Seppo Nummi ihaili jo koulupoikana Yrjö Kilpistä ja sävelsi 16-vuotiaana 150 yksinlaulua. Säveltämisen lisäksi tämä renessanssi-ihminen mm. toimi musiikkikriitikkona, ideoi musiikkikirjastot, johti Jyväskylän kesää ja Helsingin juhlaviikkoja. Seppo Nummi oli vaikea ihminen, mutta aina villi, kiinnostava ja täynnä energiaa.
Kirjailija Lassi Nummi luonnehti pikkuveljeään ”ruhtinaallisen mahdottomaksi ihmiseksi”.
– Jos joku yritti napata hänet lennosta syyttämällä esim. vastuuttomuudesta, Seppo oli jo seuraavan lauseen puolivälissä matkalla kohden onnellista ja valoisampaa tulevaisuutta.
Hippasilla Ralf Gothónin kanssa
1960-luvun alkupuolella ”ruhtinaallisen mahdoton” Seppo Nummi soitti aamuyöstä ystävälleen Ralf Gothónille ja kutsui tämän luokseen nauttimaan hyvästä ruuasta ja mukavista ihmisistä. Perillä Ralf huomasi, että pöytä oli katettu vain kahdelle.
– Missähän ne mukavat ihmiset ovat?
– Niin, mehän olemme mukavia ihmisiä!
Kun votkapullo oli juotu, pianisti juoksi ympäri pöytää isäntä perässään. Lopulta isäntä kuitenkin uuvahti, nukahti tuoliin, ja vieraan onnistui livistää.
– Tavallaan tuo leikki oli myös hauskaa, sillä meillä oli koko ajan huumoria mukana. Seppo oli ironian mestari ja osasi nauraa itselleen tällaisissa tilanteissa. Hän huomasi itsekin, miten hassua tuo peli oli, pianotaiteilija Ralf Gothóni kertoo muistelmissaan.
Sibelius-Akatemiassa syksyllä 1962 aloittanut nuori Gothóni hakeutui heti Helsingissä kulttuuriälymystön piiriin ja tutustui sen kruunaamattomaan kuninkaaseen, Seppo Nummeen. Nummi oli todellinen renessanssi-ihminen; säveltäjä, pianisti, musiikkiarvostelija, kulttuurivaikuttaja ja organisaattori.
"Seppo oli villi ja täynnä energiaa, mutta myös hankala ihminen..."
Seppo innostui jatkuvasti uusista lahjakkaista ihmisistä, kuten Gothónista, ja auttoi heitä uralla eteenpäin.
– Seppo oli villi ja täynnä energiaa, mutta myös hankala ihminen. Se oli kuitenkin sivuasia, sillä kaikki keskustelut Sepon kanssa olivat tavattoman kiinnostavia ja monipuolisia. Hän tunsi taidetta ja kulttuuria laidasta laitaan, maalaustaiteesta kirjallisuuteen. Musiikkiin hänellä oli tietenkin syvä suhde, selkeä sisäinen näkemys elävyydestä, voimasta ja merkityksestä, Gothóni muistelee.
Seppo Nummen yksinlaulut olivat tehneet Gothóniin suuren vaikutuksen.
– Sepon laulut olivat minulle merkittäviä emotionaalis-intellektuelleja kokemuksia. Lauluissa on uskomaton fokus. Sääli, että niitä ei ole ainakaan vielä löydetty uudelleen.
Lähetyssaarnaajaperheen loistava veljessarja
Nummen perheen kolmas poika ja kuopus, Seppo syntyi Oulussa 30. toukokuuta 1932. Ennen Sepon syntymää pastori Nummen perhe oli asunut mm. Kiinassa, missä vanhemmat olivat toimineet lähetyssaarnaajina. Vanhin veli, Yki Nummi, josta tuli tunnettu muotoilija, oli syntynyt Kiinan Yungshuenissa 1925. Toiseksi vanhimmasta veljestä, 1928 syntyneestä Lassista tuli arvostettu kirjailija ja runoilija.
Vuonna 1934 Nummet muuttivat Kuopioon. Seppo oli 5-vuotias, kun hän alkoi improvisoida pianon ääressä korvakuulolta. Hänen ensimmäinen pianonsoiton opettajansa oli äiti, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan Tauno Äikään johdolla. Seposta kehittyi hyvä pianisti, ja hän pääsi urkuriksi isän jumalanpalveluksiin Niuvanniemen mielisairaalan ja vankilan kirkkoon.
Koulupoikana Kuopiossa Seppo ihaili erityisesti Yrjö Kilpistä. Hän tutki Kilpisen liedejä ja ryhtyi säveltämään lauluja itsekin. Seppo Nummi debytoi säveltäjänä 14-vuotiaana Kuopion teinipäivillä 1947.
Helsinkiin
Vuonna 1947 Nummet muuttivat Helsinkiin. Uusi koti sijaitsi Hermannissa, Keskusvankilan pappilassa. Seppo kävi Kallion Yhteiskoulua, missä hänen luokkatovereitaan olivat mm. tulevat kirjailijat Paavo Haavikko ja Anu Kaipainen (tuolloin sukunimeltään Mustonen).
Nummien kodissa vieraili Sepon ystäviä kuten Kuopiosta tuttu Kai Laitinen, tuleva kirjallisuuden tutkija ja Kullervo Rainio, tuleva sosiaalipsykologi.
Myös omat veljet olivat Sepolle läheisiä.
– Parin tiiviin vuoden ajan olimme kai tärkeimpiä (ainakin hyvin tärkeitä) katalysaattoreita toisillemme, muodostimme tiiviin kolminapaisen voimakentän. Jokaisella oli silti omat kasvupaineensa, jokainen pyrki omaan suuntaansa. Seppo oli nuorin ja loistokkain, varhaiskypsin ja vapautunein, Lassi-veli on kertonut.
Idoli Yrjö Kilpinen
Sepon säveltäminen jatkui Helsingissä. Vuonna 1948 hän ehti säveltää 150 laulua, ja joitakin niistä kuultiin radiossa Reino Hallaperän esittämänä.
Vuonna 1949 Seppo rohkaistui ottamaan yhteyttä ihailemaansa Yrjö Kilpiseen ja pyysi päästä esittelemään tälle laulujaan. Kilpinen otti nuorukaisen vastaan, kuunteli ja innostui. Seuraavien viiden vuoden aikana Seppo tapasi Yrjö Kilpistä yksityisen sävellyksenopiskelun merkeissä muutamia kertoja. Näillä tapaamisilla oli Sepon mukaan ratkaiseva vaikutus.
– Hänen ei tarvinnut kuin sieltä täältä osoittaa jokin banaali sointu, jokin epäluonteva melodian käänne. Olin kyllä heti jyvällä.
Kilpisen tavoin myös Seppo sävelsi vain liedejä ja Kilpinen oli edelleen hänen ihailunsa kohde.
– Hänen laulujaan rakastan kuin konsanaan Wolfiani tai Schubertiani. Kilpinen seurasi kiinteästi kehitystäni. Kasvatin pitkän tukan ja aloin räpytellä silmiäni. Mutta mikä tärkeintä, sävelsin yötä päivää.
Kulttuuripiirit
Päästyään ylioppilaaksi 1951 Seppo opiskeli vuoden Sibelius-Akatemiassa mm. Aarre Merikannon, Arvo Laitisen ja Ernst Lingon johdolla.
Samoihin aikoihin hän aloitti uransa musiikkiarvostelijana. Nummea on luonnehdittu sujuvaksi, älykkääksi, lukeneeksi ja monipuoliseksi kirjoittajaksi, jolla oli kyky löytää lahjakkuudet. Seppo Nummi kirjoitti varsinkin liedistä ja oopperasta sekä musiikki- ja kulttuuripolitiikasta.
Samalla Sepon ystäväpiiri laajeni. Siihen kuului musiikkielämän vaikuttajia kuten Erik Tawaststjerna, Matti Rautio, Erkki Länsiö ja Joonas Kokkonen sekä teatterimies Mauno Manninen, joka perusti myöhemmin Intimiteatterin.
Välit poikki Kilpiseen
Lassi Nummen mukaan Yrjö Kilpisestä ei ollut pidemmän päälle hänen levottoman, lahjakkaan, monitahoisen pikkuveljensä opettajaksi:
– Vaikkakin innokas, sanavalmis amatööripohdiskelija, mestari ei kuitenkaan tainnut olla tarpeeksi älykäs; ei liioin viritykseltään kyllin älyllinen. Ja hänellä oli omat ongelmansa ja sielunahdinkonsa, joista Sibelius-kompleksi oli ylin ja helpoimmin kuultavissa. Kaikki tämä ilmeisesti vaikutti siihen suuntaan, että kun nuori oppilas alkoi saada ilmaa siipiensä alle, opettajan ilo ei vaikuttanutkaan aivan varauksettomalta.
1950-luvun puolivälissä Kilpinen ei kelpuuttanut Savonlinnan lied-seminaariin kurssilaisten toivomia Seppo Nummen lauluja. Opettajan ja oppilaan välit katkesivat ja palautuivat vasta syksyllä 1958, puoli vuotta ennen Kilpisen kuolemaa.
Sävellysensikonsertti ja kriisi
Seppo Nummi piti ensikonsertin säveltäjänä vuonna 1956. Hänen laulujaan esittivät Inkeri Rantasalo ja Matti Lehtinen, ja hän toimi itse pianistina.
Konsertin jälkeen säveltäminen jatkui, mutta lauluja syntyi harvakseltaan. Säveltämiselle ei jäänyt aikaa, sillä Nummi oli perustanut 1954 Musiikkikirjastoseuran ja työskenteli vuodesta 1956 kirjastonhoitajana Sibelius-Akatemiassa, samalla kun hän aloitti Jyväskylän kulttuuripäivien ohjelmajohtajana.
Lassi-veljen mukaan Seppo oli ajautunut kriisiin ja ”pakeni itseään säveltäjänä”. Hänen Schumannin, Kilpisen ja Wolfin pohjalta luomansa tyyli, jota hän kutsui ”sanan ja sävelen alkemiaksi”, ei miellyttänyt arvostelijoita, joiden mielestä musiikin piti olla riippumatonta tekstistä. Seppo oli myös säveltäjänä vanhanaikainen.
– Paikallisen asenneseinämän takaa häämötti sitten tuo yleiseurooppalainen asennemuuri. Säveltäminen oli ajautunut äärimmäisen teoreettiseksi – jokainen teos rakentui sarjatekniikalle. Ympärillä oli nuoria ja vielä nuorempia neroja, joita Seppo arvosti; joille hänen säveltämistapansa oli vanhanaikainen kummajainen, Lassi kertoo.
Kolmen veljeksen Vuoripaimen
Yksi Sepon arvostamista nuorista neroista, säveltäjä ja musiikintutkija Erkki Salmenhaara on luonnehtinut häntä säveltäjänä.
– Säveltäjänä Nummi jatkoi Kilpisen liedperinnettä. Hän ei ollut kiinnostunut moderneista tyylivirtauksista, vaan pysyi uskollisena raikkaalle, renessanssimadrigaaleista ja uusklassismista virikkeitä saaneelle tyylilleen. Nummen melodinen keksintä on parhaimmillaan, esimerkiksi Vuoripaimen-sarjassa (sanat Lassi Nummi), raikasta ja elävää, ja siitä puuttuu suomalaiselle melokselle, laululle, usein ominainen jähmeys ja alakuloisuus.
Vuoripaimen kuultiin mm. Nummi-konsertissa, jonka Ralf Gothóni järjesti Bulevardin kodissaan 1978. Paikalla oli paljon musiikki- ja kirjallisuusihmisiä, mm. Paavo Haavikko ja Lassi Nummi. Yrjö Nykänen lauloi Sepon Vuoripaimen-laulusarjan Lassin runoihin. Yki-veli oli tehnyt puupiirroksia veljiensä laulusarjan innoittamana.
Jyväskylän kesä – Suomen merkittävin kulttuuritapahtuma 1960-luvulla
Seppo Nummi oli mukana ideoimassa ja perustamassa Jyväskylän kesää, kohtauspaikkaa arvostamilleen nuorille lahjakkuuksille. Hän toimi Jyväskylän kesän, Suomen merkittävimmän kesän kulttuuritapahtuman toiminnanjohtajana 1962–1968. Tapahtumaan liittyi konsertteja, mestarikursseja, seminaareja ja luentoja.
Jyväskylän kesästä tuli myös kansainvälinen musiikkiavantgarden kohtauspaikka. Se esitteli uusinta nykymusiikkia, elektronimusiikkia, sarjallisuutta, aleatoriikkaa ja happeningia. Jyväskylässä vierailivat mm. Karlheinz Stockhausen, Luigi Nono ja György Ligeti.
Seppo Nummi läkähtyy Helsingin juhlaviikoilla
Jyväskylän jälkeen Seppo Nummi siirtyi Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtajaksi 1969–1977. Hän nosti tapahtuman kansainväliselle tasolle. Lassi-veljen mukaan 1970-luku merkitsi Sepolle loistavien suoritusten ja loppuun palamisen vuosikymmentä.
Seppo Nummi sai ensimmäisen sydäninfarktin 1975 kesken Juhlaviikkojen. Toisen infarktin jälkeen 1977 lääkäri suositteli hänelle siirtymistä eläkkeelle. Seppo vetäytyi Roomaan säveltämään oopperaansa Pikku prinssi ja kirjoittamaan.
Elokuun 1. päivänä 1981 Seppo Nummi sai kolmannen sydäninfarktin. Hän oli kuollessaan 49-vuotias.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Kangas, Laila & Lehtonen, Tiina-Maija: Hiiri Seppo Nummen kirjallisessa piirissä. Pianisti Meri Louhos muistelee. Artikkeli Yle klassinen 3.12.2018.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Nummi, Lassi & Nummi, Petri: Laulujen keskeltä. Valikoima kirjoituksia. Otava. Keuruu 1982.
Salmenhaara, Erkki: Nummi, Seppo (1932-1981). Kansallisbiografia 3.4.2006.
Wikipedia: Seppo Nummi.
Kuuntele
Nummi, Seppo (säv) & Nummi, Lassi: Vuoripaimen. 1. Ajatuksia. Matti Piipponen, laulu & Ralf Gothóni, piano.
Nummi, Seppo (säv) & Nummi, Lassi: Vuoripaimen. 2. Rakastunut. Matti Piipponen, laulu & Ralf Gothóni, piano.
Nummi, Seppo (säv) & Nummi, Lassi: Vuoripaimen. 3. Mutta kun olen runoniekka. Matti Piipponen, laulu & Ralf Gothóni, piano.
Nummi, Seppo (säv) & Nummi, Lassi: Vuoripaimen. 4. Tuoksua puutarhoista. Matti Piipponen, laulu & Ralf Gothóni, piano.
Nummi, Seppo (säv) & Nummi, Lassi: Vuoripaimen. 5. Ikävä, ikävä on mieli. Matti Piipponen, laulu & Ralf Gothóni, piano.
Nummi, Seppo (säv) & Nummi, Lassi: Vuoripaimen. 6. Mietteliäät vainiot. Matti Piipponen, laulu & Ralf Gothóni, piano.
