Sandra Saulo
Yle
Oopperalaulaja Matti Salminen syntyi työläisperheeseen, jossa isän mielestä laulaminen oli herrojen kotkotusta. Äidin kuoleman jälkeen lauluharrastus oli jäädä kokonaan, mutta ulkopuolisten tuella Matista tuli ensin Kansallisoopperan kuorolainen ja myöhemmin kansainvälisesti menestynyt kuningasbasso.
Matti Salminen (7. heinäkuuta 1945, Turku) oli Heikki ja Maire Salmisen esikoispoika. Heikki Salminen urakoi kaupungin sataman rakentajana ja Maire Salminen sitoi harjoja harjatehtaalla.
Poikasopraano kunnes ääni putosi bassokaivoon
Laulamisen Matti Salminen aloitti 6-vuotiaana, kun hänen äitinsä vei hänet työväentalolle lapsikuoron koelauluun. Matin isä ei välittänyt tästä lauluharrastuksesta, sillä kuoroa johti Aune Kuparinen. Aune oli avoimen kokoomuslainen ja Heikki taas piinkova kommunisti ja kuoro oli Sosialidemokraattien lapsikuoro. Isän mielestä poika sai väärää oppia.
Lapsena Matti oli poikasopraano ja lauloi Kuparisen johdolla samassa kuorossa Ruohosten veljesten Matin, Tepon ja Sepon kanssa. Yhdessä he ansaitsivat taskurahaa esittämällä Turun suurissa tehtaissa tiernapoikia.
Matti lauloi lapsikuorossa 13-vuotiaaksi saakka, kunnes äänenmurros pudotti hänet “bassokaivoon”.
Äidin kuolema uhkasi lopettaa laulamisen
Matti ei paljon kouluja käynyt, vaan valmistui jo nuorena puusepäksi.
Yksi vaikeista hetkistä Matin elämässä oli äidin äkillinen kuolema. Äiti kuoli sairauskohtaukseen elokuussa 1960. Hän oli tukenut Matin lauluharrastusta sekä henkisesti että taloudellisesti, kun isältä laulutuntirahoja tai kannustusta ei kannattanut kysellä.
Matti jatkoi kuitenkin laulamista ja jo ennen aikuisikää hän oivalsi, ettei puusepän työ ollut häntä varten. Pitkien työpäivien ohessa hän teki iskelmä- ja tanssimusiikkikeikkoja taiteilijanimellä Esa Pasa.
Tanssikeikkojen ansioilla Matti pystyi kustantamaan itselleen laulutunteja, mihin hänen lapsuuden kuoronjohtajansa Aune Kuparinen kannusti. Isä olisi toivonut Matin jatkavan kohtuullisen hyvin alkanutta kilpauintiharrastusta. Kuparinen ehdotti kuitenkin äidin kuoleman jälkeen, että poika menisi Turun musiikkiopistoon. Pitkin hampain isä suostui.
Kansallisoopperan kuoroon – oli tarina mikä hyvänsä
Musiikkiopistossa Matti Salminen pääsi 1962 Lea Piltin oppilaaksi. Lean hyvin menestyneisiin oppilaisiin kuuluivat myös Seppo Ruohonen ja Tero Hannula. Neljän vuoden opintojen jälkeen Lea Piltti tarjosi Helsingin Kansallisoopperan johtajalle Alfons Almille Mattia oopperan kuoroon.
– Minulla on täällä Turussa hyvä poika, ota hänet kuoroon, siitä hän vielä kehittyy solistiksi, oli Piltti kertonut Almille puhelimessa. Matti Salminen sai koelaulun jälkeen paikan kuorossa ja hänen ensiesiintymisensä kuorolaisena oli Gaetano Donizettin Lemmenjuomassa.
Toisen tarinan mukaan Matti Salminen kävi laulamassa Fazerilla Topi Kärjelle ja Kärki oli käskenyt laulajaa jatkamaan matkaa Bulevardia eteenpäin oopperatalolle saakka. Oli miten oli, Kansallisoopperan kuoroon hän pääsi.
Sibelius-Akatemiaan takaoven kautta
Kansallisoopperassa Matille annettiin vastuuta ja pieniä rooleja. Ajatus siitä, että laulamisesta voisi tehdä ammatin, alkoi vihdoin tuntua oikealta.
Sibelius-Akatemian ovet aukesivat nuorelle bassolle, tosin takakautta, kun rehtori Taneli Kuusisto kiinnostui Matista nähtyään ja kuultuaan tätä pienissä solistitehtävissä.
Laulajaura alkaa häämöttää
Vuonna 1969 Matti Salminen päätti osallistua Lappeenrannan laulukilpailuihin. Hän sijoittui miesten sarjassa toiseksi Jorma Hynnisen voittaessa.
Samalla Matti sai valtion taiteilija-apurahan ja lähti opiskelemaan Düsseldorfiin ja Roomaan.
Joulukuussa hän palasi Suomeen ja Kansallisoopperassa edessä oli Verdin Don Carloksen vanhan version lämmittäminen. Matille teos oli tuttu, sillä hän oli laulanut munkin roolin yhdeksän kertaa näytöksissä, joissa kuningas Filipinä oli ollut Kim Borg tai Martti Talvela.
Produktiosta tuli tärkeä tapaus Matti Salmisen oopperalaulajan uralla, sillä kun kuningas Filipin roolia laulanut Hannu Heikkilä oli sairastunut, kysyi kapellimestari Ulf Söderblom Mattia laulamaan oopperan pääroolin parin päivän varoitusajalla. Vaikka suostuminen oli uhkarohkeaa, tarttui aloitteleva bassolaulaja haasteeseen ja suoriutui hienosti.
Itse asiassa kuultuna: Matti Salminen. Haastattelijana Juho-Pekka Rantala. 28.12.2018.
Parisuhdemyllerrys ja uranrakennus
Ennen Lappeenrannan kisoihin osallistumista Matti Salminen oli alkanut tapailla viehättävää ballerinaa Liisa Palinia. He olivat alkaneet törmäillä kuin sattumalta Kansallisoopperan käytävillä. Työpaikkaromanssi syttyi ja pariskunta meni naimisiin 1968.
Matti Salminen kävi 1970 koelaulussa Nürbergissä ja sai roolin Richard Wagnerin Mestarilaulajissa. Helsingistä tuli kevään harjoituksiin tieto, että Liisa oli synnyttänyt pojan. Poika sai nimekseen Riku ja Salminen uskoi, että perhe-elämä lähtisi hyvin käyntiin.
Matti uskotteli sekä itselleen että vaimolleen, että he molemmat voisivat tehdä uraansa Kölnistä käsin.
Uskottelu loppui kuitenkin jo 1971, kun Salminen tuurasi Usko Viitasta Ylioppilaskunnan Laulajien solistina laivaristeilykeikalla. Samalla laivalla toimittaja Leena Procopé juonsi muotinäytöstä. Matti ja Leena tutustuivat laivamatkan aikana toisiinsa ja syntyi suhde, jonka Matin vaimo Liisa sai pian selville. Liisa ja Matti erosivat.
Myös Leena Procopé irrottautui perheestään – hänellä oli kolme lasta ja aviomies – ja Matti ja Leena muuttivat yhteen. Vuonna 1972 he avioituivat ja muuttivat yhdessä Kölniin. Leena hoiti käytännön asioita ja Matti rakensi uraa. Samalla he elivät vilkasta seurapiirielämää. Avioliitto kesti vuoteen 1980 saakka, minkä jälkeen Matti asettui Berliiniin.
Hetken aikaa Berliinissä yksin oltuaan Matti tutustui berliiniläiseen opettajattareen ja seurusteli hänen kanssaan, kunnes elämä muuttui täysin 1982. Silloin Matti Salminen tapasi tv-ohjaaja Arja Rinteen, jonka kanssa hän on avoliitossa edelleen. Arja Rinne rauhoitti Matti Salmisen elämän, johon oli kuulunut runsas juhliminen ja alkoholinkäyttö.
Kansainvälinen Matti Salminen
Kölnin jälkeen Salminen ei ottanut uutta vakituista kiinnitystä. Kölnin vuosien aikana hän oli noussut tasolle, jolla pääsi itse valitsemaan roolinsa ja esiintymispaikkansa. Hänestä oli tullut vapaa taiteilija, joka oli kotonaan kaikilla maailman johtavilla näyttämöillä New Yorkissa, Wienissä, Lontoon Covent Gardenissa, Milanon La Scalassa, Berliinin Deutsche Operissa, Zürichissä, Bayreuthin ja Salzburgin festivaaleilla.
Salmista pidetään yleisesti yhtenä aikamme parhaista suurten Wagner-roolien esittäjistä. Wagnerin ohella tärkeitä rooleja ovat olleet Don Carlosin Kuningas Filip ja tsaari Boris Godunov.
Suomalainen Matti Salminen
Matti Salminen on saanut kiitosta äänensä lisäksi myös näyttelijän taidoistaan. Suomalaiset nykysäveltäjät ovat säveltäneet rooleja juuri hänelle. Ensimmäisen kerran Matti Salminen lauloi Aulis Sallisen Ratsumiehen Antin rooli 1975 ja Sallinen vaikuttui.
Sen jälkeen hän lauloi Sallisen Punaisessa viivassa ja Kullervossa. Kun Sallinen sävelsi William Shakespearen Kuningas Learia 1999, kuningas oli selkeästi Matti Salminen.
Einojuhani Rautavaaran oopperan Rasputin nimiroolin omaksuminen ei ollut helppoa Matti Salmiselle. Rautavaara oli kuitenkin erittäin tyytyväinen.
Oopperan ohjaaja Vilppu Kiljunen on kertonut, että Salminen oli ensimmäisessä harjoituksessa kauhuissaan tulevasta haasteesta, sillä hän vaistosi että odotukset olivat korkealla.
– Mutta kun Matti tekee työnsä täysillä, hän vetää muutkin mukaansa ja niin rima hilautuu muillakin korkeammalle, on kapellimestari Mikko Franck todennut.
Kansainvälinen oopperatähti tukee nyt nuorempiaan
Kun Matti Salminen täytti 70 vuotta 2015, toimittaja Outi Paananen kysyi, mitä Matti Salminen aikoo tehdä eläkkeellä.
Salminen totesi, että hänellähän on säätiö, jonka kautta hän voi tukea tulevia lupauksia. Ja Salmisella oli aikomus “käydä katsomassa mitä ihmeellisimmissä paikoissa tulevaisuuden ääniä”.
Aikoinaan oopperalaulaja Timo Mustakallio auttoi Mattia pääsemaan uransa alkuun Saksassa .
– Minulla on nyt mahdollisuus auttaa sinua, sinun aikasi auttaa nuorempia kollegoja tulee myöhemmin, oli Timo Mustakallio sanonut.
Nyt Matti Salminen jatkaa perinnettä Oopperalaulaja Matti Salmisen säätiön kautta.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja kirjallisuus
Lampila, Hannu Ilari: Salminen Matti teoksessa Suomen musiikin historia, WSOY, 2002.
Hako, Pekka: Pinnalla Matti Salminen, Gummerus, 2005.
Tuomi-Nikula Petri: Kuningasbasso, WSOY 1994.
Paananen, Outi: Matti Salmisen seurassa Mynämäen paviljongilta Metropolitaniin, Yle Klassinen, 2015.
Hänninen, Harto: Teeman Elävä arkisto: Matti Salminen, 2014.
Toivonen, Hannu: Oopperalaulaja Matti Salminen:“Se oli jälkeenpäin ajatellen lähes itsemurha”, Seura, 2015.
Himberg, Petra: Matti Salminen, basso, Elävä Arkisto, 2015.
International Classical Music Awards: Matti Salminen: "I realised the importance of the economy in expression: less is more”, 2017.
