Saksalainen Richard Faltin oli 20-vuotias Leipzigin konservatorion huippuoppilas, kun hän tuli musiikinopettajaksi Viipuriin. Muutettuaan vuonna 1869 perheineen Helsinkiin Faltin jatkoi Fredrik Paciuksen uraauurtavaa työtä ja omisti elämänsä Suomen musiikkielämän kehittämiselle.
Richard Faltin oli säveltäjä, urkuri, kapellimestari ja musiikin opettaja. Hän oli käytännön muusikko, jolla oli kansainväliset yhteydet ja joka onnistui saamaan monet huipputaiteilijat konsertoimaan Suomeen.
Faltin oli myös musiikkiliikemies, jolla oli oma pianokauppa.
Faltin oli tarkkakorvainen, asiantunteva kriitikko, joka jaksoi kiinnostua myös uusista virtauksista. Vielä kypsällä iällä hänestä tuli innokas Richard Wagnerin ihailija. Hän ymmärsi myös Jean Sibeliusta. Kun aiemmista sinfonioista tyylillisesti poikkeava kolmas sinfonia jätti yleisön ja arvostelijat ymmälleen, Faltin sanoi Sibeliukselle:
– Ensiesityksessä jokin kohta jäi minulle vielä epäselväksi, mutta toisella kerralla kaikki oli aivan selvää.
Edeltäjänsä Fredrik Paciuksen tavoin, huolimatta saksalaisesta syntyperästään Faltin omisti elämänsä Suomen musiikkielämän kehittämiselle - ja pysytteli erossa suomenkielisten ja ruotsinkielisten kieliriidoista.
Kauppiasperheen musikaalinen poika Danzigissa
Friedrich Richard Faltin syntyi Danzigissa 5. tammikuuta 1835. Hänen isänsä oli kauppias Hans Heinrich Eduard Faltin ja äiti Emma Rosette Friederike Hollatz. Perheeseen syntyi kuusi poikaa ja kaksi tytärtä, Richard oli pojista järjestyksessä toinen.
Isä Faltin oli lahjakas harrastajamuusikko, joka soitti huilua, oboeta, viulua, alttoviulua ja kitaraa. Hänellä oli myös kaunis tenoriääni, ja häntä kuultiin solistina suurissa kuorokonserteissa. Faltineilla järjestettiin musiikki-iltoja, joissa harrastettiin kuorolaulua ja kamarimusisointia.
Kun Richard 5-vuotiaana pääsi mukaan isonveljen pianotunneille, oppi hän sivusta seuraamalla veljen läksykappaleet. Hän sai pian oman piano-opettajan, pätevän Benigna Meyerin. Isänsä kanssa Richard kävi läpi oopperoiden ja oratorioiden pianosovituksia, ja yhdessä kotona vierailevien muusikoiden kanssa hän soitti sonaatteja ja trioja.
10-vuotias säveltäjä
Richard oli 10-vuotias, kun hän sävelsi isälleen laulun syntymäpäivälahjaksi, minkä jälkeen syntyi lisää 4-äänisiä lauluja. Richardin esikuvia olivat Carl Löwe ja Felix Mendelssohn.
Richard ryhtyi opiskelemaan teoriaa, sävellystä, pianon- ja urkujensoittoa musiikinopettajansa, Mariankirkon urkurin F. W. Markullin johdolla ja sävelsi lisää kuoro- ja yksinlauluja, sonaatteja ja pianoteoksia.
Markull järjesti koulun juhliin oopperoiden ja oratorioiden kuoro-osuuksien esityksiä. Richardilla oli korkea sopraano ja ennen äänenmurrosta hän lauloi Evan osan Haydnin Luomisen eräässä duetossa ja tertsetissa. Seurauksena hänen äänensä vaurioitui ja hän alkoi änkyttää.
Onnettomuuden jälkeen Richard lopetti koulunkäynnin ja antautui kokonaan musiikille. Vuonna 1852 hän matkusti Dessauhin, missä jatkoi opintojaan iäkkään hovikapellimestari Friedrich Schneiderin johdolla tämän ainoana oppilaana. Dessaussa hän tutustui ensi kerran Felix Mendelssohnin ja Robert Schumannin sinfonioihin ja kävi ahkerasti oopperassa.
Opiskelua Schneiderin johdolla oli jatkunut puolitoista vuotta, kun opettaja sai halvauskohtauksen kesken teoriatunnin. Schneiderin kuoleman jälkeen Richard ilmoittautui pianistiserkkunsa neuvosta kuuluisaan Leipzigin konservatorioon.
Leipzigin konservatorioon 1853
Vuonna 1853 Richard aloitti opinnot Leipzigin konservatoriossa. Hän opiskeli pianon ja urkujen soittoa, musiikinteoriaa ja -historiaa, viulunsoittoa, kontrapunktia, sävellystä ja orkestrointia, partituurinsoittoa ja yhteissoittoa. Piano-opettajana hänellä oli muun muassa Ignaz Moscheles, joka oli ollut Ludwig van Beethovenin oppilaana.
Musiikkiopintojen ohessa Richard seurasi yliopistossa kuvataiteiden, kirjallisuuden ja historian luentoja. Hän asui täysihoitolassa, jonka muut asukkaat olivat englantilaisia ja amerikkalaisia ja perehtyi heidän kauttaan englannin kieleen. Kun konservatorion johtaja suositteli häntä musiikinopettajaksi rikkaan amerikkalaisen kolmelle lapselle, Richard pärjäsi jo ilman vanhempiensa taloudellista tukea.
Jerusalem, Koburg – vai Viipuri?
Saadessaan syksyllä 1855 päästötodistuksen Leipzigin konservatoriosta Richard Faltin oli 20-vuotias. Häntä pidettiin yhtenä konservatorion parhaista oppilaista. Hän jäi Leipzigiin, antoi yksityisopetusta ja seurasi kaupungin konserttielämää.
Pääsiäisviikolla seuraavana keväänä 1856 Richard kutsuttiin yllättäen konservatorion kansliaan. Johtaja kertoi hänelle kolmesta työtarjouksesta; sekä Jerusalemissa että Thüringenin Koburgissa tarvittiin kuoron- ja orkesterinjohtajaa ja Venäjään kuuluvan Suomen suuriruhtinaskunnan Viipurissa saksalaisessa poikakoulussa tarvittiin viulun- ja pianonsoiton, kuoro- ja yksinlaulun sekä teorian opettajaa. Jerusalem oli Richardista liian kaukana ja Koburg liian lähellä. Hän valitsi Viipurin.
Pastori Karl Behm, joka vuonna 1853 oli perustanut Viipuriin saksalaisen poikakoulun, oli juuri tuolloin käymässä Leipzigissa. Konservatorio suositteli Behmille Faltinia, ja tapaaminen vastavalmistuneen muusikon kanssa sujui hyvin. Nuori Faltin osoittautui ystävälliseksi, auttavaiseksi ja suorastaan lempeäksi nuorukaiseksi. Näiden ominaisuuksiensa takia Richard Faltinista pidettiin myöhemmin opettajana paljon.
Siihen, että Richard kiinnostui Suomesta ja Viipurista vaikutti hänen suomalainen opiskelutoverinsa Karl Johan Moring. Faltin ja Moring olivat tehneet opiskeluaikoinaan yhdessä kävelyretkiä, joilla Faltin oli opettanut Moringille saksaa ja Moring Faltinille ruotsia. Moringin on täytynyt kertoa Faltinille myös kotimaastaan ja saksalaisen Fredrik Paciuksen uraauurtavasta toiminnasta Helsingin musiikkielämässä.
Vaikeuksien kautta Viipuriin 1856
Richard lähti kohti Suomea elokuun puolivälissä 1856. Matkalla Lyypekistä Tukholmaan Richardia kuljettanut höyrylaiva joutui myrskyyn. Matkaseuranaan hänellä oli toinen Viipurin saksalaisen poikakoulun uusi opettaja, tohtori Zeidler.
Tukholmasta matka jatkui laivalla Helsinkiin, mistä oli määrä jatkaa laivalla Viipuriin. Passiongelmien vuoksi kapteeni ei suostunut kuitenkaan ottamaan Richardia ja tämän matkakumppania Viipuriin lähtevään laivaan ja loppumatka Helsingistä Viipuriin piti tehdä maitse.
Katettuihin postivaunuihin tottuneet saksalaiset kiipesivät keikkuviin kyytirattaisiin. Kun matkalla alkoi vielä sataa, Richard ja Zeidler saapuivat Viipuriin kahden vuorokauden kuluttua läpimärkinä ja viluisina keskellä yötä. Tullessaan outoon kaupunkiin he vielä eksyivät, sillä saksalainen sisäoppilaitos ei sijainnut kaupungin keskustassa, vaan ulkopuolella Papulassa. Perillä matkalaiset otettiin kuitenkin lämpimästi vastaan.
Koulupoikien vahtina Viipurissa
Viipurissa Faltin pääsi heti kotoiseen ilmapiiriin. Saksalaisen poikakoulun useimmat opettajat olivat Saksasta ja opetuskieli oli saksa. Sunnuntai-iltaisin opettajat kokoontuivat johtaja Behmin kotiin keskustelemaan ja laulamaan, ja Richard istui pianon ääreen säestämään.
Faltin opetti viikossa 24 tuntia pianon- ja viulunsoittoa sekä yhteislaulua. Musiikinopettajan tehtäviin kuului myös poikien valvominen. Richard nukkui oppilaiden kanssa samassa huoneessa ja huolehti 20–30 pojan nukkumaanmenosta ja vapaa-ajasta. Hänen onnistui saada ote pojista kertomalla heille muun muassa Grimmin satuja.
Opettajan palkka oli vaatimaton, joten Richardin oli annettava koulutyön ohella yksityisiä soitto- ja teoriatunteja. Hänen tunnetuimpiin oppilaisiinsa Viipurissa kuului Ernst Fabritius, joka jatkoi opiskelujaan Leipzigin konservatoriossa ja loi uran konsertoivana viulistina ja säveltäjänä.
Viipurin sivistyneistö puhui saksaa ja Richard tutustui pian huomattaviin viipurilaisperheisiin, sellaisiin kuin Wahlit, Hackmanit, Sesemannit, Freyt, Fabritiukset ja Krohnit. Richard tutustui Viipurissa myös laulajatar Emelie Mecheliniin ja tämän veljeen, hovioikeudenauskultantti Leo Mecheliniin, joka auttoi Richardia myöhemmin tämän musiikkihankkeissa.
Nuori Faltin ryhtyi heti kehittämään Viipurin musiikkielämää. Harrastajamuusikoista koottu jousikvartetti piti ensimmäisen kamarimusiikki-iltansa joulukuussa 1856.
Jouluiksi Pietariin
Heti ensimmäisellä joululomallaan 1856 Richard matkusti Pietariin, missä hän vieraili vanhan perhetuttavan, Danzigin entisen teatterinjohtajan Gustav Laddayn luona. Ladday oli Pietarin saksalaisen teatterin johtaja ja järjesti Richardille lippuja italialaisen ja saksalaisen oopperan esityksiin.
Richard tutustui Pietarissa tunnettuihin saksalaissyntyisiin muusikoihin, joista monet tulivat konsertoimaan Suomeen ja vierailivat matkoillaan hänen kodissaan.
Jouluisista Pietarin matkoista tuli perinne. Richard teki matkan hevosreellä. Susien varalta oli pidettävä ampuma-asetta koko ajan käden ulottuvilla. Eräällä Pietarin retkellään Richard joutui todelliseen hengenvaaraan, kun ajuri päätti oikaista jäätä pitkin ja eksyi mereltä nousseessa sankassa sumussa.
Tulipalo Viipurin kodissa 1857
Elokuussa 1857 saksalaisen poikakoulun viereinen puutalo, jossa Richard Faltin asui, syttyi tuleen. Richard pelastui täpärästi, mutta tajuttuaan, että hänen opettajatoverinsa oli jäänyt sisälle taloon, sukelsi uudestaan liekkeihin. Hänen onnistui pelastaa savun tainnuttama toveri ja raahata tämä ulos palavasta talosta.
Richard menetti palossa koko omaisuutensa; Pietarista ostetun uuden flyygelin, viulun, alttoviulun, sävellykset, nuotit, kirjat, todistukset, päiväkirjat, vaatteet ja rahat. Viipurilaiset tulivat kuitenkin apuun. Krohnit antoivat hänelle lainaksi flyygelinsä, laulaja Adolf Brömme lahjoitti hänelle vanhan viulunsa, poikakoulun uusi johtaja Ziemssen ja rouva Behm järjestivät uuden asunnon, lakanoita ja vaatteita.
Matka Englantiin 1859
Kesällä 1859 Richard Faltin teki opintomatkan Englantiin. Hän oli tutustunut Leipzigin konservatoriossa englantilaiseen musiikinopiskelijaan Russel Toplin’iin ja ollut tämän kanssa vilkkaassa kirjeenvaihdossa.
Toplin kutsui hänet vierailulle kotiinsa Sheffieldiin, minkä jälkeen Richard vietti vielä kaksi viikkoa Lontoossa. Hän kävi kuuntelemassa Händel-konsertteja ja onnistui saamaan lipun kolme vuotta aiemmin palaneen ja uudelleen rakennetun Covent Gardenin oopperatalon vihkiäisiin. Ooppera oli Giacomo Meyerbeerin Dinorah, jonka säveltäjä itse johti.
Viipurin ensimmäinen sinfoniakonsertti 1860
Palattuaan Lontoosta syksyllä 1859 Richard kokosi Viipurissa toimivasta torviseitsikosta ja harrastajasoittajista sinfoniaorkesterin. Hän ryhtyi pitämään orkesteriharjoituksia, joissa opetti tottumattomia harrastelijoita soittamaan puhtaasti ja tahdissa.
Viipurin historian ensimmäinen sinfoniakonsertti järjestettiin 1. helmikuuta 1860, ja sen päänumerona oli Joseph Haydnin G-duuri-sinfonia. Ensimmäistä konserttia seurasi vielä samana keväänä kolme muuta konserttia. Ensimmäisellä konsertilla oli kuulijoita vain 90 viipurilaista, mutta kevään mittaan yleisö alkoi löytää tiensä konsertteihin.
Jälleen Leipzigissa 1861–1862
Toukokuussa 1861 viipurilaiset lukivat lehdestä, että Richard Faltin aikoo matkustaa Leipzigiin täydentämään musiikkiopintojaan ja että hän saattaa jättää Viipurin lopullisesti.
Richard matkusti Leipzigiin elokuussa ja jatkoi opintojaan konservatoriossa osin samojen opettajien johdolla kuin aiemminkin.
Hän kävi konserteissa muun muassa Gewandhausenissa ja kuuli pianotaiteilija Clara Schumannin soittavan Brahmsia. Viipurilaiselle lehdelle lähettämässään kirjoituksessa hän kertoi tavanneensa useita merkittäviä musiikkimiehiä, sellaisia kuin Richard Wagner, Franz Liszt – hän oli kuullut Lisztin esiintyvän eräillä juhlaillallisilla - kapellimestari Hans von Bülow ja viulutaiteilija August Wilhelmij.
Richard kuuli Leipzigissa muun muassa Bachin h-molli-messun ja Matteus-passion sekä Wagnerin neljä oopperaa, jotka tekivät häneen suuren vaikutuksen.
Naisvihaaja menee naimisiin 1863
Faltin ei jättänyt Viipuria – ei vielä – vaan palasi kaupunkiin syyskuussa 1862. Hän oli luullut olevansa ”naisvihaaja”, mutta solmikin pian palattuaan vuonna 1863 avioliiton kaupunginlääkäri, hovineuvos N.H. Holstiuksen Olga-tyttären kanssa. Olga oli Richardin oppilas ja häntä kahdeksan vuotta nuorempi.
Olga tuli musiikkiperheestä. Hänen sisarensa Molly oli opiskellut pianonsoittoa Leipzigin konservatoriossa. Molly ei esiintynyt Viipurissa pianistina julkisesti, vaan toimi pianonsoiton opettajana. Myöhemmin hänestä tuli Oslon konservatorion pianonsoiton opettaja.
Vuosi häiden jälkeen 1864 syntyi Faltinien esikoistytär Adèle. Seuraavana vuonna 1865 syntyi poika Arthur ja 1867 toinen poika Richard. Jälkimaailma tuli tuntemaan Richard Faltin nuoremman erittäin arvostettuna kirurgina ja kamarimuusikkona. Vuonna 1869 syntyi kolmas poika Felix, 1872 toinen tytär Rose Magdelene, joka eli vain vuoden, ja 1881 syntyi perheen kuopus Helmi Margaretha.
Vaikka Faltin lukuisten musiikkialan töidensä lisäksi oli perustanut Viipuriin myös pianokaupan, tarvitsi hän kasvavan perheensä elättämiseen enemmän rahaa kuin mitä onnistui saamaan kokoon Viipurissa. Suomessa enemmän oli mahdollista tienata vain Helsingissä, missä Faltinin näköpiiriin oli ilmestynyt kiinnostavia työtehtäviä.
Nikolainkirkon - nykyisen Helsingin tuomiokirkon - urkuri Rudolf Lagi oli kuollut äkillisesti vuoden 1868 lopulla. Virka oli tulossa auki ja Faltin sai Viipuriin sanan, että hänen toivottiin hakevan paikkaa.
Faltin kuuli myös, että Fredrik Pacius oli jättämässä virkansa Helsingin yliopiston musiikinopettajana täyttäessään 60 vuotta 1868. Pacius oli aikeissa muuttaa takaisin kotimaahansa Saksaan.
Muutto Helsinkiin kesällä 1869
Tehtyään töitä Viipurin musiikkielämän hyväksi 13 vuotta Richard Faltin muutti perheineen Helsinkiin kesäkuun lopulla 1869.
Hän jatkoi Helsingissä pianoliikkeensä toimintaa aina vuoteen 1896, jolloin myi liikkeen Robert Emil Westerlundille. Westerlund kehitti pianoliikkeestä suuryhtiön, johon kuuluivat nuotti- ja soitinkauppa, musiikkikustantamo, konserttitoimisto ja pianotehdas.
Faltin aloitti Helsingissä tilapäisistä soittajista kootun Helsingin Uuden teatterin teatterikapellimestarina. Orkesteri oli ollut tuuliajolla vuodesta 1868, kun sen kapellimestari Meissner oli siirtynyt sellistiksi Tukholman oopperaan.
Saatuaan vuonna 1870 sekä Nikolainkirkon urkurin että yliopiston musiikinopettajan virat Faltin jätti teatterikapellimestarin tehtävät yhden kauden 1869–1870 jälkeen. Hän ei pitänyt kapellimestarin työhön sisältyvästä velvollisuudesta soittaa Kaivohuoneella pöytämusiikkia. Ennen lopettamistaan Faltin ehti johtaa teatteriorkesterin kanssa orkesterisinfoniakonserttien sarjan.
Kapellimestarina Faltin sai pian uusia haasteita rakastamansa oopperan parissa. Kun Kaarlo Bergbomin Suomalaisen teatterin yhteyteen perustama Suomalainen ooppera alkoi järjestää oopperaesityksiä vuosina 1873–1879, Faltin toimi usein oopperakapellimestarina.
Nikolainkirkon urkuri
Nikolainkirkon urkurina Richard Faltin toimi yli 40 vuotta aina vuoteen 1913.
Hän osallistui urkurina kirkkomusiikin kehittämiseen ja edistämiseen julkaisemalla koraalikirjan sekä toimimalla koraalikomitean jäsenenä ja urkujen tarkastajana. Hän sävelsi myös itse kirkkomusiikkia, muun muassa alkusoiton kirkkovuoden alussa laulettavaan Georg Joseph Voglerin Hoosianna-hymniin.
Helsingin yliopiston musiikin opettaja
Yliopiston musiikin opettajana Faltin toimi vuoteen 1896, jolloin hänelle myönnettiin professorin arvonimi. Musiikinopettajana hän vastasi akateemisten ja kansallisten juhlien musiikista säveltämällä ja sovittamalla musiikkia sekä johtamalla kuoroja ja Akateemista orkesteria.
Faltinin johdolla Akateemisessa orkesterissa soittivat monet suomalaisen musiikkielämän tulevat suurmiehet. Orkesterin kakkosviulun toisessa pultissa istuivat yhtä aikaa Ylioppilaskunnan Laulajien tuleva perustaja P.J. Hannikainen ja Helsingin filharmonisen seuran orkesterin tuleva perustaja Robert Kajanus. Keväällä 1886 Akateemisen orkesteriin liittyi lakia opiskeleva ja viuluvirtuoosiksi haaveileva Jean Sibelius, joka eteni pian orkesterin konserttimestariksi.
Kun Martin Wegelius 1882 perusti Helsinkiin musiikkiopiston, Faltin oli mukana yhtenä opiston perustajajäsenistä. Hän opetti opistossa teoriaa ja urkujensoittoa aina vuoteen 1910.
Jäädessään 1896 eläkkeelle yliopiston musiikinopettajan virasta Faltin toivoi Sibeliuksesta työnsä jatkajaa. Hän toimi asiantuntijalautakunnan puheenjohtajana, joka asetti Sibeliuksen viran täytössä ensimmäiselle ehdokassijalle. Konsistorissa annettiin 25 ääntä Sibeliuksen ja 3 ääntä Kajanuksen puolesta. Kajanus ei kuitenkaan tyytynyt vaalitulokseen, vaan matkusti valittamaan asiasta Pietariin yliopiston vt. kanslerille. Konsistorin kannasta poiketen kansleri nimitti musiikinopettajan virkaan Kajanuksen.
Viimeiset vuodet
Kesällä 1914 syttyi ensimmäinen maailmansota. Saksasta ja Venäjästä tuli vihollisia, ja saksalaiset muusikot Suomessa joutuivat palaamaan pikaisesti kotimaahansa. Richard Faltin sai kuitenkin erikoisluvan jäädä Suomeen ”toistaiseksi”.
Kun Suomen käydessä sisällissotaa keväällä 1918 saksalaiset joukot valloittivat Helsingin huhtikuun puolivälissä, iäkäs Faltin jaksoi vielä osallistua Helsingin vapautuksen johdosta järjestettyyn juhlakonserttiin.
Kesäkuun 1. päivänä hän kuoli. Richard Faltin oli kuollessaan 83-vuotiaana. Viimeiset kolme vuotta hän oli elänyt lähes sokeana, mutta soittanut siitä huolimatta kotiurkujaan.
Sibeliuksen ystävä ja suosija
Richard Faltin oli Sibeliuksen opettaja, suosija ja ystävä. Vuonna 1912 hän oli todennut asettavansa Sibeliuksen ”kaikkien nykyajan luovien säveltaiteilijain yläpuolelle”.
Kesäkuussa 1918 Sibelius kirjoitti päiväkirjassaan, että oli pahoillaan, ettei mennyt Faltinin hautajaisiin. Samoihin aikoihin oli pidetty myös 34-vuotiaan säveltäjä Toivo Kuulan hautajaiset. Kuula oli menehtynyt 18. toukokuuta Viipurin lääninsairaalassa ampumakohtauksessa saamiinsa vammoihin.
Sibeliusta kirjoitti:
– Pelko siitä, että kuolen ennen kuin sinfoniat ovat valmiit. Sanotaan: ”ei kaksi kolmatta”. Kuula Faltin ja ?
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Flodin, Karl & Ehrström, Otto: Richard Faltin och hans samtid. 1934.
Krohn, Ilmari: Richard Faltin. Artikkeli Sulho Rannan toimittamassa teoksessa Suomen säveltäjiä puolentoista vuosisadan ajalta. WSOY. Porvoo 1945.
Lappalainen, Seija: Faltin, Richard (1835–1918). Kansallisbiografia 1.11.2000.
Pajamo, Reijo: Musiikinjuhlaa Wiipuriss. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Richard Faltin -seura.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius I. Otava. Keuruu 1989.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius II. Otava. Helsinki 1967.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius IV. Otava. Keuruu 1978.
Vainio, Matti: P.J. Hannikainen – säveltäjä, runoilija, suomalaisuusmies. Minerva. Jyväskylä 2005.
Wikipedia: Richard Faltin vanhempi.
