Laulajatar Maikki Järnefelt oli boheemi taiteilija ja ihailtu diiva. Hän oli moderni nainen, joka halusi kaiken, miehen, perheen ja kansainvälisen oopperauran. Maikin ja kapellimestari, säveltäjä Armas Järnefeltin intohimoinen rakkaustarina päättyi 15 avioliittovuoden jälkeen katkeraan eroon. - Lue kuinka Maikin ja Armaksen rakkaustarina alkoi Musiikin syntymäpäiväkalenterista Armas Järnefeltin syntymäpäivänä 14. elokuuta. – Kuuntele Soivassa arkistossa Maikki Järnefelt-Palmgren
Taiteilijapari Maikki ja Armas Järnefelt vuokrasi useana vuonna kesäpaikakseen Aurinkola-nimisen huvilan Ruokolahdelta. Kesällä 1907 Järnefeltien 6-vuotias Eva-tytär oli Aurinkolassa kahden isänsä kanssa ja kysyi ihmeissään:
– Pappa, nyt on kesä ja lämmin ja minä saan juosta paljan jaloin. Koska mamma tulee?
Armas Järnefelt katsoi tytärtään, oli hetken hiljaa ja sanoi sitten vakavana:
– Ei mamma enää tule.
Isolden lemmenkuolo morsiuspuvussa
Syksyllä 1893 Maikki Pakarinen-Järnefelt (syntynyt Joensuussa 26. elokuuta 1871) ja Armas Järnefelt pitivät Helsingissä orkesterikonsertin. Maikki oli vilustunut, mutta koska konsertti oli loppuunmyyty, ja koska kyse oli nuorelle parille tuiki tarpeellisista tuloista, sitä ei peruutettu.
Maikin ja Armaksen häitä oli juhlittu elokuussa Joensuussa. Nyt Maikki pukeutui jälleen morsiuspukuunsa, ojensi Armaalle kätensä ja astui konserttisaliin, missä pariskuntaa tervehdittiin mahtavin kättentaputuksin. Armas toimi konsertin kapellimestarina ja ohjelmassa oli mm. Isolden lemmenkuolo, Maikki solistina.
Arvostelijoista Hufvudstadtsbladetin Bis oli sitä mieltä, ettei Maikki ollut vielä kypsä niin vaativaan tehtävään kuin Wagnerin Tristanin ja Isolden loppukohtaukseen. Päivälehden Oskar Merikannon mielestä taas Armas oli vielä liian tottumaton suurten ja vaikeiden tehtävien johtamiseen.
Repeämä Berliinissä
Konsertin jälkeen nuoripari matkusti Berliiniin, missä Maikki, yltäkylläisyyden keskellä kasvanut joensuulainen kauppiaantytär kohtasi todellisuuden:
– Yhdessä kamarissa asuttiin huononpuoleisessa pensionaatissa Bülowstrassella. Isäni ei antanut naimiseni perästä minkäänlaista apua.
Myös nuorten alusta alkaen intohimoinen, myrskyisä rakkaustarina jatkui dramaattisena:
– Muistan erään päivän Bülowstrassen pensionissa, kun jo oli tulla loppu avioliitostamme. Pakoitin mieheni kertomaan elämästään, ja kun hän oli rehellisesti kyllä kertonut nuoren miehen elämästään, niin juoksin pois, enkä tullut kun illalla myöhään takaisin. Aijoin mennä ijäti poes. Kaikki ihanteet olivat niin kuin yht’ äkkiä kadonneet.
Maikin käly Aino Sibelius oli joutunut vastaavaan tilanteeseen, kun Jean Sibelius kirjeessään morsiamelleen oli avautunut hummailuistaan Wienissä. Maikki ja Aino käsittelivät aihetta kirjeenvaihdossaan. Aino kirjoitti Maikille, että hänen päämääränään oli ”tulla hyväksi vaimoksi, todelliseksi vaimoksi sille, jota rakastaa, eikä koettaa opettaa häntä hyväksi mieheksi”.
Wagneriaanit
Berliinissä Maikki tutustui professori Albert Beckeriin, Sibeliuksen ja Armaksen sävellyksen opettajaan. Becker suositteli, että Maikki hakeutuisi professori Julius Heyn lauluoppilaaksi. Hey oli ollut Richard Wagnerin ystävä, ja Wagner oli pitänyt Heyta erinomaisena saksan kielen ja omien oopperoidensa opettajana.
Maikin onnistui päästä Heyn oppilaaksi ja verratessaan tätä aiempaan pariisilaiseen opettajaansa hän totesi:
– Hänen opetuksensa oli mielestäni paljon intressantimpaa kuin Madame Marchesin!
Heyn käsissä Maikin ääni suureni, kehittyi ja tummeni, ja hän oppi lausumaan saksaa tavalla, josta häntä myöhemmin kiitettiin.
Jos Armaksesta oli tullut ensimmäisenä Berliinin opiskeluvuotenaan 1891 intohimoinen wagneriaani, tapahtui sama nyt Maikille. Julius Heyn ja Armaksen innostamana hän opetteli Wagner-roolinsa ”niin, että ne tyydyttivät vaikeimpiakin arvostelijoita”.
– Ja koko sydämestäni minä syvennyin Wagnerin musiikkiin, joka tuli minulle rakkaammaksi kuin mikään muu siihen asti. Hänen oopperansa naistyypit tuntuivat minusta niin tutuille ja omille niin kuin ne olisivat omia itseäni olleet. Ja niin harjoitettiin Freia, Gudrune, Elsa, Elisabeth, Venus, Senta, Sieglinde. Ja kaikissa näissä löysin oman itseni – vaan erittäin Elisabethissa, Sentassa ja Sieglindessä, jotka jäivätkin minun rakkaimmiksi rooleikseni.
Boheemielämää
Järnefelteillä ei ollut Berliinissä omaa kotia. He asuivat halvassa hotellissa, opiskelivat ja istuivat konserteissa ja oopperoissa.
– Me olimme täydellisiä boheemeja, Maikki on muistellut Berliinin alkuaikoja.
Opiskelun vastapainona oli ravintolaelämä, johon – toisin kuin naiset yleensä - Maikki pääsi mukaan.
– Tulinpa aivan niin kun poika toveriksi miehelleni ja hänen tuttavilleen. Kulimme yhdestä ravintolasta toiseen ja toverit eivät olleetkaan sen huonommat kuin Adolf Paul, Ferruccio Busoni, Christian Sinding, Ottokar Nováček, aika ajoittain Aksel Gallén. Siis joukko vaan suurimpia nimiä. Näitten suurten taiteilijain kanssa sain kuleksia – ja olihan se suureksi hyödyksi.
Vaikka Armas oli kiinnostunut kapellimestarin työstä, hän myös sävelsi. Kesäkuussa 1894 Armas ja Maikki matkustivat laulu- ja soittojuhlille Vaasaan, missä kantaesitettiin Armaksen Wagner-vaikutteinen, kansallisromanttinen sinfoninen runoelmansa Korsholma. Teos herätti suurta ihastusta.
Elokuussa 1894 Busoni lähetti Suomesta palanneet Järnefeltit Bayreuthiin, missä he näkivät koko Nibelungin tetralogian, Lohengrinin, Tannhäuserin ja Parsifalin. Bayreuthista matka jatkui Müncheniin, missä Maikki ja Armas näkivät lisää Wagneria, Tristanin ja Isolden, Valkyyrian, Siegfriedin, Nürnbergin mestarilaulajat ja jälleen Parsifalin.
Maikki solistina ja Armas korrepetiittorina Saksan näyttämöillä 1895-1898
Syksyllä 1894 Maikki jatkoi vielä opintojaan Julius Heyn johdolla, mutta otti sitten 1895 kiinnityksen Breslaun oopperaan. Breslauta seurasivat Berliinin Kroll-teatteri, Magdeburgin ooppera ja Düsseldorfin ooppera. Välillä Maikki teki vierailuja myös Bremenin oopperaan. Neljän vuoden aikana hän teki toistakymmentä roolia, kaikki päärooleja.
Armas kulki nuoren rouvansa kintereillä. Hän toimi korrepetiittorina, harjoituskapellimestarina ja seurasi läheltä oopperakapellimestarin työtä. Hän perehtyi oopperatalon toimintaan, laajensi ohjelmistontuntemustaan, perehtyi ihmisääneen ja sen mahdollisuuksiin, laulu- ja hengitystekniikan salaisuuksiin.
– Arvaahan se, että Maikki-paran työnhaku mutkistui, kun hänellä kaiken lisäksi oli tällainen kapellimestarinalku liepeissään, Armas muisteli Saksan aikaa myöhemmin.
Maikin pianistina ja korrepetiittorina Armaksesta kehittyi taitava ja herkkä säestäjä. Hän kehitti huippuunsa myötäilemisen taidon, josta hän myöhemmin oopperakapellimestarina tuli tunnetuksi.
Paluu Suomeen ja Viipuriin 1898
Vuonna 1898, viiden Saksan vuoden jälkeen Järnefeltit muuttivat Suomeen ja Viipuriin. Armaksesta tuli Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin kapellimestari. Talvikoti perustettiin Viipurin vanhan Raatihuoneentorin laidalle, Peranderin kivitaloon. Kesäisin Järnefeltit vuokrasivat Aurinkola-nimisen huvilan Ruokolahdelta.
Pariisin maailmannäyttely 1900
Maikki teki Viipurista käsin konserttimatkoja maailmalle. Kesällä 1900 hänellä oli esiintyminen Pariisissa, missä osana maailmannäyttelyä Robert Kajanuksen Filharmoninen orkesteri antoi useita konsertteja. Ohjelmassa oli uutta suomalaista orkesterimusiikkia, mm. Jean Sibeliuksen ensimmäinen sinfonia ja La Patrie – joka nykyään tunnetaan nimellä Finlandia – sekä Armas Järnefeltin Korsholma ja Preludi.
Kajanuksen orkesterin konsertit sisälsivät myös Sibeliuksen, Järnefeltin ja Oskar Merikannon lauluja, joita esittivät laulajattaret Aino Ackté – tuolloin Pariisin Suureen Oopperan solisti - Ida Ekman ja Maikki Järnefelt.
Kun laulajattarien välille syntyi erimielisyyttä siitä, kuka saisi esittää kiitollisimmat laulut, Kajanus turvautui orkesterinsa ”varajohtajaan” Sibeliukseen. Sibelius kutsui kaikki kolme laulajatarta lounaalle hienoon pariisilaisravintolaan, ja lounaan jälkeen jokainen uskoi saaneensa esitettäväkseen itselleen parhaiten sopivat laulut.
– Olet tehnyt suurtyön! Kajanus huudahti Sibeliukselle.
Maikki joutui esiintymään kolmesta laulajattaresta viimeisenä ja hän sai esitettäväkseen suomalaisia kansanlauluja. Maikin päiväkirja täyttyi katkerista kommenteista.
Eva-tytär syntyy 1901
Marraskuun 7. päivänä 1901 Maikki ja Armas saivat tyttären, Evan.
Evan ollessa pieni vanhemmat olivat paljon erossa toisistaan. Maikki jatkoi esiintyvän taiteilijan uraansa ja matkusti maailmalla lauma ihailijoita ympärillään. Erityistä suosiota Maikki sai Armaksen laulujen tulkkina, sellaisten kuin Skymning, Kehtolaulu, Aallon kehtolaulu ja Sunnuntaina. Monet näistä lauluista Armas oli omistanut puolisolleen. Välillä Armas ehti seuraamaan Maikkia maailmalle ja toimi silloin hänen konserttinsa pianistina.
Vanhempien poissa ollessa Eva asui hoitajineen viipurilaisen konsuli Fritz Wahlin perheessä. Konsulinna Sonja Wahl huolehti Evasta kuin omasta tyttärestään.
Kesäisin Maikki tuli Armaksen ja Evan luo Ruokolahden Aurinkolaan - ellei jäänyt hoidattamaan hermojaan ja reumatismiaan ulkomaisiin kylpylöihin, usein Ranskaan Aix-les-Bains’iin.
Maikki pyrkii Bayreuthiin
Keväällä 1904 käynnistyi Kansallisteatterissa Armaksen ja Maikin suuri oopperahanke. - Helsingissä ei ollut vielä tuolloin säännöllistä oopperatoimintaa, Suomen Kansallisooppera eli Kotimainen ooppera perustettiin vasta 1911.
Maaliskuun 2. päivänä Järnefeltit ja Edvard Fazer järjestivät yhdessä Wagnerin Tannhäuserin esityksen, Maikki Elisabethina. Tannhäuser esitettiin 11 kertaa täydelle katsomolle.
Elokuussa Maikki matkusti yksin Bayreuthiin. Hän lauloi koelaulun juhlien ylikapellimestarille Hans Richterille. Hän oli käynyt koelaulussa Bayreuthissa jo edellisenä vuonna, mutta silloin juhlien johtaja Cosima Wagner, säveltäjän leski, oli todennut, ettei Maikki ulkoiselta olemukseltaan sopinut Elisabethiksi.
Myöskään koelaulu kesällä 1904 ei tuonut Maikille kiinnitystä Bayreuthiin. Vaikka koelaulu ei ollut turha, siitä seurasi monia esiintymistilaisuuksia, Maikki ei lopulta koskaan saanut laulaa Bayreuthissa oikeaa Wagner-roolia.
Repeämiä
Maikin luodessa suhteita Bayreuthissa, Armas ja Eva viettivät kesää Maikin vanhempien luona Joensuussa. Armaksen kirje Maikille kertoo, etteivät puolisoiden välit olleet kunnossa:
– Rakas kulta Maikki! Tahdon siihen vaan sanoa, että minä varmasti luotan ja uskon siihen, että meidän välimme on kiinnittyvä entistä ehommaksi. En ollenkaan minä luule olevani syytön ja tiedän kyllä Sinulla olleen paljonkin sietämätöntä minun kanssani, vaan minulla on elävä halua ja tahto muuttua ja miksi en minä muuttuisi kun minä hartaasti ja rehellisesti tahdon. Koska kirjeessäsi tunnustat, ettei Sinunkaan puolelta ole kaikki ollut niin kuin itse olisit tahtonut, niin puuttuu siis ainoastaan kummaltakin puolen tarpeeksi toisensa ymmärtämistä ja sen vuoksi on repeämiä suhteessa. Koetan tässä vähän selittää yhtä kohtaa, joka on ollut Sinulla surun syynä. En ole, sanot, osottanut intressiä Sinun pyrinnöillesi. Myönnän, että niin on ollut viime 5 vuotena ja erittäin kahtena viimeisenä.
Jos ei Armas ollut osoittanut tarpeeksi kiinnostusta Maikkia kohtaan, niin sitä oli tehnyt ja teki vuosina 1901–1908 kaunis, venäläinen upseeri Waldemar ”Wolja” Kolpytschew. Woljan harras palvonta ja tiivis yhteydenpito Maikin kanssa herätti Armaassa ihmetystä ja mustasukkaisuutta.
Kansallisteatterin oopperaesitykset 1904-1907
Huhtikuussa 1905 Järnefeltit järjestivät Kansallisteatterissa Wagnerin Valkyyrian esityksen. Säveltäjä Selim Palmgren ylisti Maikkia Helsingin Sanomissa:
– Maikki Järnefeltin Sieglinde on lämmin, intohimoa ja suoranaista eroottista huumausta uhkuva taideluoma. Rouva J. on nykyään taiteensa kukkuloilla, tuo ihmeellinen, kirkas ja voimakas ääni ei koskaan ennen ole siihen määrään hurmannut sulosoinnullaan.
Armas saa kutsun Tukholmaan 1905
Tukholman Kuninkaallisesta teatterista otettiin 1905 Armakseen yhteyttä ja tarjottiin oopperakapellimestarin tointa. Kaksi vuotta myöhemmin Armaksesta tuli oopperan vakituinen kapellimestari ja lopulta hän työskenteli Kuninkaallisessa oopperassa vuoteen 1932.
Armaksen Tukholman kiinnityksestä huolimatta oopperaesitykset Helsingissä jatkuivat. Huhtikuussa 1906 esitettiin Kansallisteatterissa uudelleen kiitetty Valkyyria ja heti perään Lentävä hollantilainen, Maikki Sentana.
Keväällä 1907 Järnefeltit esittivät Kansallisteatterissa kolme oopperaa, joilla oli yhteensä 9 esityskertaa.
Huhtikuun 30. päivänä oli vuorossa Bizet’n Carmen. Arvostelijat ylistivät Armaksen taitavaa, valpasta orkesterinjohtoa, mutta Maikki nimiroolissa herätti ristiriitaisia tunteita. Erityisen ankara Maikille oli Helsingin Sanomien Evert Katila:
– Pahempaa erehdystä ei rva Järnefelt kuitenkaan voinut tehdä kuin tämän osan valitseminen. Carmenin luonteenominaisuuksiin kuuluu paljon sellaista, mitä häneltä puuttuu: ulkonaisen esiintymisen – johon myös sisältyy tanssi – siro norjuus ja sulavuus, kiehtova keimailu, keveä, luonnollinen elämänilo ja välitön puoleensavetäväisyys. Rva Järnefelt painostaa liiaksi kahta Carmenin ominaisuutta, uhmamielisyyttä ja aistillisuutta niin räikeästi, voisi sanoa miltei häikäilemättömästi, että henkilö muuttuu vastenmieliseksi.
Toukokuun 12. päivänä oli vuorossa Pietro Mascagnin Cavalleria rusticana - Maikki Santuzzana – ja kuun lopulla vielä Weberin Taika-ampuja.
Yksinäinen joulu 1907
Kesällä 1907 Järnefeltien avioliitto hajosi. Välit saattoivat kiristyä lopullisesti siitä, että kevään oopperaesitykset eivät kannattaneet taloudellisesti. Elokuussa 1907 Maikki matkusti Italiaan. - Oliko suhde Selim Palmgrenin kanssa alkanut, sitä ei tiedetä.
Jouluaattona 1907 Maikki oli jälleen Tukholmassa ja pyrki Armaksen ja Evan luo:
– Olin nöyränä kerjäläisenä mieheni luo jouluiltana tullut ja hän työnsi minut kylmästi pois. Jumala pehmittäköön hänen sydämensä – ja ottakoon minut täältä poes – sillä kuollutta on kaikki, ja minä en jaksa elää, Maikki kirjoitti äidilleen.
Isotädistään Maikista elämäkerran kirjoittanut Marja-Liisa Koivulehto on pohtinut kohtausta jouluaattona ja Armaksen käytöstä:
– Armaan lempeyden tuntien on vaikea kuvitella tuota torjuntaa. Joko on niin, että hän, joka niin pitkään oli yrittänyt tehdä kaikkensa avioliittonsa suhteen, lopulta – saatuaan kyllikseen – oli leppymätön. Tai sitten Maikki, joka jo tuohon aikaan saattoi käyttää alkoholia päihtymykseen asti, oli siinä tilassa Armaan luo pyrkiessään.
Armas saa avioeron 1908
Armas haki yksin avioeroa, joka tuli voimaan 1908. Oikeus määräsi Evan isälleen, mikä oli omana aikanaan ainutlaatuinen päätös. Maikki raivostui ja alkoi suorastaan ”jahdata” tytärtään. Eva on kertonut, että konsulinna Wahl joutui viemään hänet äitiä pakoon. Ikävöityään äitiään koko lapsuutensa Eva alkoi nyt pelätä Maikkia.
Armaksesta tuli tyttärelle idoli. Evasta hän oli lempeä, totuuteen pyrkivä ja suvaitsevainen ihminen.
– Pappa oli minulle sekä isä että äiti että hyvä ystävä, Eva on kertonut.
Armas avioitui uudelleen keväällä 1910 Tukholman Kuninkaallisen teatterin oopperalaulajattaren Olivia ”Liva” Edströmin kanssa. Uudesta liitosta syntyi 1911 tytär Vastin ja 1913 poika Arvid.
Armas Järnefelt kuoli arvostettuna kapellimestarina ja säveltäjänä Tukholmassa 88-vuotiaana 26. kesäkuuta 1958.
Maikki menee naimisiin säveltäjä Selim Palmgren kanssa 1910
Maikki solmi uuden avioliiton syksyllä 1910 säveltäjä Selim Palmgrenin kanssa. Maikki sai Selimistä uuden säestäjän ja nimikkosäveltäjän itselleen.
Maikki Järnefelt-Palmgren kuoli äkillisesti aivoverisuonen katkeamiseen 57-vuotiaana 4. heinäkuuta 1929.
Lue Maikki Järnefelt-Palmgrenin ja Selim Palmgrenin rakkaustarinan loppu Selim Palmgrenin syntymäpäivänä 16. helmikuuta.
Lue Armas ja Maikki Järnefeltin rakkaustarinan alku Armas Järnefeltin syntymäpäivänä 14. elokuuta.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Koivulehto, Marja-Liisa: Maikki Järnefelt-Palmgren - laulajattaren elämä. WSOY. Porvoo 1987.
Lappalainen, Seija: Järnefelt, Armas (1869-1958). Suomen kansallisbiografia 13.10.2004.
Lappalainen, Seija: Järnefelt-Palmgren, Maikki (1871-1929). Suomen kansallisbiografia 13.10.2004.
Marvia, Einari: Suomen säveltäjiä I. Armas Järnefelt. WSOY. Porvoo 1965.
Nuorivaara, Johanna: Maikki Järnefelt-Palmgren: Meine liebe ist grün. Yle Elävä arkisto 8.12.2006.
Salmi, Hannu (toim.): Armas Järnefelt: Kahden maan mestari. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2009.
Sirén, Vesa: Suomalaiset kapellimestarit Sibeliuksesta Saloseen, Kajanuksesta Franckiin. Otava. Keuruu 2010.
Wikipedia: Armas Järnefelt.
Wikipedia: Maikki Järnefelt-Palmgren.
Katso ja kuuntele
Brahms, Johannes (säv) & Schumann, Felix (san): Meine Liebe ist grün op.63 nro 5. Maikki Järnefelt, laulu & Armas Järnefelt, piano. Äänitetty Tukholmassa 1904.
