Sandra Saulo
Yle
Oopperanjohtaja Alfons Almi jäi lapsena orvoksi pienten sisarustensa kanssa. Nuorena aloitetut rengin työt johdattivat hänet maatalousoppilaitokseen ja lopulta meijerin johtajaksi. Innokas kuorolaulaja Almi oli ollut jo opiskeluaikana, mutta Sortavalassa hän tutustui oopperaan ja päärooli Aidassa vei hänet Suomalaiseen Oopperaan.
Alfons Almin (20. elokuuta 1904 Helsinki – 22. helmikuuta 1991 Helsinki) syntymän aikaan elokuussa 1904 hänen toimelias isänsä Hugo oli jarrumiehenä Helsingissä. Isä oli avioitunut palvelijatar Hilja Björkmanin kanssa 1902. Sekä Hilja että Hugo olivat innokkaita kuorolaulajia ja kotonakin laulettiin paljon. Parhaiten pikku Alfonsin korvaan tarttui Porilaisten marssi.
Lisäansioita Hugo-isä sai perustamalla paperikaupan Fredrikinkadun ja Kalevankadun kulmaan. Lisäansiot olivat tarpeen, sillä Alfons sai sisaruksia lähes vuosittain. Aune syntyi vuonna 1906, Mirjam 1907 ja Veikko 1909.
Orvoksi 10-vuotiaana
Hugo Alm kuoli työtapaturmassa saamiinsa vammoihin 27-vuotiaana 1910. Onnettomuus johtui osittain siitä, että jarrumiehiä oli liian vähän. Hugo Almin hautajaisista tulikin samalla työväenliikkeen mielenosoitus.
Jäätyään yksin neljän lapsen kanssa, Hilja Almin maailma romahti. Hän sairasteli ja sai lopulta keukotuberkuloosin, johon menehtyi joulukuussa 1914.
Orvoksi jääneen lapsikatraan vanhin, Alfons, joutui 10-vuotiaana ottamaan vastuun sisaruksistaan. Ensimmäiseksi reipas Alfons ryhtyi valmistamaan rusinasoppaa jouluksi. Perunajauhoja tuli kuitenkin lisättyä liikaa ja soppa meni pilalle. Hyvästä yrityksestä huolimatta Alfons sisaruksineen sijoitettiin Diakonissalaitoksen lastenkotiin Pitäjänmäelle.
Lastenkodin kasvatusperiaatteet olivat uskonnolliset ja elämä oli kurinalaista. Kansakoulua Alfons kävi Lapinlahdenkadulla. Koulumatka oli pitkä ja se piti kävellä.
Mutta lastenkodissa harjoitettiin musiikkia! Vaikka se saattoikin olla yksipuolista, oli Alfonsin musiikillista lahjoista ensimmäistä kertaa taloudellista hyötyä. Kun Lastenkodin johtaja Elin Wegelius huomasi, että Alfons piti laulamisesta, hän otti pojan mukaan ja he kiersivät pyytämässä avustuksia varakkailta kaupunkilaisilta. Ensin koputettiin oveen, sitten Alfons lauloi, sisar kutsuttiin sisään ja pian hän palasi Alfonsin luo rahalahjoituksen kera.
Rengin ensirakkaus
Alfons Almin kansakoulu päättyi keväällä 1917. Hän oli silloin 13-vuotias. Alfons sai hyvän todistuksen, mutta tiesi, ettei hänellä ollut varaa jatkaa opintoja. Hän ei myöskään halunnut olla enää lastenkodissa, vaikka muistelikin sitä myöhemmin lämmöllä.
Ikäisekseen suurikokoinen Alfons lähti kävellen soratietä Espooseen päin. Hän päätyi suuren maatalon pihalle nykyisen Matikylän kohdalla. Tilan omistaja, liikemies Emil Hindsberg, antoi Alfonsille töitä.
Hindsberg mieltyi yritteliääseen renkiinsä niin, että lupaili ottaa tämän ottopojakseen ja kustantaa tämän koulutuksen. Todellisuus osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi.
Töitä tehdessään Alfons lauloi kaiken aikaa. Hän sai hyvät opit sekä eläintenhoidosta että tilanhoidosta. Hän teki työnsä hyvin, mutta huomasi pian että isännän puheet koulutuksesta eivät tulisi toteutumaan.
Niinpä Alfons pestautui rengiksi Smedsin taloon. Talo oli sijaitsi Vantaan Pitkäkosken varrella olevassa kylässä Övitsbölessä, nykyisessä Ylästössä. Siellä nuori Alfons viihtyi hyvin. Töitä oli paljon, mutta isäntäväki oli ystävällistä sekä ruoka ja kohtelu hyvää.
Edelleen töitä tehdessään Alfons lauloi. Hän lauloi pellolla, perunamaalla ja maantiellä ollessaan kauppamatkoilla. Kauppamatkoilla hän kirjoitti kuulemiensa uusien laulujen sanoja mustakantiseen vihkoon. Vihko kulki Alfonsin mukana koko hänen elämänsä.
Ylästössä ollessaan Alfons Almi tapasi myös ensirakkautensa. Rippikoulussa 1922 hän tutustui Signeen. Alfons ja Signe kuuluivat rippikoulun parhaiten menestyneisiin ja konfirmaatiopäivänä heidät asetettiin vierekkäin. Silloin Signe tarttui Alfonsia kädestä, kuljetti sivummalle ja suuteli. Myöhemmin Signe opetti Alfonsille myös tanssia.
Maatalouskoulusta meijeriin
Ajatus paremmasta elämästä kyti Alfonsin mielessä. Kuultuaan Karjalassa sijaitsevasta maksuttomasta Elisenvaaran maanviljelyskoulusta, hän päätti yrittää. Hän täytti koulutuksen ehdot, ainoastaan puolen vuoden harjoittelujakso puuttui ja sopiva harjoittelutila löytyi Gustavelundin kartanolta Tuusulasta.
Alfons Almi menestyi vuoden mittaisessa koulutuksessa hyvin, oli luokkansa paras. Mutta hän tunsi pystyvänsä parempaankin. Eniten hän piti laulamisesta, mutta tuntui mahdottomalta elättää itsensä laulamisella.
Otto A. Auer, joka oli Valion Tampereen konttorin johtaja ja Alfonsin sukulainen, sai Alfonsin vakuuttuneeksi siitä että nuoren miehen tulevaisuus oli meijerialalla. Meijeriharjoitteluun oli vaikea päästä, mutta kiitettävät arvosanat maanviljelyskoulussa ja erilliset suositukset koululta avasivat ovet ja Alfons Almi hyväksyttiin harjoittelijaksi Toijalan meijeriin.
Laulava meijerinjohtaja
Toijalassa oli hyvät harrastusmahdollisuudet. Alfons lauloi kirkkokuorossa, liittyi Akaan suojeluskuntaan ja Toijalan nuorisoseuraan, jossa hän esiintyi monessa näytelmässä ja lauloi sen sekakuorossa. Tässä yhteydessä hän tutustui Jonni Helpiöön (John Hellberg), josta tuli hänen ensimmäinen säestäjänsä. Hellbergeillä hän kuuli ensimmäistä kertaa radiota.
Alfons alkoi jo haaveilla uudesta ammatista, näyttämötyöstä ja laulamisesta. Hän oli 20-vuotias ja ilmaisutarve alkoi purkautua monella tavalla. Hän kirjoitti Karjatuote-lehteen juttuja nimimerkillä Aaron ja kokeili kaunokirjallistakin tyyliä. Hän kirjoitti näytelmiä ja ohjasi niitä.
Oriveden suojeluskuntatalolla Alfons ohjasi näytelmän Porrassalmella. Siellä hän esiintyi ensimmäistä kertaa kuoron solistina.
Kesäkuussa 1926 Alfons Almi valmistui meijerikoulusta. Hän suoritti koulun jälleen kerran kiitettävin arvosanoin. Loistava todistus ja suhteet Otto A. Aueriin tekivät työnsaannin helpoksi.
Meijeriuransa Alfons Almi aloitti Helsingin Valion tehtaalla. Milkki eli kondensoitu maito oli Valion menestystuote. Valion palkkaama tanskalainen meijeri-insinööri koulutti Alfonsista kolmessa kuukaudessa milkkimestarin.
Kun Alfons oli oppinsa saanut, hän alkoi paneutua tuotannon ongelmiin. Yksi pahimpia oli se, että sokeri sakkautui helposti maidon pohjalle. Hän alkoi tutkia mitä asialle voisi tehdä, ja keksi lopulta keinon: jos seoksen jäädytti hyvin nopeasti, sokeri hajosi eikä sakkautunut. Ura meijeriteollisuudessa alkoi lupaavasti.
Samaan aikaan Alfons näki ilmoituksen, jossa Heikki Klemetin johtama Suomen Laulu, maineikas sekakuoro, etsi riveihinsä uusia laulajia. Klemetti vaati yleensä, että kuorolaiset osasivat soittaa jotakin soitinta, mutta Alfons Almin kohdalla hänen oli tehtävä poikkeus. Klemetin eteen oli ilmestynyt harvinainen tenorilahjakkuus.
Kuorossa Alfons sai jonkinlaista äänenmuodostusoppia. Heikki Klemetti vei Alfonsin myös katsomaan oopperaa. Ohjelmassa oli Puccinin Madama Butterfly, mutta silloin se ei nuorta miestä vielä erityisemmin kiinnostanut.
Työ ja lauluharrastus Helsingissä jäivät kuitenkin lyhyiksi, sillä Almin oli mentävä 23-vuotiaana armeijaan, lykkäystä ei enää saanut. Armeijassa Alfons pärjäsi taas hyvin. Hänestä tuli aliupseeri vaikkei hän ollutkaan ylioppilas.
Marraskuussa 1928 asevelvollisuus oli ohi ja kaikki tiet avoinna. Armeijassa hän oli oppinut johtamaan ja huomannut pitävänsä siitä. Hän oli nopea tekemään päätöksiä, osasi käskeä ja tiesi, miten alaisten luottamus saavutetaan.
Sortavalan meijerinjohtaja hyppää oopperan lavalle
Alfons Almi lähti ensin pienen vaasalaisen meijerin leipiin. Vaasassakin Alfons ehti paitsi tehdä merkittävää työtulosta, myös laulaa ja näytellä. Vaasan meijeri myytiin 1930 ja Almilta meni työ. Valio tarjosi isännöitsijän tointa Sortavalan meijerissä.
Ulkoisesti näytti siltä, että Almin meijeriura alkoi luisua huonompaan suuntaan. Mutta Sortavala ei ollut mikä tahansa paikka. Se oli paikkakunta, jossa oli asukaslukuunsa nähden Suomen vilkkain musiikkitoiminta.
Ensitöikseen Alfons ryhtyi tehostamaan meijeritoimintaa ja saikin toiminnan kasvamaan niin, että nuori meijerinjohtaja ryhtyi pian suunnittelemaan uudisrakennusta ja hankki sille rahoituksen.
Työn lisäksi Almi lauloi. Hän liittyi Sortavalan mieslaulajiin ja sai solistitehtäviä. Hän esiintyi myös yksin ja Sortavalan lyseon toverikunnan heimojuhlassa liiviläisten hyväksi kuultiin kansalauluja ja Toivo Kuulan laulu Hän kulkevi yli kukkien.
Sortavalassa Almi kohtasi myös Ainin eli Aikki Lehtisen, ensimmäisen vaimonsa. Pariskunta meni kihloihin 1931 ja häät vietettiin seuraavana kesänä Säkkijärven kirkossa. Alfons lauloi vaimolleen kirkossa Minä laulan sun iltasi tähtihin. Syyskuussa 1933 perheeseen syntyi poika, Sakari.
Alfons tutustui lauluharrastuksen myötä vaikutusvaltaisiin henkilöihin. Hän tutustui kahteen laulajattareen, apteekkarin vaimoon Greta Durchmaniin ja majurin vaimoon Inkeri Stänbeckiin ja vielä baritoni ja laulupedagogi Olavi Nybergiin. Yhdessä he alkoivat järjestää oopperaa Sortavalaan. Esityksesi valittiin Bizet'n Carmen. Kaikki tehtiin talkootyönä ja tarkoituksena oli kerätä rahaa "puutteessa olevien auttamiseen".
Joulukuun 2. päivänä 1931 Alfons Almi esiintyi Don Joséna. Tämä oli jo aika paljon enemmän kuin muutaman minuutin mittaisen yksinlaulun esittäminen. Ohjaajaa ei ollut, joten kaikki tehtiin siltäkin osalta itse. Menestys oli kuitenkin suuri ja seuraavaksi ruvettiin suunnittelemaan Verdin Aidaa. Siinä Almille varattiin Radameksen rooli.
Rouva Durchmanilla oli hyvät suhteet Suomen musiikkielämään ja hän pyysi Armas Järnefeltin Sortavalaan johtamaan ja harjoittamaan Aidan uusinnan. Ensi-ilta oli ollut seminaarin juhlasalissa maaliskuussa 1933 ja esitys haluttiin mukaan Valtakunnallisille lottapäiville heinäkuussa 1933. Armas Järnefelt oli kuullut Sortavalan musiikkikaupungin maineesta, mutta silti hän oli hämmästynyt sen hyvästä tasosta ensimmäisten harjoitusten jälkeen.
Järnefelt vaikuttui erityisesti Almin taidoista ja sanoi, että hän houkuttelisi Almin Helsinkiin, jos vaan uskaltaisi ottaa sen omalletunnolleen. Ammattimiehenä Armas Järnefelt tiesi, että pelkästään luonnonkaunis ääni ei riittänyt alalle.
Alfons ottikin itse härkää sarvista ja kirjoittii oopperanjohtaja Edvard Fazerille ja kertoi tulevansa Helsinkiin "koittamaan". Fazer toivotti hänet tervetulleeksi, koska kotimaisista tenoreista oli huutava pula.
Alfons pääsi kokeilemaan tuttua roolia. Ohjelmassa oli Verdin Aida ja hän sai esittää Radamesta. Almin ääntä kehuttiin, vaikka hänen näyttelemistään pidettiin jäykkänä. Arvostelut olivat pääsääntöisesti myönteisiä. Myös yleisö ihastui nuoreen tenoriin. Kylpyamme täyttyi kukkasista Alfonsin tädin kodissa Vuorimiehenkadulla, minne nuorukainen oli majoittunut.
Alfons Almi kiinnitettiin väliaikaiseksi solistiksi Suomalaiseen Oopperaan vuoden 1934 alusta. Ja saman tien Alfons Almi ryhtyi opettelemaan Wagnerin Lohengrinin pääosaa.
Almi ymmärsi, että muutaman oopperaroolin osaaminen ja luonnonkaunis ääni eivät riittäneet ja hän hakeutui merkittävän oopperauran tehneen Hanna Granfeltin oppilaaksi. Näyttämöllistä liikuntaa hän opiskeli kokeneen teatteri- ja elokuvanäyttelijä Hilja Jorman johdolla.
Oopperan tähti ja uusien oopperoiden tulkitsija
Alfons Almista tuli suosittu tenori. Hän ryhtyi määrätietoisesti rakentamaan oopperalaulajan uraa. Ensimmäisenä oopperavuotenaan hän opiskeli myös kokonaisen soolokonserttisarjan, jossa ei ollut yhtään numeroa hänen oopperarooleistaan, ja konsertoi Joensuussa ja Sortavalassa.
Ensimmäisen oppivuoden loppuun mennessä takana olivat Carmen, Aida, Lohengrin ja Lentävä hollantilainen. Näiden oopperoiden tähtirooleissa Almi vakiinnutti asemansa Suomalaisen Oopperan tenorina. Vuonna 1935 merkittävä tapaus oli Leevi Madetojan Juha, jossa Almi lauloi Shemeikan roolin, vaikka vienankarjalaisen viettelijän rooli oli tässä vaiheessa vielä hieman vieras Almille.
Vuonna 1935 Almi oli solistina Ylioppilaskunnan Laulajien kiertueella. Hän muistaa kuinka sai kyllästymiseen asti laulaa Kajanuksen sovitusta kansanlaulusta Niin minä neitonen sinulle laulan. YL pääsi Italiassa laulamaan myös itse Benito Mussolinille. Ylioppilaskunnan Laulajien solistina hän oli monta kertaa tämän jälkeenkin.
Kun Almi oli vakiinnuttanut asemansa laulajana 1930-luvun lopulla, hän halusi kehittää kykyjään. Hän haki ja sai apurahoja ja pääsi opiskelemaan ulkomaille. Hän teki opintomatkoja Eurooppaan ja kävi laulutunneilla kamarilaulaja Laurenz Hoferin luona.
Eurooppa ja erityisesti Saksa alkoivat houkutella, etenkin koelaulu maineikkaaseen Bayreuthiin kiinnosti. Avioliitto oli alkanut rakoilla, mutta Alfonsilla oli kuitenkin poika Helsingissä, joten ratkaisun tekeminen ei ollut helppoa.
Suorasuuntaustykin komentaja
Toinen maailmansota tuli väliin ja katkaisi kaikki urasuunnitelmat. Lokakuussa 1939 Alfons määrättiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin muiden helsinkiläisten tykkimiesten kanssa. Sodan alkaessa marraskuussa Almin patteristo oli Inkilässä.
Hän toimi suorasuuntaustykin komentajana ja myös siinä tehtävässä hän oli omimmillaan. Talvisodassa ammuntoja rajoitti tosin materiaalipula eli suomalaisten tykistö pystyi ampumaan vain kuudesosan ohjesäännöistä määrätystä määrästä. Toisin oli jatkosodassa, kun materiaaleja saatiin saksalaisilta.
Välirauhan aikana Alfons palasi kotiin. Avioliitto oli käytännössä ohi, mutta hän asui samassa asunnossa vaimonsa kanssa vielä vuoteen 1952 saakka. Almi lähti laulajan töihin heti toukokuussa 1940 ja kesäksi hän järjesti oopperalaulaja Irja Simolan ja kapellimestari Matti Visapään kanssa konserttikiertueen sotainvalidien hyväksi.
Elokuussa 1940 Almi lähti taas opintomatkalle Saksaan. Hän tapasi lauluopettajansa ja lauloi muutaman koelaulun. Syksyllä samana vuonna häneen oltiin oltu yhteydessä Berliinistä ja Bremenistä ja Hampurin oopperaan tarjottiin jo kiinnitystä. Mutta Saksaan lähteminen ei onnistunut, sillä tykistön komentajaa tarvittin vielä rintamalle. Välirauhan aikana Almi ehti kuitenkin tehdä muutaman oopperaroolin. Hän esiityi Verdin Othellon nimiroolissa, Leoncavallon Pajatsossa Caniona sekä Jakov Gotovacin oopperassa Ero-veijari.
Kesäkuussa 1941 alkoivat taas ylimääräiset kertausharjoitukset. Jatkosodassa Almi oli niin vakuuttava suorasuuntaustykin komentaja, että kenraalimajuri Aaro Pajari ehdotti Almille Mannerheim-ristiä. Vuonna 1942 etulinjassa ollessaan Almi haavoittui ja pääsi hetkeksi pois sodan melskeestä. Jonkin aikaa hän oli laulava adjutantti eli hän toimi kenraali Pajarin adjutanttina laulaen sekä oopperassa että armeijan viihdytystehtävissä.
Kesäkuussa 1944 Puna-armeija lopetti asemasodan ja aloitti suurhyökkäyksen Karjanlankannaksella. Heinäkuussa kenraali Pajari ei vastustellut, kun Alfons Almi komennettiin suorasuuntaustykkien komentajien kouluttajaksi. Pian kuitenkin tuli aselepo ja Almin osalta sota oli sodittu.
Organisaattorin vikaa
Sodan jälkeen Suomessa oli pulaa kaikesta ja taiteelle ja viihteelle oli kysyntää. Almi palasi Oopperaan ja ura jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sotavuosien jälkeen Alfons Almin näyttelijäntyö alkoi nousta arvosteluissa laulajan edelle. Mistään varsinaisesta viasta lauluäänessä ei kuitenkaan puhuttu. Sota vaikutti kuitenkin ratkaisevasti Almin uraan ja sitä kautta suomalaiseen oopperataiteeseen, sillä ilman sotaa hän ei olisi ollut niin kiinnostunut järjestämään kesäkiertueita ja ulkomaan vierailuja.
Vuodesta 1946 lähtien Almin kokoama esiintyjäjoukko kiersi junalla halki Suomen. Toiminta jatkui yli 20 vuotta. Almi vuokrasi joka kesä yhden tai kaksi makuuvaunua sekä tavaravaunun ja ne liitettiin sopivan junan perään. Talvella hän suunnitteli ohjelman, valitsi esiintyjät, järjesti aikataulut ja esiintymiset sekä vuokrasi saleja.
Uusi rakkaus
Kiertueiden aikana Alfons Almi alkoi kiinnostua yhä enemmän baletista. Syynä saattoi olla nuori Doris Laine, joka oli mukana ensimmäisellä kiertueellaan jo 15-vuotiaana.
Seurustelu Doriksen kanssa alkoi kuitenkin vasta vuosien kuluttua, sitten kun Doris oli täysi-ikäinen. Doris ja Alfons avioituivat 1952. Doris Laine oli aikansa lupaavimpia tanssijalahjakkuuksia eikä aikonut jäädä kotirouvaksi. Helppoa hänen elämästään ei kuitenkaan tullut, sillä kun Alfonsista tuli oopperan johtaja, sai erityisesti hänen tanssijapuolisonsa tuntea nahoissaan talon ristiriidat ja alaisten tyytymättömyyden.
Oopperanjohtaja
Almin organisoitikyvyt huomattiin oopperassakin. Laulajan ura alkoi lähestyä loppuaan, vaikka hän esiintyikin Kansallisoopperan lavalla aina vuoteen 1957 saakka.
Almi toimi ensin vuodesta 1952 Suomalaisen Oopperan talousjohtajana ja vuodesta 1953 apulaisjohtajana. Oopperan johtajana hän aloitti 1955 ja toimi virassa aina vuoteen 1971.
Virassaan Almi oli aikaansaava. Hänen aikanaan Suomalaisesta Oopperasta tuli valtion omistama Kansallisooppera. Hän perusti oopperalle vakinaisen orkesterin ja kuoron. Hän paransi työskentelyolosuhteita, erityisesti tanssijoiden, mutta myös laulajien. Hän aloitti kotimaiset kiertueet, joilla oopperaa ja balettia tehtiin tunnetuksi maakunnissa. Balettikoulu muuttui maksuttomaksi ammatilliseksi oppilaitokseksi ja se nosti tanssin tasoa.
Jäätyään eläkkeelle Alfons Almi ei jäänyt toimettomaksi, vaan teki töitä suomalaisen oopperataiteen hyväksi ja oli keskeisenä hahmona mukana suunnittelemassa uutta oopperataloa. Suunnitelmat valmistuivat jo 70-luvulla, ja Töölön sokeritehtaan tontti katsottiin parhaaksi paikaksi.
Talo valmistui tuolle suunnitellulle tontille Töölönlahden rantaan, mutta paljon odotettua myöhemmin, vasta vuonna 1993. Alfons Almi oli paikalla, kun uuden oopperatalon peruskivi muurattiin 1988. Hän oli mukana vielä harjannostajaisissa 1990, mutta ei nähnyt taloa koskaan valmiina. Alfons Almi kuoli 22. elokuuta 1991.
Alfons Almin ja Doris Laineen tytär Heidi Almi syntyi vuonna 1956. Hän työskentelee Kansallisoopperan sidosryhmäpäällikkönä.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Koivisto, Juhani: Alfons Almin taistelut - Elämäntarina viidessä näytöksessä, Aurinko Kustannus, 2016.
Pajamo, Reijo: Sortavala - Laatokan laulava kaupunki, Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1985.
Vanhempani - 20 tunnetun henkilön muistelmia, Otava, 1967.
Helsingin pitäjä - Helsinge 1987, Helsingin kotiseutuyhdistys, 1987. Alfons Almin muistelu julkaistu myös verkossa.
Heikinheimo, Seppo: Alfons Almi, HS, 1991.
Hirvensalo, Eeva: Almi, Alfons (1904-1991), Kansallisbiografia, 2000.
Räsänen, Auli: Alfons Almi rakensi oopperatalon, HS, 2004.
Palokangas, Piritta: Kahden taiteilijan liitosta ei vauhtia puuttunut, Studio 55.fi, 2011.
Himberg, Petra: Alfons Almi YL:n solistina: Suomalainen rukous, Elävä arkisto, 2013.
Himberg, Petra: Kansallisooppera Bulevardilta Töölönlahdelle, 2013.
Himberg, Petra: Kansainvälinen Kansallisooppera, Elävä arkisto, 2011.
Raevuori, Antero:Tenorin sotatie, Seura, 2014.
