Laulaja ja laulunopettaja Mirjam Helin muistetaan ennen kaikkea kansainvälisen Mirjam Helin –laulukilpailun mesenaattina. Joka viides vuosi järjestettävä kovatasoinen kilpailu oli Mirjamin idea ja haave, mutta mistä olivat peräisin Mirjamin miljoonat?
Pietari oli 1800-luvun lopulla toiseksi suurin suomalainen kaupunki Helsingin jälkeen. Liikemies Oskar Rokkanen ja puolisonsa Helena kuuluivat niihin 24 000 suomalaiseen, jotka olivat perustaneet elämänsä Pietariin.
– Isä oli sitä mieltä, että Venäjä olisi ollut hyvä maa liikemiehelle, rikas ja täynnä mahdollisuuksia. Hän olisi mielellään jäänyt Pietariin, jonne oli perustanut sähkötarvikeliikkeen. Hänellä oli mielessään suuria laajennussuunnitelmia, Mirjam Helin muisteli myöhemmin elämäkertansa kirjoittajalle Hannu-Ilari Lampilalle.
Oskar Rokkanen oli syntynyt Juvalla 1882. Sukujuuriltaan karjalainen Helena Puhakka taas oli syntynyt Pietarissa 1888.
Pietarin Rokkaset
Oskarin ja Helenan häitä vietettiin kesäkuussa 1910. Yhdeksän kuukautta myöhemmin, 29. maaliskuuta syntyi pariskunnan esikoistytär Mirjam. Kolme vuotta myöhemmin Mirjam sai pikkusiskon, Elben.
Rokkaset asuivat Pietarissa lähellä Suomen asemaa, talossa, jonka kaikki asukkaat olivat suomalaisia. Tyttöjä hoiti njanja, venäläinen lastenhoitaja, jolta Mirjam oppi puhumaan venäjää.
Oskar Rokkasen sähkötukkuliike menestyi hyvin. Oskar oli ostanut 1915 viisikerroksisen kivitalon, jonne oli tarkoitus siirtää vähitellen kaikki liiketoiminta.
Pakoon vallankumouksen jaloista
Keväällä 1918 pistinmiehet tunkeutuivat Rokkasten kotiin. Isä oli poissa, ja miehet tutkivat asunnon ja veivät mukanaan suolat, sokerit, tattari- ja riisisäkit. Kauhistunut 7-vuotias Mirjam seurasi tilannetta tarrautuneena äitinsä esiliinanhelmaan.
Suomeen ei ollut menemistä, sillä maassa oli sisällissota. Heti toukokuun puolivälissä, kun valkoiset olivat valloittaneet maan, äiti ja tyttäret pakenivat Suomeen.
– Tavaraa oli sen verran kuin jaksoimme kantaa. Sisarella oli nalle, minulla pikkuinen laukku. Rajalla meidät tarkastettiin perusteellisesti. Minulla oli kaksi pitkää lettiä, jotka piti avata. Rajavartijat epäilivät, että niihin oli kätketty jalokiviä. Äiti oli onnellinen, kun sai pelastetuksi kauniin Fabergén rintakorun.
Pakolaiset suuntasivat Karjalan kannakselle Antreaan, mistä Oskar Rokkanen oli hankkinut perheelleen kaksikerroksisen venäläistyylisen puuhuvilan.
Oskarin pakomatka
Rokkanen itse jäi Pietariin, kunnes eräs yrityksen työntekijöistä kehotti häntä pakenemaan viipymättä. Kivitalo jäi Pietariin, kun Oskar Rokkanen kiirehti junalle ja kohti Suomea. Oskar aavisti, että häntä varjostettiin. Junan hiljentäessä mäessä hän hyppäsi penkalle ja jatkoi matkaa läpi metsien rajalle ja Suomen puolelle.
Äiti, joka ei ollut kuullut miehestään kahteen kuukauteen, itkeskeli ja pelkäsi, että Oskar oli lähetetty Siperiaan.
– Oli heinäkuun loppu. Olimme äidin kanssa viinimarjoja poimimassa, kun isä ilmestyi yllättäen verannalle ja huusi: Helena ja lapset! Silloin äiti pyörtyi.
Oskarin uusi yritys
Oskar Rokkanen jatkoi matkaansa saman tien Helsinkiin, missä järjesti 31. heinäkuuta uuden yrityksensä, Pohjoismainen Sähkö Oy:n perustamiskokouksen. Hän hankki yrityksen osake-enemmistön ja ryhtyi johtokunnan puheenjohtajaksi - tehtävään, jossa toimi aina kuolemaansa saakka.
Pohjoismainen Sähkö Oy aloitti sähköalan tukkuliikkeenä, mutta osti jo 1921 Helsingfors Elektriska Installations Ab:n varaston ja laajensi valikoiman paristoihin, radioihin, radiotarvikkeisiin ja akkumulaattoreihin.
Yhtiön radio-osasto aloitti 1926 ja myi ensin ulkomailta tuotettuja laitteita ja tarvikkeita. Gramofonit otettiin myyntilistalle 1920-luvun lopulla, jolloin maailman oli vallannut todellinen gramofonikuume.
Äänilevyjä yhtiö alkoi valmistaa 1929. Aluksi muusikot matkustivat äänittämään Saksaan, myöhemmin Saksasta tuli teknikko laitteineen tekemään äänitykset Helsinkiin.
1930-luvun alkupuolella yhtiö hankki ruotsalaisten Monark-polkupyörien edustuksen. Samoin valaisimista tuli tärkeä tuote, niitä myytiin koteihin, konttoreihin, kouluihin, sairaaloihin ja tehtaisiin.
Ryssä suomalaisessa koulussa
Rokkasen perhe asettui asumaan Helsinkiin, ja Mirjam meni Alli Nissisen valmistavaan kouluun.
Kun opettaja koulussa kysyi Mirjamin nimeä ja missä tämä oli syntynyt, ensimmäiselle opettajalle Mirjam vastasi reippaasti, että Pietarissa. Kun toinen opettaja teki samat kysymykset, luokkatoverit huusivat:
– Se on ryssä!
Kun kolmas opettaja alkoi kysellä samoja, Mirjam ei enää itkultaan pystynyt vastaamaan mitään.
Kesäparatiisi Karjalassa
Antrean huvila oli perheen kesäparatiisi. Puutarha oli täynnä omenapuita ja marjapensaita, äidin vihannestarha työllisti tyttäriäkin.
Mirjamin ja Elben mielestä perhe tarvitsi vielä toisen palvelijan yhden palvelijan lisäksi, nimittäin sisäkön. Kun isä ihmetteli, että mitä tytöt sitten tekevät, jos palvelijoita on kaksi, tytöt vastasivat:
– Me tehdään musiikkia!
Koko perhe harrasti musiikkia. Vanhemmat lauloivat, äiti oli sopraano, ja isä kakkostenori. Isä soitti myös pianoa. Kun tytöt alkoivat opiskella musiikkia, isä hankki huvilalle Mühlbach-flyygelin.
Isän tyttö
Oskar Rokkanen oli vanhanajan patriarkka, voimakas ja värikäs persoona. Mirjamista isä esitti ankarampaa kuin oli. Todellisuudessa hän oli hyväntahtoinen ja ystävällinen, eikä pystynyt pitämään tiukkaa komentoa – ainakaan tyttärelleen.
Mirjam oli isänsä lailla voimakastahtoinen, itsenäinen ja itsepäinen. Isä ja tytär olivat usein eri mieltä asioista ja ottivat yhteen, varsinkin, kun puheeksi tuli Mirjamin ammatinvalinta, musiikki. Mutta Mirjam tiesi, että isä rakasti häntä syvästi ja hyväksyisi lopulta hänen ratkaisunsa.
Poikaystävä ryhtyy sovittelijaksi
Mirjam oli 17-vuotias koulutyttö, kun hän 1928 tutustui ”hyvännäköiseen heppuun”, Hans Heliniin. Hans oli Mirjamia neljä vuotta vanhempi oikeustieteen opiskelija Tampereelta, ruotsinkielinen, pitkä, komea ja hyväkäytöksinen.
Isä suhtautui tyttärensä poikaystävään ensin epäluuloisesti, mutta Hans voitti vähitellen hänen luottamuksensa. Hans joutui usein sovittelijaksi isän ja Mirjamin välisissä erimielisyyksissä.
Mirjam valitsee musiikin
Keväällä 1929 Mirjam reputti ylioppilaskirjoituksissa. Hän sai reaalista improbaturin ja päätti jättää koulun sikseen.
Syksyllä hän kirjoittautui Helsingin Konservatorioon päämääränään valmistua laulunopettajaksi eli koulujen musiikinopettajaksi.
Mirjam oli laulutunnilla, kun oopperadiiva Aino Ackté astui yllättäen hänen luokkaansa. Ackté kuunteli hetken Mirjamia ja lausui tuomionsa:
– Teillä on ehdottomasti hyvä ääni. Teidän on syytä jatkaa.
Mirjam rohkaistui pyrkimään maan arvostetuimman laulunopettajan, Oiva Soinin oppilaaksi.
”Minun tyttärestäni ei tule koskaan oopperalaulajaa!”
Soini järjesti 1935 Mirjamille koelaulun Suomalaiseen Oopperaan. Koelaulu onnistui, ja Mirjamille tarjottiin mahdollisuutta oopperadebyyttiin. Mirjam ilmoitti kotiväelle innoissaan:
– Tästä tytöstä tuleekin oopperalaulaja!
– Minun tyttärestäni ei tule koskaan oopperalaulajaa! julisti isä.
Myös sulhanen uhkasi erolla. Hans olisi ehkä suostunut siihen, että Mirjam olisi esiintynyt oopperassa kerran, mutta vakituinen kiinnitys Suomalaiseen Oopperaan tai kansainvälinen ura eivät tulleet kysymykseenkään.
Herroista huolimatta Mirjam alkoi valmistautua Toscan nimirooliin. Hän otti roolia varten erikseen tunteja mm. kansainvälisen oopperauran tehneeltä Hanna Granfeltilta.
Mirjam pääsee naimisiin
Mirjamin Tosca peruuntui. Muodollinen syy oli se, että Cavaradossin rooliin valittu tenori tuoksahti harjoituksissa vanhalle viskille, ja sai potkut tehtävästään.
Todellisempi syy saattoi olla oopperadebyytin riskit. Mirjam itsekin oli alkanut miettiä, entä jos hänen Toscansa epäonnistuikin?
Peruuntuneen oopperadebyytin jälkeen Hans talutti Mirjamin vihille joulukuussa 1937.
Mirjamin seuraava tavoite oli ensikonsertti lokakuussa 1938. Isä istui kuulijoiden joukossa, nautti tyttärensä eläytymisestä ja kauniista äänestä. Isän mieliksi Mirjam käytti konsertissa vielä viimeisen kerran nimeä Rokkanen-Helin.
Mirjam sota-ajan konttoripäällikkönä
Pohjoismainen Sähkö Oy toimi aluksi Aleksanterinkatu 17:ssa, muutti sitten tilanpuutteen vuoksi 1927 Kluuvikatu 7:ään ja 1936 osoitteeseen Vuorikatu 14. Yhtiöllä oli käytössään viisi kerrosta, joissa sijaitsivat konttori- ja varastotilat, työpajat, näyttelyt ja vähittäismyynti. Vuonna 1939 yhtiö hankki vielä lisätilaa, jolloin sen pinta-ala oli 6400 neliömetriä.
Samalla kun yritys 1930-luvulla kasvoi yhdeksi Suomen huomattavimmista sähkötarvikealan tukkuliikkeistä, Oskar Rokkanen tarkkaili huolestuneena poliittisen tilanteen kehitystä Euroopassa. Ne tuotteet, joita ei valmistettu itse, hankittiin pääosin Saksasta.
Kun marraskuun viimeisenä päivänä 1939 syttyi talvisota, joutuivat Oskar Rokkasen firman miehet, vävy Hans Helin mukaan lukien rintamalle.
Työt jäivät tekemättä, mm. radioiden valmistus jouduttiin keskeyttämään. Isä toivoi, että tytär tulisi töihin hänen yritykseensä, ja Mirjamista tuli Pohjoismainen Sähkö Oy:n kassa- ja reskontraosaston konttoripäällikkö. Mirjam laski palkat, vastasi kirjanpidosta, toimi henkilökuntapäällikkönä ja kiinnitti uudet työntekijät.
Hyvästit kesäparatiisille
Maaliskuun 13. päivänä 1940 talvisota oli ohi, Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittiin rauha.
Mirjam ja Hans lähtivät Antrean huvilalle, missä heitä kohtasi järkyttävä näky: jäljellä oli vain jääkellari ja urheilumajaksi muutettu vanha sauna, josta oli viety kaikki huonekalut ja revitty irti sähköjohdot. Itse huvilasta oli säilynyt pelkkä kivijalka.
Kaikesta päätellen taisteluja ei oltu käyty paikan päällä, vaan huvila oli tuhoutunut pommituksissa.
Pohjoismainen Sähkö palaa helmikuussa 1944
Kesällä 1941 syttyi jatkosota. Jälleen Oskar Rokkasen työpaja suljettiin, ja teknikot ja työnjohtajat lähtivät sotaan.
Helmikuussa 1944 Helsinki joutui ilmapommitusten kohteeksi. Mirjam ja hänen vanhempansa asuivat Lauttasaaressa. Helmikuun 6. ja 7. päivän välisenä yönä Rokkasilla soi puhelin.
– Isälle ilmoitettiin, että Pohjoismainen Sähkö palaa. Meillä ei tietenkään ollut ajopeliä, sillä isän auto oli jo viety armeijan tarpeisiin. Lähdin isän kanssa kävellen kohti Helsingin keskustaa. Lauttasaaren korvassa pääsimme peukalokyydillä erääseen autoon, jossa oli mies ja nainen. He puhuivat keskenään venäjää, jota isä tietysti ymmärsi. Auto ajoi pitkin Bulevardia, meni Erottajan poikki, kääntyi Mikonkadulle ja jatkoi Kaisaniemenkadulle, jolla jäimme pois.
Pohjoismaisen Sähkön talo roihusi. Palomiehet seisoivat letkujen kanssa ja yrittivät sammuttaa liekkejä.
– Meinasin lähteä pelastamaan reskontraa omasta huoneestani toisesta kerroksesta. Isä sanoi, että sinne et mene. Savu on vaarallista.
Oskar Rokkanen jakoi 500 markan seteleitä palomiehille kunnes rahat loppuivat.
– Liekit löivät isän huoneesta, ja ensimmäistä kertaa eläessäni näin, kun isä itki. Hän sanoi minulle, että hänen tarkoituksensa oli koota meille kolmelle lapselle jotain. Taas kaikki meni kuitenkin tuhkaksi.
Viisikerroksinen pihaosa, missä sijaitsivat tehdas, varastot ja suuri osa myymälää luhistui kokonaan. Kahdeksankerroksinen katuosa jäi pystyyn, mutta oli sisältä pahoin palanut.
Oskar jälleenrakentajana
Syksyllä 1944 sota oli ohi. Oskar Rokkanen sai työntekijänsä takaisin. Myynti- ja konttoriosasto muuttivat väliaikaisista tiloista Vuorikadulle 1945. Piharakennuksen korjaus valmistui 1947.
Rokkanen osallistui Suomen jälleenrakennukseen. Hänellä oli keskeinen rooli, kun Suomen maaseutua alettiin sodan jälkeen sähköistää.
Hän vieraili myös usein suomalaisten kauppavaltuuskuntien mukana Neuvostoliitossa, jolloin hänen venäjän taidostaan oli suurta hyötyä.
– Isä inhosi kommunisteja, mutta liikemiehenä hän ei kuitenkaan julkisesti paljastanut kantaansa.
Pohjoismainen Sähkö Oy:n toiminta oli 1950- ja 1960-luvuilla vielä laajempaa kuin 1930-luvulla. Varsinkin levytystoiminta kasvoi sodan jälkeen, ja lukuisat nimekkäät suomalaiset viihdetaiteilijat levyttivät yhtiölle.
Myös Mirjam Helin teki levytyksiä isänsä firmalle. Vakavampaa ohjelmistoa hän levytti omalla nimellään ja iskelmiä salanimellä Anja Sini. Mirjamin 1942 levyttämä Lapin äidin kehtolaulu soi usein radiossa 1950- ja 60-luvuilla.
Mirjam jättää isän ja palaa musiikkiin
Samalla kun Mirjam oli työskennellyt isänsä firmassa, hän oli jatkanut laulun opiskelua Oiva Soinin johdolla, suorittanut lauludiplomin 1941 ja esiintynyt sinfoniaorkesterin solistina.
Alkuvuodesta 1948 Mirjam katsoi, että isä selvisi ilman häntä, ja että hänen oli aika siirtyä jälleen musiikin maailmaan.
– Nyt on sitten niin, että minä lähden Italiaan.
– Ota lomaa, olet vain väsynyt, isä ehdotti.
– En ole väsynyt. Nyt minä vain lähden.
Mirjamille avautui uusi ura laulunopettajana. Hän toimi ensin Lahden musiikkiopiston laulunopettajana 1951–63 ja sitten Sibelius-Akatemiassa laulun ja laulupedagogiikan lehtorina 1967–76.
Oskarin perintö
Mirjamilla ja Hansilla ei ollut lapsia. Mirjamilla oli ollut kolme keskenmenoa, ja häneltä oli leikattu kasvain, minkä jälkeen hänen ei ollut enää mahdollista tulla raskaaksi.
Hans Helin kuoli 66-vuotiaana kesäkuussa 1973. Kaksi kuukautta vävyn jälkeen kuoli kauppaneuvos Oskar Rokkanen 91-vuotiaana. Vielä kaksi viikkoa ennen kuolemaansa hän oli toiminut puheenjohtajana yhtiönsä johtokunnankokouksessa.
Pohjoismainen Sähkö myytiin 1977 osin Strömberg Oy:lle ja osin Sähköliikkeiden Oy:lle. Jäljelle jäänyt toiminta jäi uudelle PS-musiikki Oy:lle, joka myytiin Fazer Musiikille 1981.
Mirjam teki 70-vuotispäivänsä kunniaksi 1981 Suomen Kulttuurirahastolle mittavan lahjoituksen, josta muodostettiin Mirjam ja Hans Helinin nimikkorahasto. Varoilla perustettiin joka viides vuosi järjestettävä kansanvälinen Mirjam Helin – laulukilpailu. Kilpailu oli Mirjamin idea ja haave, ja ensimmäisen kerran se järjestettiin Helsingissä elokuussa 1984.
Mirjam Helin kuoli Helsingissä 94-vuotiaana 22. joulukuuta 2006.
Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu järjestetään Helsingissä 8. kerran 20.-29. toukokuuta 2019. Yle välittää koko kilpailun kanavillaan.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Himberg, Petra: Mirjam Helinin musiikillinen perintö elää laulukilpailussa. Artikkeli Yle Elävä arkisto 24.6.2009.
Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu.
Lampila, Hannu-Ilari: Mirjamin laulu. WSOY. Juva 2000.
Lampila, Hannu-Ilari: Oopperalaulaja Mirjam Helin on kuollut. Helsingin Sanomat 22.12.2006.
Wikipedia: Mirjam Helin.
Katso ja kuuntele
Itse asiassa kuultuna Mirjam Helin. Toimittaja Leo Lehdistö. TV-ohjelma Ylen Elävä arkisto 5.4.1999.
Hämäläinen, Kalervo (säv. & san.): Lapinäidin kehtolaulu. Solisti Mirjam Helin, laulu.
