Sandra Saulo
Yle
Liisa Linko-Malmio teki huomattavan kansainvälisen uran oopperalaulajana. Musiikkiperheen lapsi aloitti pianistina, mutta vaihtoi sitten lauluun. Todellisen intohimonsa laulun opettamisen hän löysi 1960-luvulla. Liisa Linko-Malmion opissa ovat olleet monet suomalaiset huippulaulajat, Karita Mattila heistä tunnetuimpana.
Liisa Linko-Malmio (28. toukokuuta 1917 Käkisalmi – 8. joulukuuta 2017 Helsinki) syntyi taiteilijaperheeseen Käkisalmella. Hänen isänsä, maineikas pianisti ja Sibelius-Akatemian rehtori Ernst Linko oli syntyjään kolmannen polven tamperelainen. Liisan äiti Lahja Helén oli syntynyt Luumäellä.
Ernst ja Lahja opiskelivat yhtä aikaa Helsingin Musiikkiopistossa, mutta tutustuivat toisiinsa vasta, kun he opiskelivat yhtä aikaa Pietarin keisarillisessa konservatorissa. Avioliitto solmittiin vuonna 1916.
Liisan äidille, Lahja Lingolle povattiin heti opintojen alussa suurta tulevaisuutta laulajana. Hän tekikin kansainvälisen uran ja ryhtyi opettamaan Helsingin konservatoriossa 1930-luvulla. Sibelius-Akatemian lehtorin virassa hän toimi vuodesta 1950 aina eläkkeelle asti.
Koulu ei maistunut, tanssi ja musiikki kiinnostivat
Liisa oli lapsesta saakka musiikin ympäröimä. Koulunkäynti Suomalaisessa Yhteiskoulussa ei juurikaan maittanut. Musiikki ja balettitanssi kiinnostivat Pikku-Sisua, kuten Liisaa lapsena ja nuorena kutsuttiin.
Koulunkäynti meni lopulta niin hankalaksi, että Liisa lähetettiin mumminsa ja tätinsä luo Tampereelle käymää lukiota. Siellä opiskelu sujui jopa hyvin ja Liisa pääsi ylioppilaaksi.
Liisa pyrki ylioppilaskirjoitusten jälkeen Sibelius-Akatemiaan piano-oppilaaksi ja pääsikin, mutta kärsi omien sanojensa mukaan ramppikuumeesta aina ennen esiintymisiä.
Hän selviytyi pakollisista julkisista esiintymisistä, mutta pyysi lopulta saada vaihtaa pääaineensa lauluun.
Äidin opista Saksaan
Kolme vuotta äidin opissa oltuaan, Liisa Linko lähti opiskelemaan Berliiniin. Ensikonsertin hän piti 1940 ja säestäjänä oli silloin hänen oma isänsä.
Liisa Linko sai ensimmäisen kiinnityksensä Suomen Kansallisoopperaan 23-vuotiaana 1940 ja Bremenin oopperaan hänet kiinnitettiin kolme vuotta myöhemmin.
Liisa Linko oli kihlautunut ennen kiinnitystään Bremeniin, mutta oikea aviomies löytyi vasta eräältä Tukholman opintomatkalta, kun arkkitehtiopiskelija Veikko Malmio oli onnistunut opiskelijamaisella käytöksellä opiskelijatovereittensa kanssa suututtamaan Liisan. Korvaukseksi Veikko halusi tarjota Liisalle illallisen.
Saksasta naimisiin
Kun Liisa pakeni Bremenistä toista maailmansotaa pakoon kesällä 1943, oli Veikko vastassa ja valmiina kosimaan. Liisan isältä muodollisesti lupaa pyydettäessä, oli Ernst Linko vastannut:
– Kyllä se sopii, ota sinä vaan Liisa, kun niin kerran haluat. Mutta muista, että tulet olemaan kovilla – laulajattaren mies pääsee taivaaseen.
Häiden jälkeen Veikko kommennettiin Äänislinnaan ja oopperatehtävistä viihdytystehtäviin siirroon saanut, rakastunut Liisa seurasi perässä.
– Poislähtö Äänislinnasta oli järkyttävä. Juna täyttyi onnettomista ja surullisina kotinsa jättävistä evakoista tavaroineen. Sinne jäi oma kodikas hirsimökkikin, Liisa muisteli tuota aikaa.
Liisa ja Veikko saivat kolme lasta, Ari syntyi 1944, Jukka 1946 ja Helena 1953. Arin ja Jukan ollessa pieniä Liisa työskenteli Kansallisoopperassa. Helenan syntyessä Liisa oli kiinnitettynä Kööpenhaminan kuninkaalliseen teatteriin, missä hän lauloi vakinaisena solistikunnan jäsenenä aina vuoteen 1955.
Liisa kertoo järjestäneensä kaikki käytännön asiat siten, että uran jatkuminen oli mahdollista. Myös onni oli myötä – ja läheisten auttavat kädet.
Opettajaksi etsintävaiheen jälkeen
Vuodet 1955–1960 Liisa Linko oli jälleen kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperaan ja teki samalla vierailuja ympäri Eurooppaa. Muutaman free lancer -vuoden jälkeen alkoi etsintävaihe, jonka aikana hän teki töitä mm. Yleisradiolle.
Etsintävaiheessa Liisa Linko-Malmio tuli vakuuttuneeksi, että halusi opettaa nuoria laulajia.
Hän sai Sibelius-Akatemian silloiselta rehtorilta Taneli Kuusistolta pari oppilasta ja huomasi, että opettaminen oli todella vaikeaa. Niin piti tehdä pitkät opintomatkat ensin Euroopassa ja sitten Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa – ja se kannatti.
Lehtorin viran Liisa sai Sibelius-Akatemiasta 1962 ja ylemmän palkkaluokan ja pedagogiikan opetuksen lehtoraatin sekä professorin arvonimen vuonna 1977.
Huippujen opettaja
Liisa Linko on opettanut todella laajasti suomalaisia huippulaulajia. Kuuluisin heistä on sopraano Karita Mattila, joka saapui suoraan ylioppilaskirjoitusten jälkeen Liisan oppilaaksi.
– Olin syvältä maaseudulta tullut, valtavissa komplekseissa elävä, kokematon kuuden laudaturin ylioppilas. Liisa sai minut avautumaan persoonana ja sitä kautta fyysisesti, Karita Mattila on kertonut opettajastaan. Liisa taas kutsui Karitaa villivarsaksi.
Vapautumaan auttoivat, ulkopuolisesta hyvinkin tylyiltä kuulostavat kommentit, kuten Sirkka Parviaiselle sanottu “Älä seiso siinä kuin halvaantunut hiiri” tai Karita Mattilalle sanottu “Älä seiso kuin ukkosenlyömä lehmänpaska”.
Liisa Linko-Malmion oppilaana ollut sopraano Jaana Mäntynen on todennyt, että Liisan opissa parasta oli se, että hän pyrki vapauttamaan ihmisen laulamaan itsellään.
Liisa Lingon oppilaita ovat olleet Karita Mattilan lisäksi mm. Merja Wirkkala, Anna-Lisa Jakobson, Marjatta Airas, Satu Vihavainen, Margareta Haverinen, Raita Karpo, Sirkka Parviainen, Kirsi Tiihonen, Ulla Sippola, Anu Komsi, Pia Komsi, Reetta Ristimäki ja Laura Pyrrö.
Näyte Liisa Linko-Malmion opetuksesta. Oppilaana on sopraano Merja Wirkkala, joka oli osallistumassa Lappeenrannan laulukilpailuun vuonna 1978. Merja voitti tuona vuonna naisten sarjan. Arkistokuvaa ohjelmasta Soivassa seurassa.
Opettamisestaan Linko on kertonut, ettei hänellä ole ollut mitään tiettyä metodiikkaa eikä hän edusta mitään tiettyä koulukuntaa.
– Kaikki laulajat ovat persoonallisuuksia, joiden eri mahdollisuudet on otettava huomioon. Tärkeintä on sytyttää laulamisen ilo.
Liisa Linko jäi virallisesti eläkkeelle lehtorin toimestaan, kun oli aika, mutta hän jatkoi opettamista vielä sivutoimisesti aina pitkälle 2000-luvulle saakka.
Liisan aviopuoliso Veikko Malmio kuoli 82-vuotiaana vuonna 2000. Liisa Linko kuoli sadan vuoden iässä 2017. Ari Malmion mukaan viimeiset ajat hänen äitinsä lähinnä nukkui.
Liisa Linko-Malmio mainitsee muistelmakirjassaan yhdeksi merkittävistä esiintymisistään Tauno Pylkkäsen radio-oopperan Sudenmorsian. Ooppera sai Prix Italia -kilpailussa 1950 kolmannen sijan.
Radio-orkesteri, joht. Jussi Jalas, Liisa Linko-Malmio, sopraano /Aalo, JormaHuttunen, tenori /Priidik, Anita Välkki, sopraano /Ingel, Maiju Kuusoja, altto /Valber, Pertti Tuominen, puhe /Arend von Aderkas, Ture Ara, puhe /Kertoja. Yleisradion kuoro. Äänitetty 1957.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Sajakorpi, Elina: Liisa Linko-Malmio muistelee - Elämää ja oopperaa - Geeneistä se alkoi - ja Käkisalmelta, Klingendahl, 2003.
Sirén, Vesa: Vaativa ja rakastettu opettaja saattoi kutsua oppilaita ”halvaantuneiksi hiiriksi” – Karita Mattilan tähdeksi koulinut Liisa Linko-Malmio kuoli sadan vuoden iässä, HS, 2017.
Kuusisaari, Harri: “Laulaminen on helppoa, mutta se tehdään vaikeaksi” - Liisa Linko-Malmio on suomalaisen laulunopetuksen grand old lady, Musiikkilehti Rondo, 1996.
Suominen, Raili: Liisa Linko-Malmio jaksaa yhä kouluttaa laulajia - Syntynyt suoraan musiikin syliin, TS, 2003.
Lopponen, Päivi: Lauluprofessori opettaa edelleen, HS, 2002
