Laila Tarpila
Yle
Köyhistä oloista Uudenkaupungin, Nurmijärven ja Viaporin kautta Tukholmaan asettunut klarinetisti Bernhard Henrik Crusell haki sävellysoppinsa Pariisista. Kuollessaan Tukholmassa Crusell oli arvostettu Wasa-veljeskunnan ritari ja Ruotsin akatemian suurella palkinnolla, kultamitalilla palkittu vapaamuurari. – Kuuntele Soivassa arkistossa Bernhard Henrik Crusell
Uudessakaupungissa 15. lokakuuta vuonna 1775 syntyneen Bernhard Crusellin ura on tärkeä luku sekä Suomen että Ruotsin musiikinhistoriaa. Kummassakin maassa häntä pidetään yhtenä tärkeimmistä klassis-romanttisista säveltäjistä. Crusell on ruotsalaissäveltäjistä Franz Berwaldin lisäksi ainoa, jonka tuotannosta suuri osa on painettu uudelleen vielä 1900-luvulla.
Crusellin sävellykset pysyivät suosittuina vielä hänen kuolemansa jälkeen. Hänen tuotantonsa painavin anti on kolmessa klarinettikonsertossa ja klarinettikvartetossa, jotka kuuluvat yhä klarinetistien perusohjelmistoon.
Crusellin lauluja esitettiin erityisen paljon 1830–1860-luvuilla suosituissa vaudeville-esityksissä. Joskus esitettiin myös oopperaa Den lilla slavinnan, Pieni orjatar, joka on ensimmäinen suomalaissyntyisen säveltäjän luoma oopperateos.
Kun Crusell kuoli Tukholmassa 18. heinäkuuta 1838, Stockholms Dagbladissa ja Aftonbladetissa mainittiin erityisesti hänen taitonsa klarinetistina ja hänen suomalainen syntyperänsä. Lisäksi Stockholms Dagbladissa kerrottiin hänen kotinsa toimineen taiteilijoiden ja tiedemiesten kokoontumispaikkana.
Onnekkaita sattumia köyhän pojan elämässä
Pikku Bernhardin lapsuus Uudessakaupungissa oli köyhä. Crusellin suku oli peräisin Porista. Hänen isänsä oli kirjansitoja Jacob Crusell, joka seurasi ammatissa omaa isäänsä, Porissa vaikuttanutta kirjansitojamestaria ja kirkkoväärtiä Henrik Crusellia. Äidin, Margareta Elisabet Messmanin isä oli ruotsalaissyntyinen Porin jalkaväkirykmentin vääpeli Berndt Fredrik Messman.
Vanhemmilla ei ollut varaa kustantaa Bernhardille minkäänlaista koulunkäytiä. Uudenkaupungin musiikkielämänkin kerrotaan kutistuneen vain huilua soittaneeseen puotipoikaan. Bernhard oli kuitenkin siinä suhteessa onnekas, että perheen muutettua Nurmijärvelle, hän pääsi Numlahden kartanossa asuneen kapteeni Erik Lorenz Armfeldtin perheen vaikutuspiiriin.
Bernhard sai pitää perheen lapsille seuraa. Hän sai istua kuunteluoppilaana lasten lukutunneilla ja saatuaan lainaksi oppimateriaalin, hän opetteli omin päin kirjoittamaan.
Samaan aikaan naapurikylässä asui Wester-niminen mies, joka osasi soittaa klarinettia. Hän oli opettanut Bernhardia muutaman vuoden vanhemman poikansa soittamaan klarinetilla muutamia kappaleita.
Poikien tutustuttua alkoi opeteltujen taitojen vaihtokauppa: Bernhard opetti Westerin pojan kirjoittamaan ja vastapalvelukseksi Bernhard sai oppia soittamaan klarinetilla muutaman kappaleen, tosin korvakuulolta, sillä nuotteja ei osattu.
Nuoren Bernhardin soittotaito herätti kapteeni Armfeldtin huomion, ja tämä vei 12-vuotiaan pojan Viaporiin eli nykyiseen Suomenlinnaan. Siellä poika sai paikan Leskikuningattaren henkirykmentin vapaaehtoisena soittajana.
Huoltajansa majuri Olof Wallenstjernan mukana Bernhard siirtyi muutaman Viaporissa vietetyn vuoden jälkeen rykmentin Tukholmassa sijainneeseen pataljoonaan. Wallenstjernan kulttuurivaikutukset Bernhardiin olivat merkittävät: hän oppi paitsi nuottikirjoitusta, myös omatoimisesti ranskaa. Myöhemmässä elämässään hän hallitsi viisi kieltä opittuaan suomen ja ruotsin lisäksi vielä saksaa ja italiaa.
Tukholmassa Bernhard päätyi aluksi Kaarle-herttuan soittokuntaan ja 17-vuotiaana, pääasiassa itseoppineena, hän sai kiinnityksen klarinetistiksi Tukholman kuninkaalliseen hovikapelliin. Orkesteri oli kaupungin johtava konserttiorkesteri ja se toimi myös oopperan orkesterina.
Rakkaus Annaan toi Crusellin takaisin Tukholmaan
Ilmeisen kunnianhimoinen nuori Bernhard Crusell tähtäsi soittajana korkealle. Saavuttaaksen aina vain paremmat virtuoosin taidot, hän hankkiutui Berliiniin kuuluisan Franz Tauschin oppiin. Hän oli 22-vuotias ja oli saanut rahoituksen matkalleen kreivitär Ulrika Wilhelmina von Schwerin-Putbusilta.
Paluumatkalle rahaa ei kuitenkaan ollut, tietää Crusellista väitöskirjaa valmisteleva Janne Palkisto, journalisti, musiikintutkija ja klarinetisti. Palkiston tutkimusten mukaan Crusell hankki rahat kotimatkaa varten pitämällä konsertit Berliinissä ja Hampurissa.
Soitto-opinnot olivat venyneet alkuperäistä suunnitelmaa pitemmiksi, yli viideksi kuukaudeksi. Crusellilla olisi ehkä ollut halua jäädä Berliiniin vieläkin pidempään, mutta Palkisto tietää polttavan syyn Tukholmaan paluuseen. Tuhkholmassa odotti "sötaste Annette", kesällä 20 vuotta täyttävä tyttö, johon Bernhard oli rakastunut.
Anna Klemming oli tunnetun peltiseppäsuvun jälkeläinen. Hänen isänsä Johan Christopher Klemming oli peltiseppäoltermanni, joka hopeoi, kultasi ja rakensi lyhtyjä ja lamppuja. Nuoret olivat saattaneet tutustua jonkin kuninkaallisen seremonian valmisteluissa, joihin oli tarvittu juhlavalaistusta ja hovikapellin soittoa.
Berliinin opintomatkallaan Bernhard oli käynyt Spandaussa tapaamassa Annan isoisää, peltiseppä Johan Magnus Klemmingiä, joka vielä 78-vuotiaana oli työskennellyt vaivatta Berliinin ja Charlottenburgin linnojen katoilla.
Bernhard Crusellin ja Anna Klemmingin häät vietetiin noin vuosi Bernhardin Tukholmaan paluun jälkeen lokakuussa 1799. Matkapäiväkirjat myöhemmiltä vuosilta kertovat oman perheen tärkeydestä miehelle, joka itse oli vain 12-vuotiaana joutunut yksin Viaporiin. Jokainen matkapäiväkirja huipentui Crusellin riemuun nähdä vaimo ja lapset terveinä.
Suomessa Crusell kävi Viaporista lähtönsä jälkeen ainoan kerran 1801, kun hän konsertoi Helsingissä ja Turussa. Samana vuonna hänet valittiin Tukholman Kuninkaalliseen musiikkiakatemiaan, mikä oli suuri tunnustus hänen musikaaliselle lahjakkuudelleen ja erityisen kauniille klarinetinsoitolleen.
Kehittyvä klarinetti
Crusellin elinaikana klarinetti oli nuori ja kehittyvä soitin, joka paraikaa vakiinnutti asemaansa orkestereissa. Sen suosio kasvoi ja soitin kävi läpi suuria teknisiä muutoksia.
Nurmijärvellä Bernhard-poika opetteli soittamaan todennäköisesti vain kaksiläppäisellä soittimella, kun Ruotsin armeijan käyttämässä klarinetissa oli 1790-luvulla jo viisi läppää. Myöhemmin Crusell soitti paljon kehittyneemmillä soittimilla, joissa oli jopa 13 läppää.
Puhallustekniikkakin vaihtui jossain vaiheessa vanhasta, jossa soittimen kieli on käännetty ylöspäin, uuteen, jossa kieli on alaspäin.
Nuorelle soittimelle tarvittiin myös omaa ohjelmistoa ja Bernhard Crusell lähti opiskelemaan sävellystä Pariisiin vuonna 1803. Hän oleskeli kaupungissa muutamia kuukausia opiskellen muodikkaan oopperasäveltäjän Henri Montan Bertonin ja ranskalaisen musiikkivaikuttajan François Joseph Gossecin johdolla.
Pariisissa Crusellille tarjottiin jopa soittajan paikkaa italialaiseen oopperaan, mutta hän kieltäytyi, sillä palkka ei ollut niin suuri kuin hän oli odottanut.
Tukholmaan palattuaan Crusell toimi hovikapellin virkansa ohessa myös säveltäjänä kirjoittaen pääasiassa musiikkia itselleen, mutta myös muutamille merkittäville puhaltajakollegoilleen. Näin syntyi esimerkiksi paljon esitetty Concertante klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille.
Uransa loppupuolella Crusell oli Tukholman hovikapellin parhaiten palkattu muusikko. Hänen arvostuksestaan kertoo myös se, että kun orkesteri alkoi kärsiä talousvaikeuksista ja koko orkesteri huhtikuussa 1807 erotettiin, tehtiin Crusellin kanssa välittömästi uusi sopimus.
Bernard Crusell kuului Tukholman hovikapelliin, kunnes jäi 1833 eläkkeelle. Hän sai nähdä lähietäisyydeltä, kuinka Tukholman ooppera eli loiston päiviään taiteisiin panostaneen Kustaa III:n aikana. Crusell joutui myös näkemään oopperan rappioitumisen Kustaa IV Adolfin aikana, kunnes Bernadotte-suvun astuttua valtaan kukoistus jälleen jatkui.
Hovikapellin muusikontyön rinnalla Crusell toimi vuodesta 1818 lähtien Linköpingin rykmenttien musiikinjohtajana, mihin sisältyi paljon opetustyötä. Vuonna 1832 hän sai tehtäväkseen säveltää deklamatorio kuoroineen Götan kanavan vihkiäisiin. Ruotsin akatemian suuri kultamitali hänelle myönnettiin 1837. Viimeisenä elinvuonnaan hänestä tuli Wasa-veljeskunnan ritari.
Kielitaitoisena miehenä Crusell terveytynsä heikettyä siirtyi kevyempiin töihin ja ryhtyi kääntämään oopperoita. Lisäksi Crusell oli kiinnostunut ompelemisesta. Pariisissa 1803 hän ompeli hansikkaita jopa myyntiin, ja Berliinissä 1822 hän sai ompelumalleja muusikkokollegaltaan.
Klarinettikonsertot tekivät Crusellista kuuluisan Euroopassa
Löytääkseen sävellyksilleen kustantajan, Crusell matkusti 1811 Leipzigiin. Hän solmi suhteet Bureau de Musique -kustantamoon, joka julkaisi sävellykset, jotka tekivät Crusellista tunnetun Euroopassa.
Leipzigissa painetut kolme klarinettikonserttoa ovat Crusellin ehkä kestävimmät sävellykset ja kertovat hänen suhtestaan ruotsalaiseen hovimiljööseen. Es-duuri-konserton hän omisti ystävälleen ja amatööriklarinetisti kreivi Gustaf Trolle-Bondelle, joka palveli kamariherrana kuningatar Fredrikaa ja nimitettiin 1826 yhdeksi valtakunnan herroista tittelillä excellens. Kun Crusell kuoli, Trolle-Bonde suri häntä kuin omaa veljeään.
F-molli-konserton Crusell omistettiin asiaankuuluvan kirjeenvaihdon jälkeen Venäjän keisari Aleksanteri I:lle ja B-duuri-konserton lopulta kruununprinssi Oskarille, joka peri Ruotsin kruunun 1844. Oskar harjoitti musiikkia aktiivisesti ja sävelsi.
Kuuntele Crusellin klarinettikonsertot Spotifyssä Kari Kriikun, RSO:n ja Sakari Oramon esittämänä.
Leipzigissa painettiin myös Crusellin kolme klarinettikvartettoa sekä Introduction et air suédois varié, joka on sarja variaatioita Olof Åhlströmin suositusta juomalaulusta Goda gosse glaset töm. Kappale kuului Crusellin useimmin soitettuihin bravuurinumeroihin Tukholmassa.
Bernhard Crusell antoi rahaa köyhille
Crusell tarttui yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja työskenteli aktiivisesti saadakseen soittajatovereidensa perheille eläkekassan. Kuten monet tuon ajan ruotsalaisen kulttuurielämän merkittävistä hahmoista, hän oli vapaamuurari ja osallistui niissä piireissä harjoitettuun monipuoliseen musiikkielämään ja hyväntekeväisyyskonsertteihin
Kesäkuisella Ruotsin tutkimusmatkallaan Janne Palkisto kävi Strömstadissa, missä Crusell piti hyväntekeväisyyskonsertin heinäkuussa 1833. Konsertin tuotoilla Crusell perusti säätiön kustantamaan vuosittain kesälomia köyhille. Toiminta jatkui aina toiseen maailmansotaan asti. Vuonna 2009 Ruotsin kirkko purki Crusell-säätiön pääoman oikeuden päätöksellä.
– Olin tästä aika hämmentynyt, kertoo Palkisto, ja jatkaa, ettei saanut vastausta siihen, mihin rahat oli lopulta käytetty.
Syvennettyä tietoa Bernhard Crusellista saadaan Janne Palkiston ilmestyvän väitöskirjan myötä.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Koskinen [nyk. Palkisto], Janne: Bernhard Crusell. Keski-Euroopan matkakirjeet 1803–1822. SKS. Porvoo 2010.
Palkisto, Janne: Bernhard Crusellin vuosi 1798 – nuoren muusikon toiminta uusien lähteiden valossa. Musiikki-lehti, 3–4/2018.
Dahlström, Fabian (käännös Heli Alanko): Crusell, Bernhard Henrik (1775 - 1838)
Uudenkaupungin Crusell-viikko
Merkkihenkilöitä Nurmijärven historiasta
Suomen tunnetuimpiin laulupedagogeihin lukeutunut Alexandra Ahnger (1859-1940) teki Helsingissä viisi levytystä vuonna 1904. Yksi lauluista oli Bernhard Crusellin sävellys "Ingeborgs klagan" vuodelta 1825.
