Pianotaiteilija Meri Louhos on opiskellut pianonsoittoa ja pedagogiikkaa eri puolilla maailmaa. Hän on opettanut lukuisia piano-oppilaita, pianonsoiton opettajiksi valmistuvia ja ollut mukana toimittamassa uutta pianokoulua. Kotkalaisen rakennusmestarin tyttärestä tuli pianistien rakentaja.
Merin syntymän aikaan keväällä 1927 hänen vanhempansa, rakennusmestari Fredrik Louhos ja puolisonsa Minkka asuivat Kotkan edustalla Suursaaressa. Jäät kantoivat vielä, kun Minkka Louhos lähti hevosella ja reellä synnyttämään esikoistaan Kotkaan. Pian matkan jälkeen meri aaltoili jo vapaana.
Rakennusmestari Louhoksen perhe Kotkasta
Meri Louhos syntyi 17. toukokuuta 1927. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai pikkusiskon Ritvan. Ritvasta tuli hänen paras leikkitoverinsa ja läheisin ihminen läpi elämän. – Ritva oli huilisti ja tanssija. Sisaren varhaisen kuoleman jälkeen Meristä tuli hänen kolmen teini-ikäisen lapsensa kakkosäiti.
Fredrik Louhoksella oli tarkka silmä, ja hän oli hyvä piirtämään. Nämä ominaisuudet maalausta harrastava Meri katsoo perineensä isältään.
Äidillä ei ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin, mutta hän kehitti itseään jatkuvasti lukemalla. Äiti oli usein sairaana, ja tyttäret kantoivat hänelle kirjastosta lisää luettavaa. Välillä äiti joutui sairaalaan Helsinkiin. Tyttöjen junamatkat Helsinkiin kuluivat joutuisasti piirtämällä.
Perhe asui Kotkassa 1930-luvulla useissa eri osoitteissa. Meri muistaa puutalojen pihapiirit ihanina leikkipaikkoina.
Piano tulee perheeseen
Kahden oktaavin kromaattinen ksylofoni avasi Merille oven musiikin maailmaan. Hän sai selville sävellajit ja sävelaskelet. Käyttämällä toista vasaraa Meri oppi soittamaan terssejä, ja ryhtyi oitis säveltämään. Syntyi mm. marssi valkoiselle lelukoiralle Söpölle ja tämän kaverille, neekerinukke Serafiina Törröselle.
Onni potkaisi perhettä 1937, kun äiti voitti raha-arpajaisissa päävoiton. Voittorahoilla ostettiin tyttöjen hartaasti toivoma piano. Tällä teatterin vanhalla pianolla Meri harjoitteli myöhemmin ensikonserttiinsakin. Tyttäret aloittivat pianotunnit ja esiintyivät seuraavana vuonna nelikätisesti oppilaskonsertissa. Pianosta tuli tärkeä osa Merin elämää.
Muutto Helsinkiin ja sota
Syksyllä 1939 Louhokset muuttivat isän työn perässä Helsinkiin. Koti perustettiin Käpylään, ja 12-vuotias Meri alkoi käydä yksityistä Käpylän yhteiskoulua.
Ilmapiiri syksyllä oli uhkaava, ja marraskuun 31. päivänä syttyi talvisota. Äiti ja tyttäret pakenivat pommituksia Hämeeseen Tammelaan, missä viipyivät aina sodan loppuun, maaliskuun puoliväliin 1940.
Välirauhan aikana koululaisille määrättiin työvelvollisuus. Meri pestautui sotilaskotisisareksi, ja hänet lähetettiin Suomenlinnaan myymään sotilaille sumppia.
Talvisodan jälkeen sairaalat ja tilapäiset sairaalat olivat täynnä haavoittuneita. Kun potilaille tarvittiin viihdyttävää ohjelmaa, pani 14-vuotias Meri ystävineen pystyyn oman teatterin. Hän käsikirjoitti, sävelsi, soitti, keksi koreografiat ja kiersi teatteriryhmänsä kanssa esiintymässä sairaaloissa.
Kesäkuun lopulla 1941 alkoi jatkosota. Merin kyky säestää ja soittaa lauluja korvakuulolta oli pantu merkille, ja Jean Sibeliuksen tytär, Katarina Ilves otti hänet pianistiksi viihdytysjoukkoihinsa.
Tanssin ja naisvoimistelun pianisti
Talvella 1943 Meristä tuli Elsa Puolanteen ja Mirri Karpion tanssikoulun pianisti. Kun koulun tanssiryhmä kesällä 1945 teki Suomen kiertueen, 17-vuotias Meri oli mukana ryhmän säestäjänä. Hän vastasi tanssikoulun joulunäytelmien musiikeista Ylioppilasteatterissa, ja sopivien nuottien puutteessa sävelsi musiikin itse.
Myöhemmin taito improvisoida vei Merin maailman ääriin. Liisa Orko perusti 1950-luvun alussa suomalaisen naisvoimistelun edustusjoukkueen Suomi-Tytöt, ja Meristä tuli joukkueen pianisti. Hän kiersi Suomi-Tyttöjen matkassa aina 1960-luvun lopulle saakka mm. Saksassa, Unkarissa, Egyptissä, Englannissa ja Yhdysvalloissa.
Sodan keskellä Sibelius-Akatemiaan
Keväällä 1943 laulunopettaja Toivo Elovaara kehotti lahjakasta oppilastaan pyrkimään Sibelius-Akatemiaan. Merin yllätykseksi hänet hyväksyttiin, ja hän opiskeli Akatemiassa mm. pianotaiteilija Rolf Bergrothin johdolla.
Meri oli 16-vuotias koululainen, ja hänen paikkansa olisi ollut Akatemian alkeiskoulussa. Pianon lisäksi hän oli kiinnostunut teoriasta, säveltapailusta ja säveltämisestä, ja halusi suoraan ammattiopintoihin. Rehtorille selvisi vasta myöhemmin, että Meri oli vielä koululainen. Hänen annettiin kuitenkin jatkaa opintojaan yleisellä osastolla.
Helmikuussa 1944 äiti ja tyttäret pakenivat Helsingin pommituksia Pohjois-Pohjanmaalle Pyhäjoelle. Tytöt kävivät koulua Oulaisissa koulukodista käsin ja menivät viikonlopuiksi äidin luo Pirttikoskelle. Kun sota päättyi syyskuussa 1944, evakot palasivat kotiin Käpylään.
Opettaa, säestää, konsertoi, säveltää ja saa apurahan
Päästyään ylioppilaaksi keväällä 1946 Meristä tuli Sibelius-Akatemian päätoiminen opiskelija. Pianon lisäksi hän opiskeli edelleen teoriaa, soinnutusta ja kontrapunktia opettajinaan mm. säveltäjät Selim Palmgren ja Aarre Merikanto.
Syksyllä 1947 opintoihin tuli kahden kuukauden tauko; Meri sairastui keuhkopussintulehdukseen ja joutui Diakonissalaitoksen sairaalaan. Potilasaikana hän tutki partituureja ja opetteli ulkoa Kaarlo Sarkian runoutta.
Sibelius-Akatemian tutkintovaatimuksiin kuului pedagogiikkaopinnot. Meri innostui opettamisesta, hänen oppilaansa pärjäsivät hyvin tutkinnoissa ja hänelle tarjottiin töitä Akatemiassa tuntiopettajana.
Meri vei piano-opintonsa päätökseen Akatemian rehtorin, Ernst Lingon johdolla. Hän suoritti diplomin 1955 ja piti tammikuussa 1956 ensikonsertin. Konsertti sai hyvät arvostelut, ja Kulttuurirahasto myönsi hänelle apurahan ulkomaisia opintoja varten.
Wien, Darmstadt ja Merikannon kolmas pianokonsertto
Merin ensimmäinen ulkomainen opintomatka suuntautui 1956 Wieniin. Hän opiskeli kesän unkarilaissyntyisen Richard Hauserin johdolla, ja palasi Hauserin oppilaaksi useana vuonna tämän jälkeen.
Meriä kiinnosti oman ajan musiikki. Hän oli mm. kantaesittänyt säveltäjäystävänsä Usko Meriläisen teoksia. Meriläisen innostamana hän teki kesällä 1957 Wienistä käsin matkan Darmstadtin nykymusiikkijuhlille. Darmstadtissa vierailivat tuolloin nykymusiikin suuret nimet Karlheinz Stockhausen, Bruno Maderna ja Luigi Nono.
Meri Louhoksen läpimurto pianotaiteilijana tapahtui keväällä 1958, kun hän kantaesitti Aarre Merikannon kolmannen pianokonserton. Konsertissa Radion sinfoniaorkesteria johti Nils-Eric Fougstedt.
Amerikka, Neuvostoliitto, Ranska ja Suzuki
ASLA-Fulbright Teacher's Grant –stipendin turvin Meri vietti vuoden 1960-61 Yhdysvalloissa Rochesterin kuuluisassa Eastman School of Music'ssä. Hän seurasi vierailevana opettajana opettajien työskentelyä ja heittäytyi itsekin opiskelijaksi. Piano-opettajana hänellä oli Orazio Frugoni, kamarimusiikkia hänelle opetti John Celentano ja partituurinsoittoa Harry Watts. Stipendi sisälsi myös tutustumisen usean amerikkalaisen suurkaupungin musiikkielämään ja musiikkikouluihin.
Amerikan vuoden päätteeksi Merille tarjottiin opettajan virkaa Eastman School of Music’stä. Hän ei voinut ottaa kuitenkaan tehtävää vastaan; vanhemmat olivat eronneet, ja Meri huolehti eron jälkeen äidistä.
Meri teki useita opintomatkoja Neuvostoliittoon. Ensimmäisen kerran hän matkusti tutustumaan Leningradin konservatorion ja Keskusmusiikkikoulun opetusmetodeihin 1960-luvun puolivälissä.
Leningradin jälkeen hän perehtyi ranskalaiseen pianonsoittoon. Hän hakeutui 1969 Suomessa vierailleen Suzanne Guébel'in oppilaaksi, matkusti sitten Pariisiin opiskelemaan Jeanne-Marie Darré’n johdolla ja jatkoi vielä 1970-luvun alussa Nizzassa Delbert Février'in oppilaana.
1970-luvun alussa Meri tutustui myös maailmalla huomiota herättäneeseen uuteen Suzuki-menetelmään, ja kokeili sitä omassa opetuksessaan ensimmäisten joukossa Suomessa.
Syksyllä 1978 Meri sai pianopedagogiikan tutkijastipendin Moskovaan. Hän opiskeli Moskovassa ohjaajinaan Konservatoriossa professori Lev Naumov ja Keskusmusiikkikoulussa Anaida Sumbatjan.
Säestäjä ja liedpianisti
Meri Louhos oli Sibelius-Akatemiassa opiskelukavereille tuttu, turvallinen säestäjä, jolla oli laaja ohjelmisto. Kiinnostus runouteen sai Merin hakeutumaan varsinkin laulajien pianistiksi. Hän oli mukana tunneilla, säesti oppilaskonserteissa, diplomitutkinnoissa ja usein diplomin suorittaja pyysi hänet säestämään myös ensikonserttiin.
Kesäisin työt jatkuivat musiikkikursseilla eri puolilla Suomea. Savonlinnan musiikkipäivien lied-kurssilla 1961 Meri säesti mm. Martti Talvelaa. Seuraavana kesänä musiikkipäivät laajenivat oopperakurssiksi, ja Meri oli mukana wieniläisprofessori Peter Kleinin tulkkina ja assistenttina.
Meri todisti Savonlinnassa 1960-luvulla monen suomalaislaulajan kansainvälisen uran alkua ja näki, kuinka Savonlinnan Oopperajuhlat syntyivät uudelleen. Kesällä 1968 Meri pelasti Olavinlinnassa Beethovenin Fidelion, kun hän pianistina vesisateessa korvasi oopperaorkesterin.
Kiinnostus liediin sai Merin osallistumaan Tukholmassa 1963 pianisti Gerald Mooren liedkurssille. Parina kurssilla hänellä oli sopraano Taru Valjakka. Kaksi vuotta myöhemmin Meri osallistui uudelleen Mooren kurssille, tällä kertaa bassobaritoni Matti Tuloiselan kanssa.
Kun Gerald Moore 1968 kutsuttiin opettamaan Helsinkiin, Meri oli kurssilla sekä pianistina että tulkkina. Hän oli tulkkina myös 1974, kun Sibelius-Akatemia järjesti ranskalaisen Gérald Souzay’n liedkurssin.
Meri työskenteli pianistina useiden laulajien kanssa, perehtyi laulukirjallisuuteen ja hankki laajan ohjelmiston. Laulajia, joiden kanssa hän konsertoi ja nauhoitti Yleisradiolle ovat mm. Matti Lehtinen, Taru Valjakka, Raili Kostia, Veikko Tyrväinen, Martti Miettinen, Pekka Salomaa, Caj Ehrstedt ja Matti Tuloisela.
Juontaja ja toimittaja
Gerald Mooren kurssia Helsingissä oli yleisön joukossa seuraamassa Yleisradion musiikkitoimittaja Aino Pätiälä-Sjösten. Hän lähestyi kurssin jälkeen Meriä ja tiedusteli, kiinnostaisiko radiolähetyksen juontaminen.
Meri Louhos juonsi suoraa Sävel on vapaa –puhelintoivekonserttia vuosikymmennet. Hänestä tuli yleisön rakastama radiopersoona, jonka juontajaparina vuorottelivat mm. Sauvo Puhtila, Ilkka Kuusisto ja Paavo Helistö.
Juontaminen toi lisää töitä radiossa ja televisiossa. Kielitaitoinen Meri liikkui maailmalla nauhuri mukanaan ja tapasi kansainvälisiä taiteilijoita. Hänen onnistui saada Yleisradiolle haastattelut mm. kapellimestareilta Vladimir Fedosejev, Jascha Horenstein, ja Zubin Mehta sekä pianisteilta Radu Lupu, Emil Gilels, Svjatoslav Richter, Dmitri Bashkirov ja Mihail Pletnjov. Jotkut haastateltavista - kuten Elisabeth Leonskaja ja Ilja Grubert – ovat Merin henkilökohtaisia ystäviä.
Pianistien rakentaja
Meri Louhoksen 1950-luvulla alkanut ura Sibelius-Akatemian pianonsoiton opettajana huipentui 1980, kun hän sai pianonsoiton ja pianopedagogiikan lehtoraatin.
Meri on sanonut, että jos hän olisi poika, hän olisi isänsä tavoin rakentanut taloja.
– Nyt olen rakentanut pianisteja.
Monet tunnetut taiteilijat, pianistit, pedagogit, asemansa vakiinnuttaneet tai vielä opiskelevat nuoret ovat opiskelleet Merin johdolla. Sellaisia ovat mm. Markus Lehtinen, Eeva-Leena Pokela, Jari Hämäläinen, Ville Urponen, Eva Ollikainen, Antti Hotti, Laura Mikkola, Joonas Pohjonen, Juho Pohjonen, Lauri Ahokas, Marko Mustonen, Satu Paavola, Johannes Piirto, Kristoffer Gylling, Kuisma Sippola, Alicia Ibanez-Resjan ja Anton Mejias.
Sibelius-Akatemian lukuvuosien jälkeen Meri on opettanut myös kesäisin. Klemetti-opistoa ovat seuranneet 20 kesää Äänekoskella Suolahden musiikkileirillä ja toistakymmentä kesää Ikaalisten Vesimusiikissa.
Yhdessä pianopedagogien Hui –Ying Liu-Tawatstsjernan ja Carlos Jurisin kanssa Meri Louhos on toimittanut moniosaisen pianokoulun Pianon avain.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet, linkit, katso ja kuuntele
Kangas, Laila & Lehtonen, Tiina-Maija: Pianisti Meri Louhoksen värikäs elämä. Yle Klassisen artikkelikokoelma 3.12.2018 ja ääni- ja kuvatallenteita Yleisradion arkistosta.
