Säveltäjä Ernest Pingoud pakeni 1918 Venäjän vallankumousta Suomeen. Uuden kotimaan ahdasmielinen ilmapiiri ja nuiva suhtautuminen modernismiin masensivat säveltäjää. Lopullinen sysäys itsemurhaan kesän 1942 alussa oli pitkällinen oikeusjuttu, jossa säveltäjää syytettiin kuolemantuottamuksesta. – Kuuntele Soivassa arkistossa Ernest Pingoud
Jälkipolvien mielestä Ernest Pingoud, kiihkeä ja hermoherkkä, palavasieluinen modernisti, ei saanut elinaikanaan Suomessa sitä arvostusta, joka hänelle olisi kuulunut.
Emigranttiystävä kielitieteilijä, pianisti Andrej Rudnev teki parhaansa mukaan Pingoud’ta tunnetuksi Suomessa. Kolme vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen 1945 julkaistiin kirja Suomen säveltäjät, johon Rudnev kirjoitti Pingoud’sta laajan artikkelin. Rudnevin prima vista –oppilas Arne Rousi kuvaili artikkelin herättämiä reaktioita:
– Moni musiikin ystävä luki kiinnostuneena artikkelin, vaikka ihmettelikin, kuka oikein oli tuollainen tuntematon nimeltään ulkomaalainen säveltäjä, joka sai moninkertaisen sivumäärän paljon tutumpiin suomalaisiin säveltäjiin verrattuna. Tuon jälkeen kesti vielä melko kauan ennen kuin Pingoud’n musiikkia alkoi näkyä konserttien ohjelmissa.
Lapsuuden kesät Viipurissa
Ernest Pingoud oli syntynyt Pietarissa 14. lokakuuta 1887. Hänen voimakastahtoinen ja ankara isänsä Guido Pingoud oli Pietarin saksalaisen evankelis-luterilaisen Pyhän Katarinan seurakunnan kirkkoherra.
Ernestin äiti Emelie Sesemann kuului viipurinsaksalaiseen Sesemannien sukuun.
Ernest oli viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa kesät Viipurin lähellä Sesemannien Tikkalan kartanossa. Tikkalan naapurissa asui kesäisin Aleksandr Siloti, maailmankuulu venäläinen pianotaiteilija, Franz Lisztin oppilas ja Sergei Rahmaninovin serkku, joka toimi myös säveltäjänä ja kapellimestarina.
Silotista tuli Ernestin ensimmäinen pianonsoiton opettaja. Pojan musiikkiopintoja vaikeutti isän jyrkkä asenne. Guido Pingoud ei halunnut missään tapauksessa, että hänen pojastaan tulisi muusikko. Niinpä Ernest kävi tunneilla ja harjoitteli pianoläksyjään isältä salaa.
Silotista Ernest sai sekä ystävän että ymmärtäjän. Helmikuussa 1917 Siloti johti Pietarissa hänen ensimmäisen pianokonserttonsa kantaesityksen.
Nuori Ernest etsii itseään
Päästyään ylioppilaaksi 1906 Ernest matkusti Leipzigiin, missä opiskeli vuodet 1906–1909 Leipzigin konservatoriossa musiikin teoriaa Hugo Riemannin johdolla ja sävellystä Max Regerin oppilaana. Reger piti Pingoud’ta yhtenä lahjakkaimmista oppilaistaan.
Musiikin lisäksi Ernest opiskeli useita aineita useissa saksalaisissa yliopistoissa. Hän luki teologiaa, vuoritiedettä, filosofiaa, kielitiedettä, fonetiikkaa ja Saksan kirjallisuutta. Hänen väitöskirjansa Goethestä hylättiin, koska juuri samaan aikaan oli löytynyt uutta lähdemateriaalia alku-Faustista, jota Pingoud ei tuntenut.
Ernest palasi Pietariin 1911. Uhmaten isänsä tahtoa hän jatkoi piano-opintojaan Pietarin keisarillisessa konservatoriossa opettajinaan muun muassa Anton Rubinstein, Nikolai Rimski-Korsakov ja Aleksandr Glazunov.
Samalla kun opiskeli, Pingoud kirjoitti vuosina 1911–1914 musiikkiarvosteluja St. Petersburger Zeitungiin ja Russkaja Muzykalnaja Gazetaan ja opetti saksan kieltä Pietarin keisarillisessa Ksenia-tyttökoulussa.
Pietarissa Ernest ryhtyi myös säveltämään. Hän kirjoitti kamarimusiikkia, jousikvartettoja ja sonaatteja. Pingoud suoritti asepalveluksensa 1915 Porissa, missä kohtasi tulevan puolisonsa Nina Rosenlewin. Palattuaan Pietariin hän ryhtyi kirjoittamaan ensimmäisen kerran suurelle orkesterille.
Orkesteriteosten säveltäminen jatkui kuumeisesti Pingoud’n paettua vallankumousta Suomeen 1918 ja mentyä naimisiin Ninansa kanssa ja asetuttua Viipuriin. Pingoud’n nuori perhe asui Viipurissa vuodet 1918–1922.
Sävellyskonsertti järkyttää kuulijat ja säveltäjän
Jo ensimmäisenä syksynä, 16. marraskuuta 1918 Pingoud piti Helsingissä sävellyskonsertin. Se oli hänen ensimmäinen esiintymisensä säveltäjänä Suomessa. Hän johti itse Helsingin kaupunginorkesteria, ja ensimmäisen pianokonserton solistina soitti Ernst Linko. Konsertin ohjelmaa leimasivat kirjalliset aiheet ja symbolismi. Pianokonserton lisäksi kuultiin Prologue symphonique, Danse macabre ja La dernière aventure de Pierrot.
Pingoud’n rohkea, radikaali, moderni sävelkieli oli järkytys helsinkiläiselle konserttiyleisölle ja arvostelijoille. Vain pianokonsertto edusti ohjelmassa perinteisempää, Lisztiin ja Rahmaninoviin viittaavaa tyyliä.
Pingoud’ta kiitettiin siitä, että hän hallitsi orkesterin ilmaisukeinot, mutta moitittiin äärimmäisyyksien tavoittelusta. Yrjö Kilpinen nimitti Pingoud’ta musiikinmullistajaksi ja Bengt Carlson piti hänen tyyliään kaoottisena ja luotaantyöntävänä. Vastaanotosta kuvastuu sisällissodan jälkeinen kiristynyt ilmapiiri Suomessa.
Kielteiset arvostelut olivat puolestaan järkytys säveltäjälle, joka oli maailmalla tottunut avarakatseisempiin musiikkinäkemyksiin. Pingoud, sivistynyt suurkaupunkilainen ja tottunut keskustelija tarttui kynään ja kirjoitti vastineen.
Ernest Pingoud ei lannistunut teostensa vastaanotosta, vaan järjesti toisen sävellyskonsertin Helsingissä vain kolme kuukautta myöhemmin, 12. helmikuuta 1919. Ohjelmassa oli uutuuksina Un Chevalier sans peur et sans reproche eli Ritari peloton ja nuhteeton ja Mysterium.
Kolmannessa sävellyskonsertissa Helsingissä maaliskuussa 1920 kuultiin kantaesityksenä ensimmäinen sinfonia ja runoelma Flambeaux éteints eli Sammuneet soihdut, joka tunnetaan myös nimellä Les aveugles.
Neljännen sävellyskonsertin helmikuussa 1922 uutuuksia olivat Profeetta ja toinen pianokonsertto.
Vuonna 1922 Pingoud muutti perheineen Turkuun, mutta heti kaudella 1922-1923 hän oleskeli pitkään Berliinissä ehkä suunnitellen siirtymistä Saksaan kokonaan. Hän sai Berliinissä valmiiksi kolmannen pianokonserttonsa ja piti 22. maaliskuuta 1923 Berliinin filharmoniassa sävellyskonsertin. Ohjelmaan sisältyi uusi kolmas pianokonsertto solistina Leonid Kreuzer, Ritari peloton ja nuhteeton, ensimmäinen sinfonia, Profeetta ja Danse macabre.
Pingoud oli saanut Suomen kansalaisuuden 1918, mutta esiintyi berliiniläisille venäläisenä ja pietarilaisena säveltäjänä. Berliinin konsertti sai hyvän vastaanoton, mutta siitä ei tullut sitä läpimurtoa, jota Pingoud toivoi.
Avioero, alkoholi ja huumeet
Pingoud viihtyi Turussa vain kaksi vuotta. Vuonna 1924 hän muutti Helsinkiin, missä hänestä tuli Helsingin kaupunginorkesterin intendentti.
Huhtikuussa 1924 hän piti Helsingissä viidennen sävellyskonserttinsa ja huhtikuussa 1925 oli kuudennen konsertin vuoro, minkä jälkeen sävellyskonsertteissa seurasi pitkä tauko. Pingoud’n tuottelias kausi orkesterisäveltäjänä oli ohi.
Itsenäisessä Suomessa kansallisromantiikka oli edelleen hallitseva tyylivirta. Nuiva suhtautuminen modernismiin, ja ahdasmielinen, suvaitsematon ilmapiiri masensivat Ernest Pingoud’ta. Myös avioero Nina-puolisosta kahdeksan avioliittovuoden jälkeen 1926 oli säveltäjälle kova isku. Hän alkoi lääkitä masennustaan alkoholilla ja huumeilla.
Fazerin konserttitoimiston johtaja
Vuonna 1924 Ernest Pingoud ryhtyi Fazerin konserttitoimiston johtajaksi. Intendentin työnsä ohessa hän työskenteli Fazerille vuosina 1924–1931 ja 1935–1937 ja sai kansainvälisillä suhteillaan lukuisat kuuluisuudet tulemaan Suomeen. Välivuosina 1931–1933 Pingoud johti omaa konserttitoimistoaan, jonka puitteissa hän järjesti erityisesti sävellyskonsertteja säveltäjille.
Ernest Pingoud oli innokas kulttuurikeskustelija ja musiikkikriitikko. Hän avusti muun muassa sellaisia ruotsinkielisiä lehtiä Svenska Pressen, Nya Tidningen ja Hufvudstadsbladet.
Läpimurto säveltäjänä salanimellä
Suomessa sairastuttiin 1920-luvun lopulla niin kutsuttuun gramofonikuumeeseen. Kaikkialla kuunneltiin slaagereita, suomeksi levytettyjä “iskusävelmiä”.
Ernest Pingoud innostui säveltämään salanimellä Jonny Loke useita shimmyjä ja foxtroteja. Pingoud’n säveltämä ja Väinö Siikaniemen sanoittama Asfalttikukka soi kaikkialla kesällä 1929. Oopperalaulaja Ture Ara lauloi valssin levylle salanimellä Topi Aaltonen.
Säveltäjää syytetään kuolemantuottamuksesta
Talvisodan jälkeen, kesäkuussa 1940 Ernest Pingoudin piti viimeisen sävellyskonserttinsa.
Heinäkuun 10. päivänä 1941 Ernest Pingoud, naisystävänsä ja kirjailija Herbert Standertskjöld puolisoineen olivat viettämässä iltaa Katajanokalla venäläisessä ravintola Bellevue'ssa. Kun päihtynyt kirjailija kävi illan aikana rauhattomaksi ja aggressiiviseksi, Pingoud tarjoutui antamaan hänelle morfiinia. Rouva Standertskjöldin vastustuksesta välittämättä herrat siirtyivät muutaman kerran miestenhuoneeseen, missä kirjailija sai pistoksen.
Pariskunnat poistuivat ravintolasta omiin suuntiinsa, Pingoud lähti daameineen jatkamaan iltaa kaupungille, kun taas Standertskjöldit menivät kotiinsa Urheilukadulle. Kotitalonsa rapussa kirjailija kaatui ja loukkasi päänsä. Vaimonsa ja naapurin – tai taksinkuljettajan - avulla Standertskjöld onnistuttiin viemään kotiin nukkumaan. Seuraavana aamuna rouva Standertskjöld löysi miehensä kuolleena vuoteestaan.
Seuraavaksi Herbert Standertskjöldin kuolemaa selvitettiin oikeudessa. Säveltäjä Ernest Pingoud'ta syytettiin kuolemantuottamuksesta. Useiden oikeudenistuntojen jälkeen Pingoud todettiin lopulta keväällä 1942 syyttömäksi. Kun vapauttava tuomio luettiin oikeussalissa, kirjailijan leski huusi: "Minulle hän on mieheni murhaaja!"
Pian tämän jälkeen, kesäkuun 1. päivänä Ernest Pingoud teki itsemurhan heittäytymällä Ruoholahdessa päivystysveturin alle. Hän oli kuollessaan 54-vuotias.
Ranskalaisen uusklassikon Arthur Honeggerin tavoin Pingoud oli ollut innostunut vetureista. Émile Zolan veturiaiheinen romaani La Bête humaine eli Ihmispeto oli tehnyt häneen nuorena ylioppilaana syvän vaikutuksen. Siitä lähtien hän oli pitänyt veturin alle jäämistä ihanteellisimpana tapana kuolla.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Pingoud, Kim: Puhelinhaastattelu ja kirjeenvaihto. Haastattelijana Tiina-Maija Lehtonen tammikuussa 2022.
Pingoud, Ernest: Taiteen edistys. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Jälkilause Kalevi Ahon toimittamassa teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Wikipedia: Ernest Pingoud.
Katso ja kuuntele
Pingoud, Ernest: Suurkaupungin kasvot. Radion sinfoniaorkesteri, joht. John Storgårds. Musiikkitalo 1.3.2017.
Suurkaupungin kasvot
TV-dokumentti jakso 1/2: Rytmi. 1900-luvun uudet aatteet ja maailman mullistanut liikehdintä aloittivat modernismin. Nuoret säveltäjät Pingoud, Merikanto, Raitio ja Klami vastustivat kareliaanista kulttuurieliittiä ja haaveilivat urbaanista tulevaisuudesta.
Suurkaupungin kasvot
TV-dokumentti jakso 2/2: Värit. Vuoden 1929 pörssiromahdusta seurasi isänmaallinen kiihko. Merikannon, Pingoud'n, Raition ja Klamin oli taivuttava eetokseen tai taisteltava ihanteidensa puolesta. Dokumentin toista osaa hallitsevat traagiset tarinat ja musiikki.
