Laila Tarpila
Yle
Lilly Kajanus-Blenner oli yksi kapellimestari Robert Kajanuksen kahdeksasta lapsesta ja toinen tämän harpistityttäristä. Hän oli eksoottinen ja hienostunut persoona, joka Jokelan kartanon emäntänä vaikutti suuresti alustalaisten taidekasvatukseen. – Kuuntele Soivassa arkistossa Lilly Kajanus-Blenner
Ennen avioliittoa tanskalaisen liike- ja urheilumiehen Johannes Blennerin kanssa Lilly Kajanus (11. elokuuta 1885 Helsinki – 5. kesäkuuta 1963 Helsinki) oli elänyt modernin naisen rohkeaa elämää.
Ulkomuodoltaan Lilly muistutti isäänsä Robert Kajanusta. Hänellä oli suuret voimakkaat ruskeat silmät ja jylhät piirteet. Hän oli Robertin lapsista kolmas. Hän oli opiskellut ammattiharpistiksi Pietarissa ja Pariisissa ja hän oli nähnyt maailmaa.
Kesätyöt Jaltalla ja Bakussa
Opintojen jälkeen Lilly oli työskennellyt kaksi kesää erikoisissa kohteissa. Ensimmäinen työpaikka oli löytynyt Jaltan sinfoniaorkesterista Krimiltä 1912, missä orkesteri viihdytti kesäisin tsaarinaikaista venäläistä aristokratiaa. Lillyyn paikka teki lähtemättömän vaikutuksen.
Seuraavaksi kesäksi 1913 Lillylle tarjottiin paikkaa uudelleen, mutta samalla hän sai kutsun vastaavanlaiseen orkesterityöhön Keski-Aasiaan, Bakun sinfoniaorkesteriin. Vaihtelunhaluinen ja utelias Lilly valitsi Bakun, eikä pettynyt.
– Bakussa oli kaikkia kansallisuuksia. Kerrottiin, että siellä puhuttiin kahdeksaakymmentä eri kieltä. Persialaiset hunnutetut naiset pesivät kalliita, käsinkudottuja mattojaan Kaspianmeren harmaankeltaisessa vedessä, jonka pinta oli sileä ja kiiltävä naftasta. Miesväki kantoi tavattomia kuormia päälaellaan. Katuojissa virtasi aina naftaa, ja ihmiset hakivat sitä astioilla ja veivät kotiin polttoaineeksi.
– Keskipäivän kuumuus oli sietämätön, kukaan ei liikkunut ulkona jos ei ollut pakko. Kävimme joka päivä uimassa. Rantaravintoloista sai tilata teetä, jonka veimme tarjottimella mereen. Siellä kelluttiin suolaisessa vedessä ja nautittiin ateria.
Lilly viipyi Bakussa puoli vuotta. Hän kohtasi islamilaisen kulttuurin, mutta myös suuret yhteiskunnalliset erot. Köyhyyden ja kurjuuden näkeminen saivat Lillyn myöhemmässä elämässään jakamaan omasta hyvinvoinnistaan ja tukemaan vähäosaisia koulutusasioissa.
Romanssi ja sen jälkiseuraamukset
Työajat olivat Bakussa eksoottiset. Kuumuuden vuoksi konsertit alkoivat vasta ilta yhdeksältä ja päättyivät kahden tienoilla yöllä. Lilly vietti huoletonta elämää. Hän koki myös romanssin, jonka kohteesta vaikeni koko loppuelämänsä.
Romanssin jäljiltä Lilly huomasi syksyllä olevansa raskaana. Hän palasi Helsinkiin ja synnytti 28-vuotiaana pojan, Arielin, toukokuussa 1914. Kajanusten perhe suhtautui asiaan ennakkoluulottomasti ja hyväksyi – ehkäpä venäjänjuutalaisen muusikon – pojan sukuun.
Jokelan kartanon emännäksi
Lillyn avioton poika ei myöskään estänyt avioliittoa tanskalaisen laivanvarustajan ja jalkapallovaikuttajan Johannes Blennerin kanssa heinäkuussa 1917. Suomeen 1904 muuttanut ja Jokelan tiilitehtaan 1917 ostanut Blenner oli saanut Suomen kansalaisuuden jo kymmenen vuotta aiemmin.
Seitsemän kuukauden kuluttua häistä syntyi Lillyn ja Johanneksen yhteinen poika John Robert Hans, jota kutsuttiin isänsä mukaan Johannekseksi.
Aviomies palvoi Lillyä, eikä estänyt hänen uraansa taiteilijana ja opettajana. Päin vastoin, Johannes Blenner mahdollisti lukuisat Lillyn konsertit ja monen jokelalaisen lapsen ja nuoren taidekasvatuksen, kun Lilly alkoi pitää Jokelan kartanossa baletti- ja tanssikoulua ja opettaa harpunsoittoa alustalaistytöille.
Jokelan kartano koki kukoistuskautensa 1920-luvulla ja 30-luvun alussa ennen tiilitehtaan konkurssia. Lilly emännöi kartanoa ja teki siitä jokelalaisten vieläkin muistaman kulttuurikeskuksen. Hän järjesti konsertteja ja tyylikkäitä juhlia, joissa tarjoiltiin five o'clock teetä ja keskusteltiin kulttuurista.
Kartanossa vierailivat aikansa kulttuuripersoonat Jean Sibeliuksesta Tyko Sallisen kautta Eino Leinoon – Leinolla oli ollut lyhyt avioliitto Lillyn pikkusiskon Ainon kanssa 1913–14. Myös Akseli Gallen-Kallela viihtyi Jokelan kartanossa viettäen siellä kesää tyttärineen.
Joskus Jokelassa soitti Helsingin kaupunginorkesteri Robert Kajanuksen johdolla ja kun Kajanus täytti 70-vuotta, toi juhlajuna vieraita Helsingistä Jokelan asemalle. Vieraisiin lukeutuivat monet nimekkäät vieraat, myös presidentti K.J. Ståhlberg.
Myös toisen korkean valtiollisen vieraan, presidentti Lauri Kristian Relanderin vierailua juhlistettiin vastaanotolla kartanon puistossa. Silloinkin musiikista vastasivat Robertin johtamat Helsingin kaupunginorkesterin muusikot.
Elämäntyöksi muodostui opettaminen Sibelius-Akatemiassa
Varsinaisen elämäntyönsä Lilly Kajanus-Blenner teki harpunsoiton opettajana 1918–1955 Helsingin konservatoriossa, sittemmin Sibelius-Akatemiassa. Lillystä tuli alansa pioneeri Pohjoismaissa, ja monet hänen oppilaistaan valmistuivat ammattiin ja saivat kiinnityksiä orkestereihin.
Lilly sai innostettua myös miehiä harpunsoitin pariin. Tunnetuin heistä, ja samalla tunnetuin Lillyn oppilaista oli Väinö Hannikainen. Hänet valittiin Lillyn seuraajaksi Helsingin kaupunginorkesteriin 1925 Lillyn luovuttua harpistin paikastaan oppilaittensa hyväksi. Hannikainen soitti orkesterissa vuosikymmenten ajan aina vuoteen 1957 asti.
Toinen Lillyn pitkälle edenneistä oppilaista oli Ilona Juutilainen, joka toimittuaan Turun kaupunginorkesterista sai paikan Oslosta. Oslon vuosien jälkeen Juutilainen palasi Suomeen ja toimi Helsingin teatteriorkesterin, kaupunginorkesterin ja Radio-orkesterin jälkeen Tampereen kaupunginorkesterissa vuodesta 1948.
Suomalainen Harppukvartetti eli Lillyn taitavissa käsissä
Lillyn teoriaopinnoista oli runsaasti hyötyä, kun hän sai mullistavan ajatuksen perustaa harpuista muodostuva kokoonpano. Suomalainen Harppukvartetti aloitti toimintansa 1930. Ohjelmistoa piti tehdä itse ja Lillyn kynästä syntyi lukuisia sovituksia.
Suomalaisen harppukvartetin ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat Lillyn lisäksi hänen Sibelius-Akatemian oppilaansa Ilona Juutilainen, Tyyne Öhman ja Martta Rantala. Kvartetti konsertoi Helsingin lisäksi Tukholmassa, Göteborgissa ja Kööpenhaminassa.
Matkustaminen neljän suuren harpun kanssa osoittautui vaivalloiseksi. Myös yhteisiä harjoitusaikoja oli vaikea löytää, ja sellaisiksi jäivät kesät Jokelassa ja myöhemmin, toisen maailmansodan aikaan kesät Lillyn vuokraamassa huvilassa Kitössä Sipoon saaristossa.
Toisen kerran Lilly kokosi Suomalainen Harppukvartetin 1932. Silloin kokoonpanossa soittivat Lillyn alun perin jokelalaiset oppilaat Pia Tallgrén sekä sisarukset Irma ja Vera Lönnroth. Tuttuun tapaan kvartetin läksiäiskonsertti pidettiin Jokelan Nuorisoseuran talolla. Seitsemän markan hintaiseen pääsylippuun sisältyi lopuksi tunti tanssia.
Aviopuolison menetys ajoi köyhyyteen ja yksinäisyyteen
Johannen Blennerin äkillisen kuoleman jälkeen 1936 Lilly jatkoi Jokelan kartanon vanhan navetan tiloihin perustetun Fennia-pesulan toimintaa.
Kun Jokelan tehdas ja kartano tiluksineen myytiin 1937 ja kun Fennia-pesulaan osui neuvostoliittolainen palopommi 1942, päättyi pesulan toiminta lopullisesti. Lillyn elämä alkoi hiljalleen luisua kohti köyhyyttä ja yksinäisyyttä.
Harpunsoitto jatkui kesäisin Lillyn huvilalla Kitössä. Siellä oppilaat harjoittelivat ja Lilly sai valmentaa harppukvartettia sen viimeisiin kolmeen konserttiin.
Kitön tuvassa annettiin myös harppukonsertteja. Sisäänpääsymaksu oli vapaaehtoinen ja ruokapulan vallitessa joku toi munan ja toinen silakoita. Maksuksi kertyi myös perunoita, jyviä ja marjoja. Sisään pääsi myös maksamatta mitään. Tuvan täytyttyä äärimmilleen, seisovat loput eteisessä ja ulkona.
Kunnianosoitus suomalaisen harpunsoiton uranuurtajalle
Sodan päätyttyä Lilly Kajanus-Blennerin oppilaat pitivät joulukuussa 1944 harppuluokan 25-vuotiskonsertin, joka oli samalla julkinen tunnustus Lillyn uraauurtavalle työlle. Professori Ernst Linko piti kiitospuheen ja ojensi laakeriseppeleen. Myös lehdet huomioivat tapahtuman.
Konsertin päätteeksi soittaneen Suomalaisen harppukvartetin esittämänä kuultiin muun muassa Ariel Blennerin Fugato.
Suomalaisen Harppukvartetin jäähyväiskonsertin Lilly päätti pitää täyttäessään 60 vuotta 1945.
Eläkkeelle Lilly jäi 70 vuotiaana. Epävirallisesti hän sai vielä valmistaa viimeisen oppilaansa Elisabeth Ingman-Leistolan, josta tuli myöhemmin Helsingin kaupunginorkesterin harpisti, diplomitutkinnon 1956.
Lillyn eläköitymisen myötä korkeamman asteen harpunsoitonopetus katkesi Suomessa vuosiksi. Oppilaita ei enää tahtonut ilmaantua ja nekin harvat siirtyivät ulkomaille, saatuaan ensin alkeisopetusta Ilona Juutilaiselta.
Ylpeä aristokraatti kieltäytyi avustuksista
Oppilaat jäivät Lillyn läheisimmiksi ihmissuhteiksi, sillä omiin aikuisiin lapsiin hänen suhteensa oli etäinen. Ylpeä aristokraatti kieltäytyi köyhdyttyään taloudellisesta avusta. Hän ei ottanut vastaan oppilaiden perheiden lounaskutsuja vaan eli Helsingissä ollessaan rautatieaseman hernekeitolla. Lopulta Lilly joutui taloudellisessa ahdingossa myymään oman harppunsa.
Lähipiirinsä Lilly yllätti liittymällä Suomen kommunistiseen puolueeseen 40-luvulla. On arveltu, että liittymisen ainoa tarkoitus oli päästä käymään vaikeasti vierailtavassa naapurimaassa Neuvostoliitossa tapaamassa vanhoja tuttavia, jopa Arielin isää. Lilly vieraili maassa kahdesti, 1947 ja 1959.
Muistona opetusvuosista Sibelius-Akatemiassa Lilly Kajanus-Blenner säilytti kahta lappua, jotka oli kiinnitetty harppuluokan seinälle. Toiseen hän oli itse kirjoittanut kehotuksen Sulkekeaa pianon kansi! Kehotuksen alle oli ilmestynyt sievällä käsialalla huomautus On niin vaikea soittaa kun kansi on suljettu!
Toinen oli komea painotuote Tupakanpoltto luokkahuoneessa on ankarasti kielletty. – Rehtori. Monet kerrat Lilly oli kiinnittänyt lattialle heitetyn ilmoituksen takaisin seinälle. Viimeisen tunnin jälkeen, kun lappu oli jälleen löytynyt nurkasta, Lilly otti ilmoituksen mukaansa ja ripusti sen kotinsa seinälle.
Ainoa nautinto, jonka ikääntyvä harpisti salli itselleen, oli jatkuva tupakanpoltto.
Lilly Kajanus-Blennerille myönnettiin Pro Finlandia mitali 1957. Jokelan kartano kuuluu nykyään Jokelan vankilan alueeseen.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Ellonen, Essi: Lilly Kajanus-Blenner, suomalaisen harpunsoiton uranuurtaja. Opinnäytetyö. Sibelius-Akatemia 1994.
Kajanus-Blenner, Lilly: Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Tuusulan kunnan urheilusankarit: Johannes Blenner
VirtuaaliTuusula
