Laila Tarpila
Yle
Alli Hannikainen on suotta jäänyt sekä miehensä P.J. Hannikaisen että kuuluisien muusikkopoikiensa Ilmarin, Taunon, Arvon ja Väinön varjoon. Musiikkiperheen äiti Alli toimi koko elämänsä musiikin parissa laulunopettajana ja kuoronjohtajana. Pianonsoitonopettajana hän oli myös yrittäjä ja tehonaisena kasvatti kaikkien toimiensa ohessa viisi lasta.
Suomen vanhin yhä toimiva suomenkielinen naiskuoro Vaput sai alkunsa Jyväskylän seminaarin laulunopettajan Alli Hannikaisen (21. huhtikuuta 1867 Hämeenlinna – 12. kesäkuuta 1949 Helsinki) aloitteesta vuonna 1906, samana vuonna kun naiset saivat äänioikeuden Suomessa.
Naisten itsenäisyystaistelu nosti päätään myös kuoromaailmassa ja Alli, joka oli karismaattinen musiikin ammattilainen, kutsui kotiinsa musiikista kiinnostuneita naisia. Monet heistä olivat koulutettua sivistyneistöä, hänen entisiä seminaaritovereitaan. Alli perusti 15-jäsenisen Kotikuoron.
Kotikuoro harjoitteli laulajien kodeissa. Aluksi he lauloivat omaksi ilokseen ja esiintyivät pienissä tilaisuuksissa. Alkuaikoina kuoro oli sonnustautunut valkoisiin esiintymisasuihin, ja Vaput tunnettiinkin Allin valkoisena kuorona.
Päätös organisoitua oikeaksi kuoroksi syntyi neljä vuotta Kotikuoron perustamisen jälkeen. Esimerkkinä Kotikuorolla oli Alli puolison Pekka Hannikaisen johtama Mieskuoro Sirkat, joka oli perustettu 1899, ja joka sekin on yhä elinvoimainen kuoro Jyväskylässä.
Kotikuoro valitsi itselleen uuden nimen, Vaput. Nimen taustalla oli kuoron alkuvuosien perinne, laulaminen vappuaamuisin Jyväskylän Harjun silloisella näkötornipaviljongilla. Ainoaksi oikeaksi johtajaksi kutsuttiin Alli Hannikainen.
Koska naiskuorolle ei ollut juuri nuotteja, eikä niiden hankkimiseen rahaa, nuotit kopioitiin käsin. Alli ei saanut työstään palkkaa, mutta intoa harrastukseen riitti.
Kuoro alkoi kasvaa nopeasti. Alli teki työtä päämäärätietoisesti, oli pidetty johtaja ja kuoro tuli tunnetuksi lähiseudulla. Virallisen ensikonserttinsa Vaput piti huhtikuussa 1916 saaden loistavat arvostelut.
Alli Hannikainen johti Vappuja vuoteen 1917 asti, jolloin muutti eläkkeelle jääneen puolisonsa P.J. Hannikaisen kanssa Helsinkiin.
Alli sekoitti Pekan rauhallisen elämän
Laura Alfhild (Alli) Kustaantytär Nikander syntyi Hämeenlinnassa Kustaa Josefinpoika Nikanderin ja Heleena Gustava Nikanderin (o.s. Jägerroos) viiden tyttären sisarusparveen.
Alli aloitti 17-vuotiaana opinnot Jyväskylän opettajaseminaarissa. Samaan aikaan seminaarissa aloitti musiikinopettajan sijaisena kolmekymppinen Pekka Hannikainen.
Toisena vuonna Pekka Hannikainen päätti perustaa pienkuoroja, joita johtamaan hän kutsui edistyneimpiä oppilaitaan. Yksi heistä oli Alfhild Nikander, jonka ruskeisiin silmiin ja tummiin pitkiin palmikoihin Pekka oli ihastunut heti Jyväskylään saavuttuaan.
Toisen vuoden opiskelija, 18-vuotias Alli oli Pekan silmissä suloinen ilmestys. Kun Alli johti kevätnäytteessä 1887 harjoituskuoroaan, Pekka ei saanut silmiään irti Allista, eikä voinut olla kuiskaamatta vieressä istuvalle ystävälleen Niin minä neitonen sinulle laulan -laulua mukaillen:
– Jos olis valta ja vakinainen virka, niin ottaisin omakseni.
Alli edistyi opinnoissaan erityisesti laulamisessa niin hyvin, että sai konserteissa soolo-osat ja lopulta seminaarin johtaja kustansi Allille ammattitaitoisen laulunopettajan. Tämän opetuksen ansioista Alli oppi oikean laulutekniikan.
Alli Nikander sekoitti Pekka Hannikaisen rauhallisen elämän. Aluksi viaton neito ei ymmärtänyt kolmetoista vuotta itseään vanhemman ja vieläpä opettajan käyttäytymistä. Niillä oppitunneilla, joilla Alli oli läsnä, Pekka oli hauskempi, vilkkaampi ja innostuneempi kuin muulloin.
Pekka sovitti Allin johtamalle harjoituskuorolle monia lauluja, suomensi tekstejä ja halusi omakohtaisesti kirjoittaa viehättävän oppilaansa nuottivihkoon laulujen nuotteja ja sanoja.
Kihlaus keskeytti Allin ammattiopinnot
Rakkaustarina sai todellisen alkunsa Pekan kirjelappusesta, jonka Alli-oppilas löysi nuottivihkonsa välistä. Allin vastattua Pekan tunteisiin, alkoi pitkä ja hehkuva rakkauskirjeiden sarja. Kirjeet Alli säilytti elämänsä loppuun asti vaaleanpunaisella silkkinauhalla yhteen kiedottuina.
Rakastavaisten tilanne oli kuitenkin hankala, sillä kaikki opettajan ja oppilaan välinen kanssakäyminen oli ankarasti kielletty. Alli asui naisten internaatissa, johon miehillä ei ollut mitään asiaa.
Salakihloihin mennyt paria sai apua ystävältä, ja se saattoivat tapailla yksityiskodissa. Salakihlaus paljastui kuitenkin pian, kun ruotsinkielinen kollega kutsui Pekka Hannikaista lehtori Allikaiseksi.
Syyskuussa 1887 Pekka kertoi kotiväelleen kohdanneensa elämänsä naisen.
Salakihlauksen vaihtuminen oikeaksi kihlaukseksi 21. lokakuuta 1887 muutti Allin elämän dramaattisesti, sillä ajan säädösten mukaan seminaarin oppilaan ei ollut soveliasta olla kihloissa, eikä etenkään opettajansa kanssa.
Niinpä Pekan lapsimorsiameksi itseään kutsunut Alli keskeytti opintonsa ja palasi vanhempiensa luokse Hämeenlinnaan odottamaan kosintaa. Pariskunnan häitä vietettiin heinäkuussa 1888. Ensimmäisenä yhteisenä hankintana Hannikaiset ostivat tietenkin pianon – osamaksulla – samalla kun muu irtaimisto saatiin sukulaisten ja ystävien lahjoituksina.
Allin uskonto oli niin ankaraa ettei kukaan kuulut koskaan hänen nauravan
Alli, jonka seminaarista valmistuminen oli vain vuoden opintojen päässä, sai erivapaudella antaa opetusnäytteet Helsingin normaalilyseossa ja sai näin laulunopettajan pätevyyden. Valmistuttuaan hän opetti musiikkia kaikissa Jyväskylän kouluissa, ja opetus ulottui myös ruotsin kieleen ja uskontoon.
Uskonto oli tärkeässä asemassa koko Alli Hannikaisen elämän ajan. Hartaushetket olivat olennainen osa arkea ja hän kirjoitti rukouskirjaa.
Allin uskonto oli kuitenkin niin ankaraa, ettei kukaan koskaan kuulut hänen nauravan, sillä nauraminen oli Allin Jumalan mukaan syntiä.
Alli Hannikainen oli menevä säätyläisnainen, joka ei osannut laittaa ruokaa
Laulunopetuksen lisäksi Alli Hannikainen piti kotona omaa yksityistä pianokoulua. Kuoroja hän perusti lähes kaikkiin harrastuspiireihinsä, ompeluseuroihin, lukupiireihin ja hyväntekeväisyys-yhdistyksiin. Allin harrastuksiin kuului myös purjehtiminen.
Alli synnytti kuusi lasta, Laurin 1889, Toinin 1891, joka kuoli tulirokkoon vain kolmevuotiaana, Ilmarin 1892, Taunon 1896, Arvon 1897 ja Väinön 1900. Vaikka Alli Hannikainen saattoi olla koulussa ankara, omien lasten kasvatusmetodit olivat kiitos ja kehut.
Alli ei osannut laittaa ruokaa, sillä säätyläisnaisten, joihin Alli lukeutui, ei tarvinnut osata tätä taitoa. Ruokahuollosta pitivät huolen kotiapulaiset, joita Hannikaisilla oli koko ajan vähintään kaksi. Apulaisia tarvittiin myös muuhun kodinhoitoon, sillä Hannikaisilla oli aina opiskelijoita vuokralaisina.
Alli sai keskittyä lastenkasvatuksen lisäksi puutarhanhoitoon – ja tietenkin tärkeään musiikkiin. Paitsi että lähes kaikki Jyväskylässä vierailleet Suomen musiikki-ihmiset yöpyivät Hannikaisilla, konserttien jälkeen talossa järjestetiin musiikkipitoinen illanvietto.
Lauantai-iltaisin Hannikaisen kotiorkesteri esiintyi omalle väelle, vieraille ja ystäville.
Kuka on tämä Hannikainen? Kuulostaa talonmieheltä
Hannikaiset asuivat koko Jyväskylän aikansa eli 30 vuotta samassa talossa, jota alettiin kutsua Hannikais-taloksi. Hannikaisenkatua kulkenut nuori mies kysyi vuonna 2007:
Mistä Hannikaisenkatu on saanut nimensä? Kuka on tämä Hannikainen? Kuulostaa talonmieheltä.
Kysymys kertoo Hannikaisten tämän päivän tunnettuudesta Jyväskylässä. Yhdyskuntatekniikan asiakaspalvelulta mies sai selkeän vastauksen:
Hannikaisenkatu on saanut nimensä säveltäjä P. J. Hannikaisen mukaan, joka asui Gummeruksenkadun ja Hannikaisenkadun kulmassa (nykyinen puisto). Kadun nimi muuttui 1950-luvulla Rantakadusta nykyiseksi Hannikaisenkaduksi.
Allin ja Pekan muutettua Helsinkiin, Allista tuli 50-vuotiaana Helsingin musiikkiopiston kuoronjohdon ja säveltapailun opettaja. Allin ollessa 57-vuotias, Pekka sairastui ja kuoli.
Alli Hannikainen jatkoi monipuolista musiikinopettajan työtään Helsingissä, perusti uusia kuoroja ja hoiti lapsenlapsiaan. Hän kuoli 82-vuotiaana vuonna 1949. Alli on haudattu Helsingin uudelle hautausmaalle oman Pekkansa viereen.
Lue myös Säveltäjä ja harpisti Väinö Hannikainen oli muusikkoveljessarjan nuorin – Säihkyvä operettitähti Mary Hannikainen – Tauno Hannikainen on Taiteilijakukkulan ainoa klassinen kapellimestari
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Raatikainen, Outi: Alli Hannikainen, Vappujen perustaja - Osa I. vaput.blogspot.com 15.7.2015.
Raatikainen, Outi: Alli Hannikainen, Vappujen perustaja - Osa II. vaput.blogspot.com 22.7.2015.
Raatikainen, Outi: Alli Hannikainen, Vappujen perustaja - Osa III. vaput.blogspot.com 23.8.2015.
Jyväskylän kaupunki, kysymyspalsta: Mistä Hannikaisenkatu on saanut nimensä? Kuka on tämä Hannikainen? Kuullostaa talonmieheltä.
Vuosisadan kuoromatka. Vaput 100 vuotta. Näyttely Suomen käsityön museon Kujalla 1.10.2010 – 20.2.2011.
