Laila Tarpila
Yle
Säveltäjä Jukka Tiensuu kertoo olleensa niin huono pianisti, ettei kukaan Sibelius-Akatemian sisäänpääsylautakunnan opettajista halunnut ottaa häntä oppilaakseen. Rehtori Taneli Kuusisto halusi kuitenkin antaa nuorukaiselle mahdollisuuden.
Haminasta Sibelius-Akatemian pääsykokeisiin saapunut 19-vuotias pianisti Jukka Tiensuu (s. 30. elokuuta 1948 Helsinki) oli aloittanut soittamisen oikeasti vasta kolmea vuotta aiemmin.
Lauantain taiteilijailta -ohjelmassa vuonna 2004 Tiensuu kertoi haastattelijalle, säveltäjäkollega Tapani Länsiölle, miten kaikki tapahtui:
– Pääsin sisään rimaa hipoen. Kukaan lautakunnan pianistijäsenistä ei halunnut ruveta opettamaan niin huonoa pianistia. Taneli Kuusisto, joka oli silloin rehtori, ajatteli kuitenkin antaa mahdollisuuden ja kysyi Merete Söderhjelmiltä, josko tämä ottaisi ylimääräisen oppilaan.
Yleisö tunsi Söderhjelmin etenkin säkenöivistä ja tyylikkäistä Mozart- ja Ravel-tulkinnoista, mutta hän oli kiinnostunut myös oman aikansa säveltäjistä. Ensikonserttinsa hän oli antanut 17-vuotiaana 1928 ja oli yksi niitä harvoja suomalaisia pianisteja, jotka ovat esiintyneet Berliinin filharmonikoiden solistina.
– Merete otti minut ja pääsin mielestäni maailman huippuopettajalle, josta en olisi enää luovuttanutkaan.
Mutta mikä oli ollut elämys, joka oli saanut 16-vuotiaan haminalaispojan tarrautumaan pianonsoittoon?
– Meille oli tullut piano joitakin vuosia aikaisemmin, joku suvun piano jota kukaan ei halunnut. Se tuli meille, koska olimme perhe, jolla ei ollut pianoa. Soitin parilla sormella ja kävin tunneilla harjoittelematta välissä.
– Kun olin 15-vuotias, vanha opettajani ei halunnut enää kuulla mitään soittoa. Tunneilla sain käydä ja hän sai kertoa muistojaan. Sitten sattui onnekkaasti, että löysin tämän opettajan entisen oppilaan, nykyään varatuomari Antero Aholan, joka oli suuri amatööripianisti ja innostunut aivan toisella tavalla. Hän alkoi opettaa minua, soitti hienoja teoksia, Beethovenia ja Bachia ja silloin musiikin maailma avautui. Tunsin että tätä pitää itsekin oppia!
Piano-opiskelija aloitti myös teoriaopinnot ja sävellyksen
Sibelius-Akatemiassa pianonsoiton ohessa alkoivat myös muiden aineiden opinnot:
– Aloin opiskella silloin myös teoriaa, ei vielä sävellystä. Ainoa jolla oli tilaa oli Paavo Heininen, myöskin maailman huippuja pedagogina.
Turusta Sibelius-Akatemiaan teoriaopettajaksi juuri tullut Paavo Heininen tiedettiin vaativaksi.
– Kahvilassa kulki huhu että Heiniselle ei kannata mennä, koska siellä joutuu tekemään töitä. Pitää pyrkiä sellaisille opettajille, jotka eivät vaadi mitään. Niille joutui sitten jonottamaan. Mutta minä pidän siitä että vaaditaan, koska silloin tuntuu että saa itsestä enemmän irti. Ihmiselle suurin ilo on se kun saa oppia jotain uutta.
Teoriaopintojen lisäksi Jukka Tiensuusta tuli Paavo Heinisen ensimmäinen merkittävä sävellysoppilas.
Ryhtyäkö säveltäjäksi vai pianistiksi?
Kuutisen vuotta Sibelius-Akatemiassa pianonsoittoa opiskeltuaan, Jukka Tiensuu antoi ensikonsertin. Saattoihan se olla yllättävää, sillä vasta 16-vuotiaana harjoittelemaan aloittaneelle pianistille oli sanottu, että on jo myöhäistä. Enää ei opi, se tiedettiin.
Ensikonsertti oli 1970-luvun alussa. Kolmea vuotta aiemmin Jukka Tiensuu oli osallistunut Maj Lind -pianokilpailuun ja saanut neljännen palkinnon.
– Erityisesti 70-luvulla sanottiin, että muista sitten että pitää valita. Muuten tulee vain huonoa molemmista. Mutta minä ajattelin että aina on myöskin ensimmäinen kerta. Tiesin että historiassa oli aina ollut normaalia, että säveltäjät soittivat ja soittajat sävelsivät, usein lauloivatkin.
– Minulla oli edelleenkin kiinnostus kaikkeen. Kahta voi tehdä, mutta ongelma oli miten voi tehdä kaikkea? Pikkuhiljaa, monien vaiheiden jälkeen päädyin säveltämään, koska se sisältää kaiken, tieteet ja taiteet.
Ulkomailla sävellyksen ja pianonsoiton oheen tulivat kapellimestariopinnot ja vanha musiikki
Sibelius-Akatemian piano- ja sävellysdiplomien jälkeen Jukka Tiensuu lähti ulkomaille.
– Ensin menin New Yorkiin Juilliard Schooliin. Harmikseni parhaat opettajat, juuri ne joiden takia olin sinne mennyt, olivat lähteneet. Sieltä olivat lähtenee Elliot Carter, Luciano Berio, Pierre Boulez ja muut. Tämän vuoksi minulla oli puolen vuoden aikana neljä opettajaa ja silloin päätin lopettaa koko sävellyksenopiskelun siellä.
– Keskityin pianoon ja johtamiseen ja myös vanhan musiikin opintoihin, jotka olivat siellä varsin hyviä. Mutta ennen kaikkea keskityin New Yorkiin kaupunkina, sen konserttitarjontaan. Käytännössä kävin joka ilta jossakin, oopperassa, konsertissa tai muualla, happeningeissä. Se oli New Yorkin suurin anti minulle.
Freiburgista löytyi oikea vanha musiikki – ja cembalo
Freiburgista Jukka Tiensuu löysi erinomaisen vanhan musiikin opettajan.
– Hän oli erinomainen siksi, että hän oli myös etsijä. Hän ei kuvitellutkaan osaavansa eikä esittänyt mitään tietäjää vaan mentiin periaatteella 'otetaan yhdessä selvää asioista'.
Tiensuun opettaja oli tsekkiläinen emigrantti, monissa maissa asunut. Virallisesti Tiensuu opiskeli cembaloa, mutta käytännössä kulttuurihistoriaa, taiteita ja kaikkea barokkia sivuavaa.
Oikeaa barokkicembaloa Jukka Tiensuu soitti ensimmäisen kerran Freiburgissa 1974. Bachia edeltävää musiikkia hän oli soittanut jo ensikonsertissa, mutta vasta Freiburgissa avautui uusi maailma.
– Tajusin, ettei sitä musiikkia ollut kirjoitettu modernille, raskaalle flyygelille, jolla oli aika kovan työn takana saada soitettua esimerkiksi korukuviot.
Silloin elettiin aikaa, jolloin cembalonrakennus kukoisti, ja kaikki mitä nyt tiedetään vanhasta musiikista, oli vasta nupullaan.
– Kysyttiin alkuperäisen mallin mukaan rakennettuja soittimia, joita soittamalla vasta pääsi ymmärtämään mitä silloin oli sävelletty. Kun sain cembalon käsiini, soitin kaiken vanhan musiikin ja alkoi tuntua että nyt on soitettu.
Cembalosta tuli tärkeä soitin, jolle Tiensuu alkoi myös säveltää.
Pariisissa tapahtui valaistuminen
Freiburgin jälkeen Jukka Tiensuu opiskeli – ensimmäisenä suomalaissäveltäjänä – Pariisin nykymusiikkikeskuksessa IRCAMissa. Pariisissa hän koki sattumalta myös barokin valaistumisen.
– Kun kuulin Nella Anfusoa sattumalta radiossa, tapahtui valaistuminen: tämä on oikea tapa esittää barokkimusiikkia. Kun Anfuso oli jo ammattilaulaja, hän tajusi ettei barokkimusiikkia voi laulaa näin. Häneltä vei vuosia opetella 1600-luvun tapa laulaa, ei rekisterivaihtoja, hän koristelee ja improvisoi, laulaa hiukan ylempää ja alempaa, liukuu, tekee muutoksia.
Uuden ajan tiennäyttäjä
Jukka Tiensuun merkitys uuden musiikin tiennäyttäjänä Suomessa on vailla vertaa.
Hän avasi ovia musiikkielämän umpeutuneisuuteen kyllästyneille sävellyksenopiskelijoille, jotka perustivat Eero Hämeenniemen ideoimana Korvat auki -yhdistyksen. 80-luvun vaihteessa Jukka Tiensuu toimi Helsinki Biennalen taiteellisena johtajana ja perusti 1982 Viitasaarelle Uuden musiikin kesäakatemian, josta syntyi kesäfestivaali Musiikin Aika.
Jo ensikonsertissaan hän oli esittänyt sekä vanhaa että uutta musiikkia. Mukana ohjelmassa oli muun muassa happeningeistaan ja yllätyksistään kuuluisan John Cagen kappale Dream. Tämän kappaleen yllätys oli se, ettei mitään yllätystä tullut, vaan yksinkertaisen kappaleen sävelet soljuivat monotonisessa tahdissa hiljaa kuulijoiden korviin.
Eräässä arvostelussa konsertoijalle todettiin: soita tai sävellä, et voi tehdä kumpaakin. Arvioitiin myös, että Dream oli surkeista surkein sävellys, jota ei olisi pitänyt soittaa koko konsertissa.
Ei teosanalyyseille, ei haastatteluille
80-luvulta lähtien Jukka Tiensuu on kieltäynyt selittämästä teoksiaan ja kieltäytynyt haastatteluista. Hänestä on parempi antaa musiikin puhua puolestaan.
Tiensuulta usein kysytty kysymys mistä sävellysten nimet tulevat, on hankala.
– Nimiä ei oikeastaan tarvittaisi. Nimi on jo jonkinlainen selitys, tai paremminkin avain. Mutta jos avaintakin pitäisi ruveta selittämään, niin mennään hakoteille.
– Nimi ilmestyy minulle joskus sävellytyön loppuvaiheessa ja se tuntuu oikealta. Samaan tapaan kuin tuntuu oikealta lopettaa kappale. Joskus paljon myöhemmin itselleni selviää mikä näitä kahta, nimeä ja sävellystä pitää yhdessä.
RSO esittää Jukka Tiensuun uuden pasuunakonserton Suuna. Solistina Darren Acosta. Orkesteria johtaa kapellimestari John Storgårds 11.1.2019.
RSO esittää Jukka Tiensuun teoksen Alma III: Soma. Orkesteria johtaa ylikapellimestari Hannu Lintu 6.9.2018.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lue myös
Nuoret musiikkiradikaalit aukaisivat korvia hiljaisuuden äänillä ja töminällä
Jukka Tiensuun väärät muistot
Lähteet ja linkit
Länsiö, Tapani: Lauantain taiteilijailta – Jukka Tiensuu. Yle 13.11.2004.
Heikinheimo, Seppo: Pianotaiteilija Merete Söderhjelm. HS 6.1.1996.
Maasalo, Katri: 1970-luvulla ohjelmistoon tuli uusi suomalainen musiikki. Maj Lind -blogi 14.07.2017.
Sirén, Vesa: Uuden musiikin pelastaja Jukka Tiensuu on 70-vuotias – ”Jos muutosta haluaa, on lähdettävä tekemään sitä”. HS 29.8.2018.
Korvat auki
tiensuu.fi
