Sandra Saulo
Yle
Nähdessään isänsä Verdin Nabuccon nimiroolissa 8-vuotias Johanna Rusanen oli niin vaikuttunut, että päätti ryhtyä itsekin isona oopperalaulajaksi. Kuopiolaista Johannaa pidettiin jo hyvin nuorena erityislahjakkuutena. Kovalla työllä hänen sopraanonsa on kehittynyt muhkeaksi ja taipuisaksi instrumentiksi.
Lassi Rajamaan piirroksessa Johanna Rusanen-Kartano esiintyy Minna Lindgrenin ja Iiro Rantalan oopperassa Pikaparantola, joka on koominen teos vakavista aiheista. Johanna esittää syömisen ja ulkonäköpaineiden kanssa painivaa sopraanoa. Hannu-Ilari Lampila on kirjoittanut toisen koomisen oopperan yhteydessä - Markus Fageruddin Silvia ja minä - että, Johanna Rusanen-Kartano olisi aihetta kruunata suomalaisen oopperanäyttämön komedienne-kuningattareksi.
Oopperalaulaja, dramaattinen sopraano Johanna Rusanen syntyi Kuopiossa 30. heinäkuuta 1971. Johannan isä, Pentti Rusanen toimi sekä Kuopion tuomiokirkon kanttorina että laulajana ja laulunopettajana. Johannan äiti teki työuransa terveydenhoitajana. Nuorempia sisaruksia hänellä on kaksi: Marja ja Ville. Ville Rusanen on tunnettu baritoni.
Oopperalaulajaksi tai karjakoksi
Johanna rakastui musiikkiin jo lapsena. Isä Pentti tuki tyttären musiikkiharrastusta, joka alkoi ensin pianonsoitolla ja sai sivuaineekseen pian huilun.
Isän vaikutus tyttären lauluharrastukseen oli suuri, sillä 8-vuotiaana Johanna näki isänsä Giuseppe Verdin Nabuccon nimiroolissa ja elämys oli niin vahva, että Johanna päätti ryhtyä oopperalaulajaksi. Toinen uravaihtoehto siinä iässä oli karjakko.
Murrosiässä piano ja huilu vaihtuivat lauluun. Kanttori-isä oli kuitenkin sitä mieltä, ettei lauluopintoihin kannattanut ryhtyä ennen 18-vuotissyntymäpäivää, joten Johanna aloitti lauluharrastuksen isänsä johtamassa Kuopion Tuomiokirkon Kamarikuorossa.
Voitto Lappeenrannassa ja Saksaan opiskelemaan
Johanna osallistui Lappeenrannan laulukilpailuihin 1996 ja jakoi ensimmäisen sijan sopraano Camilla Nylundin kanssa. Johanna oli 23-vuotias, hänen ääntään ihailtiin, ja hän tunsi itsensä valmiiksi tehtäviin, joista monien sanottiin odottavan vasta 20 vuoden päässä.
Johanna on kertonut, ettei hän nuorena, kärsimättömänä ihmisenä malttanut odotella. Joskus esiintyminen tuntui kuin nuorallakävelyltä.
Johanna sai stipendin ja pääsi opiskelemaan Berliinin Deutsche Operiin vuosiksi 1998-2000. Sinne hänet houkutteli kuuluisa saksalainen oopperaohjaaja Götz Friedrich, joka ohjasi Kansallisoopperan uuteen taloon 1990-luvun lopulla Wagnerin Nibelungin sormuksen.
Stipendiaattivuosien jälkeen Johanna kertoi, että oli päässyt tutustumaan keskeiseen oopperaohjelmistoon ja esiintymään hienoissa produktioissa, joten hän oli valmis rakentamaan perusohjelmistonsa ja laulamaan suurempia rooleja.
Ulkoiset paineet ja äänikriisi
Saksassa ollessaan Johannaa vastaan tuli myös oopperamaailmaan levinnyt hoikkuuden kauneusihanne. Hän laihdutti 30 kiloa ja sai paljon huomiota muodonmuutoksestaan.
– Mutta tulinko onnellisemmaksi? En, enkä laulanut paremmin, päinvastoin. Tuli avioero. Olin onneton, Johanna kertoo. Kaiken lisäksi iski vielä uran pahin äänikriisi.
Uusi avioliitto ja tie menestykseen
Äänikriisistä Johanna selvisi lauluopettajansa Irina Gavrilovicin avulla. Myös uusi rakkaus ja lapsen syntymä tekivät hänelle hyvää.
Johanna Rusanen ja Antti-Pekka Kartano menivät naimisiin 2008 ja saman vuoden toukokuussa syntyi heidän poikansa Aleksanteri. Johanna oli tavannut tulevan aviomiehensä karaoke-illan päätteeksi tunnetun karaoke-baarin Pataässän edustalla Helsingin Kruunuhaassa.
Musiikin suhteen Johanna on hyvin kaikkiruokainen. Hänelle käy mikä musiikinlaji vaan, kunhan se on hyvin tehtyä.
Kun Johanna Rusanen-Kartanolta kysyttiin haastattelussa, oliko hän mielestään menestynyt, hän vastasi:
– Olen elättänyt itseni freelance-laulajana 20 vuotta enkä ole sen ohessa tehnyt niin sanottua kuukausipalkkaista työtä. Siinä mielessä, ja kansallisella tasolla, olen menestynyt. Mutta jos ajatellaan, että olenko menestynyt kansainvälisestä näkökulmasta, niin en.
Johanna Rusasella on kaksi villakoiraa, jotka laulavat myös mielellään. Facebook-videolla koirat osallistuvat äänenavaukseen, kun Johanna valmistautuu Mannerheim-oopperan harjoituksiin 28.5.2019.Dramaattinen sopraano on löytänyt työtapansa
Johanna Kartano-Rusanen on sanonut, ettei hän kaipaa CV:n täytettä, mutta tiettyjen roolien tekemisestä hän vielä haaveilee - myös kansainvälisillä areenoilla.
Sekä kotimaassa että ulkomailla Jean Sibeliuksen Kullervo-sinfoniasta on tullut Johannan ja veljensä baritoni Ville Rusasen tavaramerkki.
– Meidän äänityypit sopivat siihen hyvin. Siinä on karmea sukurutsainen tarina, mutta se on kuin sävelletty Rusasen sisaruksille.
Jos Johanna Rusanen-Kartano oli nuorempana kärsimätön ja lauloi itselleen liian haastavia rooleja, niin enää sitä ei tapahdu. Johannan roolisuorituksia Savonlinnassa, Ilmajoen musiikkijuhlilla ja Kansallisoopperassa sekä konserttien solistina on kehuttu järjestään.
– Olen vasta vanhemmiten tajunnut työn merkityksen. Minulle sanottiin nuorena, että olen erityislahjakkuus ja ajattelin silloin, että hienoa, se on sitten siinä. En ymmärtänyt, että elämässä pitää tehdä valintoja. Työn tekeminen on välillä tylsää, kun pitää tehdä paljon toistoja ja opetella uusia asioita, mutta se tuottaa tulosta.
Seuraava iso hanke Johanna Rusanen-Kartanolla on Kansallisoopperan uusi Nibelungin sormus. Syksyllä 2019 saa ensi-iltansa Richard Wagnerin oopperatetralogian ensimmäinen osa Reininkulta. Johannan rooli Ringissä on Brünnhilde, joka astuu näyttämölle toisessa osassa Valkyyriassa. Valkyyria saa ensi-iltansa keväällä 2020.
Aulis Sallinen: Elämän ja kuoleman lauluja, RSO, joht. Hannu Lintu, solisteina sopraano Johanna Kartano-Rusanen ja baritoni Ville Rusanen. Konsertissa juhlittiin 80-vuotta täyttävää Aulis Sallista vuonna 2015. Johanna on kertonut, että Aulis Sallinen on hänelle yksi merkittävimpiä säveltäjiä. Haaveena on päästä laulamaan Punaisen viivan Riikan rooli tulevaisuudessa.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Jaantila, Anu: Baritonikylvyssä ja urkuparvella kasvanut: oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano, Yle 2019.
Halmekoski Tuija: Johanna Rusanen-Kartano: ”Minua kävelyttävät mieheltä saatu askelmittari ja koira”, Hyvä terveys, 2018.
Lampila, Hannu-Ilari: Hilpeä kuningatarooppera kutkutti nauruhermoja – aiheena Silvian ja Elisabet II:n ginipitoinen ilta, HS, 2018.
Lauri Salovaara ja Menestyjät: Johanna Rusanen-Kartano, 2017. Audio.
Ekola, Päivi: Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano: ”Linnan juhla -asussa olen savolainen riikinkukko”, Seura, 2017.
Ollikainen, Milla: Johanna Rusanen-Kartano ”Pettäminen on tehnyt hirvittävän suuren haavan”, Seura, 2017.
Taavitsainen, Iikka: Mitä tuo mies höpöttää, mietti Johanna Rusanen-Kartano saadessaan uransa parhaan ohjeen Plácido Domingolta, Savon Sanomat 2016.
YleX Bäkkäri: Oopperalaulaja Johanna Rusanen: Lahjakkuuden osuus on 10% ja loput on raakaa työtä, 2016. Audio.
Hämäläinen, Anna-Liisa: Huippusopraano Johanna Rusanen-Kartano: "Kukaan ei hae artistia kotoa", Oma Aika, 2016.
Kähkönen, Sanna: Vaikka veri roiskuu lavalla, takahuoneessa oopperatähti hörppää vettä ja venyttelee, Yle Uutiset, 2015.
Radio-ohjelma: Kantapöytä Taiteilijatemperamentit kohtaavat Musiikkitalon kahvilassa. Vieraina oopperalaulajasisarukset sopraano Johanna Rusanen-Kartano ja pikkuveljensä baritoni Ville Rusanen. Toimittajina Helena Hannikainen ja Timo Asikainen, 10.9.2014.
Puoskari, Bikka: Oopperan ydin ei ole pönöttää ja huutaa kovaa, Yle Uutiset, 2014.
Kolsi, Eeva-Kaarina: Johanna Rusasen kanttorilassa raikui laulu, IS, 2008.
Cruises, Kristina: Yllätyshäät, IL, 2008.
Maasalo, Katri: Rusanen, Johanna kirjassa Suomen musiikin historia - Esittävä säveltaide, (toim.) Haapakoski, Heino, Huttunen, Lampila, Maasalo, WSOY 2002.
