Magnus Lindberg oli jo lukiopoikana kiinnostunut modernismista musiikissa ja tietokoneista. Sävellysdiplomin jälkeen 1981 hän matkusti ensin Pariisiin ja sitten Berliiniin ja sävelsi kulttimaineeseen kohonneen läpimurtoteoksensa Kraft. – Kuuntele Soivassa arkistossa Magnus Lindberg
Musiikkitoimittaja Caterina Stenius istui kuulijoiden joukossa, kun 27-vuotiaan Magnus Lindbergin Kraft sai kantaesityksensä syyskuussa 1985.
– Kun yleisö saapui saliin, oli näyttämö kasattu täyteen rataromua, vesialtaita ja ikään kuin silmänvangitsijoiksi strategisesti sijoitettuja tam-tameja. Näytti suunnilleen siltä, miltä Einstürzende Neubauten kuulostaa.
Helsingin juhlaviikot oli tilannut nuorelta säveltäjältä pianokonserton, mutta saikin massiivisen Kraftin sinfoniaorkesterille ja Toimii-yhtyeelle.
Esityksen aluksi Toimii-yhtye eli kapellimestari Esa-Pekka Salonen ja solistit pianisti Magnus Lindberg, lyömäsoittaja Lassi Erkkilä, sellisti Anssi Karttunen, klarinetisti Kari Kriikku, äänisuunnittelija Juhani Liimatainen ja elektroniikasta vastaava Otto Romanowski astuivat sisään yleisölämpiöstä oransseissa Wärtsilän haalareissa, kumarsivat ja hajaantuivat eri puolille salia.
– Kun kappale päättyi, tunnelma oli euforinen, Caterina on muistellut.
– Yleisön joukossa oli useita, jotka olivat vuosien varrella kuulleet koko joukon musiikin reuna-alueilla tapahtuvaa keskeneräistä ja uuvuttavaa kokeilua. Moni tiesi, että on äärettömän vaikea pitää teos koossa ilman tonaalisuuden dramaturgisia takeita. Moni tiesi, että voimakkaat pelinavaukset omituisten äänten tai visuaalisesti huomiota herättävien ”soitinten” muodossa, kuten myös kaikenlainen instrumentaalinen akrobatia tai sekasortoinen koreografia, ovat omiaan pitkästyttämään kuulijan jo ensi minuuttien aikana. Miten räminä ja liplattava vesi voivat ylipäänsä tuottaa mitään orgaaniselta tuntuvaa? Miten tämä saattoi pysyä koossa puolen tunnin ajan?
Vanha puuhuvila Lauttasaaressa
Kun Magnus Lindberg syntyi 27. kesäkuuta 1958, hänen isänsä oli tietokonekurssilla Saksassa. Insinööri-isä työskenteli IBM:llä ja oli Suomessa ensimmäisiä, jotka olivat tekemisissä tietokoneitten kanssa. Äiti johti Kaapelitehtaan lastentarhaa Sumeliuksen vanhassa huvilassa Lauttasaaressa. Huvilaa ympäröi puisto, ja sillä oli oma ranta. Lindbergit asuivat huvilan yläkerrassa.
Sumeliuksen puuhuvila oli Magnus Lindbergin koti aina 20-vuotiaaksi. Sitten Kaapelitehdas lopetti lastentarhan ja myi huvilan. Kun Magnuksen vanhemmat uutena vuotena 1978 muuttivat Porvooseen ja Magnus itse pieneen asuntoon Mannerheimintielle, ensimmäisenä arkipäivänä tulivat purkutraktorit. Purkaminen piti käynnistää pikaisesti, sillä Lauttasaari-Seura halusi suojella vanhan puuhuvilan.
Ujo trumpetisti
Magnus aloitti Lauttasaaren kansakoulun 1965. Hänellä oli musiikinopettajana Viola Segerstam, kapellimestari Leif Segerstamin äiti. Magnus esitti kevätjuhlassa trumpetilla Suvivirren, mutta oli niin ujo, että soitti juhlasalin perähuoneessa piilossa yleisön katseilta.
Syksyllä 1969 hän aloitti oppikoulun Ruotsalaisessa normaalilyseossa. ”Norsen” oli poikakoulu Helsingin Unioninkadulla.
Magnus oli käynyt Lasse Pihlajamaan harmonikkaopistoa Lönnrotinkadulla, ja hänen varhaisimmat sävellyksensä olivat Pihlajamaa-vaikutteisia saaristolaisvalsseja. Norsenissa harmonikka jäi, mutta trumpetistina hän osallistui mm. koulun puhallinorkesteriin. Magnuksen opettaja oli Helsingin kaupunginorkesterin soolotrumpetisti Lauri Ojala.
Amadeus koulussa
Magnus oli koulussa luokkansa priimus. Musiikkiharrastuksen takia luokkatoverit kutsuivat häntä lempinimellä Amadeus.
Magnuksella ja hänen kolmella kaverillaan oli tapana istua pienessä kahvilassa Unioninkadulla tai Nissenillä keskustelemassa taiteesta, tyylisuunnista ja ideologioista. Koulupoika seurasi jo kiinnostuneena taidemaailmaa.
Elämäkertansa kirjoittajalle Caterina Steniukselle Magnus on muistellut kouluaikojen ”taiteilijaklubia”, jossa improvisoitiin ja järjestettiin dadaistisia esityksiä.
Koulupäivän jälkeen Magnus suuntasi kulkunsa joko British Councilin tai America Centerin kirjastoon, joista molemmista hän löysi hienon valikoiman levyjä ja kirjallisuutta ja sai tietää mm. säveltäjästä nimeltä John Cage.
Kaksi arroganttia koulupoikaa Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolta
Magnus oli 15-vuotias, kun hänet keväällä 1973 hyväksyttiin Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle pääaineenaan piano. Koulussa ymmärrettiin, että hän oli erikoislahjakas, ja Magnus sai tarvitessaan vapaata musiikkiopintoja varten. Hän oli täysin suuntautunut moderniin musiikkiin ja sävelsi tyyliltään sarjallisia teoksia - vuosia ennen kuin kävi ensimmäiselläkään sävellystunnilla.
Heti ensimmäisenä syksynä Akatemiassa Magnus tutustui teoriaryhmässä samanikäiseen Esa-Pekka Saloseen. Esa-Pekka kävi Suomalaista yhteiskoulua, soitti käyrätorvea - ja oli tottunut olemaan luokkansa paras.
– Kunnes ilmaantui tuo suomenruotsalainen poika, jolla oli aivojen paikalla supertietokone, Esa-Pekka on muistellut.
Uhkaava kilpailutilanne oli hetkessä ohi ja muuttui hengenheimolaisten innostuneeksi kohtaamiseksi. Monille opettajille ja muille oppilaille sen sijaan kaksi ylimielistä koulupoikaa besserwisser-asenteineen olivat kova haaste.
– No, me osasimme yhtä ja toista, mutta me uskoimme osaavamme vielä enemmän kuin osasimme, Magnus on muistellut Akatemian alkuaikoja myöhemmin.
”Heitä yhdisti suunnaton tiedonjano ja suuri vastaanottokyky”
Syksyllä 1974 Magnus ja Esa-Pekka saivat teorian ja prima vista –soiton opettajakseen Risto Väisäsen. Kymmenen vuotta vanhempi Väisänen oli säveltäjä Paavo Heinisen oppilas ja noudatti opetuksessaan Heinisen vaativaa suunnitelmaa.
Risto Väisänen on muistellut, kuinka 16-vuotiailla Magnuksella ja Esa-Pekalla oli raivoisa tarve päästä perille kaikesta.
– He erottuivat joukosta rajattoman nälkänsä takia. He halusivat vyöryä koko musiikinhistorian läpi, kouriintuntuvasti, soittamalla. Ja he toimivat erinomaisesti yhdessä, kummallakin oli terve itsetunto, eikä heidän suhteessaan ollut mitään merkkiä jännittyneisyydestä. Meillä oli kerta kaikkiaan hauskaa. Heitä yhdisti suunnaton tiedonjano ja suuri vastaanottokyky, kyky omaksua. Niinpä he kannustivat myös toisiaan esittämällä erilaisia ideoita.
Magnus on kertonut, kuinka Riston tunneilla Esa-Pekasta sukeutui kapellimestari:
– Soitettiin ja sitten puhuttiin; tässä menee pääteema, tässä on transitio, katsokaa miten hauskasti Beethoven on tehnyt tämän! Soitimme myös paljon kuusikätisesti, mutta E-P:llä ei ollut samaa sorminäppäryyttä kuin Ristolla ja minulla. E-P sen sijaan luki nuotteja lyömättömästi, joten teimme sitten usein niin, että kun soitimme vähän rajumpia kappaleita, E-P seisoi johtamassa, ja me kaksi soitimme.
Innoittajana modernismin kansainvälinen kärkinimi Pierre Boulez
Jos Esa-Pekka ei päässyt tunnille, ja Magnus tiesi olevansa Riston kanssa kahden, hän toi mukanaan omia sävellyksiään. Hän halusi testata Ristolla ideoitaan. Risto ymmärsi, että Magnus oli orientoitumassa tyylillisesti uudelleen. Tiukan sarjallisuuden jälkeen hän kiinnostui aleatorisuudesta ja halusi antaa sävellyksissään tilaa sattumalle.
Magnuksen innoittajana oli kansainvälisen modernismin kärkinimiin kuuluva ranskalainen säveltäjä Pierre Boulez ja tämän aleatorinen kolmas pianosonaatti. Magnus halusi ymmärtää, miten avoin muoto toimii ja sävelsi teoksen Play 1 kahdelle pianolle. Hän omisti Play 1:n Risto Väisäselle ja kantaesitti teoksen yhdessä Väisäsen kanssa 1979.
Osmo Lindemanin kultakaivos
Syksyllä 1974 Magnus ilmoittautui myös Osmo Lindemanin kaksivuotiselle elektronimusiikin kurssille. Vaativaa kurssia ei hyväksytty osaksi Akatemian tutkintoa, mutta Magnus kutsui Lindemanin opetusta kultakaivokseksi.
Magnus oli kiinnostunut Hi-fistä ja kaikesta äänentoistoon liittyvästä teknologiasta. Kuusi vuotta vanhempi opiskelukaveri Otto Romanowski on sitä mieltä, että Magnus oli saanut tartunnan elektronimusiikkiin jo kotonaan.
– Hän suhtautui teknologiaan luonnollisena osana taiteen kehitystä.
Kun Otto sai 1976 stipendin Tukholman Eletronimusiikinstudioon EMS:iin, Magnus ja Esa-Pekka vierailivat usein hänen luonaan. Tukholman uusi EMS oli Pariisin, Kölnin, Varsovan ja Milanon ohella yksi parhaiten varustettuja elektronimusiikinstudioita Euroopassa. Seuraavana vuonna Magnus pääsi itse työskentelemään EMS:iin.
Korvat auki
Päästessään ylioppilaaksi keväällä 1977 Magnus oli etääntynyt jo kauas koulumaailmasta. Hän aloitti opinnot Sibelius-Akatemian yleisellä osastolla, valmistautui suureen pianotutkintoon, johti oman sävellyksensä kantaesityksen ja vieraili usein Tukholman EMS:ssä.
Samana vuonna 1977 hän oli perustamassa yhdessä Esa-Pekan, Eero Hämeenniemen, Jouni Kaipaisen, Kaija Saariahon ja muiden nuorten säveltäjien kanssa Korvat auki –yhdistystä, jonka päämääränä oli ottaa selvää kansainvälisestä modernismista - ja saada esille omia teoksia.
Sävellysopinnot Magnus aloitti Einojuhani Rautavaaran johdolla ja vaihtoi vuoden kuluttua Paavo Heinisen oppilaaksi.
Heinisen kehotuksesta hän analysoi mm. italialaisen modernistin Luciano Berion teoksia ja kirjoitti kappaleen Arabesques puhallinkvintetti Sonukselle, jossa Esa-Pekka soitti käyrätorvea. Arabesques’n kantaesitys oli lokakuussa 1980. Se on ensimmäinen teos, jonka Magnus sävelsi ilman teoreettista rakennemallia.
Toimii-yhtye syntyy Stockhausenin vaatimuksesta
Kesällä 1980 Korvat auki –yhdistys järjesti Finlandia-talossa konsertin, jossa esitettiin Karlheinz Stockhausenin sävellys Mikrophonie I kuudelle muusikolle. Stockhausen käyttää teoksessaan nk. diffuuseja äänilähteitä eli ääniä, jotka muistuttavat niitä ääniä, jotka ympäröivät meitä arjessa ja luonnossa. Magnus oli erittäin kiinnostunut ankaran struktuurin ja diffuusin äänilähteen yhdistämisestä.
Vaikka kuulijoita istui konsertissa tuskin enempää kuin lavalla oli esiintyjiä, tapahtuma oli merkittävä; Stockhausenin teosta varten synnytettiin Toimii-yhtye. Yhtyettä olivat perustamassa Magnuksen, Esa-Pekan ja Oton lisäksi sellisti Anssi Karttunen ja lyömäsoittaja Lassi Erkkilä. Myöhemmin Oton rinnalle tuli yhtyeeseen myös Yleisradion kokeilustudion ääniteknikko Juhani Liimatainen.
Vinko Globokar improvisoi Helsinki Biennalessa
Huhtikuussa 1981 Helsingissä järjestettiin toisen kerran säveltäjä Jukka Tiensuun suunnittelema nykymusiikkifestivaali Helsinki Biennale.
Tapahtuma sisälsi Toimii-yhtyeen kannalta erittäin merkittävän konsertin; slovenialais-ranskalainen pasunisti ja säveltäjä Vinko Globokar esiintyi yhdessä New Phonic Art –yhtyeensä kanssa. Konsertin alkupuolen yhtye soitti nuoteista ja väliajan jälkeen se ryhtyi improvisoimaan. Globokarin tapa työskennellä oli erittäin latautunut, ja esitystilanne lähes räjähdysaltis. Toimii-yhtye, Magnus etunenässä, oli utelias tietämään, miten New Phonic Art työskenteli yhdessä.
Maailma auki
Suoritettuaan 1981 sävellysdiplomin Sibelius-Akatemiassa korkeimmin mahdollisin arvosanoin Magnus Lindberg matkusti jatkamaan opintojaan Pariisiin. Hän opiskeli yksityisesti sekä spektrikoulukuntaa edustavan Gerard Griseyn että – Helsinki Biennalessa vierailleen - Vinko Glokobarin johdolla.
Griseyn ja Globokarin jälkeen hän osallistui mm. Franco Donatonin kursseille Sienassa ja Brian Ferneyhough'n kursseille Darmstadtissa.
”Toimii-yhtye murtaa kaikki opitut kuviot”
Toimii-yhtyeen olemassaolo vaikutti vahvasti Lindbergin sävellystyöhön:
– Toimii murtaa kaikki opitut kuviot, harvoin harrastetaan puhdasta improvisaatiota, usean päivän harjoitusjakso merkitsee tiheää toveruutta ja kun jengi nousee lavalle, jonkinlainen ohjelmarakenteen torso on olemassa.
Toimii merkitsi Magnukselle samanhenkisten muusikoiden tiivistä yhteyttä:
– Me olemme jengi, niin kuin rockbändi, vaikka emme olekaan rokkareita. Ei kysytä, toimitaan! Se iso juju Toimii-estetiikassa, tässä jengissä, ja uskallan lähes väittää, että tässä sukupolvessa, on se, että me olemme tehneet kaikkea. Se on asennekysymys.
"Magnus oli koonnut yhteen kaikki kauheudet"
Klarinetisti Kari Kriikku päätyi mukaan Toimii-yhtyeeseen sen jälkeen, kun hän oli esiintynyt Magnuksen ensimmäisessä sävellyskonsertissa huhtikuussa 1983. Kriikku oli kantaesittänyt teoksen Ablauf klarinetille, bassoklarinetille ja kahdelle lyömäsoittajalle. Lyömäsoittajat olivat Jukka Tiensuu ja Ilkka Niemeläinen.
– Ablauf kirjoitettiin häiritsemään yleisöä, joka tuli tauolla ulos lepuuttamaan korviaan. Lepoa sille ei suotu alkuunkaan, vaan se joutui sen sijaan helkkarinmoisen mölyn uhriksi. Magnus oli koonnut yhteen kaikki kauheudet ja tehokeinot, jotka hän vain osasi keksiä sooloklarinetille ja kahdelle isorummulle.
Magnus oli säveltänyt 1982 Toimii-yhtyeelle laajan teoksen Action-Situation-Signification, ja seuraavana vuonna Kriikku oli mukana teoksen levytyksessä.
– Meidän piti harjoitella Radion studiossa Pasilassa. Minä tulin sinne tietysti hyvissä ajoin ja istuin ja harjoittelin tunnollisesti ansatsiani. Kului tunteja, eikä ketään tullut, ja minä tietysti ihmettelin, missä he oikein viipyivät. Kun he sitten ilmaantuivat, oli myöhästymisen selitys erittäin epämääräinen. Myöhemmin ilmeni, että he olivat matkalla kulkeneet Linnanmäen huvipuiston ohi ja menneet empimättä sinne.
Kraft – kaikki se mitä säveltäjä oli oppinut
Radion sinfoniaorkesteri kantaesitti Kraftin Helsingin juhlaviikoilla Finlandia-talossa 4. syyskuuta 1985. Kapellimestarina oli Esa-Pekka Salonen ja solisteina Toimii-yhtye.
Magnus Lindberg oli tehnyt Kraftin kanssa töitä vuodet 1983-1985. Sinä aikana hän oli asunut sekä Pariisissa että Berliinissä. Hän laittoi Kraftiin kaiken sen, mitä säveltäjänä oli siihen mennessä oppinut.
Hän ryhtyi käyttämään tietokonetta musiikillisen materiaalin muokkauksessa. Puolet hänen sävellysajastaan meni ohjelmistoympäristön laatimiseen. Tietokoneen tehtävänä oli monimutkaisten harmonisten ja etenkin rytmisten suhteiden ja muuntelun laskeminen.
Magnus oli Kraftissa ajan hermolla, sillä samojen kysymysten parissa työskenneltiin esim. Boulezin johtamassa Ircam-tutkimuskeskuksessa Pariisissa. Siellä ei työstetty vain rytmiä, vaan myös sointuoppia ja äänisynteesiä koskevia tietokoneohjelmia.
Toimii-yhtyeestä Lindberg rakensi sekä orkesterin peruspilarin, toiminnan katalysaattorin että sointimassan huipun. Esityksessä kapellimestari ja Toimiin muusikot liikkuvat esitystilassa, ja heidän soittonsa kuuluu äänentoistojärjestelmän kautta eri puolilta salia.
Kaikki Toimiin jäsenet soittavat omien soitintensa lisäksi lukuisaa joukkoa lyömäsoittimia, lähinnä romuttamosta kerättyä metallijätettä.
– Magnus Lindberg oli tähän aikaan kursailemattoman viehtynyt metallisointiin. Tämä liittyi ehkä siihen, että punk komeili Berliinissä silloin, kun Magnus sävelsi siellä teostaan, Caterina Stenius kirjoittaa Chaconne-elämäkerrassaan.
Kivenhakkaajasta savenvalajaksi
Kraft oli nuoren Magnus Lindbergin läpimurtoteos, alkuvoimainen järkäle - jota on kutsuttu myös Lindbergin Kevätuhriksi.
Kraft oli myös 1980-luvun puhutuin sävellys. Vuonna 1986 Lindberg sai Kraftista sekä ensimmäisen palkinnon Unescon Rostrumilta Pariisissa että Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon.
Kun Lindberg vuonna 1988 sai Kraftista Koussevitzky-palkinnon, hänen tyylinsä oli jo vaihtumassa iskevästä ja karheasta vivahteikkaaksi ja hienostuneeksi. Kivenhakkaajasta tuli savenvalaja, kuten säveltäjä itse on muutostaan kuvannut.
Tulossa syksyllä 2019: Radion sinfoniaorkesterin Magnus Lindberg -festivaali
Radion sinfoniaorkesteri järjestää 11.–31.10.2019 festivaalin, jonka keskiössä on säveltäjä Magnus Lindberg. Ylikapellimestari Hannu Lintu johtaa tapahtumassa mm. orkesteriteokset Kraft ja Aura. Suomen ensiesityksinä kuullaan juuri Lontoossa kantaesitetty Lindbergin kuoro-orkesteriteos Triumf att finnas till sekä Ensemble intercontemporainin tilaama, Pariisin Philharmonie'ssa 14. kesäkuuta 2019 kantaesitetty uusi orkesteriteos Shadow of the Future.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Boosey & Hawkes: Magnus Lindberg.
Kahila, Satu: RSO-festivaali: Magnus Lindberg - uutuuksia, suurteoksia ja sielun veljiä. Radion sinfoniaorkesterin artikkeli 14.3.2019.
Murtomäki, Veijo & Suurpää, Lauri: Risto Väisänen 1947-1918. Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 23.11.2018.
Nieminen, Risto: Magnus Lindbergin sävellykset 1975-2005. Sisältyy Caterina Steniuksen teokseen Chaconne - Magnus Lindberg ja uusi musiikki. WSOY. Juva 2006.
Sinfis100: Sakari Oramolle Lindbergin Kraft on teollisen ajan joutsenlaulu. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia blogi 12.5.2016.
Stenius, Caterina: Chaconne - Magnus Lindberg ja uusi musiikki. WSOY. Juva 2006.
Wikipedia: Kraft (Lindberg).
Wikipedia: Magnus Lindberg.
Katso ja kuuntele
Lindberg, Magnus: Kraft. Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, joht. Esa-Pekka Salonen, sol. Toimii-yhtye. Tukholma 1987.
Lindberg, Magnus: Two Episodes. Radion sinfoniaorkesteri joht Sir Roger Norrington. Musiikkitalo 24.1.2018.
Lindberg, Magnus: Tempus fugit. Radion sinfoniaorkesteri joht. Hannu Lintu. Musiikkitalo 6.12.2017.
Lindberg, Magnus: Partia. Osa Aria. Ella Kiiski, sello. Kantapöydän opiskelijatreffit 29.11.2017.
Lindberg, Magnus: Accused. Radion sinfoniaorkesteri joht. Hannu Lintu, sol. Anu Komsi, sopraano. Musiikkitalo 6.12.2016.
Saulo, Sandra: Säveltäjä Magnus Lindberg. Musiikin voima. Jakso 6. Video Areena 18.12.2017.
