Pianisti Emil Holmström innostui vasta opiskelujensa jälkeen romantiikan ajan musiikista ja ryhtyi soittamaan sitä muusikkoystäviensä kanssa periodisoittimilla. Emil tutustui 1800-luvun flyygeleihin ja rakastui niin syvästi ja halusi sellaisen myös itselleen. Kun etsintöjen jälkeen unkarilaisesta maakartanosta löytyi 140-vuotias huonokuntoinen Bösendorfer, alkoi mittava remontti.
– On tämä aika lelu, jos verrataan moderneihin flyygeleihin, pianisti Emil Holmström hymyilee.
Pianisti ja toimittaja Lotta Emanuelsson seisovat Musiikkitalon konserttisalin lavalla ja ihmettelevät Holmströmin 140-vuotiasta Bösendorferia. Huhtikuun 15. päivänä 2020 Emil Holmström on mukana soittamassa Brahmsia Radion sinfoniaorkesterin kamarikonsertissa ja esittelee väliajalla ainutlaatuista soitintaan.
– Tämä on lähtökohtaisesti täysin erilainen soitin, kun ajatellaan sitä, miten ääni syttyy ja soi.
Nykypianoissa vasarat ovat huopaa, kun vanhassa Bösendorferissa vasaroissa on vielä nahkapäällysteet.
Rakastunut pianisti
Holmström puhuu flyygelistään kuin nuorukainen rakastetustaan. Bösendorferin äänet ovat hänestä kiehtovia ja inspiroivia ja niiden kvaliteetti selkeä ja läpikuultava. Koukuttavaa on myös soittimen arvaamattomuus:
– Tässä on hirveästi epävarmuustekijöitä. Tämä on soitin, joka sanoo ”EI”, ja sitten ei enää mennä. Soittajan on pakko hyväksyä, että tapahtuu yllätyksiä – ja se on mahtavaa!
Holmström on utelias ja riskejä pelkäämätön pianisti. Nykyaikaisiin konserttiflyygeleihin verrattuna vanha Bösendorfer on hänelle kiinnostava haaste:
– Nykyään, kun monet asiat on viety tiettyyn täydellisyyden hakemiseen, niin siinä on tylsämielisyyden vaara. Siinä on jotain mahtavaa, että soittaja on soittotilanteessa paljaana.
Pianistina Emil Holmström on ennen kaikkea kamarimuusikko:
– On aivan fantastista soittaa duona, kun Bösendorferin ääni ei ole niin voimakas. On helppo kommunikoida muiden soittajien kanssa.
Buddenbrookilainen lapsuudenkoti
Emil Holmström syntyi Espoossa 17. huhtikuuta 1980. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa espoolaisessa rivitalossa kertomansa mukaan vakaassa, ”buddenbrookilaisessa” ilmapiirissä. Kotona arvostettiin tieteitä, taiteita ja perheen yhteisiä aterioita.
Emil valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta. Hän opiskeli sekä pianonsoittoa Erik T. Tawaststjernan johdolla että sävellystä Veli-Matti Puumalan ja satsioppia Olli Väisälän johdolla. Lisäksi hän täydensi piano-opintojaan Pariisissa professori Marie-François Bucquet’n oppilaana.
Lippahattuinen, boheemi Emil – joka ajaa autoaan kuin aito pariisilainen - on tuttu näky varsinkin nykymusiikkipiireissä. Pianistin kalenteri on täynnä keikkoja laidasta laitaan, on sinfoniaorkestereita, free-improja, Avantia!, on uuden musiikin kokoonpanoja kuten Uusinta Ensemble ja defunensemble, on konsertteja Hietsun palviljongissa, Ristiveto-kollektiivia ja nyt viimeiseksi Helsinki-Bösendorfer-1880 -konserttisarja.
Kulttuurihistoriasta kiinnostunut esteetikko
Helsingin Kallioon kotiutunut Holmström on kulttuurihistoriasta kiinnostunut esteetikko. Sen voi päätellä pianistin ulkoasusta, taiteilijakodin sisustuksesta, konserttiohjelmien suunnittelusta tai teosten tulkinnoista. Emil lähtee mukaan projekteihin, joita hän pitää taiteellisesti kunnianhimoisina.
Hänet tunnetaan kirjallisuuden harrastajana ja muun muassa sellaisten suomenruotsalaisten modernistien kuin Henry Parlandin ja Elmer Diktoniuksen ja myös Elias Canettin ja Marcel Proustin ihailijana.
Holmström on erityisen kiinnostunut musiikissa teoksen suhteesta omaan tyylikauteensa. Häntä ohjaa tietoisuus siitä, ettei mikään traditio pysy hengissä ellei sitä koko ajan arvioida uudelleen ja luoda jotain uutta.
Hänen musiikkimakunsa on monitahoinen. Hän on yhtä kotonaan soittaessaan Beethovenia, Brahmsia, Busonia kuin toisen Wienin koulun säveltäjiä, Beriota tai Boulezia. Jos ympäristö on sopiva, Emililtä käy myös Britney Spears tai Beyoncé.
Emil esiintyy Hietalahden uimarannan Hietsun paviljongissa ja tarjoaa yleisölle väliajalla itse leipomaansa pullaa yhtä hyvin kuin soittaa Musiikkitalon konserttisalissa sinfoniaorkesterin kanssa.
Emil Holmström esittelee John Cage'n teoksen 4'33" Efter Nio -ohjelmassa 19.2.2018.
Tärkeät kollegat
Emil Holmström on kertonut, että hyvin tärkeitä musiikillisia vaikuttajia hänelle ovat olleet lahjakkaat muusikkoystävät, heidän läsnäolonsa ja toimintansa. Heitä on lukuisia. Muun muassa viulisti Pasi Eerikäisen ja sellisti Petja Kainulaisen kanssa Emil soitti vuonna 2012 Beethovenin kaikki viulu- ja sellosonaatit.
Viulisti Eriikka Maalismaan ja sellisti Markus Hohdin kanssa Emil muodostaa HÄRÖ-kollektiivin, jossa "seikkailunhaluiset tekijät" kohtaavat ”leikkikentällä”. Tarkoituksena on kutsua vieraiksi taiteilijoita, joiden kanssa voi astua yhdessä ulos totutuista ilmaisukeinoista.
Ristiveto
Vasta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, opiskeluaikojen jälkeen Emil Holmström on alkanut kiinnostua romantiikan ajan musiikista:
– Meille pianisteille romantiikan ajan musiikki on standardiohjelmistoa, jota on pakko soittaa opintojen aikana, ja usein sitä soitetaan kysymättä, miksi niin tehdään. Opiskeluaikana aloin tehdä paljon uutta musiikkia siksi, että se ottaa kantaa tärkeisiin kysymyksiin. Nyt olen alkanut nähdä samoja piirteitä romantiikassa.
Kiinnostus romantiikkaan ajoi Holmströmin perustamaan yhdessä Markus Hohdin ja Eriikka Maalismaan kanssa 2012 Ristiveto-kollektiivin. Ryhmä on erikoistunut esittämään 1800-luvun jälkipuolen ja 1900-luvun alkupuolen musiikkia periodisoittimilla. Jousisoittajat käyttävät suolikieliä ja Emil soittaa periodiflyygeliä. Tarkoituksena on löytää sointi, joka oli tarjolla sata vuotta sitten.
Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin Robert Schumannin viulusonaatit sisältänyt äänilevy palkittiin vuoden 2019 parhaana klassisen musiikin albumina Emma-gaalassa helmikuussa 2020. Kauniaisten Uudessa paviljongissa tehdyssä äänityksessä Holmströmin soitin oli vuoden 1862 Erard-flyygeli.- Kuuntele Schumann, Robert: Sonaatti viululle ja pianolle Nro 1 a-molli Op. 105 Osa I.
Bösendorfer löytyy unkarilaisen maalaiskartanon salista
Kiertäessään kokeilemassa Suomessa olevia 1800-luvun flyygeleitä Emil syttyi sekä ajan musiikille että soittimille:
– Rakastuin niihin syvästi ja halusin saada tällaisen soittimen myös itselleni.
Pari vuotta sitten, etsintöjen jälkeen Unkarista löytyi surkeassa kunnossa oleva vanha flyygeli, wieniläisen pianonvalmistajan Bösendorferin vuonna 1882 rakentama soitin. Se oli myyty uutena Unkariin ja seisonut siellä erään maalaiskartanon salissa soittamattomana. Sota-aikoina flyygeli oli piilotettu kellariin, jotta miehittäjät eivät tuhoaisi sitä.
Kaikki flyygelin vasarat ja nahat olivat yhä tallella, mutta monet osat olivat rikki. Se, että soittimella ei ollut soitettu sataan vuoteen, mahdollisti sen, että flyygelin saattoi vielä korjata. Kun Emilille selvisi, että romukunnossa olevasta Bösendorferista saisi vielä soittokuntoisen, hän osti flyygelin.
Alkoi perusteellinen kunnostusprojekti. Pianonvirittäjä Elisa Visapää ja Pianonikkarit ryhtyivät entisöimään flyygelin soitinosaa. Emil kutsuu remonttia ”mielettömäksi taidon näytteeksi”:
– Kaikupohja oli halki, mutta se on liimattu kokoon. Näin paksua ja tiheäsyistä kaikupohjaa en ole ennen nähnyt, eikä tällaista puuta taida enää kasvaakaan missään, nämä puuthan ovat kasvaneet ennen teollista vallankumousta.
Myös vahingoittunut ulkonäkö oli korjattava. Vesi oli vahingoittanut soitinta ja puuviilu oli haljennut. Emil otti yhteyttä huonekaluentisöijä, artesaani Babsi Blomsteriin, joka ryhtyi korjaamaan Bösendorferin ulkokuorta.
Entisöinti toteutettiin vanhojen menetelmien mukaan. Flyygeli oli liimattu eläinperäisellä liimalla, petsattu vesipetsillä ja lakattu sellakalla, jota käytettiin 1700-luvulla. Suurin haaste oli kansi, josta poistettiin kokonaan yksi viilukerros ja korvattiin se päärynäviilulla.
Konserttisarja Helsinki – Bösendorffer - 1880
Yli vuoden restaurointitöiden jälkeen Bödendorfer saatiin soittokuntoon. Keväällä 2019 Emil Holmström perusti flyygelinsä ympärille Helsinki – Bösendorfer – 1880 –konserttisarjan. Hän vastaa itse konserttien taiteellisesta suunnittelusta ja esiintyy konserteissa yhdessä muiden muusikoiden kanssa. Ohjelmistossa on 1800-luvun musiikkia autenttisin soittimin, ja mikä hämmästyttävää, myös konserttien ympäristö on ajanmukainen.
Holmström onnistui löytämään Bösendorferilleen sijoituskodin kruunuhakalaisen asuintalon laajennetusta olohuoneesta, niin kutsutusta Angelicum-salista. Sali sijaitsee Ritarikatu 3:ssa, vuonna 1886 valmistuneessa uusrenessanssitalossa, jonka on suunnitellut Pietarissa vaikuttanut arkkitehti Albert Mellin. Huoneiston omistaa Suomessa toimiva dominikaaniveljeskunta, joka on antanut entisöidä toimistokäytössä olleet tilansa konserttisaliksi.
– Tämä on täydellinen miljöö pienimuotoisten konserttien järjestämiseen. Tarkoitus on tavoittaa se yhteisöllisyys, joka syntyy, kun musiikkia soitetaan pienessä piirissä, Emil Holmström on kertonut.
Emil Holmströmin kunnostettu Bösendorfer on päässyt soimaan jo äänilevyllä. Maaliskuussa 2020 julkaistiin levytys, jolla Holmström ja sellisti Markus Hohti soittavat Johannes Brahmsin kaksi sellosonaattia.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Eskola, Kare: Hohti & Holmström romantiikan karheassa ytimessä. Yle klassinen. Uudet levyt 7.4.2020.
HÄRÖ-kollektiivi & Draama-Helmi. GLiveLab 4.5.2019.
Konservatiivien leiriin kuuluneet romantikot kohtaavat Sibelius-museossa. Turun Sanomat 24.2.2020.
Kotisivut: Emil Holmström.
Kvist, Wilhelm: Emil Holmström vill ge alla verk en chans. Hufvudstadtsbladet 14.2.2012.
Pasi Eerikäinen - Emil Holmström. Suomen solistiyhdistys.
Tapiola Sinfonietta. Melodia musiikissa - Klasaribasari tehtäviä ennen konserttia.
Snellman, Jan: Flyygeli 1800-luvulta työllistää paluumuuttajaa. KaunisGrani 30.1.2019.
Tiikkaja, Samuli: Emil Holmströmin flyygeli on matkannut 1880-luvun Wienistä ja viettänyt sota-ajat kellariin piilotettuna, nyt se soi Kruununhaassa munkkien huoneistossa. Helsingin Sanomat 23.9.2019.
Wikipedia: Emil Holmström.
Yli-Salomäki, Aki: Maalismaan ja Holmströmin tymäkkää Schumannia. Yle klassinen. Uudet levyt 5.3.2019.
Katso ja kuuntele
Johannes Brahms: Sonaatti nro 1 f-molli op. 120/1, Intermezzo A-duuri op. 118/2, Romanssi F-duuri op 118/5, Sonaatti nro 2 Es-duuri op. 120/2. Christoffer Sundqvist, klarinetti & Emil Holmström, piano. Radion sinfoniaorkesterin kamarimusiikkikonsertti. Musiikkitalo 15.4.2020
Dutilleux, Henri: Métaboles & Tshaikovski, Pjotr: Viulukonsertto D-duuri op. 35 & Stravinsky, Igor: Tulilintu-sarja (versio 1945). Radion sinfoniaorkesteri, joht. Lionel Bringuier, sol. Augustin Hadelich, viulu.
Myöhäisillan kamarimusiikki:Stravinsky, Igor: Sotilaan tarina. Paula Sundqvist, viulu & Christoffer Sundqvist, klarinetti & Emil Holmström, piano. Musiikkitalo 31.1.2020
Zimmermann, Berndt Alois: Dialoge & Schubert, Franz: Fantasian D. 940. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Emilia Hoving, solistit Joonas Ahonen & Emil Holmström, piano. Musiikkitalo 3.5.2019.
