Mikko Heiniö tasapainoili pitkään säveltäjän kutsumuksen ja musiikkitieteen professuurin hoidon välillä. Oopperatilaukset 2000-luvun alussa saivat hänet valitsemaan taiteilijaelämän.
Mikko Heiniön oli tehtävä vuonna 2005 valinta eläkeviran ja vapaan taiteilijaelämän välillä. Turun yliopiston musiikkitieteen professorilta ei onnistunut kolmannen oopperan säveltäminen enää viranhoidon ohessa kesälomilla ja lyhyillä virkavapailla. Heiniö valitsi vapauden, hän ryhtyi kokopäivätoimiseksi säveltäjäksi.
– Usein kyseltiin kumpi oikeastaan olen, musiikintutkija vai säveltäjä, ja vastasin: “Olen tullut musiikkielämään säveltäjänä ja myös lähden siitä säveltäjänä, mutta siinä välissä voin tehdä muutakin.”
Kirjailijasta musiikkitieteilijäksi
Mikko Heiniö syntyi Tampereella 18. toukokuuta 1948 diplomi-insinöörin ja maisterin perheeseen. Hän harrasti poikasena kirjoja ja musiikkia ja kokeili jo varhain sekä säveltämistä että kirjoittamista. Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmasta löytyy 12-vuotiaan Mikon sävellys Metsäin huminaa. Käsikirjoituskokoelma sisältää myös lauluja, jotka hän on säveltänyt omiin teksteihinsä.
– Vaikka olin harrastanut musiikkia pienestä pitäen, tähtäsin kuitenkin kirjailijan uraan – olinhan sattunut 17-vuotiaana saamaan romaanin julkaistuksi, Heiniö on muistellut.
Heiniön esikoisteos Tie vuorelle julkaistiin 1966.
Syksyllä 1967 Heiniö aloitti suomen kielen, yleisen kirjallisuustieteen ja Suomen historian opinnot Helsingin yliopistossa. Neljäntenä opiskelusyksynä, vuonna 1970 hän päätti ottaa vielä yhden aineen lisää, musiikkitieteen.
– Marssin Porthanian yläkertaan professori Erik Tawaststjernan vastaanotolle. Ilmestyessäni ovelle hän huudahti: "Te olette säveltäjä!"
Tawaststjerna tuki Heiniön opiskelua voimakkaasti. Musiikkitieteen pro gradu valmistui nopeasti kahdessa vuodessa.
Musiikkitieteilijästä säveltäjäksi
Jo edellisenä syksynä 1971 Heiniö oli hyväksytty Sibelius-Akatemiaan.
– Tawaststjernan suositusten avittamana sain sävellyksen opettajaksi akateemikko Joonas Kokkosen.
Lisäksi Heiniö opiskeli Akatemiassa pianonsoittoa professori Liisa Pohjolan johdolla.
Vuonna 1975 Heiniö sai Akatemiasta päästötodistuksen ja lähti jatkamaan opintojaan Länsi-Berliiniin. Seuraavat kaksi vuotta hän opiskeli sävellystä Hochschule der Künste’ssä puolalaisen professori Witold Szalonekin johdolla.
Vuonna 1977 Heiniö palasi Suomeen ja suoritti Akatemiassa sävellysdiplomin.
– Ensimmäiset “tosissa” tehdyt teokset ovat 1970-luvun alusta, mutta myöhäinen säveltäjän uralle astuminen näkyy siinä, että ennen vuotta 1978 syntyneet kappaleet olen pannut esityskieltoon, Heiniö on kertonut sävellyksistään.
Säveltäjä väittelee
Sävellysdiplomin jälkeen Heiniö palasi yliopistoon, valmistui 1978 filosofian lisensiaatiksi ja toimi musiikkitieteen laitoksella assistenttina ja myös vt. apulaisprofessorina.
– Pidin itseäni säveltäjänä, mutta tiedemaailma vei mennessään – toistaiseksi.
Aivan kokonaan ei tiedemaailma Heiniötä kuitenkaan nielaissut, sillä 1981 hän piti Helsingissä sävellyskonsertin.
Heiniön väitöstilaisuus 1984 oli merkkitapaus suomalaisessa musiikkielämässä. Helsingin yliopiston päärakennuksen vanhan puolen luentosali oli täynnä uteliasta yleisöä ja varsinkin nuori Korvat auki -säveltäjäpolvi oli tullut runsaslukuisena paikalle. Heiniön väitöskirja Innovaation ja tradition idea: näkökulma aikamme suomalaisten säveltäjien musiikkifilosofiaan käsitteli suomalaisten säveltäjien musiikkikäsityksiä heidän kirjoitustensa kautta. Väittelijän mukaan säveltäjien lausunnoista hahmottuu kaksi suuntausta, toisaalta innovaation kannattajat ja toisaalta tradition kannattajat - siis uudistajat ja säilyttäjät.
Turkulaiseksi
Heti seuraavana vuonna 1985 Turun yliopistoon perustettiin musiikkitieteen oppituoli. Kuusiston musiikkisuvun tytär, Turun yliopiston teatteri- ja kirjallisuustieteen professori Irmeli Niemi vaikutti siihen, että Heiniö siirtyi Turkuun.
– Tulin viran hoitajaksi professori Irmeli Niemen houkuttelemana. Seuraavana vuonna sain nimityksen virkaan ja vuonna 1987 muutin Turkuun asumaankin. Oli innostavaa päästä kehittämään uuden oppiaineen sisältöjä ja rakenteita, luoda kontakteja Åbo Akademiin ja Turun konservatorioon ja yrittää ottaa huomioon myös opiskelijoiden erilaisia työtehtäviä käytännön musiikkielämässä.
Heiniö asettui perheineen pysyvästi Turkuun ja turkulaistui. Siitä seurasi, että esimerkiksi säveltäjänä hänen yhteistyökumppaneikseen tulivat Turun filharmoninen orkesteri, Tanssiteatteri ERI, kamarikuoro Key Ensemble sekä Turun musiikkijuhlat.
Heiniö, Mikko: Jospa olisi ilta. Key Ensemble joht. Teemu Honkanen.
Mikko Heiniö on ollut tutkijana tuottelias. Hän on julkaissut lukuisia kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita, ja häntä pidetään ennen kaikkea tutkijana, joka laajimmin on perehtynyt aikamme suomalaiseen taidemusiikkiin.
Yhdessä Erkki Salmenhaaran ja Fabian Dahlströmin kanssa Heiniö oli mukana laajassa tutkimusprojektissa, jonka tuloksena julkaistiin neliosainen teossarja Suomen musiikin historia. Heiniön käsialaa on sarjan viimeinen osa, joka käsittelee aikamme suomalaista musiikkia. Vuonna 1997 Heiniö, Salmenhaara ja Dahlström saivat tästä ensimmäisestä, kattavasta Suomen taidemusiikin historiasta Tieto-Finlandia-palkinnon.
Säveltäjien luottamusmies
Professuurin hoidon, oman tutkimustyön ja säveltämisen ohella Mikko Heiniö on toiminut – opettajansa Joonas Kokkosen esimerkkiä noudattaen – suomalaisessa musiikkielämässä lukuisissa luottamustehtävissä.
– Länsimaisen korkeakulttuurin muodoista taidemusiikki on kaikkein museaalisin: sitä kiinnostavat varsin vähän nykysäveltäjät, jotka kuitenkin yrittävät tätä suurta traditiota kehittää. Säveltäjien työskentelymahdollisuuksien ja tekijänoikeuksien turvaaminen edellyttävät vahvoja etujärjestöjä. Työskentelin 30 vuotta sekä Suomen Säveltäjät ry:n että Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n hallituksessa, siitä 18 vuotta edellisen puheenjohtajana ja 15 vuotta jälkimmäisen varapuheenjohtajana. Ne tarjosivat kiinnostavan näköalapaikan musiikkielämän rakenteisiin ja kiihtyviin muutosprosesseihin, jotka eivät suinkaan kaikilta osin ole olleet positiivisia, Heiniö on todennut.
Luottamusmiehenä Heiniö on halunnut pitää erityisesti oman aikamme säveltäjien puolta.
– Musiikin tekijät jäävät aina luonnostaan musiikin esittäjien varjoon — eritoten ne, jotka vain kirjoittavat musiikkia mutta eivät itse esitä sitä. Vaikka Suomeen on rakennettu korkeatasoinen musiikkikoulutus, oopperoita, sinfoniaorkestereita yms. instituutioita, taidemusiikin asema julkisuudessa on melko marginaalinen. Tämän marginaalin sisällä erityisen ahtaalla ovat elävät säveltäjät.
Professorista oopperasäveltäjäksi
Monien rooliensa keskellä Heiniö ei ole luopunut koskaan säveltämisestä. Laaja teosluettelo on täyttynyt muun muassa sinfonioista, pianokonsertoista, viulukonsertosta, urkukonsertosta, lukuisista vokaaliteoksista, kamarimusiikista ja neljästä oopperasta.
Heiniö, Mikko: Pianokonsertto nro 6 Op. 61 "Hermes". Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, joht. Juha Kangas, sol. Juhani Lagersptez, piano & Camilla Nylund, sopraano.
– Yliopistolukukausien aikana en pystynyt säveltämään muuta kuin kesäkuukausina, jotka riittivät nipin napin esim. yhteen orkesteriteokseen. Oopperat muuttivat kaiken, sillä ne olivat 2-3 vuoden sävellysprojekteja, joiden pätkiminen useammalle kesälle ei olisi onnistunut.
Alun perin kirjailijaksi aikonut Heiniö on päässyt oopperoissaan työskentelemään tekstin kanssa.
– Vanha kiinnostukseni kieleen ja kirjallisuuteen on tuottanut paljon vokaalimusiikkia. Oopperassa on kuitenkin kyse paljon enemmästä kuin sanojen ja sävelten yhdistämisestä: onnistuminen riippuu näyttämöstä eli siitä miten säveltäjä pystyy luomaan eläviä henkilöhahmoja, näiden välisiä suhteita sekä draaman aikarakenteita ja jännitteitä. Muuttujia on niin paljon, ettei kaikkea voi etukäteen varmistaa. Siksi onnistuminen on pikemmin ihme kuin itsestäänselvyys.
Kun Turun tuomiokirkon 700-vuotisjuhlat lähestyivät vuonna 2000, Heiniöltä tilattiin juhlaan kirkko-ooppera Riddaren och draken, Ritari ja lohikäärme. Sen hän sävelsi professorin virkatyön ohessa.
Heiniö, Mikko: Riddaren och draken Op. 70. Intrada. Fred i var tid.
Seuraavaksi Suomen Kansallisooppera tilasi Heiniöltä Lars Huldénin novelliin pohjautuvan oopperan Käärmeen hetki, jonka libreton kirjoitti Juha Siltanen. Tällä kertaa Heiniö joutui ottamaan paljon virkavapaata sävellystyötä varten. Käärmeen hetki valmistui 2005 ja sai kantaesityksensä Kansallisoopperassa syyskuussa 2006.
Tässä vaiheessa Heiniö jätti tiedemaailman ja omien sanojensa mukaan ”pudottautui” vapaaksi säveltäjäksi.
Myös Heiniön kolmas ooppera Eerik XIV vuodelta 2010 syntyi Juha Siltasen librettoon. Heiniö kirjoitti oopperan nimiroolin naisäänelle, mezzosopraanolle. Erik XIV:sta kantaesitys marraskuussa 2011 oli Turun kulttuuripääkaupunkivuoden päätapahtuma. Erik Söderblomin ohjaama spektaakkelimainen multimediateos täytti Logomon uuden hallin, ja esitys oli katsottavissa myös suorana lähetyksenä verkossa.
Keväällä 2018 valmistui Mikko Heiniön neljäs ooppera Johanna Pirkko Saision librettoon.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Fennica Gehrman: Mikko Heiniö.
Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta: 375 humanistia. Mikko Heiniö.
Mikko Heiniö Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmassa.
Heiniö, Mikko: Säveltäjänä Suomessa. Puheenvuoro Yle Radio 1:n Kantapöytä-ohjelmassa 15.4.2015.
Holmbom, Annika: Mikko Heiniö: Åbokompositören som skulle bli författare. Yle Åboland 13.5.2018.
Korhonen, Kimmo: A quest for new perspectives – the possible worlds of composer Mikko Heiniö. Finnish Music Quarterly 17.5.2018.
Salmenhaara, Erkki. Mikko Heiniö. Kansallisbiografia 8.6.2004, päivitetty 30.11.2011.
Wikipedia: Mikko Heiniö.
Katso ja kuuntele
Heiniö, Mikko: Säveltäjänä Suomessa. Puheenvuoro Yle Radio 1:n Kantapöytä-ohjelmassa 15.4.2015.
