Suomalaisen miehen kärsimyksen tulkitsija, baritoni Jorma Hynninen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

Baritoni Jorma Hynninen on tehnyt tiukan ja tinkimättömän urakan perisuomalaisten miesten oopperarooleissa. Hynninen on ollut mm. Leevi Madetojan Pohjalaisten Jussi, Aarre Merikannon Juha, Aulis Sallisen Punaisen viivan Topi ja Einojuhani Rautavaaran Aleksis Kivi. Uuden vaimonsa Hynninen hurmasi kuitenkin Mozartin Figaron häiden kreivinä. – Kuuntele Soivassa arkistossa Jorma Hynninen

Lassi Rajamaan karikatyyrissä Tuijotin tulehen kauan Jorma Hynninen on ehkä liiankin perusteellisesti tuijottanut tuleen, naama on jo ihan noessa. Se kertoo hänen vahvasta paneutumisestaan, mutta myös suomalaismiehen kärsimyksestä, johon Jorma Hynninen on eläytynyt monessa oopperassa.

Leppävirralla 3. huhtikuuta vuonna 1941 syntyneestä Jorma Hynnisestä piti alun perin tulla kuvataiteilija. Siskonsa yllyttämänä hän opiskeli kuitenkin kansakoulunopettajaksi. Lappeenrannan laulukilpailun miesten sarjan voiton jälkeen 1969 opettajan työ oli jätettävä ja ryhdyttävä laulamaan tosissaan.

Perisuomalaiset miesroolit tutuinta Hynnistä

Jorma Hynnisen tekemiä miesrooleja on kuvattu perisuomalaisten mieskuvien rooligalleriaksi. Nuoren Hynnisen tärkein rooli oli Leevi Madetojan Pohjalaisten Jussi, jonka hän esitti ensimmäisen kerran vuonna 1973.

Dokumenttifilmin toimittaja Eila-Maija Mirolybov.

Aulis Sallisen Punaisen viivan Topina Jorma Hynninen koki yhden suurimmista menestyksistään. Teoksen kantaesitys oli Suomen Kansallisoopperassa 1978 ja Kansallisooppera vieraili teoksella Lontoossa, Tukholmassa, Moskovassa, Leningradissa, Tallinnassa ja New Yorkissa.

— Kantaesityksen yhteydessä elettiin vielä 1960–70-lukujen poliittis-historiallisessa jälkivaiheissa. Sallisen oopperan saattoi nähdä pienenä kannanottona näihin asioihin, mutta kyllä se ennen kaikkea on humanistinen teos, Hynninen on kertonut.

Jorma Hynninen on esittänyt sekä Leevi Madetojan että Aarre Merikannon Juhan nimiroolin. Merikannon Juhan Hynninen lauloi ensi kerran Kansallisoopperassa helmikuussa 1986. Keski-ikäistyvä Hynninen oli kuin luotu rooliin. Itse hän kommentoi, että Juhan tekeminen oli uusi ulottuvuus, kun rooliin saattoi liittää iän mukana tuoman kokemuksen.

Helsingin Sanomien arvostelija Hannu-Ilari Lampila kirjoitti Jorma Hynnisestä Aulis Sallisen hävitysvimmaisen Kullervon nimiosasta: “Hynninen on sisäistänyt niin monet suomalaiset oopperamyytit, että hänen olemuksessaan alkaa olla jotakin myyttistä.” Kullervon kantaesitys oli Los Angelesin oopperassa helmikuussa 1992, ja teos kuului myös Kansallisoopperan uuden talon avajaisviikon ohjelmaan marraskuussa 1993.

Savolainen piälysmies

Laulunopetuksesta Hynninen innostui tosissaan vasta 1990-luvulla ja vuosina 1997-2003 hän opetti Sibelius-Akatemian lauluprofessorina.

Taiteellisen johtajuuden rinnalla jatkui elinvoimainen laulu-ura. Savonlinnan oopperajuhlilla vuosina 1997 ja 1998 Hynninen esitti riipaisevasti rappioon ja hulluuteen sortuvaa kirjailijaa Einojuhani Rautavaaran oopperassa Aleksis Kivi.

Jorma Hynninen rakastui Akseli Gallen-Kallelan taiteeseen nuorena, kun Sorsakosken kotikylällä vanha rouva antoi hänelle Gallen-Kallelan taidetta ja elämää käsittelevän kuvakirjan. Jorma Hynnisen jäähyväisrooli ooperalavoilla oli Gallen-Kallelan rooli monologioopperassa, jonka oli säveltänyt Kimmo Hakola ja jonka libreton oli kirjoittanut Hynnisen elämäkerturi Pekka Hako.

Lied ja virret

Vaikka Hynninen on heittäytynyt antaumuksellisesti oopperarooleihin, lied on pysynyt hänelle rakkaimpana taidelajina. Hän alkoi jo 70-luvulla esiintyä yhdessä pianotaiteilija Ralf Gothónin kanssa. Taiteilijat saavuttivat suurta menestystä ulkomailla ja monilla levytyksillään. Ohjelmisto koostui Schubertin, Schumannin, Wolfin, Sibeliuksen ja Kuulan lauluista.

Lontoossa Hynninen ja Gothóni pitivät konsertin jo vuonna 1975 ja saivat hyvän vastaanoton. New Yorkissa heidän ensimmäinen liedkonserttinsa oli vuonna 1981.

Jorma Hynnisen kotikaupunki Leppävirta oli vanhaa körttialuetta, mutta todellinen kiinnostus hengellisyyteen Jormalla syntyi opiskeluaikoina. Raamatun ottaminen iltalukemiseksi rauhoitti oloa. Hynninen onkin pitänyt paljon kirkkokonsertteja, joissa on ollut sekä hengellistä klassista musiikkia ja virsiä tai pelkkiä virsikonsertteja.

“Et ole kovin rento kaveri”

Jorma Hynnistä on kuvattu tinkimättömäksi taiteilijaksi, jolle ovat tärkeitä perhearvot, uskonto, isänmaallisuus ja rakkaus suomalaista maaseutua kohtaan. Hynninen on vaatinut paljon itseltään ja myös muilta.

Hän kertoo olleensa 1980-luvun puolivälin rauhattomina vuosina kuin jännittynyt jousi. Jotkut työkaverit ovat suoraan sanoneet, että “et ole kovin rento kaveri.”

Pekka Hakon kirjassa Sielunmaisemia Hynninen kertoo, että “sisälläni liikkuu paljon enemmän tunteita, rakkautta, myötätuntoa ja hellyyttä kuin pystyn ulospäin näyttämään.” Ei siis ole ihme, että hän on pystynyt eläytymään suomalaisen miehen sielunmaisemaan niin hyvin.

Elämältä maistuvaa elämää

Jorma Hynninen on saavuttanut elämässään paljon, mutta saavutuksilla on ollut myös kääntöpuolensa. Perhe, jota Jorma Hynninen kaipasi lähelleen, koki että heidän oli elettävä isän tahdin mukaan.

Kaikista Jorma Hynnisen lapsista tuli muusikoita. Hänen pojastaan Markosta tuli oopperalaulaja, keskimmäisestä tyttärestä Ursulasta kanttori ja nuorimmasta tyttärestä Laurasta harpisti. Lisäksi Lauran tyttärestä Oliviasta on tullut näyttelijä.

Kun Punaista viivaa esitettiin Kansallisoopperassa 2007, Topin roolin lauloi Jorma, hänen tyttärensä Laura soitti harppua orkesterimontussa ja Topin lasta hänen sylissään näytteli tyttärentytär Olivia.

Ilon lisäksi myös surua

Jorma Hynninen joutui kohtaamaan omat ennakkoluulonsa, kun hänen poikansa Marko kertoi olevansa homoseksuaali. Seksuaalinen suuntautuminen aiheutti häpeää, mutta myös kasvatti.

Marko kuoli aidsin aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen vuonna 2005 vain 40-vuotiaana ja kuoleman jälkeen Jorma Hynninen halusi muistuttaa kristillisestä armosta esiintymällä julkisuudessa ja herättelemällä kristillistä yhteisöä armollisuuteen.

Jorma Hynnisen vaimo Reetta kuoli syöpään alkukeväästä 2017. Melko yllättäen tullut kuolema oli myös tuskallinen kokemus. Pariskunta ehti olla pitkälti yli 50 vuotta yhdessä.

Uusi onni

Hynnisen laulu-ura ei ole kuitenkaan päättynyt, vaikka oopperalavat saivatkin jäädä 2013.

Jorma on aina pitänyt kunnostaan huolta ja hiihto on ollut hänen lempiharrastuksensa.

Jorma Hynnisen elämään on tullut myös uusi rakkaus, jossa Amorina oli Yleisradion toimittaja Anu Jaantila. Anu Jaantilan Näistä levyistä en luovu -ohjelman vieraana oli sopraano Johanna Tuomi.

Johanna Tuomi ja Jorma Hynninen olivat vanhoja tuttuja Kansallisoopperasta ja yksi ohjelmaan valituista kappaleista oli Hynnisen laulama aaria Vedrò, mentr'io sospiro ooperasta Figaron häät. Tuomi oli valmistautuessaan omaan suoritukseensa aikoinaan käynyt kulisseissa kuuntelemassa, kun Jorma oli vetänyt tätä aariaa lavalla.

Jorma Hynninen sattui kuulemaan ohjelman, otti Johannaan yhteyttä. Kahden kuukauden päästä tapaamisesta pariskunta oli naimisissa. Johanna Tuomen kaasona vihkiäisissä oli luonnollisesti toimittaja Anu Jaantila.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva. pilapiirrokset,Lassi Rajamaa

Lähteet ja kirjallisuus
Haapakoski – Heino – Huttunen – Lampila – Maasalo: Suomen musiikin historia. Esittävä säveltaide. WSOY. Jyväskylä 2002.
Hako, Pekka: Jorma Hynninen omalla maalla, Otava 1999.
Hako, Pekka: Jorma Hynninen - Sielun maisemia, Kirjapaja, 2012.
Turunen, Merja: Johanna Tuomi ja Jorma Hynninen ovat entisiä työtovereita, ja nyt he valmistautuvat yhteiseen jouluun, Warkauden lehti 24.12.2018.
Pennanen, Ainomaija: Muistoja Lapppenrannan laulukilpailuista. Video 2018.
Jorma Hynnisen oopperaroolit. Wikipedia.
Rantala, Juho-Pekka: Itseasiassa kuultuna: Jorma Hynninen, 2017. Video.
Lindfors, Jukka; Mirolybov, Eila-Maija: Jorma Hynninen, baritoni. Elävä arkisto. Artikkelin dokumenttifilmi Eila-Maija Mirolybov, teksti Jukka Lindfors. Yle 2009.
Reksin blogi: Olivian ukki on radikaali tiukkapipo, 2014.
Itkonen, Leila: Oopperalaulaja Jorma Hynninen menetti vaimonsa – puoliso sai syöpädiagnoosin vuotta aiemmin, IS 2017.
Kaartamo, Outi: Laulaja ja kanttori, HS, 2013.
Karjalainen, Ensio: Jorma Hynniseltä syntyi taulupari kahdessa ja puolessa minuutissa, Yle Uutiset, 2014.
Tarasti, Eero: Täällä on yksi herra...Akselin elämänhetkiä oopperana, Amfion, 2013.
Tuominen-Halomo, Anneli: Isovanhemmat tukevat kasvatusta, konsertissa sukupolvet kohtaavat, Helsingin uutiset, 2019.

Päivitetty 18.2.2020: Lähteisiin korjattu toimittaja Eila-Maija Mirolybov Jorma Hynnisestä kertovan dokumenttifilmin tekijäksi.