Säveltävä tyttö Kaija Saariaho oli kummajainen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Kaija Saariahosta. Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Kaija Saariahosta. Kuva: Lassi Rajamaa Kaija Saariaho,Lassi Rajamaa

Julkaistu 14.10.2019 - 07:34. Päivitetty 02.06.2023 - 19:23

Kaija Saariaho (1952–2023) on yksi Suomen palkituimpia säveltäjiä. Saariahon kansainvälinen maine on syntynyt erityisesti hänen oopperatuotannostaan, mutta myös orkesteriteokset ja kamarimusiikki ovat saaneet esityskertoja ja ylistäviä kritiikkejä. – Kuuntele Soivassa arkistossa Kaija Saariaho

Kaija Saariaho kertoo etsivänsä musiikillaan tietä omaan itseensä. Sävellystyössään hän hyödyntää elektroniikkaa akustisten soitinten ja lauluäänen rinnalla.

Tie tunnetuksi säveltäjäksi on vaatinut paljon työtä ja Saariaho on varmasti monille naisille todellinen esikuva.

Teollisuusneuvos Laakkosen taiteellinen tytär

Kaija Saariahon kotipiirissä ei harrastettu paljonkaan musiikkia, mutta hänen isänsä, teollisuusneuvos Launo Laakkonen oli suuri kuvataiteen keräilijä.

Kaija Laakkonen (14. lokakuuta 1952 Helsinki - 2. kesäkuuta 2023 Pariisi) oli Launon ja Tuovin (o.s. Naukkarinen) kolmilapsisen perheen esikoinen. Launo Laakkonen oli kotoisin Viipurista. Talvisodan jälkeen hänen perheensä muutti Helsinkiin ja jo Viipurissa metallialaa opiskellut Launo valmistui tekniikan insinööriksi 1947.

Vuotta ennen Kaijan syntymää Launo oli perustanut pienen metallipajan Käpylään. Parin vuoden kuluttua Laakkonen uskalsi jättää työnsä Strömbergillä ja ryhtyä päätoimisesti Temet Oy:n vetäjäksi ja toimitusjohtajaksi. Väestönsuojia rakentaneesta Temetistä tuli menestyksekäs yritys. Perheen äidistä Tuovista tuli kotiäiti.

Säveltäjä Kaija Saariaho 1-vuotiaana kurkottaa vasemmalla kädellä, jossa lusikka syntymäpäiväkakkua

Kaija Saariaho 1-vuotissyntymäpäivillään. Kuva on alunperin ollut mukana Lisa Enckelin toimittamassa ohjelmassa Kuusi kuvaa, jossa Kaija Saariaho oli vieraana. Säveltäjä Kaija Saariaho 1-vuotiaana kurkottaa vasemmalla kädellä, jossa lusikka syntymäpäiväkakkua Kuva: Kaija Saariahon kotialbumista Kaija Saariaho

Hajamielinen lapsi

Kaija Saariaho on kertonut sairastaneensa lapsena paljon ja olleensa hyvin ääniherkkä. Varhaislapsuutensa hän vietti Käpylässä, josta muistaa katselleensa isoista Arava-talon ikkunoista onnellisena muiden lasten leikkejä pihalla. Itse hän oli usein sisällä juuri sairastelun takia. Kaijan lempileikkikalu oli radio. Sen äänenvoimakkuutta ja kanavia sai mielensä mukaan vaihdella vastapainoksi vanhempien levysoittimesta äänekkäänä soitetulle Lazarellalle.

Kaijan vanhemmat eivät harrastaneet musiikkia. Kaija oli ujo ja syrjäänvetäytyvä, mutta taiteellisesti lahjakas ja kävi Steiner-koulua Meilahdessa.

– Olin todella hajamielinen lapsi. Se oli varmasti aika rasittavaa äidilleni. Meilahteen piti mennä kahdella ratikalla ja hyvin usein unohdin reppuni siihen ensimmäiseen ratikkaan, Saariaho muistelee.

Lataa

Varhaiset sävellysyritykset katkaisi voimakas itsekritiikki

Musiikkiopinnot Kaija aloitti viululla. Säveltämisen hän aloitti kuitenkin kitaralla joskus 11-vuotiaana, koska sitä saattoi soittaa oman huoneen rauhassa. Haaveiltuaan pitkään pianosta, sellainenkin hankittiin, mutta kotona harjoitteleminen oli vaikeaa, saati improvisointi, sillä pianonsoitosta oli tullut viihdytyshetki äidille.

Säveltäminen jäi taka-alalle, kun Kaija luki Mozartin elämäkerran. Nuori tyttö oli niin itsekriittinen, että tieto siitä, mitä Mozart oli hänen iässä tehnyt sai hänet lopettamaan sävellysyritykset. Niinpä Kaija keskittyi piirtämiseen, joka oli hänelle myös tärkeää.

Opiskelu alkoi kuvataiteilla

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen 1972 Kaija Laakkonen aloitti graafisen suunnittelun opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa ja musiikkitieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Helsingin konservatoriolla hän kävi piano- ja teoriatunneilla.

Säveltämisestä haaveillut musiikinopiskelija oli kuitenkin epäröivä. Hän oli ujo ja pelkäsi julkisia esiintymisiä niin paljon, että mietti jo kanttorin uraa. Vanhemmatkin suhtautuivat Kaijan säveltämiseen kriittisesti, sillä Kaija ei ollut erityisen taitava soittaja eikä esiintyjä.

Vihdoin sisäinen pakko säveltää kävi niin kovaksi, että Kaija Saariaho pyrki vuonna 1976 Sibelius-Akatemiaan ja halusi sekä pääsi Paavo Heinisen oppilaaksi.

Sibelius-Akatemiassa hän oli kummajainen, säveltävä tyttö. Roolimalleja ei juurikaan ollut, koska ainoa tunnustettu suomalainen naissäveltäjä oli Helvi Leiviskä eikä Leiviskän kansallisromanttinen sävellystyyli kiinnostanut Saariahoa.

Esikuvia, joita sentään löytyi, piti etsiä muilta taiteenaloilta: kirjailijat Virginia Wolf, Anaïs Nin, Sylvia Plath ja Edith Södergran kiinnostivat.

Kaija Saariaho ei ollut erikoinen pelkästään halussaan naisena opiskella sävellystä. Hän oli myös kiinnostunut aivan uudenlaisesta musiikista ja kiinnostunut teknologian mahdollisuuksista.

Jo opintojensa alkuvaiheessa Kaija Laakkonen oli avioitunut opiskelijakaverinsa Markku Saariahon kanssa, mutta pariskunta erosi vuoden yhdessäolon jälkeen.

Avioliiton kariuduttua Kaija seurusteli kuvataiteilija Olli Lyytikäisen kanssa. Heidän Helsingin Pohjoisrannassa sijaitsevassa kodissaan pidettiin monia taiteilijaillanviettoja ja yhdessä he tutustuivat samanhenkisiin ihmisiin, Eero Hämeenniemeen, Otto Romanovskiin, Esa-Pekka Saloseen, Magnus Lindbergiin ja Kari Kriikkuun.

Heidän kanssaan Kaija oli perustamassa Korvat auki -yhdistystä, joka sai innoituksensa eurooppalaisesta uudesta musiikista. Yhdistyksen jäsenten yhteistyö on jatkunut joiltain osin ja säilynyt nykypäiviin saakka.

Oma ääni löytyi ulkomailla

Suomen musiikkipiirit ahdistivat nuorta naissäveltäjää, joka etsi omaa ääntään ja vihdoin 1980-luvun alussa hän jätti Suomen. Saariaho päätyi Saksaan Freiburgin musiikkiyliopistoon Brian Ferneyhoughin ja Klaus Huberin oppilaaksi. Freiburgissa oli erittäin hyvä studio, jota Saariaho pääsi käyttämään.

Saksassa opiskellessaan Kaija kuuli Pariisin IRCAMista, nykymusiikin tutkimuskeskuksesta. Hän hakeutui Pariisiin ja alkoi opiskella tietokonemusiikkia. Yksi hänen opettajistaan oli Jean-Baptiste Barrière, josta tuli pian hänen poikaystävänsä ja myöhemmin, 1984, hänen aviomiehensä.

Suhde alkoi myös työparina, yhdessä he ovat miksanneet tuhansia konsertteja Jean-Baptisten hoitaessa tekniikkaa ja Kaijan musiikkia.

Kaija Saariaholla ja Jean Baptiste Barrièrella on kaksi nyt jo aikuista lasta. Esikoinen, Aleksi on ohjaaja-dramaturgi ja tytär Aliisa on viulisti ja aloitti syksyllä 2019 kapellimestariopinnot Sibelius-Akatemiassa.

Kaija on aina puhunut lapsilleen suomea. Hän onkin ollut iloisesti yllättynyt, että lapsilla alkaa olla yhä enemmän ammatillisia yhteistyökumppaneita Suomessa.

Lapset ovat nykyisin myös äidin yhteistyökumppaneita. Aliisa on esittänyt äitinsä sävellyksiä ja hän pystyy antamaan palautetta soittajan näkökulmasta. Aleksi taas on työskennellyt dramaturgin ominaisuudessa Saariahon teoksissa.
Nykyään Kaija Saariaho pyrkii olemaan Suomessa enemmän ja nauttimaan olostaan. Hän kertoo pyrkivänsä ajoittamaan omaa elämäänsä lastensa kiireisiin. Aiemmin lapset ovat sopeutuneet vanhempiensa kiireisiin.

Positiivista työntöä ihmisiltä, jotka ovat uskoneet

Introvertin ja ujon luonteensa takia Kaija Saariaho on tarvinnut kannustusta. Kun hän opiskeli vaativan Paavo Heinisen johdolla Sibelius-Akatemiassa, tämä vaati oppilastaan olemaan myös itsevarmempi. Monien itsetuntoa vahvistavien asioiden lisäksi Heininen käski sävellysopiskelijaa sanomaan peilikuvalleen kaksikymmentä kertaa päivittäin: “Minä pystyn.”

Saariaho on onnistunut löytämään hyviä, myös vastakohtaisia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa työskentely on ollut hedelmällistä.

– Ohjaaja Peter Sellars sanoi kerran, ettei voi katsoa lavaolemustani. Hän sanoi, että lavalla paniikkini näkyy ja näytän siltä, että haluan pois. Se olikin totta.

Niinpä Sellars näytti kädestä pitäen, kuinka tekijästä kiinnostuneen yleisön edessä ollaan.

– Hän opetti, että menet sinne lavalle ja katsot yleisöä rauhallisesti vasemmalta oikealle ja olet siinä hetken ihan ystävällisesti ja sitten lähdet pois. Se on auttanut minua tosi paljon.

Ulkonäköasiat eivät Kaijaa paljonkaan kiinnosta, mutta myöntää:

– Tykkään huulipunasta. Se antaa vähän väriä kalvakkaaseen olemukseeni. Tiedän, että monet ihmiset tunnistavat minut ja yritän pysyä aika siistin näköisenä.

Kaukainen rakkaus oli lopullinen läpimurto

Opiskeluaikana Ranskassa Kaija Saariahon sävelkieli alkoi löytyä. Hänen sävellyksiensä merkittävin piirre ei ollut melodia tai rytmi vaan sointiväri. Teosten dramaturgia perustui siirtymiin, joita tapahtui useilla rakenteellisilla tasoilla.

1990-luvulla teknologia kehittyi huimaa vauhtia. Akustisten soitinten ja elektroniikan yhdistäminen tuli entistä helpommaksi myös konserttitilanteissa. Samaan aikaa Saariaho jatkoi säveltämistä myös pelkästään akustisille soittimille.

Noihin aikoihin Saariahon tuotanto alkoi kulkea kohti oopperaa. Vuonna 1991 hän kirjoitti baletin Maa. Vuosikymmenen puolivälissä hän alkoi säveltää yhä suurempia lauluteoksia, kuten teokset Château de l’âme (1995), Lonh (1996) ja Oltra Mar (1998-99).

– Ulkomusiikilliset asiat, kuten tila ja valo ovat aina kiinnostaneet minua. Vuoden 1991 jälkeen ajatus oopperasta alkoi pikku hiljaa pyöriä päässäni, Saariaho kertoo.

Salzburgin musiikkijuhlien tilaama ja vuonna 2000 kantaesittämä Kaukainen rakkaus on Saariahon suurin menestytarina. Se on myös suomalaisen oopperahistorian merkittävin ulkomainen tilaustyö – ja parhaiten menestynyt. Suomessa ooppera nähtiin vuonna 2007.

Kaukaisen rakkauden menestyksen seurauksena Kaija alkoi saada lisää sävellystilauksia. Saariahon toinen ooppera, Adriana mater esitettiin ensimmäisen kerran keväällä 2006 Pariisin Opéra Bastillessa, ja hänen kolmannen oopperansa, Émilien ensi-ilta oli Lyonissa maaliskuussa 2010. Taivaallinen ooppera Only the Sound Remains sai ensi-iltansa Alankomaiden kansallisoopperassa Amsterdamissa 2016.

Innocence-oopperaa odotellaan jo

Monia kansainvälisiä palkintoja saaneen säveltäjän arvo on ymmärretty laajemmin myös Suomessa. Nyt lokakuun alussa 2019 Musiikin tähtikadulle Tampereelle ilmestyi Kaija Saariahon tähti muun muassa Jean Sibeliuksen ja Popedan rinnalle.

Vuonna 2017 presidentti Sauli Niinistö myönsi Saariaholle Suomen Leijonan 1. luokan komentajamerkin. Kaija Saariaho on myös Helsingin Taideyliopiston kunniatohtori vuodesta 2018. Saariaholle on omistettu uudessa kauppakeskus Triplan yhteyteen rakennetussa Musiikkimuseossa näyttelyosio, jonka toteutuksesta vastaa säveltäjän pitkäaikainen yhteistyökumppani, kuvataiteilija Raija Malka.

Saariahon seuraava suuri ensi-ilta on Ranskassa Aix-en-Provence festivaaleilla 2020, kun hänen säveltämänsä ja Sofi Oksasen kehittelemä ooppera Innocence saa ensi-iltansa. Dramaturgina on oma poika Aleksi Barrière ja kantaesityksen johtaa kapellimestari Susanna Mälkki.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.