Laila Tarpila
Yle
Viulisti ja kapellimestari Erik Cronvall kuuluu sukupolveen, joka joutui elämään läpi kahden sodan. Sisällissodan aikaan hän oli teinipoika, jolla ei vielä ollut varmuutta tulevaisuuden ammatista. Talvisodan syttyminen sotki jo ammatissa toimineen viulistin suunnitelmia. – Kuuntele Soivassa arkistossa Erik Cronvall
Ensimmäisen viulun pikku Erik Cronvall (3. huhtikuuta 1904 Helsinki – 5. syyskuuta 1979 Helsinki) sai 6-vuotiaana. Sen antoi muusikkoisä, Helsingin kaupunginorkesterin jäsen ja käyrätorvensoittaja Arthur Cronvall.
Sisällissodan aikaan Cronvallien perhe asui punaisten valtaamassa Helsingissä.
Sodasta huolimatta kaupungin huvielämä oli vilkasta ja erään kerran keskellä sodan kuukausia, maalikuussa 1918 nuori violisti Erik Cronvall avusti suosittua viihdelaulajaa J. Alfred Tanneria tämän 10-vuotislaulajaisissa. Nuori violisti oli vasta 13-vuotias, mutta sai jo nimensä lehteen.
Vaikka isä oli lahjoittanut pojalleen viulun, hänen vankka mielipiteensä oli että ensin piti saada oikea ammatti ja vasta sitten arvioida suhde musiikkiin.
Isän toiveesta Erik aloitti lakiopinnot Helsingin yliopistossa, mutta harjoitti siinä ohessa musiikkiopintoja Helsingin musiikkiopistossa.
Isän kuoltua opintojen rahoittaminen oli kuitenkin hankalaa ja lakiopinnot jäivät kesken, kun Erik huomasi että viulunsoitolla saattoi ansaita elantonsa.
Erik oli soittanut monien muiden muusikoiden tapaan elokuvateattereissa, erään kerran jopa pianistina, kun eräs tuttu soittaja oli tarvinnut apua. Palkka piti päästä nostamaan ja Erik joutui kangerrellen soittamaan läpi oudon Palmgrenin Romanssin eläytyen valkokankaalla esitetyn elokuvan tunnelmiin.
Töihin Suomen Yleisradioon
Kun Suomen Yleisradio päätti toisena toimintavuotenaan 1927 perustaa oman orkesterin, päätyi se palkkaamaan elokuvateattereissa esiintyneen Erkki Lingon yhtyeen, jonka ensimmäisen viulun soittajana toimi Erik Cronvall.
Orkesterin aloittaessa työnsä Erik Cronvall oli 23-vuotias. Orkesterin työmäärä oli erittäin suuri. Vapaapäiviä oli yksi viikossa ja suoria radiolähetyksiä soitettiin yksitoista tuntia viikottain.
Lingon 10-miehisen orkesterin runkona toimi jousikvartetti, jossa Cronvallin lisäksi soittivat viulua Hugo Huttunen, alttoviulua Eero Koskimies ja selloa Tauno Korhonen.
Neljä vuotta myöhemmin Radio-orkesterin toimintaa monipuolistettiin kokoamalla sen joukoista pienempiä kokoonpanoja. Yksi oli edellämainittu kvartetti, joka muutaman vuoden kuluttua sai komean nimen, Sibelius-kvartetti.
Kesäloma-aikojen musiikkitarpeita varten perustettiin Radiosekstetti, jonka primaksena Erik Cronvall myöskin soitti. Kokoonpanosta tuli erittäin suosittu.
Ennen talvisodan syttymistä Cronvall ehti käydä opiskelemassa viulunsoittoa ulkomailla, Pariisissa kolmeenkin otteeseen ja kerran Berliinissä 30-luvun puolivälissä.
Ennen talvisotaa Cronvall myös avioitui. Cronvallin yhteissoittotunnille Sibelius-Akatemiaan oli saapunut pianisti Eevi s. Voipio, josta tuli sittemmin viulistille tärkeä soittajapartneri ja pariskunnan kolmen lapsen, Eeron, Tellervon ja Aarnon äiti.
Perheen nuorimmaisesta Aarno Cronvallista puolestaan tuli klassiseen musiikkiin erikoistunut toimittaja, tuottaja ja kulttuurivaikuttaja.
Talvisodan syttyminen sotki jo ammatissa toimineen Erik Cronvallin suunnitelmia. Menestyksekäs Sibelius-kvartetti oli saanut syyskuussa 1939 kutsun Venetsian musiikkijuhlille. Samalla matkalla piti esiintyä myös Tukholmassa, Leipzigissä, Milanossa, Budapestissa ja Varsovassa. Matka luonnollisesti peruuntui.
Kohtaamisia Sibeliuksen kanssa
Nuori Erik Cronvall oli kohdannut Jean Sibeliuksen ensimmäisen kerran jo ennen sisällissotaa, kun säveltäjä oli 50-vuotisjuhlintansa yhteydessä johtanut Ateenalaisten laulua Erikin laulaessa poikakuorossa sopraanoa.
Kun Yleisradion jousikvartetti oli 1933 lähdössä Pohjoismaiselle kiertueelle, päätti se ennen lähtöä käydä esittämässä Voces intimaen sen säveltäjälle. Kvartetti oli ajatellut vaihtaa nimensä Suomalaiseksi jousikvartetiksi. Siihen Sibelius oli todennut: "Miksei nimi voisi olla Sibelius-kvartetti?" oli kohottanut samppanjalasiaan ja onnitellut uutta kvartettia.
Johtamisen jo lopettanut ja Ainolaan vetäytynyt säveltäjämestari oli vielä saatu houkuteltua johtamaan orkesteria 1930-luvun lopulla. Cronvall on muistellut harjoituksia: kun Sibeliuksen piti lyödä alas, hän ei lyönytkään vaan kääntyi konserttimestarin puoleen todeten: "Anteeksi, minä en huomannutkaan. Pyydän saada onnitella." Cronvall oli juuri mennyt kihloihin.
Ura Radion sinfoniaorkesterissa kesti 42 vuotta
Erik Cronvallin ura Radion sinfoniaorkesterissa kesti pidempään kuin kenenkään muun soittajan tai kapellimestarin.
Kun hän johti viimeisen konserttinsa joulukuussa 1969, hän oli tullut toimineeksi Yleisradiossa 42 vuoden ajan aluksi viulistina, kamarimuusikkona ja solistina ja vuodesta 1952 päätoimisena kapellimestarina.
Cronvall johti muiden töiden ohessa myös harrastajaorkestereita, kuten Ylioppilaskunnan Soittajia kahdenkymmenen vuoden ajan. Cronvall sai Pro Finlandia -mitalin 1965 ja professorin arvonimen 1968.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Karttunen, Antero: Radion sinfoniaorkesteri 1927–2002. Yleisradio. Keuruu 2002.
Niemi, Irmeli: Eevi ja Erik Cronvall kirjassa Suomalaisia Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Helistö, Paavo: Cronvall, Erik (1904 - 1979). Kansallisbiografia 28.2.2001.
Radion sinfoniaorkesterin historiaa
Yle Elävä arkisto: Sibelius johtaa Andante festivonsa
