean Sibeliukselle, joka ymmärtämyksellä suhtautui ponnisteluihini ja opasti minua verrattomilla neuvoillaan. Hän ymmärsi myös taloudelliset vaikeuteni, jopa suvaitsi välistä hienovaraisesti antaa minulle liivintaskustaan hyvin tervetulleen roposen.
Keväällä 1910 Kaski piti Helsingissä yhteisen sävellyskonsertin toisen pohjoiskarjalaisen säveltäjän, Toivo Saarenpään kanssa.
Syyskuussa 1911 Kaskelle myönnettiin valtion stipendi ulkomaisia opintoja varten. Sibeliuksen myötävaikutuksella hän sai stipendin ulkomaille myös seuraavina kolmena vuonna. Kaski matkusti Berliiniin opiskelemaan sävellystä Paul Juon'in johdolla.
– Innostuneena, mutta myös jännittyneenä lähdin ensimmäiselle ulkomaiselle opintomatkalleni Berliiniin. Siihen aikaan Berliini oli Euroopan suurimpia musiikkikeskuksia.
Kaski vietti Berliinissä neljä talvea ja työskenteli muun muassa kahden orkesterisarjan parissa. Elokuussa 1914 maailmansota kuitenkin keskeytti opinnot. Kaski jäi kotimaahan ja otti sävellystunteja Selim Palmgrenilta.
Sinfonia syntyy Helsingin valtauksen melskeessä
Kaski sävelsi Suomessa sodan keskellä ensimmäistä sinfoniaansa, joka jäi hänen ainoakseen.
– Esimerkiksi keväällä 1918 innostuin siinä määrin työhöni, ettei edes Helsingin valtauksen taistelun melskekään juuri hetkeksikään keskeyttänyt tai häirinnyt työtäni.
Heino Kasken h-molli-sinfonia Op. 16 valmistui vuoden 1919 alussa. Kantaesitys lokakuussa oli Kasken läpimurto säveltäjä. Robert Kajanus johti Helsingin kaupunginorkesteria. Tyyliltään kansallisromanttinen sinfonia sai myönteisen vastaanoton. Teoksen esikuvina olivat Pjotr Tshaikovski, Sibelius ja Leevi Madetoja. Säveltäjä itse piti sinfoniaa pääteoksenaan.
Eurooppa kutsuu jälleen
Heti sinfonian kantaesityksen jälkeen Kaski matkusti Eurooppaan Kordelinin apuraha taskussaan.
– Kiirehdin heti vuodenvaihteessa lähtemään sodan painajaisesta vapautuneeseen Keski-Eurooppaan opintojani jatkamaan ja keräämään uusia vaikutelmia. Nyt oli opettajani tunnettu säveltäjä prof. Otto Taubmann.
Seuraavien neljän vuoden aikana Kaski matkusteli Italiassa ja Ranskassa, mutta enimmän aikaa hän oleskeli kuitenkin Berliinissä.
– Vietin kaikkiaan neljä talvea Keski-Euroopassa, etupäässä Berliinissä, jossa inflaation kourissa taistelevan ja hävityn sodan aiheuttaman mielenmasennuksen vallassa olevan väestön kärsimykset olivat mieltä riipaisevia. Siitä huolimatta oli sikäläisellä musiikkielämällä meikäläiselle paljonkin annettavaa.
Suomen kesät ja kaunottaret
Kaski vietti kesät aina Suomessa. Hän oleskeli usein sisarensa kotona Pielisjärvellä, missä sisar toimi opettajana tai ystävänsä luona Viekjärvellä. Kaski nähtiin myös Lieksassa kirjailija, eläinlääkäri Yrjö Kokon Hovila-huvilalla, joka oli tunnettu taiteilijoiden kohtauspaikka.
Kaski kuului myös Viipurin tuomiokirkon kanttorin, Oskari Tillin ja Elli-rouvan Terijoen huvilan uskollisiin kesävieraisiin. Perheen Kalevi-poika on muistellut Terijoen kesiä:
– Näkyvin hahmo kotikonserteissamme oli säveltäjä Heino Kaski. Hän oli tunneherkkä ja lämmin sävelten mestari.
Heino Kaski ei mennyt koskaan naimisiin, vaan ihaili kaunottaria kaukaa:
– Taiteilijana hän oli herkkä myös naiskauneudelle, jota löytyi kosolti omastakin piiristämme. Etenkin virolainen kaunotar, vaalea kotiopettajattaremme Ada Merjam, joka opetti meille saksaa, ja Irja-tätini innostivat viehkeällä olemuksellaan Kaskea loihtimaan flyygelistä uusia romanttisia sävelmiä ja lauluja noina herkkinä kesäyön hetkinä. Vielä yöllä huoneeseensa vetäydyttyään hän merkitsi ne nuottipaperille ennen kuin ne häipyivät unohduksiin, Kalevi Tilli on kertonut.
Kalevin vanhemmat sisarukset, viulisti Olavi ja pianisti Tellervo avustivat kesävierasta tämän sävellystyössä:
– Kaski pyysi usein veljeäni Olavia soittamaan sisareni Tellervon säestyksellä juuri säveltämiään viulukappaleita. Näin hän sai mahdollisuuden viimeistellä sävellyksiään vielä ennen niiden julkaisemista.
Opettaja joka sai koulupojat laulamaan
Vuonna 1924 Heino Kaski jäi lopullisesti Suomeen.
– 1926 olosuhteet pakottivat itseni ryhtymään opettajan tehtäviin ja niin tulin Sivistysjärjestöjen kansankonservatorioon opettamaan pianonsoiton alkeita.
Pari vuotta myöhemmin Kaski ryhtyi myös Helsingin kansakoulun laulunopettajaksi, missä toimessa hän työskenteli aina vuoteen 1950 eläkkeelle jäämiseensä saakka.
– Mieluimmin työskentelisin kuitenkin yksinomaan säveltäjänä, mutta sellainen elämän onni näyttää olevan suotu vain harvoille suomalaisille säveltäjille.
Koulutyö vaikutti Kasken teosluetteloon; sinfonioiden sijasta hänestä tuli pienimuotoisten teosten säveltäjä.
– Luonteelleni raskaasta koulutyöstä johtunee, etten enää vanhempana ole keskittynyt orkesterimusiikkiin, josta aikaisemmin olin hyvinkin kiinnostunut. Nykyään ovat harrastukseni suuntautuneet etupäässä laulu- ja pianosävellyksiin, joihin kesälomien aikana innolla ja rakkaudella syvennyn.
Jos koulutyö tuntui säveltäjästä itsestä raskaalta, Kaskella oli harvinainen taito saada koulupojatkin laulamaan tunneilla ja aamuhartauksissa.
Melodian lahja
Heino Kasken tuotanto sisältää sinfonian lisäksi neljä orkesterisarjaa, kamari- ja näyttämömusiikkia, yli sata pianosävellystä, yli sata yksinlaulua, puolensataa kuorolaulua ja lukuisia koululauluja. Erityisesti Kaski tunnetaan sujuvakynäisenä lyyristen pianokappaleiden ja melodisten yksinlaulujen säveltäjänä.
Nuorena Kaskea pidettiin lupaavana lahjakkuutena, mutta on sanottu, ettei hän täysin täyttänyt häneen asetettuja odotuksia. Kaski oli luontainen luova lahjakkuus, melodinen lyyrikko, joka ei pyrkinyt moderniin ilmaisuun. Modernistiset virtaukset 1920-luvulla eivät vaikuttaneet hänen musiikkiinsa.
Musiikin tutkija Tauno Karila on todennut Heino Kaskesta:
– Kaski tunsi hyvin rajoituksensa, mutta tiesi myös varmasti voimansa: luonnon lahjoittaman melodian lahjan, jota hän myös taisi käytellä sydämeen sattuvalla tavalla.
Kasken tuotannossa on teoksia, jotka ovat lajinsa helmiä, pieniä mestariteoksia. Varsinkin sellaiset teokset kuin h-molli-preludi Pankakoski, Ges-duuri-preludi ja Yö meren rannalla ovat aivan erityisen suosittuja yhä edelleen.
Kaski, Heino: Yö meren rannalla. Ossi Tanner, piano. Musiikkitalo 8.11.2019.
Ystävät Hannikaisen veljekset
Heino Kasken läheisiä ystäviä olivat juuriltaan pohjoiskarjalaiset Hannikaisen veljekset – heistä läheisimpänä viulutaiteilija Arvo Hannikainen. Kasken 50-vuotisjuhlakonsertissa 1935 Tauno Hannikainen johti Helsingin kaupunginorkesteria, ja tilaisuudessa kuultiin jälleen säveltäjän h-molli-sinfonia.
Vuonna 1941 Kaski sai director musices –arvonimen, 1950 hänet palkittiin Pro Finlandia –mitalilla ja 1955 hän sai Suomen säveltäjien kunniapalkinnon.
Kun Kaski täytti 70 vuotta 1955, Tauno Hannikainen johti yliopiston juhlasalissa Helsingin kaupunginorkesteria ja solistina lauloi Lea Piltti.
Viimeiset vuotensa Heino Kaski asui yksiössä Helsingissä Lallukan taiteilijakodissa. Hän kuoli 72-vuotiaana 19. syyskuuta 1957 - vain päivää ennen Jean Sibeliusta.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Fennica Gehrman: Heino Kaski.
Hämäläinen, Pia: Heino Kaski. Helsingin yliopiston käsikirjoituskokoelma Doria 15.8.1996.
Kangas, Laila: Ihanat Terijoen kesät! – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939. Yle klassinen 10.11.2019.
Kaski, Heino: Heino Kaski. Suomen säveltäjiä puolentoista vuosisadan ajalta. Toimittanut Sulho Ranta. WSOY. Porvoo 1945.
Kaski, Heino & Karila, Tauno: Heino Kaski. Suomen säveltäjiä II Heino Kaskesta Leif Segerstamiin. Toimittanut Einari Marvia. WSOY. Porvoo 1966.
Lappalainen, Seija: Kaski, Heino (1885 - 1957) säveltäjä, musiikinopettaja, director musices. Kansallisbiografia 13.10.2004.
Murtomäki, Veijo: Säveltäjä Heino Kaski kuoli samana päivänä kuin Sibelius - Pianotaiteilija Janne Mertasen herkästi tulkittu levy saa kriitikolta neljä tähteä. Helsingin Sanomat 19.4.2019.
Wikipedia: Heino Kaski.
Katso ja kuuntele
Kaski, Heino: Pankakoski. Meri Louhos, piano.
Pianotaiteilija- ja pedagogi Meri Louhos vietti nimipäiväänsä Lallukan taiteilijakodin juhlasalissa 3. joulukuuta 2018. Vieraina oli joukko Merin taiteilijaystäviä ja kollegoja vuosien takaa sekä hänen oppilaitaan. Musiikki: Heino Kasken Pankakoski pianistina Meri Louhos. Video: Sandra Saulo. Yle Kulttuuri ja viihde 2018.
Kaski, Heino: Mökit nukkuu lumiset. Toni Hintsala, baritoni & Elisa Pelkonen, piano.
Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkia opiskeleva Toni Hintsala on Kantapöydän opiskelijatreffeillä 14.12.2016.
