Nuorena Liisa Pohjola pelkäsi, että ura pianotaiteilijana päättyisi ensimmäisen lapsen syntymään. Pelko osoittautui turhaksi, päinvastoin, äitiyden myötä hänen uransa vasta todenteolla alkoi. – Kuuntele Soivassa arkistossa Liisa Pohjola
Sopraano Anu Komsi on kertonut nauraen pianotaiteilija Liisa Pohjolasta, rakkaasta anopistaan:
– Liisa muutti vuosia sitten uuteen asuntoon ja muistan, miten hän ensimmäisenä aamulla hyppäsi yöpaitasillaan flyygelin ääreen ja rupesi soittamaan asteikkoja. Muuttolaatikot olivat purkamatta, ja puuro paloi pohjaan!
Veljet tarvitsevat säestäjän
Maija-Liisa Pohjola syntyi 9. heinäkuuta 1936 Seinäjoella Heino Jalmari ja Elli Pohjolan kuopuksena. Liisaa ennen perheessä oli jo kolme lahjakasta poikaa, Ensti, Erkki ja Paavo.
Sodan kynnyksellä perheen isä kuoli äkillisesti, ja äiti jäi yksin neljän pienen lapsen kanssa. Elli Pohjola elätti perheensä tekemällä sekalaisia töitä.
Sodasta ja puutteesta huolimatta perhe harrasti musiikkia. Radiosta kuunneltiin konsertteja, laulettiin ja soitettiin. Ensti soitti selloa, Erkki alttoa, Paavo viulua ja Liisa pianoa. Syy, miksi Liisa alkoi soittaa juuri pianoa, oli käytännöllinen; veljet tarvitsivat säestäjän.
– Niin minä sitten opettelin, ja suunnilleen viikon pianoharjoittelun jälkeen me jo mentiin esiintymään, Liisa Pohjola on muistellut myöhemmin lapsuuttaan.
10-vuotias keikkaillee ja tienaa ruokarahaa
Liisa oli 10-vuotias, kun hän kiersi jo esiintymässä pitkin Pohjanmaata. Paavo ja Liisa – tuleva Duo Pohjola - keikkailivat juhlatilaisuuksissa ja hankkivat samalla ruokarahaa. Keikkapalkkiot olivat tärkeä osa kodin niukkaa taloutta.
– Luulen, että siellä oli ihmisiä, jotka tällä tavalla halusivat auttaa meitä. Tietysti olimme valtavan kiitollisia siitä, että saatoimme näin ansaita rahaa, mutta näin meille myös syntyi ura muusikkona.
Seinäjoella saattoi aina välillä kuulla myös eturivin suomalaisia taiteilijoita. Liisa muistaa mm. Aulikki Rautawaaran, Anja Ignatiuksen, Timo Mikkilän ja Lea Piltin konsertoineen paikkakunnalla. Alfons Almi toi kylään oopperaseurueen, joka esitti mm. Cavalleria rusticanan ja Lepakon. Pianotrio korvasi esityksissä oopperaorkesterin. Näitä musiikkivierailuja odotettiin Etelä-Pohjanmaalla hartaasti, katsomo oli aina täynnä.
Helsinkiin, Helsinkiin
Vanhin veli Ensti oli perheen nuoremmille lapsille isän korvike ja esikuva. Ensti lähti ensimmäisenä Helsinkiin opiskelemaan lääketiedettä ja jatkamaan sello-opintojaan. Paavo seurasi pian perästä, hän alkoi käydä viulutunneilla Helsingissä. Paavon perästä lähti Helsinkiin pikkusisko Liisa, joka alkoi käydä pianotunneilla Timo Mikkilällä.
Kun pitkät junamatkat Seinäjoen ja Helsingin välillä alkoivat kypsyttää, päätti 18-vuotias lukiotyttö lopettaa koulun kokonaan.
– Karkasin kesken lukion. Pianonsoitto veti niin, että yht'äkkiä lähdin kokonaan Helsinkiin, hankin itse itselleni asunnon ja Timo Mikkilä tuumasi, että nyt pidetään ensikonsertti, Liisa on muistellut.
– Se oli sellaista nuoruuden intoa ja uhkarohkeutta, joka oli aivan ihanaa!
Joitakin vuosia myöhemmin Liisa palasi koulun penkille, kirjoitti ylioppilaaksi ja sai laudaturin paperit.
Teoston kautta maailmalle
Liisa Pohjola piti Sibelius-Akatemiassa menestyksekkään ensikonsertin 1955. Pian konsertin jälkeen hän joutui kuitenkin kriisiin, lopetti soittamisen kokonaan ja hankki itselleen työpaikan Teostosta.
Työskennellessään Teostossa hän kuuli saaneensa stipendin ulkomaisia opintoja varten – stipendin, jota hän ei muistanut edes hakeneensa. Liisa lopetti toimistotyöt ja palasi pianon ääreen.
Hän matkusti ensin Wieniin opiskelemaan Richard Hauserin johdolla ja jatkoi sitten Essenissä Detlev Krausin oppilaana. Myöhemmin hän suuntasi vielä Pariisiin, missä opiskeli Magda Tagliaferron johdolla.
Pianoprofessori
Liisa Pohjolan ura pianonsoiton opettajana alkoi Turun konservatoriossa 1963 ja jatkui pari vuotta myöhemmin Sibelius-Akatemiassa.
– Ensin koko opettaminen tuntui suorastaan vastenmieliseltä. Tunsin, että ei tästä tule mitään, mutta vähitellen se on tullut niin tärkeäksi, että en pysty sitä edes ilmaisemaan. Nuorten kanssa oleminen otti pauloihinsa ja vei vähitellen kokonaan.
Vuonna 1976 Liisa Pohjola valittiin Sibelius-Akatemian pianonsoiton professoriksi.
Äidiksi
Syksyllä 1976 naistenlehden toimittaja haastatteli tuoretta pianoprofessoria tämän kotona. Sen lisäksi, että Liisa oli nyt konsertoiva pianisti ja professori, hän oli myös kahden pienen lapsen äiti.
Liisa oli avioitunut 1965 musiikintutkija ja kriitikko Ilkka Oramon kanssa. Samana vuonna oli syntynyt esikoispoika Sakari ja kymmenen vuotta myöhemmin pikkusisko Anna-Maaria.
Haastattelun aikana lapset pyörivät toimittajan ja haastateltavan ympärillä. 10-vuotias Sakari lausui väliin omia kommenttejaan. - Poika soitti viulua ja oli kokeillut jo säveltämistäkin. - Puolitoistavuotias Anna-Maaria pysäköi nukenvaunut flyygelin viereen ja levitti lelunsa pitkin lattioita.
Toisin kuin toimittajalle tilanne oli Liisalle täysin luonteva. Hän ei pyydellyt anteeksi sekasotkua eikä lasten osallistumista. Hänen luontevuutensa tarttui lapsiin, jotka jatkoivat puuhiaan kaikessa rauhassa.
Liisa kertoi toimittajalle, kuinka häntä ärsytti, kun lapsiin suhtauduttiin alentuvasti ja heidät eristettiin aikuisten maailmasta. Liisan lapset seurasivat äidin mukana konserttimatkoille ja musiikkileireille, tutustuvat äidin työhön ja oppivat pienestä pitäen sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin, ihmisiin ja paikkoihin.
– Luulin todella, että urani päättyy ensimmäisen lapsen syntymään. Olin väärässä, siitä urani vasta todenteolla alkoi.
Vaikka lapsi vaati alituista läsnäoloa, valvotti öitä ja pani päiväjärjestyksen uusiksi, häneltä sai voimaa ja virikkeitä työhön.
– Lasten saaminen on valtavasti terästänyt esimerkiksi keskittymiskykyäni.
Anna-Maaria oli ollut äidin mukana konserttimatkoilla jo aivan vauvana. Liisa oli esiintynyt lukuisat kerrat imetyksen ja vaipanvaihdon välillä.
Pianistina minut voidaan korvata, lasteni äitinä ei
Liisa kertoi epäuskoiselle toimittajalle myös harjoittelevansa kotona kaikkien perheen touhujen keskellä. Ovia ei suljeta, eikä kotona kuljeta varpaillaan.
– Olen halunnut oppia elämään lasten kanssa. Ja he puolestaan ovat hyvin oppineet elämään minun kanssani. He kyllä ymmärtävät – aika hyvin jo nuorempikin – milloin haluan tehdä työtäni rauhassa.
Liisa huomasi, että oli rankempaa olla erossa lapsista kuin olla heidän kanssaan.
– Vain yksinolo voi olla todella stressaavaa. Enää en osaisi edes sopeutua siihen. Kun lapset on joskus viety sukulaisiin, että saisin harjoitella rauhassa, ei keskittymisestä ole tullut mitään. Ajatukset ovat lasten luona.
Äidiksi tultuaan koti oli alkanut merkitä Liisalle enemmän kuin aikaisemmin. Hän oli mm. halunnut luopua pitkistä konserttimatkoista.
– Pianistina minut voidaan korvata, mutta näiden lasten äitinä ei.
Liisa pani myös merkille, että monet hänen piano-oppilaansa soittivat hänen kotonaan vapautuneemmin kuin Akatemian suljetuissa luokkahuoneissa.
Lopuksi hän lähetti terveisiä isille ja äideille:
– Laulakaa lapsellenne!
Suomalaisen pianon legenda
Liisa Pohjola toimi Sibelius-Akatemian pianoprofessorina eläkkeelle jäämiseensä saakka 2001, minkä jälkeen hän on jatkanut vielä opettamista.
Pitkän uran aikana hänet on palkittu useita kertoja. Vuonna 2010 hän sai elämäntyöstään valtionpalkinnon. Valtion säveltaidetoimikunta kutsui häntä perusteluissa suomalaisen pianon legendaksi, yhdeksi merkittävimmistä suomalaisista pianisteista ja pianopedagogeista. Esittävän säveltaiteen puolella hänet tunnetaan erityisesti uuden suomalaisen musiikin tulkitsijana.
Lapset
Liisan molemmista lapsista tuli ammattimuusikoita; Anna-Maariasta barokkicembalisti ja urkuri, Sakarista viulisti ja kansainvälinen huippukapellimestari.
Sakari Oramo on toiminut mm. Radion sinfoniaorkesterin ja Birminghamin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Vuodesta 2013 hän on ollut kiinnitettynä Lontoon BBC:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi.
Sakari Oramon puoliso on kansainvälinen sopraano Anu Komsi, ja heidän poikansa Taavi Oramo tunnetaan nuorena kapellimestarilupauksena.
Pianotaiteilija Liisa Pohjola kuoli 31. joulukuuta 2021.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Karlson, Anu: Liisa Pohjola: “I’ve always wanted to look upon something which no one else has ever seen before”. Finnish Music Quarterly 1.6.1997.
Lehtonen, Tiina-Maija & Kangas, Laila: Köyhän rotan onnellista elämää Wienissä – pianisti Meri Louhos muistelee. Yle Klassinen 3.12.2018.
Lehtonen, Tiina-Maija: Viulutaiteilija Paavo Pohjola ei halua kouluttaa kilpailijoita – Musiikin syntymäpäiväkalenteri. Yle Klassinen 22.2.2019.
Lehtonen, Tiina-Maija: Tapiolan kuoron isä Erkki Pohjola – Musiikin syntymäpäiväkalenteri. Yle Klassinen 4.1.2019.
Lieppinen, Marjukka: Pianon kuningatar ohjaa nuoria. Kaleva 5.8.2005.
Pianisti Liisa Pohjolalle säveltaiteen valtionpalkinto. Keskipohjanmaa 2.11.2010.
Räsänen, Auli: Liisa Pohjola: ”Olen pianon alla kasvanut, mutta lapset ovat urani kannustin". Jaana 1976 nro 45.
Tanskanen, Leena: Anu Komsi ja Liisa Pohjola: "Kun epäusko iskee, ajattelemme toisiamme". ET-lehti 20.5.2014.
Wikipedia: Liisa Pohjola.
Kuuntele
Stravinsky, Igor: Capriccio: 1. Presto. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Sakari Oramo, sol. Liisa Pohjola, piano.
Debussy, Claude: 12 Etudes: 1. Pour les cinq doigts. Liisa Pohjola, piano.
Schumann, Robert: Fantasiestücke Op. 12 nro 5. In der Nacht. Liisa Pohjola, piano.
Meriläinen, Usko: Pianosonaatti nro 2, osa 1. A tempo variable lento-mosso. Liisa Pohjola, piano
