Laila Tarpila
Yle
Suomen kansallisoopperan pitkäaikaisin ylikapellimestari Ulf Söderblom ehti johtaa ooppera- ja balettiesityksiä kuudella vuosikymmenellä. Huippuvuosi oli 1975, jolloin hän johti muutaman kuukauden sisällä kaksi kotimaista kantaesitystä, Aulis Sallisen Ratsumiehen ja Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset. – Kuuntele Soivassa arkistossa Ulf Söderblom
Kapellimestari Ulf Söderblom edisti urallaan suomalaista oopperaa tavalla, joka on vailla vertaa. Söderblom piti itse uraansa lottovoittona, koska sai olla mukana juuri taidemuodon kiintoisimpina hetkinä ja sai kokea enemmän kuin monelle muulle on koskaan mahdollista.
Hänen johdollaan esitetyistä Aarre Merikannon Juhasta, Aulis Sallisen Ratsumiehestä ja Joonas Kokkosen Viimeisistä kiusauksista alkoi suuri suomalainen oopperabuumi.
Söderblom johti myös useiden suomalaisten oopperoiden ensimmäiset kokonaislevytykset. Suomen kansallisoopperassa hänen uransa alkoi vuonna 1957. Virallisesti hän jäi eläkkeelle 1993, mutta jatkoi vierailevana kapellimestarina aina vuoteen 2001 asti.
Lapsuus ja nuoruus Turussa
Ulf Söderblomin (5. helmikuuta 1930 Turku – 4. helmikuuta 2016 Helsinki) suvussa ei ollut muusikoita, mutta hänen vanhempansa harrastivat musiikkia. Isä oli soittanut viulua – vaikka Ulfin lapsuudessa viulu pysyikin melko visusti kaapin päällä – ja äiti lauloi. Kaikki lapset, Ulf ja hänen neljä veljeään, olivat musikaalisia. Yksi veljistä soitti huilua ja toinen selloa. Ulfin soittimeksi tuli piano.
Kotikielenä puhuttiin ruotsia, ja vasta Wienin opiskeluvuosinaan Ulf Söderblom oppi puhumaan sujuvasti suomea, kiitos suomenkielisten ystävien.
Eniten Söderblomin musiikki-innostukseen vaikutti pienen ruotsikielisen De svenska läroverkens i Åbo -orkesterikoulun johtaja John Rosas, jonka harjoituksiin luokkatoverit Fabian Dahlström ja Anders Ekvall veivät 13-vuotiaan ystävänsä.
Rosas ryhtyi opettamaan Ulfille musiikin teoriaa ja hän hankki tälle myös sellon ja alkoi opettaa, sillä koululaisorkesterissa tarvittiin sellistiä.
Koska Rosas oli myös musiikinopettaja Turun ruotsinkielisessä lyseossa ja Åbo akademin musiikkitieteen professori, opinnot jatkuivat luontevasti hänen johdollaan.
Eräällä kesäkurssilla Ulf Söderblom sai huomattavia vaikutteita ruotsalaiselta kuoropioneerilta Eric Ericssonilta.
Rakkaus oopperaan syttyi teinipoikana Tukholmassa
Syksyllä 1944 Ulf lähetettiin nuoremman veljensä kanssa sotaa pakoon vanhempien tuttavien luokse Tukholmaan. Silloin teinipoika pääsi ensimmäisen kerran oikeaan oopperaan, ja oli suuresti vaikuttunut näkemästään. Boris Godunovin esittäjän Joel Berglundin ääntä hän oli kuunnellut jo äänilevyiltä.
Vähän myöhemmin hän näki Tukholmassa kaksi Richard Wagnerin oopperaa, Valkyyrian ja Nürnbergin mestarilaulajat. Silloin Ulf Söderblomista oli jo tullut oopperahullu. Hyvän ystävän Nils Holmqvistin kanssa oli kuunneltu äänilevyjä, erityisesti italialaista oopperamusiikkia, ja Wagneriin he olivat tutustuneet lukemalla, soittamalla ja laulamalla.
Vuosi ylioppilaskirjoitusten jälkeen keväällä 1951 Ulf Söderblom lähti luokkatoverinsa Ulf Bergringin kanssa kahdeksi kuukaudeksi Pariisiin. Matka taitettiin liftaamalla, mutta jo heti Tukholmassa piti seisahtua, koska oopperassa oli Faustin esitys ja pääroolissa kuuluisa ruotsalaistenori Jussi Björling.
Sodassa pommitetut Hampuri, Köln ja muut Saksan raunioituneet kaupungit järkyttivät matkaajia, mutta lopulta he saapuivat Hollannin ja Belgian kautta Pariisiin.
Luokkatoveri jatkoi alkuperäisen suunnitelman mukaan matkaa Ranskan kierrokselle, mutta oopperaan hurahtanut Ulf ei kyennyt jättämään tarjonnaltaan murskaavaa kaupunkia.
Kahden kuukauden aikana hän näki valtavan määrän ohjelmistoa, ja oli muun muassa todistamassa ensimmäisen saksalaisen oopperan vierailua Pariisissa sitten sodan päättymisen, kun Kölnin ooppera esitti Châtelet-teatterissa Mozartin Don Giovannin.
Musiikkiopintoihin kulttuurin kehtoon Wieniin
Käytyään armeijan – ja perustettuaan Dragsvikiin mieskuoron – Ulf Söderblom lähti Wieniin isän saatesanoin: "Lähde vain, sinnehän Beethovenkin lähti oppia saamaan."
Wieniin veti ennen muuta kaupungin vuosisatainen kulttuuri- ja musiikkiperintö. Ystävien kanssa Turussa perustetussa Voces Intimae Aboenses -kamarikuorossa oli laulettu paljon Schubertia, Brahmsia, Schumannia ja Wolfia ja kuunneltu kasoittain oopperalevyjä.
Söderblomin tarkoitus oli opiskella kuoronjohtoa ja korrepeteerausta, mutta koska hän huomasi osaavansa jo kaiken oppitunneilla opetettavan, hän pyrki kapellimestariluokalle. Ulf sai opettajakseen suvereenin Hans Swarowskyn, Arnold Schönbergin oppilaan ja Richard Straussin ystävän ja assistentin.
Samalla luokalla opiskelivat muun muassa kansainvälisen karriäärin tehneet Zubin Mehta ja Claudio Abbado.
Wilhelm Furtwänglerin johtamista Söderblom ei ehtinyt nähdä, mutta Wienissä alkoi parahiksi Herbert von Karajanin kausi. Wiener Sinfoniker -orkesteria kävivät johtamassa myös monet ajan kuuluisuudet, Bruno Walter, Otto Klemperer ja Hans Knappertsbusch.
Wien ei ollut niin pahasti pommitettu kuin monet saksalaiset suurkaupungit, mutta sota näyttäytyi englantilaisten, amerikkalaisten, ranskalaisten ja venäläisten vyöhykkeisiin jaettuna kaupunkina, jossa ulkomaalaisen opiskelijan piti ilmoittautua kerran kuussa poliisilaitoksella.
Kansallisoopperan kuoronjohtajaksi, pianistiksi ja kapellimestariksi ja naimisiin Karinin kanssa
Kesällä 1956 Ulf Söderblomilla oli kädessään Wienistä saadut kapellimestarin paperit, ja samalla ensimmäinen työtarjous Suomesta.
Kotikaupungin Turun oopperayhdistyksen tarjoamat oopperat Cavalleria rusticanan ja Pajatson Söderblom sai vaihdettua Taikahuiluun, jonka hän oli nähyt lukemattomia kertoja Wienissä ja jonka miehityksen hän tiesi pystyvänsä hoitamaan turkulaisin voimin. Vain Tamino otettiin ulkopuolelta, kun tehtävään löytyi Lahdesta hyvät arvostelut saanut baritoni Usko Viitanen.
Turun Taikahuilun ensi-iltakekkereissä keväällä 1957 Ulf Söderblom sai toisen työtarjouksen, kun paikalle saapuivat Kansallisoopperan silloinen pääjohtaja Jouko Tolonen ja talousjohtaja Alfons Almi.
Almi tarjosi työtä oopperan kuoronjohtajana, pianistina ja kapellimestarina, mihin työhön Söderblom suostui kun oli saanut ensin puhuttua palkkaa hieman suuremmaksi ja oli saanut puhuttua tyttöystävänsä Karinin kanssa avioliitosta.
Karin ja Ulf Söderblom saivat viisi lasta, teatteri- ja oopperaohjaajaksi ryhtyneen Erikin 1958, Kristinan 1960, kaksostytöt Johannan ja Bittan 1963 ja Janin, josta tuli viulisti ja kapellimestari, 1970.
Ensimmäiset työvuodet Suomen kansallisoopperassa
Ensimmäisenä työtehtävänään Suomen kansallisoopperassa Ulf Söderblom toimi korrepetiittorina kapellimestari Leo Funtekin harjoituttamassa Leevi Madetojan Pohjalaisissa. Homma oli helppo, sillä uusi työntekijä oli ennakoinut teoksen tulevan ohjelmistoon ja oli harjoitellut partituurin kuntoon kesällä.
Funtek oli tyytyväinen korrepetiittoriin ja sai kuvan erittäin hyvästä prima vista -soittajasta. Tämä ei Söderblomin kertoman mukaan pitänyt paikaansa ja karu totuus paljastui, kun hänet määrättiin soittamaan Boris Godunovin näyttämöharjoitukseen. Haukkujen sijaan Funtek kuitenkin vain nauroi nuorelle korrepetiittorille.
Ensimmäisen oopperansa Söderblom pääsi johtamaan keväällä 1958. Teos oli Gounod'n Faust ja päärooleissa Faustina tenori Veikko Tyrväinen ja Mefistona bassobaritoni Aarne Vainio.
Esitykseen liittyi kommellus. Kun kolmannen näytöksen alussa Faustin ja Mefiston piti ilmestyä näyttämölle, vain Mefisto, Aarne Vainio saapui. Kapellimestari joutui panemaan esityksen poikki. Hän totesi orkesterille, että Faust on kuollut ja meidän on siirryttävä seuraavaan kohtaukseen Mefiston serenadiin.
Kun orkesteri alkoi soittaa serenadin alkusoittoa, henkilökunnan kahvilaan istumaan jäänyt Veikko Tyrväinen tupsahti lavalle luulleen oman kohtauksen olevan menossa. Kapellimestari oli jälleen pulassa ja joutui keskeyttämään soiton uudelleen. Mefiston ensimmäinen repliikki Faustille sattui kuitenkin olemaan sopivasti "Miksi viivyttelet siellä?" ja esitys saattoi jatkua.
Ensimmäisen balettinsa Gisellen Söderblom johti työskenneltyään Kansallisoopperassa kaksi vuotta.
Raastava muisto Berliinin muurin varjosta
Aloitteleva kapellimestari sai tehtäväkseen johtaa myös Kansallisoopperan kiertueita ulkomailla. 1960-luvun alkuun ajoittui baletin Itä-Saksan kiertue, jonka osana Tauno Pylkkäsen baletti Kaarina Maununtytär kantaesitettiin Itä-Berliinissä.
Nuori Söderblom lähetettiin etukäteen Saksaan harjoituttamaan orkesteria. Jo lentokentällä kapellimestari pääsi virittäytymään maassa vallinneeseen erityislaatuiseen poliittiseen ilmastoon. Hänet lennätettiin Berliinistä suoraan Gotha-nimiseen kaupunkiin työskentelemään sen orkesterin kanssa, koska berliiniläisen orkesterin kanssa oli ongelmia. Juuri silloin rakennettiin Berliinin muuria.
Kun puolet harjoituksista oli pidetty Gothan sinfoniaorkesterin kanssa, Söderblom lennätettiin takaisin Berliiniin. Jokaisen harjoituksen alussa orkesterin vahtimestarit joutuivat tarkistamaan kuinka suuri osa orkesterista oli yön aikana loikannut länteen.
Söderblom oli majoittuneena hotelliin, joka vilisi kirppuja. Öisin Berliinissä ammuskeltiin ja kaupungin painostava tunnelma sekä epävarmuus esitysten toteutumisesta ajoivat nuoren kapellimestarin ahdistukseen. Hän harkitsi pakenemista Suomeen, mutta juoksuun Brandenburger Torin läpi liittyi riski tulla ammutuksi.
Tuskassa vietettyjen päivien jälkeen baletti saapui Suomesta ja esitykset toteutuivat suunnitelmien mukaan, mutta kapellimestarin mieleen syöpyi muisto pohjattomasta yksinäisyyden tunteesta Berliinin muurin varjossa.
Hiljalleen Söderblomin tehtävät Kansallisoopperassa laajenivat. Hän toimi talon suunnittelupäällikkönä 1968–70, taiteellisena johtajana 1970–73, vt. pääjohtajana vuosina 1971 ja 1996 ja ylikapellimestarina 1973–1993.
Kapellimestarina Savonlinnassa
Tärkeä virstanpylväs Ulf Söderblomin uralla oli Savonlinnan oopperajuhlien aloittaminen uudelleen kesällä 1967. Söderblom johti ensi-iltaesityksessä Beethovenin Fidelion. Bulevardin ahtaassa oopperatalon montussa orkesterilla oli suuria rajoitteita, ja vasta Savonlinnassa orkesteri pääsi akustisesti oikeuksiinsa ja kapellimestarikin oli kuin uudessa tehtävässä.
Savonlinnan alkuajat olivat Söderblomille idyllistä aikaa huolimatta museovirastosta, joka vastusti oopperajuhlien järjestämistä. Alkuaikojen idylliin kuului yleisön saapuminen linnaan soutamalla.
Yleisradio kustansi ensimmäisten oopperajuhlien 76 soittajaa käsittävän orkesterin ja sai sitä vastaan radioida ja televisioida esityksen.
Suomalaisen oopperan nousu
Savonlinnan kesäiset oopperaesitykset edistivät ratkaisevasti myös suomalaisen oopperan esiinmarssia ja siinä Söderblomilla oli merkittävä rooli. Hän johti ensin Kansallisoopperassa 1967 Aarre Merikannon laiminlyödyn oopperan Juha, ja kesinä 1970 ja 1971 teosta esitettiin hänen johtamanaan Savonlinnassa.
Kun Juha esitettiin vielä kerran Helsingissä 1972, ooppera levytettiin näiden produktioiden pohjalta. Tästä lähtien teosta on pidetty yhtenä suomalaisen oopperaohjelmiston kulmakivistä. Juhan levytys oli samalla ensimmäinen oopperalevytys Suomessa.
Merikannon Juhaa seurasivat Aulis Sallisen Ratsumies ja Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset vuonna 1975. Näiden teosten myötä suomalaisen oopperan nousukiito oli alkanut.
Söderblom nosti esiin myös vanhempia suomalaisia oopperoita levyttämällä muun muassa Fredrik Paciuksen Kaarle kuninkaan metsästyksen, Selim Palmgrenin Daniel Hjortin ja Erkki Melartinin Ainon.
Kuuntele Spotifyssä Ulf Söderblomin johtamia oopperalevytyksiä:
Söderblomin ura Kansallisoopperassa päättyi ympyrän sulkeutumiseen 7. maaliskuuta 2001, jolloin hän johti Viimeisten kiusausten esityksen. Uransa aikana hän ehti johtaa yli 1600 ooppera- ja balettiesitystä kuudella vuosikymmenellä.
Oopperatyön ohessa Söderblom johti Svenska Oratoriokören -kuoroa 1957–74 ja Akateemista Laulua 1974–86. Helsingin kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana Söderblom toimi yhdessä Paavo Berglundin kanssa 1978–1979 ja Lahden kaupunginorkesterin ylikapellimestarina hän toimi 1985–1988 ja päävierailijana 1988–1991.
Vapaa-aikaa hallitsi kesänviettopaikka Hiittisten saaristossa, vanhojen pohjalaistalojen jälleenrakennus ja sisustus, sekä arvokkaat ja harvinaiset puusta rakennetut talonpoikaismoottoriveneet. Veneitä pidettiin kunnossa ja käytettiin kesällä päivittäin.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Savolainen, Pentti: Balladi Olavinlinnan oopperajuhlista. WSOY 1995.
Dahlström, Fabian (kääntänyt Heli Alanko): Söderblom, Ulf (1930–2016). Kansallisbiografia. Julkaistu 23.3.2007, päivitetty 19.2.2016.
Koivisto, Juhani: "Sain olla mukana melkein 50 vuotta". Ulf Söderblom muistelee uraansa kapellimestarina. Haastattelut 2009. Suomen kansallisooppera.
Lingdren, Minna: Ulf Söderblom in memoriam. Hänen hymyään en unohda. Yle. Julkaistu 04.02.2016, päivitetty 09.02.2016.
Korjattu 6.2.2020: Poistettu lause Ensimmäisenä vuonna Savonlinnassa soitti Radion sinfoniaorkesteri. – Täydennetty 13.2.2020: Lisätty lause Yleisradio kustansi ensimmäisten oopperajuhlien 76 soittajaa käsittävän orkesterin ja sai sitä vastaan radioida ja televisioida esityksen.
