Toivo Haapanen oli muusikko ja taiteilija, mutta hoiti vastuuntuntoisena miehenä myös hallinnolliset tehtävät. Hän oli Yleisradion musiikkipäällikkö, Radio-orkesterin ylikapellimestari, Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori ja huolehti lisäksi myös lukuisista luottamustoimista. Siinä oli yhdelle miehelle liikaa.
Jaakko Haapanen ehti toimia Karvian kirkkoherrana vajaat puoli vuotta, vapusta 1905, kun hän syyskuussa kuoli. Jo kesällä oli Haapasen toinen jalka tuntunut painavalta ja kipeältä. Kivuista huolimatta hän oli huolehtinut velvollisuuksistaan, toimittanut jumalanpalvelukset ja vihkinyt hääparit istualtaan, ettei häntä luultaisi laiskaksi. Sunnuntaina, syyskuun 24. päivänä hänet oli iltapäiväkahvin jälkeen riisuttu ja pantu sänkyyn. Illalla hän kuoli. Toivo Haapasen isä Jaakko Haapanen oli kuollessaan 56-vuotias.
"Isä on kovin huono..."
Isä oli jo kuollut, kun papinrouva Hilma Haapanen lähetti kolmelle lapselleen lyhyen viestin: "Isä on kovin huono, saatte valmistautua pahimpaan. En jaksa enää. Äiti."
Äiti halusi varottaa lapsia, jottei isän kuolinuutinen tulisi heille äkillisenä järkytyksenä. Ennen kuin äidin viesti saapui perille, vanhin tytär Esteri Tampereella, nuorin Tyyne Vaasassa ja Toivo Porissa olivat lukeneet jo Helsingin Sanomista, että Karvian kirkkoherra Jaakko Haapanen oli kuollut.
Kaikki kolme Haapasten lasta oli lähetetty käymään koulua lähikaupunkeihin. Karvialla 15. toukokuuta 1889 syntynyt keskimmäinen lapsi Toivo oli isän kuollessa 16-vuotias ja kävi Porin lyseota.
Soittotunteja markalla
Jaakko Haapanen oli toiminut pitkään Karvian kappalaisena, ja Karvian pappila oli ollut vuosia hänen perheensä koti. Miehensä kuoleman jälkeen Hilma Haapasen oli lapsineen lähdettävä pappilasta.
Hilma päätti muuttaa Helsinkiin ja vuokrasi Uudenmaankadulta piharakennuksesta kolme huonetta. Hän nautti pientä leskeneläkettä ja ryhtyi pitämään täysihoitolaisia, mutta tämä ei vielä riittänyt perheen elättämiseen. Hilma ryhtyi antamaan alkeisopetusta pianonsoitossa. Soittotunnin hinta oli yksi markka.
Viulisti Porin lyseossa
Äidin muutettua Helsinkiin Toivo jäi vielä viimeiseksi kouluvuodeksi Poriin.
Toivo oli aloittanut pianonsoiton kotona Karvialla äidin opastuksella ja vaihtanut myöhemmin soittimekseen viulun. Porin lyseossa harrastettiin musiikkia. Koulussa toimi kerrallaan jopa kaksi jousikvartettia, ja Toivo soitti niistä toisen ykkösviulistina.
Porissa toimi myös amatööriorkesteri, jota johti saksalainen kapellimestari W. Frietsch. Orkesteri piti säännöllisesti konsertteja, ja Toivo pääsi mukaan avustamaan.
Porissa Toivo tutustui myös Heikki Klemettiin, joka toimi kaupungissa musiikinopettajana ja suositteli lahjakkaalle nuorukaiselle musiikkiuraa.
Teekkari vai muusikko?
Päästyään ylioppilaaksi keväällä 1907 Toivo muutti äidin luo Helsinkiin. Uudenmaankadun piharakennuksessa asui parhaimmillaan äidin ja sisarusten lisäksi kaksi sukulaistätiä ja joukko täysihoitolaisia. Ruokapöytään ahtautui välillä kymmenenkin henkeä.
Toivo ei ensin kuunnellut Klemettiä, vaan kirjoittautui syksyllä 1907 Teknilliseen korkeakouluun. Aika teekkarina jäi kuitenkin lyhyeksi, kuten pikkusisko kirjailija Tyyni Tuulio myöhemmin kertoi:
– Sinä syksynä oli Toivon ratkaistava uransa. Nähtävästi järki voitti, koska hän kirjoittautui polyteekkiin ja sijoitti erinäisiä markkoja harppilaatikkoon ja piirustuslautaan. Tie- ja vesirakennusinsinöörin ala oli tähtäimessa. Neljän päivän kuluttua hän palasi kotiin iloisena ja kertoi myyneensä nämä kallisarvoiset välineet ja eronneensa polyteekista. Hän tunsi, ettei hänen paikkansa sittenkään ollut siellä ja ilmoittautui saman tien yliopistoon musiikkia opiskelemaan. Luulen että äiti oli pikemmin hyvillään kuin pahoillaan tästä päätöksestä, jonka Toivo oli tehnyt aivan omin päin.
Musiikki voitti. Samana syksynä 1907 Toivo sekä kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskelemaan musiikkitiedettä että ryhtyi opiskelemaan Helsingin Filharmonisen Seuran orkesterikoulussa viulunsoittoa ja musiikin teoriaa. Opettajina hänellä olivat viulunsoitossa Elis Jurva ja teoriassa Ilmari Krohn.
Opinnot orkesterikoulussa jatkuivat aina vuoteen 1911. Seuraavana vuonna 1912 Toivo sai Robert Kajanuksen johtamasta Filharmonisesta Orkesterista vakituisen viulistin paikan. Hän soitti orkesterissa seuraavat viisi vuotta, vuoteen 1917, jolloin hänet kiinnitettiin yliopiston kirjaston virkamieheksi, ja hän ryhtyi valmistelemaan väitöskirjaansa.
Musiikintutkija
Heikki Klemetti suositteli Toivolle nyt tieteellistä uraa ja kannusti yliopiston kirjaston kellarissa olevien keskiaikaisten, vuosilta 1050–1522 säilyneiden liturgisten fragmenttien, neumi-käsikirjoitusten pariin.
Musiikintutkija Ilkka Taitto, Haapasen myöhempi seuraaja, kuvaa tutkimuskohdetta:
– Pergamenttikatkelmien järjestelyn ja luetteloinnin lisäksi Haapanen teki aineistosta erityistutkimuksia, joista tunnetuin on pääosin nuottipaleografian alaan kuuluva Die Neumenfragmente der Universitätsbibliothek Helsingfors (1924). Siinä hän osoittaa, että Suomen varhaisimmat kirkkomusiikilliset vaikutteet ovat peräisin ranskalaisen ja saksalaisen kulttuuripiirin rajaseudulta. Pergamenttiaineistoa yleensä, kuten muitakin Suomessa säilyneitä latinalaisen kirkkolaulun jäänteitä, leimaa Haapasen mukaan romaanisuus, mikä johtuu dominikaanisen liturgian käytöstä Turun keskiaikaisen hiippakuntaliturgian pohjana. Haapanen myös identifioi erään aiemmin tuntemattoman painetun tanskalaismissalen.
Toivo Haapanen valmistui filosofian kandidaatiksi 1918 ja maisteriksi 1920. Hän väitteli 1924 ja sai tohtorin ja dosentin arvot 1925.
Vuonna 1940 hän julkaisi teoksen Suomen säveltaide, joka oli ensimmäinen – ja vuosikymmenet myös ainoa - kattava kuvaus suomalaisen musiikin historiasta.
Vuonna 1946 Toivo Haapanen nimitettiin Helsingin yliopiston musiikkitieteen henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi.
Kapellimestari ja Yleisradiomies
Tutkijanura ei estänyt Toivo Haapasta toimimasta myös esiintyvänä taiteilijana. Vuonna 1920 hän toimi ensimmäisen kerran kapellimestarina julkisesti ja 1926 ylioppilaat pyysivät häntä johtamaan Akateemista orkesteria, joka oli kuivumassa kasaan. Syntyi Ylioppilaskunnan Soittajat, jota Haapanen johti seuraavat kymmenen vuotta.
Aivan uudenlaisen tehtävän Haapanen sai keväällä 1929, kun hänet nimitettiin Yleisradion musiikkipäälliköksi ja juuri perustetun Radio-orkesterin ylikapellimestariksi. Hän työskenteli musiikkipäällikkönä vuoteen 1946 ja ylikapellimestarina aina kuolemaansa 1950.
Haapanen oli määrätietoinen ylikapellimestari, joka kasvatti Radio-orkesterin pienestä yhtyeestä oikeaksi sinfoniaorkesteriksi. Haapanen otti tehtäväkseen edistää uutta suomalaista musiikkia, ja teki suomalaista musiikkia tunnetuksi mm. vieraillessaan johtamassa ulkomailla.
Uudesta tiedotusvälineestä, radiosta tuli nopeasti tärkeä yhteiskunnallinen tekijä. Haapasen päällikkökaudella musiikkiohjelmat vakiinnuttivat asemansa radiossa, ja oma orkesteri sai merkittävän roolin.
Perhe
Vuonna 1919 Toivo Haapanen solmi avioliiton hammaslääkäri Arma Gustafssonin kanssa. Perheeseen syntyi neljä lasta; Aune, Tuomas, Matti ja Eero.
Lapsista Tuomas valitsi isänsä tavoin musiikin, hänestä tuli viulutaiteilija ja Sibelius-Akatemian viulunsoiton opettaja.
Vastuunkantaja
Toivo Haapanen oli 1930–1940-luvuilla suomalaisessa musiikkielämässä keskeinen vaikuttaja. Sen lisäksi, että hän oli Yleisradion musiikkipäällikkö, Radio-orkesterin ylikapellimestari ja yliopiston musiikkitieteen professori, hän toimi lukuisissa luottamustehtävissä mm. Suomen Säveltaiteilijan liiton puheenjohtajana ja valtion säveltaidetoimikunnan puheenjohtajana.
Tuomas Haapanen kuvaili isäänsä hienotunteiseksi, suvaitsevaiseksi ja oikeudentuntoiseksi mieheksi. Tuomaksen mukaan isä halusi olla pohjimmiltaan muusikko ja taiteilija, mutta koska hän oli vastuuntuntoinen mies, hän otti hoitaakseen myös hallinnolliset tehtävät.
Työtaakka oli yhdelle miehelle liikaa. Toivo Haapanen kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen 22. heinäkuuta 1950. Hän oli kuollessaan 61-vuotias.
Säveltäjä Tauno Pylkkänen luonnehti Toivo Haapasta muistosanoissaan:
– Hänen henkilöstään säteili ympäristöön jotakin valoisaa ja lämmittävää, sydämen hyvyyttä ja hengen aateluutta.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Lehtonen, Tiina-Maija: Tuomas Haapanen varttui viulistiksi sodan varjossa. Yle Klassinen 9.5.2016.
Pylkkänen, Tauno: Toivo Haapanen. Artikkeli teoksessa Suomalaisia musiikin taitajia. Toimittanut Maire Pulkkinen. Fazer. Helsinki 1958.
Taitto, Ilkka: Haapanen, Toivo (1889-1950). Kansallisbiografia 14.11.2007.
Toivo Haapanen. Artikkeli. Yle Elävä Arkisto 8.9.2006.
Tuulio, Tyyni: Lapsuuden maa. WSOY. Porvoo 1966.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Wikipedia: Toivo Haapanen.
Katso ja kuuntele
Rimski-Korsakov, Nikolai: Sheherazade, sinfoninen sarja orkesterille op. 35. Osat 1,2 ja 4. Radio-orkesteri, joht. Toivo Haapanen, solisti Erik Cronvall, viulu. Nauhoitettu 7.2.1939.
